Miksi pitäisi lähteä pois mukavuusalueelta

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sitä omaa rakasta lempilaitetta on niin paljon ihanampaa ajaa, kun välillä ajaa jotain ei niin rakasta 😄

Mikä on sun lempilaite?

Pege 😍

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Huh mitä kyytiä! Tuo on ainakin mun mukavuusalueen ulkopuolella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.

Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.

Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?

No voi ny v painu muualle kerjäämään sääliä äläkä tuu pilaamaan ketjuja joissa sulla ei oo mitään järkevää annettavaa. Hitto mä inhoon ihmisiä jotka käyttäeri

Keskitän energiani ihmisiin jotka osaavat käyttäytyä eivätkä yritä shokeerata säälin toivossa.

Käyttäydyitkö sinä hyvin edellisessä vastauksessasi? eri

On epäkohteliasta kehottaa puolituntematonta poistumaan mukavuusalueelta. Tällaista nimittäin voi tapahtua esim. töissä. Kukaan ei voi tietää mitä kaikkia alueita jonkun elämässä jo on jossain muualla kuin siellä töissä. Ymmärrän idean tässä mukavuusaluehöpötyksessä, mutta joku raja pitäis olla muotisanontojen hokemisessa. Ei kaikkia lukemiaan lauseita jostain elämäntaito-oppaasta kannata lausua ääneen joka käänteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta omalta mukavuusalueelta täytyy poistua saavuttaakseen jotain, mitä haluaa. En minä töissä kävisi, jos ei olisi taloudellista tarvetta. Lorvisin kotona omalla mukavuusalueellani, mutta sitten ei olisi rahaa esimerkiksi matkustella tai tehdä jotain muuta, mistä nautin.

Toisaalta onko tuo nykyinen työsikin mukavuusalue, joka estää sinua hakemasta miellyttävämpää työtä? Mukavuusalue voi joskus olla ahdistavikin, mutta silti sieltä pois astuminen pelottaa, koska vastassa voi olla hetkellisesti vielä enemmän epävarmuutta.

Ainakin se on ainoa stressiä tuottava asia, vaikka se mahdollistaa monta nautintoa tuottavaa asiaa elämässäni. Toki olen miettinyt jo pidemmän aikaa, että voisi hakea jotain helpompaa hommaa, vaikka palkka putoaisikin. Taloudellisesti se alkaisi jo olla mahdollista.

Kun itse tulin mukavuusalueeltani ulos niin ylipaino katosi ja minusta tuli hoikka.

Vierailija kirjoitti:

“Life begins at the end of your comfort zone.” 

Elämää se on mukavakin elämä. Oikeastaan oikein kivaa elämää.

Koska silleen voi kehittyä ihmisenä. Pääsee eroon omista rajotteistaan yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.

Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.

Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?

No voi ny v painu muualle kerjäämään sääliä äläkä tuu pilaamaan ketjuja joissa sulla ei oo mitään järkevää annettavaa. Hitto mä inhoon ihmisiä jotka käyttäeri

Keskitän energiani ihmisiin jotka osaavat käyttäytyä eivätkä yritä shokeerata säälin toivossa.

Käyttäydyitkö sinä hyvin edellisessä vastauksessasi? eri

Luuletko että mulla oli tarkoitus?

Uuden oppiminenhan/elämänmuutokset melkeinpä vaativat, että lähtee, mutta samaa mieltä siitä, ettei sellaista nykyaikaista uhoa ja häpäisemistä asian ympärillä jaksa. Asian voi nähdä niinkin päin, että perusturvallisuuden on oltava tarpeeksi vahva, jotta mukavuusalueelta pystyy poistumaan. Ja siellä on oikein hyvä ihan oleskellakin, jotta saa levätä rentoutuneena.

Mäkin ketjua luettuani mietin, että mukavuusalue voi olla myös just se, mihin on tottunut. Ja mukavuusalueelta poistuminen on eräänlainen "hyppy tuntemattomaan". Esimerkiksi vaikka väkivaltaisessa parisuhteessa elävä jää siihen parisuhteeseen, koska se on tuttua. Tietää, mitä tuleman pitää. On mukavuusalueellaan, vaikka väkivaltaisessa parisuhteessa eläminen ei olekaan mukavaa. Väkivaltaisesta parisuhteesta eroaminen taas on mukavuusalueelta poistumista. Ei ole tietoa, miten tulee käymään. Epävarmuustekijöitä (asuminen, raha jne) on paljon. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mäkin ketjua luettuani mietin, että mukavuusalue voi olla myös just se, mihin on tottunut. Ja mukavuusalueelta poistuminen on eräänlainen "hyppy tuntemattomaan". Esimerkiksi vaikka väkivaltaisessa parisuhteessa elävä jää siihen parisuhteeseen, koska se on tuttua. Tietää, mitä tuleman pitää. On mukavuusalueellaan, vaikka väkivaltaisessa parisuhteessa eläminen ei olekaan mukavaa. Väkivaltaisesta parisuhteesta eroaminen taas on mukavuusalueelta poistumista. Ei ole tietoa, miten tulee käymään. Epävarmuustekijöitä (asuminen, raha jne) on paljon. 

No sinäpä sen sanoit

Jep, aika usein joudun menemään epämukavuusalueilleni enkä juurikaan ole huomannut sillä olevan mitään vaikutusta. Niistä tilanteista ei tule mitään voittajaoloja vaan ne pyyhkiytyy mielestä hyvin nopeasti sen jälkeen kun tilanne on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt suuren osan elämästäni epämukavuusalueella. En huomaa siitä olleen paljonkaan hyötyjä. Positiivisuuspellet puhuvat paskaa aina kun suunsa avaavat.

No oisko niin että liika on liikaa :D Oot varmaan henkisesti aivan romuna ku tarvii noin kiukutella.

Et sä salillakaan oo koko aikaa, välillä pidetään lepopäiviä.

Ei taida ihan ymmärtää, mitä epämukavuusalueella eläminen oikeasti voi olla. Ei tässä mistään kuntoilemisesta nyt puhuta...

Epämukavuusalue tarkoittaa sitä että teet jotain mikä on vaikeaa mutta kehittävää. Esim avaudut tunteista silloin kun tekisi mieli sulkeutua. Siivoat vaikka tekisi mieli makoilla sohvalla. Katkaiset välit vaikka kannattaisi selvittää riita.

Ei liity siihen mitenkään että sä kirjottelet tänne jostain Fritzilin kellarista tiiliskivi perseessä.

Tämähän se. Tehdään asioita jotka olisi helpompi sysätä hamaan tulevaisuuteen, sivuuttaa kokonaan, lakaista maton alle jne. Ei aina valita sitä matalinta aitaa, tai lyhintä reittiä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mäkin ketjua luettuani mietin, että mukavuusalue voi olla myös just se, mihin on tottunut. Ja mukavuusalueelta poistuminen on eräänlainen "hyppy tuntemattomaan". Esimerkiksi vaikka väkivaltaisessa parisuhteessa elävä jää siihen parisuhteeseen, koska se on tuttua. Tietää, mitä tuleman pitää. On mukavuusalueellaan, vaikka väkivaltaisessa parisuhteessa eläminen ei olekaan mukavaa. Väkivaltaisesta parisuhteesta eroaminen taas on mukavuusalueelta poistumista. Ei ole tietoa, miten tulee käymään. Epävarmuustekijöitä (asuminen, raha jne) on paljon. 

Joo se mukavuusalue on oikeastaan aika harhaanjohtava sana, koska usein siellä mukavuusalueella ollaan tyytymättömiä, mutta ei kuitenkaan uskalleta tavoitella jotain muuta parempaa, koska pitäis tehdä jotain uutta ja epämiellyttävää eikä olla varmoja lopputuloksesta.

Vierailija kirjoitti:

Uuden oppiminenhan/elämänmuutokset melkeinpä vaativat, että lähtee, mutta samaa mieltä siitä, ettei sellaista nykyaikaista uhoa ja häpäisemistä asian ympärillä jaksa. Asian voi nähdä niinkin päin, että perusturvallisuuden on oltava tarpeeksi vahva, jotta mukavuusalueelta pystyy poistumaan. Ja siellä on oikein hyvä ihan oleskellakin, jotta saa levätä rentoutuneena.

Jäin miettimään tuota perusturvallisuutta. Se minulta puuttuu ja siksi olen kai jäänyt mukavuusalueelle, vaikkei siellä ole mukavaa.

Siksi että ylipäätänsä voi työllistyä ja elättää itse itsensä. Muutenhan sitä jäisi turvallisesti neljän seinän sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.

Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.

Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?

Ehkä sinun nyt kannattaisi pyrkiä mielentyyneyteen ja pyrkiä pois mukavuusalueelta eli huonosta voinnista vaikka meditoimalla. Muutakin voi kyllä kokeilla.

Mulle kanssa tuli tuosta viestistä mieleen, että nyt kannattaisi varmaan keskittyä eniten siihen oman mielenterveyden kasassa pitämiseen ja meditoiminen tosiaan varmasti auttaisi. Silloin kun on joku todella akuutti kriisi päällä niin silloin voi kyllä jättää ne muut isommat ponniskelut hetkeksi taka-alalle ja keskittyä vaan siiheen omaan ja läheisten terveyteen.

No kyllä, mutta ei esim meditointi ja mielentyyneys olekaan mitään epämukavuusalueita, päin vastoin, nehän vasta mukavuusaluetta ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sitä omaa rakasta lempilaitetta on niin paljon ihanampaa ajaa, kun välillä ajaa jotain ei niin rakasta 😄

Mikä on sun lempilaite?

Pege 😍

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Huh mitä kyytiä! Tuo on ainakin mun mukavuusalueen ulkopuolella...

Ei voi tietää, jos ei oo kokeillu 😃 Mä tykkään sekä ajaa, että olla kyydissä (ei yhtaikaa) 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden oppiminenhan/elämänmuutokset melkeinpä vaativat, että lähtee, mutta samaa mieltä siitä, ettei sellaista nykyaikaista uhoa ja häpäisemistä asian ympärillä jaksa. Asian voi nähdä niinkin päin, että perusturvallisuuden on oltava tarpeeksi vahva, jotta mukavuusalueelta pystyy poistumaan. Ja siellä on oikein hyvä ihan oleskellakin, jotta saa levätä rentoutuneena.

Jäin miettimään tuota perusturvallisuutta. Se minulta puuttuu ja siksi olen kai jäänyt mukavuusalueelle, vaikkei siellä ole mukavaa.

Jep. Mulla on traumatausta, ja tapa laajentaa elämänpiiriä on ollut rakentaa ja vahvistaa perusturvallisuutta. Ei se, että toiset ruoskivat ulos "mukavuusalueelta" ja nälvivät, kuinka ei ole elämää.

Jos on sosiaalisesti rajoittunut niin joutuu kyllä jatkuvasti olemaan epämukavuusalueella.