Miksi pitäisi lähteä pois mukavuusalueelta
Tätä kuulee usein kaikkien mukapositiivisten naminami-elämäntapaluotsaien suusta. Miksi?
Kommentit (149)
Lanseerataanpa uusi termi: järkevyysalue.
Kun olin projektipäällikkönä, kun perustin firman, kun olen salilla tai lenkillä, kun olen sitonut paljon rahaa ja ottanut lainaa uuteen asuntoon tai autoon, vetänyt koulutuksia, tutustunut ihmisiin jne, en ole ollut epämukavuusalueella, vaikka hetkittäin on sattunut tai ollut rankkaa. Tuo on ollut antoisaa ja välttämätöntä, jos haluaa saada jitain aikaan. Ei se ole epämukavaa vaan mukavaa. Kuka pönttö on keksinyt termin epämukavuusalue?
Jos ihminen haluaa olla paikallaan, miksi pitäisi kasvaa ilman motivaatiota? Eihän se palkitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.
Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.
Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?
Ehkä sinun nyt kannattaisi pyrkiä mielentyyneyteen ja pyrkiä pois mukavuusalueelta eli huonosta voinnista vaikka meditoimalla. Muutakin voi kyllä kokeilla.
Mulle kanssa tuli tuosta viestistä mieleen, että nyt kannattaisi varmaan keskittyä eniten siihen oman mielenterveyden kasassa pitämiseen ja meditoiminen tosiaan varmasti auttaisi. Silloin kun on joku todella akuutti kriisi päällä niin silloin voi kyllä jättää ne muut isommat ponniskelut hetkeksi taka-alalle ja keskittyä vaan siiheen omaan ja läheisten terveyteen.
No kyllä, mutta ei esim meditointi ja mielentyyneys olekaan mitään epämukavuusalueita, päin vastoin, nehän vasta mukavuusaluetta ovatkin.
Miksi alapeukku? Kyllä meditointi ja miekentyyneyteen pyrkiminen ainakin itselläni ovar juuri sitä mukavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt suuren osan elämästäni epämukavuusalueella. En huomaa siitä olleen paljonkaan hyötyjä. Positiivisuuspellet puhuvat paskaa aina kun suunsa avaavat.
No oisko niin että liika on liikaa :D Oot varmaan henkisesti aivan romuna ku tarvii noin kiukutella.
Et sä salillakaan oo koko aikaa, välillä pidetään lepopäiviä.
Ei taida ihan ymmärtää, mitä epämukavuusalueella eläminen oikeasti voi olla. Ei tässä mistään kuntoilemisesta nyt puhuta...
Epämukavuusalue tarkoittaa sitä että teet jotain mikä on vaikeaa mutta kehittävää. Esim avaudut tunteista silloin kun tekisi mieli sulkeutua. Siivoat vaikka tekisi mieli makoilla sohvalla. Katkaiset välit vaikka kannattaisi selvittää riita.
Ei liity siihen mitenkään että sä kirjottelet tänne jostain Fritzilin kellarista tiiliskivi perseessä.
Minä taas koen sen mukavana. Olen voittanut ja tehnyt jotain.
Epämukavana koen oloni väkivallan ja alistamisen kohteena, pakkoraossa jne. Se ei ikinä ole voimistanut tai tuonut hyvää vaan sairastuttanut ja tuntunut päivä päivältä kumulatiivisesti pahemmalta.
Samoin, pakkorako ja vaihtoehtojen puute on niin epämukavuusalueita kuin voi olla. Ja syö ja katkeroittaa ihmistä pitemmän päälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.
Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.
Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?
Ehkä sinun nyt kannattaisi pyrkiä mielentyyneyteen ja pyrkiä pois mukavuusalueelta eli huonosta voinnista vaikka meditoimalla. Muutakin voi kyllä kokeilla.
Mulle kanssa tuli tuosta viestistä mieleen, että nyt kannattaisi varmaan keskittyä eniten siihen oman mielenterveyden kasassa pitämiseen ja meditoiminen tosiaan varmasti auttaisi. Silloin kun on joku todella akuutti kriisi päällä niin silloin voi kyllä jättää ne muut isommat ponniskelut hetkeksi taka-alalle ja keskittyä vaan siiheen omaan ja läheisten terveyteen.
No kyllä, mutta ei esim meditointi ja mielentyyneys olekaan mitään epämukavuusalueita, päin vastoin, nehän vasta mukavuusaluetta ovatkin.
Miksi alapeukku? Kyllä meditointi ja miekentyyneyteen pyrkiminen ainakin itselläni ovar juuri sitä mukavuutta.
Minulle ei. Haluan pitää kiinni ajatuskehistäni, koska niistä poistuminen tuo epämukavuutta ja tietoisuuden hukatusta ajasta. Aiempi kirjoittaja tuntui haluavan pitää kiinni huonosta olostaan.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.
Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.
Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?
No voi ny v painu muualle kerjäämään sääliä äläkä tuu pilaamaan ketjuja joissa sulla ei oo mitään järkevää annettavaa. Hitto mä inhoon ihmisiä jotka käyttäeri
Keskitän energiani ihmisiin jotka osaavat käyttäytyä eivätkä yritä shokeerata säälin toivossa.
Käyttäydyitkö sinä hyvin edellisessä vastauksessasi? eri
Luuletko että mulla oli tarkoitus?
Haluat kuitenkin keskittyä heihin, jotka osaavat käytöstavat? Mitä, jos keskittyisit vaalimaan samaa hyvettä itsessäsi.
Itse olen vuoden yrittänyt laajentaa elinpiiriä..olin jo aiemmin ahdistunut, mutta nyt tuntuu, että olen niin ahdistunut, että luovutan koko elämän..kotonakin jo ahdistaa kun miettii, että pitäs olla muuallakin ja sinnikkäästi vaan menen.
Vierailija kirjoitti:
Koska silleen voi kehittyä ihmisenä. Pääsee eroon omista rajotteistaan yms.
Myös mukavuusalueellaan voi kehittyä.
Ei mua ainakaan välttämättä ahdista esim. mielenkiintoisen aiheen opiskelu. Ihan normaalisti mun taidot kasvaa, vaikken tekisi prosessissa mitään epämukavaa.
Jos ihmisenä kehittymisen siis määrittää vaikkapa niin, että ymmärtää syvemmin yksittäisiä aspekteja, joita voi käyttää toisten hyödyksi ja omaksi iloksi.
Itse ajattelen niin että jos asia on epämukava, teen sen väärällä tavalla tai huonosti. Älykäs pystyy keksimään miten asioista saadaan mukavia.
Meditaatio on epämukavuutta ja ajan hukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa nyt sitten, että miten pääsee kehittävälle "epämukavuusalueelleen" kun elämä on jo kaikin puolin epämukavaa joka suunnasta, syistä joihin ei juuri itse voi vaikuttaa.
Asettamalla vaikka tavoitteita, joihin liittyy ponnistelua.
Eli miten voin nyt ponnistella tän rintasyövän kans ja lapsen cp-vamman ja äidin dementian?
No voi ny v painu muualle kerjäämään sääliä äläkä tuu pilaamaan ketjuja joissa sulla ei oo mitään järkevää annettavaa. Hitto mä inhoon ihmisiä jotka käyttäeri
Keskitän energiani ihmisiin jotka osaavat käyttäytyä eivätkä yritä shokeerata säälin toivossa.
Käyttäydyitkö sinä hyvin edellisessä vastauksessasi? eri
Luuletko että mulla oli tarkoitus?
Haluat kuitenkin keskittyä heihin, jotka osaavat käytöstavat? Mitä, jos keskittyisit vaalimaan samaa hyvettä itsessäsi.
En.
Hyvä kysymys. Kun elän mukavuusalueellani niin saan aikaan, olen vireä, positiivinen ja iloinen. Kun olen epämukavuusalueella alan ahdistumaan ja stressaamaan, uuvun ja masennun. Olen tällä mukavuusalueellani pysymisellä saanut aikaan oikein hyvän ja mukavan elämän: koulutuksen, uran, 10t€ kk-tulot, kaksi hienosti pärjäävää lasta, oman kodin, matkustelua, terveyden ja elämän rauhaa. En tiedä mitä siellä epämukavuusalueella sitten olisi, ehkä enemmän, mutta tämä mukavuusalue riittää minulle vallan mainiosti!
Vierailija kirjoitti:
Koska silleen voi kehittyä ihmisenä. Pääsee eroon omista rajotteistaan yms.
Perustelepa tätä vähän. Kehittyä miten, päästä eroon mistä rajoitteista? Miksi oletat että kehittyminen on epämukavuusaluetta ja että elämä mukavuusalueella on rajoitteista? Olipa taas melkoisen hölmö kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio on epämukavuutta ja ajan hukkaa.
No mutta sen epämukavuuden vuoksihan sitä pitääkin harrastaa, niin sit kehityt paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Kun elän mukavuusalueellani niin saan aikaan, olen vireä, positiivinen ja iloinen. Kun olen epämukavuusalueella alan ahdistumaan ja stressaamaan, uuvun ja masennun. Olen tällä mukavuusalueellani pysymisellä saanut aikaan oikein hyvän ja mukavan elämän: koulutuksen, uran, 10t€ kk-tulot, kaksi hienosti pärjäävää lasta, oman kodin, matkustelua, terveyden ja elämän rauhaa. En tiedä mitä siellä epämukavuusalueella sitten olisi, ehkä enemmän, mutta tämä mukavuusalue riittää minulle vallan mainiosti!
Juuri näin. Minusta tuntuu, että koko epämukavuusalue on jonkun katkeran ankeuttajan keksintö. Hän itse esimerkiksi pitää kehoaan hyvännäköisenä nälällä ja sitten paheksuu, kun "muut ovat liian laiskoja siirtymään epämukavuusalueelle".
Mukavuusalueella on kuitenkin paras meininki ja tulokset myös sen mukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio on epämukavuutta ja ajan hukkaa.
No mutta sen epämukavuuden vuoksihan sitä pitääkin harrastaa, niin sit kehityt paremmaksi.
MItään epämukavaa ei kannata harrastaa. Kaikki mikä tuntuu epämukavalta on väärää itselle. Pitää etsiä niitä asioita, jotka tuntuvat hyviltä ja mukavilta, jotta saa energiaa ja voimaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Lanseerataanpa uusi termi: järkevyysalue.
Kyllä, otan heti käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meditaatio on epämukavuutta ja ajan hukkaa.
No mutta sen epämukavuuden vuoksihan sitä pitääkin harrastaa, niin sit kehityt paremmaksi.
Iiedätkö, huippu-urheilijat eivät treenaa sitä epämukavaa juttua vaan sitä, jossa ovat hyviä kehitetään entistä paremmaksi. Jos jalkapalloilija potkaisee erittäin hyvin oikealla ja heikommin vasemmalla, hänen oikeaa jalkaansa treenataan vielä paremmaksi, koska se on se, millä saadaan tulokset. Vasemman jalan treenaaminen söisi vain energiaa eikä edes tuntuisi kivalta.
Taidan lanseerata mukavuusalue life coachingin. Niin moni hukkaa elämäänsä ja voimiansa epämukavuusalueella.
Minä taas koen sen mukavana. Olen voittanut ja tehnyt jotain.
Epämukavana koen oloni väkivallan ja alistamisen kohteena, pakkoraossa jne. Se ei ikinä ole voimistanut tai tuonut hyvää vaan sairastuttanut ja tuntunut päivä päivältä kumulatiivisesti pahemmalta.