Miksi pitäisi lähteä pois mukavuusalueelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt suuren osan elämästäni epämukavuusalueella. En huomaa siitä olleen paljonkaan hyötyjä. Positiivisuuspellet puhuvat paskaa aina kun suunsa avaavat.

Joo, tämä sama. Eipä ole mitään omaa mukavuusaluetta juuri ollut itselläni elämässäni, kun on ollut sen verran selviytymisvaateita monella saralla.

En usko, että tää epämukavyysalueilla eläminen on mua juuri parantanut. Päin vastoin, luulen että elämäni on lyhentynyt tän stressin vuoksi....

Yllätyslasku voi kaataa elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatio on epämukavuutta ja ajan hukkaa.

No mutta sen epämukavuuden vuoksihan sitä pitääkin harrastaa, niin sit kehityt paremmaksi.

Iiedätkö, huippu-urheilijat eivät treenaa sitä epämukavaa juttua vaan sitä, jossa ovat hyviä kehitetään entistä paremmaksi. Jos jalkapalloilija potkaisee erittäin hyvin oikealla ja heikommin vasemmalla, hänen oikeaa jalkaansa treenataan vielä paremmaksi, koska se on se, millä saadaan tulokset. Vasemman jalan treenaaminen söisi vain energiaa eikä edes tuntuisi kivalta. 

Nyt oli kyllä ihan soopaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Kun elän mukavuusalueellani niin saan aikaan, olen vireä, positiivinen ja iloinen. Kun olen epämukavuusalueella alan ahdistumaan ja stressaamaan, uuvun ja masennun. Olen tällä mukavuusalueellani pysymisellä saanut aikaan oikein hyvän ja mukavan elämän: koulutuksen, uran, 10t€ kk-tulot, kaksi hienosti pärjäävää lasta, oman kodin, matkustelua, terveyden ja elämän rauhaa. En tiedä mitä siellä epämukavuusalueella sitten olisi, ehkä enemmän, mutta tämä mukavuusalue riittää minulle vallan mainiosti!

Juuri näin. Minusta tuntuu, että koko epämukavuusalue on jonkun katkeran ankeuttajan keksintö. Hän itse esimerkiksi pitää kehoaan hyvännäköisenä nälällä ja sitten paheksuu, kun "muut ovat liian laiskoja siirtymään epämukavuusalueelle". 

Mukavuusalueella on kuitenkin paras meininki ja tulokset myös sen mukaisia. 

Tätä olen itsekin ajatellut... 🤣

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Mukavuusalue höpötys on kermapeffojen lässytystä.

Ihminen joka on lapsesta saakka elänyt jatkuvassa epämukavassa, sietämättömässä ja tuskallisessa selviytymismoodissa, eikä ole koskaan missään mukavassa ja helpossa olotilassa saanut lötkötellä, ei kaipaa noita teidän lässytyksiä.

Ne on haitallisia.

Mitään hyötyä ei meille epämukavuusalueella 24/7 eläville traumatisoituneille, kiusatuille ja kaltoinkohdelluille, ole siitä, että lässytetään mukavuusalueista, ihan niin kuin se jokaisen ihmisen kohdalla olisi joku itsestäänselvyys, että sellainen mukava alue edes on.

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Tuohan ei ole epämukavuutta vaan kivaa.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt suuren osan elämästäni epämukavuusalueella. En huomaa siitä olleen paljonkaan hyötyjä. Positiivisuuspellet puhuvat paskaa aina kun suunsa avaavat.

Joo, tämä sama. Eipä ole mitään omaa mukavuusaluetta juuri ollut itselläni elämässäni, kun on ollut sen verran selviytymisvaateita monella saralla.

En usko, että tää epämukavyysalueilla eläminen on mua juuri parantanut. Päin vastoin, luulen että elämäni on lyhentynyt tän stressin vuoksi....

Yllätyslasku voi kaataa elämän.

Mikä on yllätyslasku? Lasku jostain, mitä et ole tilannut etkä hankkinut? Mikään hammaslääkärilasku ei ole yllätyslasku, koska jo ennen hammaslääkäriin menoa tiedät, että siitä tulee lasku. Ei siis tule yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on väistämättä epämukavaa.

Yksinkertainen esimerkki on se että joko käyt salilla, väillä vähän sattuu ja syöt salaattia tai sitten kärsit lihaskadosta, energianpuutteesta ja ylimääräisestä rasvasta.

Mulle ainakaan salilla käyminen ja siellä punaisena läähättäminen tai lihaskipu ei ole epämukavuutta vaan kiva treeni. Uuden oppiminen, toimimattomista ajatuksista irtiopetteleminen ja muu itsensä kehittäminen on tapa olla ja elää. Epämukavuutta on jäädä haitalliseen tilanteeseen tai alkaa opetella jotain mikä ei ole tarpeen tai hyväksi tai yli voimien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

Niin miksi joku viettäisi elämänsä näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

Niin miksi joku viettäisi elämänsä näin?

Koska muuten ei kehity noin niinku ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Aivot tykkää = ei ole epämukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

Niin miksi joku viettäisi elämänsä näin?

Koska muuten ei kehity noin niinku ihmisenä.

Ihan taatusti kehittyy. Mun ei tarvitse opetella laulamaan, silti voin olla taidemaalari.

Koska ihminen on mukavuudenhaluinen ja pelkästään mukavuutta ja helppoutta korostamalla alkaa muistuttamaan lihavaa kissaa.

Mukavuusaluetta voi laajentaa menemällä välillä epämukavuusalueelle. Esim. työstä voi tehdä itselleen mukavuusaluetta.

Lapsen opetellessa pyöräilemään, hän kaatuilee ja on epämukavuusalueella, kunnes oppii ajamaan ja pääsee mukavuusalueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämukavuus on hyvä termi. Sellainen keskiluokkaisen turvallinen seikkailu, jossa kurkataan laidan yli ja pahimmillaan pudotaan kahden metriä alemmalla olevaan turvaverkkoon. Uusi matkakohde, työpaikan vaihto tai ehkä hurjin mahdollinen, eli ero puolisosta!

Huom parempiosaisia ei kiinnosta teidän wt porukan nokittelu siitä kuka on kokenut eniten paskaa. Tuollaisilla asioilla päteminen saa katupisteitä elämäm koulussa mutta ei meidän piireissä. Me ei ihannoida pahoinvointia.

Teikäläisiä ei uskalla lähteä mukavuusalueeltaan. Teiltä ei onnistu edes eläminen perusturvan suuruisella rahasummalla. Kun aina on ollut pätäkkää, sitä ei osaa säästellen käyttää ja tämä valitettavasti näkyy Kokoomuksen talouspolitiikassa, joka ajaa karille joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Aivot tykkää = ei ole epämukavaa.

Aivot tykkäävät sitten kun rasituksesta on toipunut. Kuten lihakset tulevat kipeiksi treenistä, mutta kipu kasvattaa.

MItä enemmän olet oppinut, sitä hitaammin dementoidut ja menetät osaamisesi. Mitä matalampi osaamistaso on siinä kohtaa kun ikääntyy, sitä nopeammin menetät sen vähänkin toimintakykysi. Selvä?

En usko tuohon hölynpölyyn pätkääkään. Elämää ja todellisuutta ei kiinnosta, onko olosi mukava, vai epämukava. Kunhan teet oikeat asiat oikealla tavalla, kehitystä tapahtuu. Usein oikeat asiat voi ja kannattaa tehdä sillä mukavemmalla tavalla, jotta ei kuormitu liikaa ja voimavaroja säästyy.

No kun löytys edes se mukavuusalue joskus, edes hetkeksi.

ja joo, etsintää on ,pitkään, ei oo löytyny.

Saikulla  ollaan vaan .

Vierailija kirjoitti:

Koska ihminen on mukavuudenhaluinen ja pelkästään mukavuutta ja helppoutta korostamalla alkaa muistuttamaan lihavaa kissaa.

Mukavuusaluetta voi laajentaa menemällä välillä epämukavuusalueelle. Esim. työstä voi tehdä itselleen mukavuusaluetta.

Lapsen opetellessa pyöräilemään, hän kaatuilee ja on epämukavuusalueella, kunnes oppii ajamaan ja pääsee mukavuusalueelle.

Onko? Entäs, jos lapsi ei koe olevansa epämukavuusalueella vaan pitää kaatuilua ihan normaalina ja ei-epämukavana asiana opetellessaan ajamaan pyörällä? Pitäisikö lapsen sitten lähteä alamäkiluistelemaan, että saadaan lapsi kehittymään ja tuntemaan epämukavuutta vai riittäisikö ihan vaan se, että lapsi oppi pyöräilemään tuntematta epämukavuutta?