Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempi, ethän ensi viikonloppuna brassaile somessa lapsesi koulumenestyksellä?
27.05.2023 |
On lapsesi yksityisasia, millaisen todistuksen hän on saanut. Tottakai voi kertoa, että perheessä on juhlittu koulunsa/lukuvuotensa päättävää, mutta ethän laita someen lapsesi todistusta, stipendejä ja muita vastaavia esille. Niitä voi näyttää läheisille kasvotusten. :)
Ja kun joku tulee sanomaan: en ole itse koululaisen äiti, mutta olisin ollut todella häpeissäni, jos vanhemmat olisivat kouluaikanani julkisesti hihkuneet todistuksistani. Annetaan lapsille ja nuorille oikeus yksityisyyteen.
Kommentit (107)
Tuttavan kanssa viime keväänä puhuttiin.
Hän valitti taas suureen ääneen tyttärensä todistusta, väsymystä, vetelyyttä kotona ja sitä, että vitosluokkalainen käyttäytyy kuin vauva.
Yritin olla myötätuntoinen ja lohduttelin.
Hän kysyi, miten meillä on mennyt. En oikein tiennyt, miten asian saisin ulos, kun arvasin jo lopputuloksen. Sanoin vain, että ihan hyvin. Hän kysyi heti, että "Ahaa! Joko on teini-ikä iskenyt, koulu pielessä ja urheilu loppunut? Eikös menestystä tullutkaan? Mikäs onkaan keskiarvo, vai etkö edes ilkeä sanoa?"
Kun vastasin, että juoksi ikäsarjansa SM kakkoseksi ja ka on 9,5, niin mulqvistihan minä olin. Luultavasti se kehuskeleva äiti.
Ja nyt lasten eroihin. Kaksi ihan tavallista lasta. Toinen kasvaa toisessa perheessä, toinen toisessa. Tässä perheen erot:
* ruutuaika / ei ruutuaikaa
* kotiruoka / ei kotiruokaa
* nukutaan riittävästi / kukutaan yöt
* herkutellaan järjellä / eletään sokerilla
* hampaat ehjät = ei tulehdusta / suu katastrofi
* liikutaan koko perheen kanssa / eivät liiku
* läksyt kuulustellaan / ei kuulu vanhempien hommiin
* on mielekkäitä harrastuksia/ ei harrastuksia
* meillä ei polteta/juoda / no heillä taas...
Eli tuntuu kamalan pahalta tämän toisen lapsen puolesta. Vanhemmat unohtavat olla vanhempia ja arvostelevat sitten lapsiaan, minkä ehtivät.
Lapset eivät kasva vain itsestään. Kyllä siitä saa olla ylpeä, että lapsen eteen nähdään vaivaa, hän omaksuu hyvät opiskelutavat, terveet elämäntavat ja kasvaa fiksuksi aikuiseksi.
Katsokaa ensi kerralla ensin niitä vanhempia, sen jälkeen pohditte, mistä kaikki lasten epäonnistumiset johtuvat. Eikä mene todellakaan aina yksi yhteen, mutta usein kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Lapseni on pitäneet aina siitä huolen, että mistään ei tarvitse olla ylpeä eikä tyytyväinen.
Se aika voi tulla vielä myöhemmin, toiset hoksaavat sen opiskelun tärkeyden myöhemmin elämässään.
Kaksi on oppimishäiriöisiä, toisella päihdeongelma ja toisella asperger ja yksi muuten vain asperger ja vaikea. Sopii odotella
Yleensä ollaan ylpeä ja tyytyväinen omista ansioista eikä imuroida niitä muilta. Missä sinä siis olet menestynyt, vaikka autismi periytyykin?
Voi brassailla että hyvin meni koulu ja numerot oli hyviä tjsp mutta ällöttävää jos otetaan todistuksesta valokuva someen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavan kanssa viime keväänä puhuttiin.
Hän valitti taas suureen ääneen tyttärensä todistusta, väsymystä, vetelyyttä kotona ja sitä, että vitosluokkalainen käyttäytyy kuin vauva.
Yritin olla myötätuntoinen ja lohduttelin.
Hän kysyi, miten meillä on mennyt. En oikein tiennyt, miten asian saisin ulos, kun arvasin jo lopputuloksen. Sanoin vain, että ihan hyvin. Hän kysyi heti, että "Ahaa! Joko on teini-ikä iskenyt, koulu pielessä ja urheilu loppunut? Eikös menestystä tullutkaan? Mikäs onkaan keskiarvo, vai etkö edes ilkeä sanoa?"
Kun vastasin, että juoksi ikäsarjansa SM kakkoseksi ja ka on 9,5, niin mulqvistihan minä olin. Luultavasti se kehuskeleva äiti.
Ja nyt lasten eroihin. Kaksi ihan tavallista lasta. Toinen kasvaa toisessa perheessä, toinen toisessa. Tässä perheen erot:
* ruutuaika / ei ruutuaikaa
* kotiruoka / ei kotiruokaa
* nukutaan riittävästi / kukutaan yöt
* herkutellaan järjellä / eletään sokerilla
* hampaat ehjät = ei tulehdusta / suu katastrofi
* liikutaan koko perheen kanssa / eivät liiku
* läksyt kuulustellaan / ei kuulu vanhempien hommiin
* on mielekkäitä harrastuksia/ ei harrastuksia
* meillä ei polteta/juoda / no heillä taas...Eli tuntuu kamalan pahalta tämän toisen lapsen puolesta. Vanhemmat unohtavat olla vanhempia ja arvostelevat sitten lapsiaan, minkä ehtivät.
Lapset eivät kasva vain itsestään. Kyllä siitä saa olla ylpeä, että lapsen eteen nähdään vaivaa, hän omaksuu hyvät opiskelutavat, terveet elämäntavat ja kasvaa fiksuksi aikuiseksi.
Katsokaa ensi kerralla ensin niitä vanhempia, sen jälkeen pohditte, mistä kaikki lasten epäonnistumiset johtuvat. Eikä mene todellakaan aina yksi yhteen, mutta usein kyllä.
Voi mennä myös toisinpäin, lapsi menestyy vanhemmistaan huolimatta. Miten estää huonoja persoonallisuushäiriöisiä vanhempia taputtamasta itseään olalle hienosta kasvatuksesta kun lapsi menestyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
Eliittilukioissa myös muut ainekohtaiset stipendit jaetaan myös reilusti.
Joskus ne sattuvat "samalle henkilölle", eli yksi on muita lahjakkaampi yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
Yo kirjoituksen pistemäärän mukaan.
Mutta teknologiateollisuus voisi vielä eritellä ne erikoispalkkiolla tai tuplastipendillä, jotka saavat täydet pisteet laajasta matematiikasta. Nyt nuo stipendin rajapisteet on aika väljät, ja stipendin saa turhan löyhästi.
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Tutun poika sai hymypoikia ja stipendejä. Äiti näitä Suomeen ilmoitti ja kehui hyvistä numeroista.
Nyt poika 23 v työtön huumeiden käyttäjä ja pikku kriminaali.
Että semmoset hymypojat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun numeroissa ei ole paljoa brassailemista. Vasta lukiossa ne kympit alkavat kertoa oikeasti jotain akateemisesta kyvykkyydestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
Yo kirjoituksen pistemäärän mukaan.
Mutta teknologiateollisuus voisi vielä eritellä ne erikoispalkkiolla tai tuplastipendillä, jotka saavat täydet pisteet laajasta matematiikasta. Nyt nuo stipendin rajapisteet on aika väljät, ja stipendin saa turhan löyhästi.
Tänä vuonna tuon stipendin raja on erittäin alhainen, 96 pistettä. Saisi olla tiukempi.....
Voisi olla esim. 115/120p. Niin jyvät eroaisi akanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi pitäisi laittaa someen yhtään mitään koko aiheesta. Läheisimmille ihmisille yksityisviestillä viestittely aiheesta on mielestäni ihan riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kehunut lasteni menestyksellä, en silloin kun olivat koulussa enkä nyt kun ovat jo työelämässä. Työkaveri kehuskeli aina kuinka heidän Mari on kympin oppilas ja miten montaa kieltä Mari osaa. Mari sitä ja Mari tätä. Ikävä kyllä Marille oli asetettu liian isot saappaat täytettäväksi jos ihan pienestä asti. Ylioppilas kevään jälkeen häne mieli murtui... Eipä ole Mari pysytynyt jatkamaan opintojaan. Tästä on jo yli kymmenen vuotta. Ei ole enää työkaveri Marista puhunut. Joskus tekisi mieli kysyä, että mitäs Marille kuuluu?
(Marin oikea nimi muutettu, että kukaan ei tunnista tapausta)
Minullekin lopetti kaveri yhtäkkiä soittelemisen ja kylässä käymisen.
Lapsemme oli samalla luokalla. Soitti aina kokeiden jälkeen, minkä numeron lapseni sai kokeesta. Kehui, kuinka hänen sai paremman. Ja kuinka juuri hänen lapsi oli tunnilla sanonut jotain älykästä. Ja oli kaikin puolin aivan ihmeellinen. Lukionkin kävi kolmessa vuodessa ja kirjoitti hyvät paperit ( oikeasti ka oli alle 8 ja arvosanat c ja m välillä).
Kyseinen lapsi oli 3 vuotta kassalla töissä, kun ei päässyt opiskelemaan. Johtui kuulemma siitä, kun on niin viisas, että haluaa vain johonkin määrättyyn yliopistoon. Poikaystäväkin oli jotain aivan ihmeen erikoista.
No opiskelemaan pääsi lopulta johonkin pieneen yliopistoon ja soitot vielä jatkui, kun kuulemma lapsesta tulee vähintään poliitikko, tai ulkomaan joku ihmeellinen. Oli uusi poikaystävä taas, joka oli rikkaasta perheestä ja taas jotain aivan erikoista.
Soitot on loppuneet yhtäkkiä ja ei pidä mitään yhteyttä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tälle ihmeellisellä tytölle nykyään kuuluu ja mitä siitä tuli.
Oma lapseni oli ihan tavallinen ja luki insinööriksi ja sai vakituisen työpaikan joku vuosi sitten ja elää tavallista elämää ja odottaa esikoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
Stipendeistä tärkein? Heko heko.
Tuo on kyllä aika tavis stipendi ja ei ole edes vaikea saavuttaa. Jakavat noita paljon.
Alhaiset rajat tuossa.
Vaikeampi on saavuttaa kansainvälisiin kilpailuihin perustuvia stipendejä joissain erikoisaloissa. Eli jos on joku menestysala ja sen perusteella saa erikoisstipendin.
Älyvapaata todistuksen postailu somessa! Kerron lähisuvulle, miten on mennyt eikä se muille edes kuulu. Olisiko ennen vanhaan pitänyt kirkonmenoissa kuuluttaa, että meidän Pirkko sai 6 ällää!? Mistä tämä lasten saavutuksilla leuhotus ja lesotus on saanut alkunsa? Itse sain 4 ällää ylioppilaskirjoituksissa eikä äiti sitä huutanut ympäriinsä. Toki ylppärijuhlissa oli todistus näkyvillä ja vieraita. Äiti vm -68
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Kyllä ne ihan reilusti jaetaan. Oma poikani on menestynyt poikkeuksellisen hyvin ala-asteella ja yläasteella. Sai päättäjäiskeväinä molemmista kouluista matematiikan stipendin, ja keskiarvokin on huippu. En silti brassaillut somessa, vaikka erittäin ylpeä olinkin hänestä. Toki tiedostan, että hän on onnekas, että asiat vain jäävät hänen päähänsä.
Reilusti jaettu=annettu meidän hikipinko paskakakaralle koska opettajat ovat rasistisin ableistisin ja muutenkin natsein ammatti mitkä luulee liikaa itsestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kehunut lasteni menestyksellä, en silloin kun olivat koulussa enkä nyt kun ovat jo työelämässä. Työkaveri kehuskeli aina kuinka heidän Mari on kympin oppilas ja miten montaa kieltä Mari osaa. Mari sitä ja Mari tätä. Ikävä kyllä Marille oli asetettu liian isot saappaat täytettäväksi jos ihan pienestä asti. Ylioppilas kevään jälkeen häne mieli murtui... Eipä ole Mari pysytynyt jatkamaan opintojaan. Tästä on jo yli kymmenen vuotta. Ei ole enää työkaveri Marista puhunut. Joskus tekisi mieli kysyä, että mitäs Marille kuuluu?
(Marin oikea nimi muutettu, että kukaan ei tunnista tapausta)
Minullekin lopetti kaveri yhtäkkiä soittelemisen ja kylässä käymisen.
Lapsemme oli samalla luokalla. Soitti aina kokeiden jälkeen, minkä numeron lapseni sai kokeesta. Kehui, kuinka hänen sai paremman. Ja kuinka juuri hänen lapsi oli tunnilla sanonut jotain älykästä. Ja oli kaikin puolin aivan ihmeellinen. Lukionkin kävi kolmessa vuodessa ja kirjoitti hyvät paperit ( oikeasti ka oli alle 8 ja arvosanat c ja m välillä).
Kyseinen lapsi oli 3 vuotta kassalla töissä, kun ei päässyt opiskelemaan. Johtui kuulemma siitä, kun on niin viisas, että haluaa vain johonkin määrättyyn yliopistoon. Poikaystäväkin oli jotain aivan ihmeen erikoista.
No opiskelemaan pääsi lopulta johonkin pieneen yliopistoon ja soitot vielä jatkui, kun kuulemma lapsesta tulee vähintään poliitikko, tai ulkomaan joku ihmeellinen. Oli uusi poikaystävä taas, joka oli rikkaasta perheestä ja taas jotain aivan erikoista.
Soitot on loppuneet yhtäkkiä ja ei pidä mitään yhteyttä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tälle ihmeellisellä tytölle nykyään kuuluu ja mitä siitä tuli.
Oma lapseni oli ihan tavallinen ja luki insinööriksi ja sai vakituisen työpaikan joku vuosi sitten ja elää tavallista elämää ja odottaa esikoista
Tallinnan yliopistoon pääsee ulkomaalaiset eikä papereilla ole väliä.
Euroopassa on myös yliopistoja joissa rahalla saa opiskelupaikan. Todistuksella ei väliä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi laittaa someen yhtään mitään koko aiheesta. Läheisimmille ihmisille yksityisviestillä viestittely aiheesta on mielestäni ihan riittämiin.
Niin, joillekin lapsen menestys on omaa menestystä ja sen avulla buustataan omaa itsetuntoa. En ymmärrä tuota mutta sama ilmiö on monessa muussakin asiassa somen myötä.
Jos haluaa kersansa lääkäriksi niin maksaa vaikka Espanjaan yksityiseen yliopistoon. Silloin ei yo todistuksen c,m , a, b papereilla ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
Stipendeistä tärkein? Heko heko.
Tuo on kyllä aika tavis stipendi ja ei ole edes vaikea saavuttaa. Jakavat noita paljon.
Alhaiset rajat tuossa.Vaikeampi on saavuttaa kansainvälisiin kilpailuihin perustuvia stipendejä joissain erikoisaloissa. Eli jos on joku menestysala ja sen perusteella saa erikoisstipendin.
Eikö niitä jaeta jotain 100-200 vuosittain? Kuinkas paljon on ylioppilaita? Jotain 25 000?
En. Mutta en ymmärrä miksi ei saisi julkisesti olla ylpeä lapsensa koulumenestyksestä. Todistuksia nyt ei tietenkään pidä somessa julkaista.
Alue: Aihe vapaa
Tai aikaisemmin. Toiset hoksaavat opiskelijabileiden tärkeyden vasta myöhemmin elämässään.