Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempi, ethän ensi viikonloppuna brassaile somessa lapsesi koulumenestyksellä?
27.05.2023 |
On lapsesi yksityisasia, millaisen todistuksen hän on saanut. Tottakai voi kertoa, että perheessä on juhlittu koulunsa/lukuvuotensa päättävää, mutta ethän laita someen lapsesi todistusta, stipendejä ja muita vastaavia esille. Niitä voi näyttää läheisille kasvotusten. :)
Ja kun joku tulee sanomaan: en ole itse koululaisen äiti, mutta olisin ollut todella häpeissäni, jos vanhemmat olisivat kouluaikanani julkisesti hihkuneet todistuksistani. Annetaan lapsille ja nuorille oikeus yksityisyyteen.
Kommentit (107)
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut brassailee jo nyt lastensa yo arvosanoilla ja sillä kun pääsee suoraan todistuksella yliopistoon. Noloa. Mietin mikä tämän aiheuttaa? Eikö itse ole opiskellut kun lapsen koulumenestystä pitää korostaa? Onko koulu tärkein saavutus lapsen elämässä?
Jos lapsen elämässä koulutus ei ole tärkein saavutus, ovat prioriteetit aivan pielessä.
Ai, meillä tärkeintä on se miten kohtelee muita ihmisiä, perhettään ja itseänsä. Koulu hoituu hyvin koska se on lapsen työ ja työt tehdään hyvin. Työ/koulu ei kuitenkaan ole elämän tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaako sua, ap, jos tutun lapsella onkin parempi todistus?
En itsekään kannata todistusten kuvaamista someen, se on vähän junttia, mutta en ymmärrä ollenkaan sitä, että koulussa menestyvästä ja ahkerasta lapsesta ei vanhempana saisi tuntea julkisesti ylpeyttä?!? Tai se on jännää, että niistä mitattavissa olevista ominaisuuksista ei saa olla ylpeä, mutta on ihan ok kehua julkisesti, että lapseni on maailman sydämellisin, huumorintajuisia - tai mitä vaan - tyyppi. Myös taiteellisten, musikaalisten tai urheilullisten lasten taitoja saa jakaa somessa, mutta on prassailua kertoa että lapsen ka oli melkein kymppi ja sai parhaan ka:n stipendin.
Voisiko joku selittää tämän?
Samaa ihmettelen.
Eli hankalasta lapsesta, oppimisvaikeuksista ja omasta kiivaasta suorittamiselämästä ja ties mistä draamasta saa kertoa kuinka paljon vaan.
Mutta eihän nyt sitä sovi tuoda esille, jos kouluun on panostettu koko perheen voimin, lapsi on saanut numeroita vielä nostettua ja on ihana kesäloma edessä.
En itse arvosta somessa patsastelua muutenkaan, mutta kyllä jälkimmäinen on mielestäni se, minkä voi tuoda julki ihan normaalisti. Ensimmäinen osio ainakin itselläni tökkää herkemmin, toki tyylistä riippuen.
Kaikki hyvistä asioista kertominen ei ole diivailua, se voi olla myös aitoa onnea ja iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan meidän piireissä ole mitään todistuksia laitettu esille.
Ok, minkähänlaiset ne teidän "piirit" sitten ovat? Itselläni on ikää liki 50 ja olen aika monen erilaisen "piirin" nuorten yo-juhlissa saanut olla vieraana vuosikymmenien aikana. Todistus on ollut aina vieraiden nähtävillä.
Ihan normi piirit, ikää 60 v, pohjanmaa.
Ikinä ei ole yksikään todistus ole ollut esillä, vaikka on joillakin tosi hyvä sellainen ollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut brassailee jo nyt lastensa yo arvosanoilla ja sillä kun pääsee suoraan todistuksella yliopistoon. Noloa. Mietin mikä tämän aiheuttaa? Eikö itse ole opiskellut kun lapsen koulumenestystä pitää korostaa? Onko koulu tärkein saavutus lapsen elämässä?
Jos lapsen elämässä koulutus ei ole tärkein saavutus, ovat prioriteetit aivan pielessä.
Ai, meillä tärkeintä on se miten kohtelee muita ihmisiä, perhettään ja itseänsä. Koulu hoituu hyvin koska se on lapsen työ ja työt tehdään hyvin. Työ/koulu ei kuitenkaan ole elämän tärkein asia.
Itse asiassa kyllä on. Työelämässä ollaan kuitenkin suurin osa hereilläoloajasta ja koko elämänkaaresta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä braissailen sillä kovaan ääneen. Me ollaan menestyjien perhe. Tiedän että aihe aiheuttaa kovaa kateutta eräissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä braissailen sillä kovaan ääneen. Me ollaan menestyjien perhe. Tiedän että aihe aiheuttaa kovaa kateutta eräissä.
Kirjoituksestasi saa kumminkin vaikutelman, että olette moukkien perhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Kyllä ne ihan reilusti jaetaan. Oma poikani on menestynyt poikkeuksellisen hyvin ala-asteella ja yläasteella. Sai päättäjäiskeväinä molemmista kouluista matematiikan stipendin, ja keskiarvokin on huippu. En silti brassaillut somessa, vaikka erittäin ylpeä olinkin hänestä. Toki tiedostan, että hän on onnekas, että asiat vain jäävät hänen päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Lapseni on pitäneet aina siitä huolen, että mistään ei tarvitse olla ylpeä eikä tyytyväinen.
Se aika voi tulla vielä myöhemmin, toiset hoksaavat sen opiskelun tärkeyden myöhemmin elämässään.
Kaksi on oppimishäiriöisiä, toisella päihdeongelma ja toisella asperger ja yksi muuten vain asperger ja vaikea. Sopii odotella
No voi hemmetti. Etsi heistä sitä hyvää, anna hyvää palautetta ja tue parempaa kohti. Aina voi olla lapsistaan ylpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi työpaikalla kertoa lasten opiskelumenestyksestä, tulee leuhkan maine, ei vaikka vaan vastaa kysymykseen. Tulee erityislasten äideille paha mieli.Koettu on.
sovitaan ettei kukaan tykkäile näistä kuvista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
En ole koskaan kehunut lasteni menestyksellä, en silloin kun olivat koulussa enkä nyt kun ovat jo työelämässä. Työkaveri kehuskeli aina kuinka heidän Mari on kympin oppilas ja miten montaa kieltä Mari osaa. Mari sitä ja Mari tätä. Ikävä kyllä Marille oli asetettu liian isot saappaat täytettäväksi jos ihan pienestä asti. Ylioppilas kevään jälkeen häne mieli murtui... Eipä ole Mari pysytynyt jatkamaan opintojaan. Tästä on jo yli kymmenen vuotta. Ei ole enää työkaveri Marista puhunut. Joskus tekisi mieli kysyä, että mitäs Marille kuuluu?
(Marin oikea nimi muutettu, että kukaan ei tunnista tapausta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeää kehuskella arvosanoilla kun tosi asiassa kaikki hyviä arvosanoja eivät voi saada opettajien rasismin ja ableismin takia vaikka lahjoja on enemmän kuin possun punaisilla etuoikeutetuilla hikipinko pennuilla mutta opettajat vaan suosivat kokeissa pärjääviä kympin tyttö lellikkejään vuosi toisensa jälkeen koska mitään seurauksia ei opettajille ole vaikka vähemmistö nuori otetaan silmätikuksi opettajien toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
onhan niitäkin ns. tseppari-stipendejä. eli sääli-stimendejä... parempiakin opiskelijoita on luokassa, mutta ...
kiusaajalle liikuntastipendi koska tykkää potkia palloa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.
Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.
Ei jaeta taidat olla yksi opettajien hikipinko lellikeistä kun noin valehtelet.
Ongelma somessa on juuri se, että siellä yleensä kaikki kaverit eivät ole oikeasti läheisiä, vaan hyvän päivän tuttuja, jos sitäkään.
ihmiset ovat jääneet elämässään vaille pyyteetöntä rakkautta, ja nyt somessa hakevat sitä rakkautta suoritustensa kautta. Kuten esim. lapsen koulumenestys tai menestys urheilukilpailuissa.
Näistä päivityksistä tulee monelle vaivaannuttava olo monestakin syystä. Onko moraalisesti oikein hehkuttaa lapsen suorituksella ja samalla antaa rivien välistä ymmärtää, että on tehnyt jotain oikein vanhempana, kun tällaista mustaa valkoisella- tulosta syntyy.
Samalla huonommin koulussa pärjänneen lapsen vanhemmalle tulee olo, että minua pidetään/olen nyt huonompana vanhempana kun lapseni ei loista arvosanoissa.
Oikein hyvin pärjänneiden lasten vanhemmat joskus oikein ääneen hehkuttavat : " Kait minä jotain olen tehnyt oikein, kun lapseni niin hyvin pärjäävät. "
Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen. Ensinnäkin monet asiat vaikuttavat vanhemmuuteen. Monilla puuttuu esim. tukiverkostoja tai voimavaroja. Tulee eteen yllättäviä esteitä ja hankaluuksia elämässä. Silloin et ehkä voikaan mennä vanhemmuudessasi niin jaksavaa tietä kuin muut.
Mitä sanoisit tällaiselle vanhemmalle ? Onko hänen lapsensa yhtä rakastettava ja voiko hänen lapsensa lähes 100v. kestävässä elämässä olla vielä onnistumisia ja onnellisuutta, vaikka nyt todistus näyttäisi vitosia ja kutosia ?
Mutta antaa ihmisten hehkuttaa somessa. MInusta melko teennäinen superego- alusta, kestämättömien elämänarvojen oksennuspiste. En kaipaa elämääni kiillotettuja elämänkuvia, totuudesta elävälle sielulleni. Minä riitän itselleni juuri tällaisena kuin olen. Ja rakastan itseäni ja muita juuri sellaisena kuin he oikeasti ovat.
Mä ymmärsin aloituksen niin että lapset oppivat siihen että vain hyviä numeroita saamalla saa sit äipältä/iskältä huomiota ja kehuja. Ja näkeehän ne vähän isommat sit kun ovat jo itsekin somessa, että suurimman näkyvyyden saavat menestyneet.
Eipä samanlaista kommenttivyöryä ja päivityksiä saa aikaan se, jonka opinnot venyy vuodella tai se, joka ei ikinä valmistukaan, koska halusi vaihtaa alaa tai paloi loppuun. Nämä asiat eivät sovi siihen kaavaan, jonka mukaan asioiden pitäisi mennä.
Koko some pyörii ylipäätään aika pitkälti näyttämisen halusta.
Itselläni ei ole lapsia ja olen tyytyväinen siitä etteivät omat vanhempani ole (koskaan olleetkaan) somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen elämässä koulutus ei ole tärkein saavutus, ovat prioriteetit aivan pielessä.
Ai, meillä tärkeintä on se miten kohtelee muita ihmisiä, perhettään ja itseänsä. Koulu hoituu hyvin koska se on lapsen työ ja työt tehdään hyvin. Työ/koulu ei kuitenkaan ole elämän tärkein asia.
Itse asiassa kyllä on. Työelämässä ollaan kuitenkin suurin osa hereilläoloajasta ja koko elämänkaaresta.
Ei sen silti tarvitse olla elämän tärkein asia. Välttämätön pakko.
Alue: Aihe vapaa
Minua emä pilkkasi koulumenestyksestä ja elämättömästä elämästä kun muut eivät olleet kuulolla. Sitten muiden kuullen leveili toisen saavutuksilla minkä kerkesi ja myöhemmin levitti matalalla koulutuksellaan keksimiään diagnooseja, kun välit meni poikki.