Vanhempi, ethän ensi viikonloppuna brassaile somessa lapsesi koulumenestyksellä?

Kannattaisi seuraavan kerran laittaa oman todistuksensa esille. Yleensähän lasten kautta eletään omia toteutumattomia toiveita. Näillä lastensa todistuksilla kehuskelevilla on itsellään yleensä ollut heikko koulumenestys, jota nyt yritetään jotenkin kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.

Tutun poika sai hymypoikia ja stipendejä. Äiti näitä Suomeen ilmoitti ja kehui hyvistä numeroista.

Nyt poika 23 v työtön huumeiden käyttäjä ja pikku kriminaali.

Että semmoset hymypojat

Joskus se elämä valitettavasti menee niin, vaikka lapsena olisi hyvin sujunutkin. Nuoret eivät aina tee viisaita valintoja.

Minusta on todella surullista, kun joku on jo nuorena täysin väärillä raiteilla. En ole vahingoniloinen.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi seuraavan kerran laittaa oman todistuksensa esille. Yleensähän lasten kautta eletään omia toteutumattomia toiveita. Näillä lastensa todistuksilla kehuskelevilla on itsellään yleensä ollut heikko koulumenestys, jota nyt yritetään jotenkin kompensoida.

Tästä tuli mieleen miten laitoin oman todistukseni esille siskon yo-juhliin (meillä on varsin samankaltaiset nimet). Sukulaiset onnittelivat huippuhyvästä todistuksesta ja jossain vaiheessa kommentit olivat sellaisia, että käry kävi. Sisko otti hieman lämpöä :D

Vanhemmat, olkaa ylpeitä lapsistanne ja näyttäkää se muille ja lapsillenne! Koskaan ei voi kehua ja arvostaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole mitään omaa tuotosta millä lesoilla, pitää lesoilla muitten tekemisillä. Aika hlvtin surullista.

Tämä

Ei käynyt meidän mukuloista yksikään lukioo. Ihan persduunareita ollan molemmat isännän kanssa. Myös molempien suvusta löytyy enemmän duunareita kuin menestyjiä. Mutta myö ollaan ylpeitä muksuista. Ovat kunnon kansalaisia ja kovia tekemään töitä. Teppo ajaa kuorma-autoa paikalliselle yrittäjälle. Maija on kunnalla siivoojana. Timo ajaa jäteautoa pääkaupunkiseudulla ja Merja on perhepäivähoitaja. Ei kaikista tarvitse tulla suuria menestyjiä, silti  ihan kaikki ammatit ovat arvostettuja. Kyllä yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen meitä kaikkija. Elä sie sano et naapurin Maijasta tai Merja ei mitään tullut. Kuka ne siunkin lapset hoitaisi tai koulun siivoukset tekisi jos ei meijän Maijat ja Merjat?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi seuraavan kerran laittaa oman todistuksensa esille. Yleensähän lasten kautta eletään omia toteutumattomia toiveita. Näillä lastensa todistuksilla kehuskelevilla on itsellään yleensä ollut heikko koulumenestys, jota nyt yritetään jotenkin kompensoida.

Kääntäen:

Ja niillä menestyvillä akateemisille vanhemmilla on suuri häpeä lastensa todistusten johdosta, jos lapsi ei ole kympin oppilas. Piilottelevat lastensa todistuksia. Ja kadehtivat muiden lasten stipendejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.

Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.

Yo kirjoituksen pistemäärän mukaan.

Mutta teknologiateollisuus voisi vielä eritellä ne erikoispalkkiolla tai tuplastipendillä, jotka saavat täydet pisteet laajasta matematiikasta. Nyt nuo stipendin rajapisteet on aika väljät, ja stipendin saa turhan löyhästi.

Tänä vuonna tuon stipendin raja on erittäin alhainen, 96 pistettä. Saisi olla tiukempi.....

Voisi olla esim. 115/120p. Niin jyvät eroaisi akanoista.

2022 tuo raja on ollut näköjään 110/120 pistettä. Kylläpä tänä vuonna on löyhä raja!

Ei tarvitse brassailla, lapset yhtä "kouluviisaita" kuin vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.

Stipendeistä tärkein eli teknologiateollisuuden tuhannen euron stipendi jaetaan niin reilusti kuin stipendit ylipäänsä voidaan jakaa.

Stipendeistä tärkein? Heko heko.

Tuo on kyllä aika tavis stipendi ja ei ole edes vaikea saavuttaa. Jakavat noita paljon.

Alhaiset rajat tuossa.

Vaikeampi on saavuttaa kansainvälisiin kilpailuihin perustuvia stipendejä joissain erikoisaloissa. Eli jos on joku menestysala ja sen perusteella saa erikoisstipendin.

Eikö niitä jaeta jotain 100-200 vuosittain? Kuinkas paljon on ylioppilaita? Jotain 25 000?

Erikois stipendejä jaetaan vain muutamia vuosittain /25 000, noita matikka stipendejä noin 200/25 000. Ja tänä vuonna matikka stipendin raja on todella löysä, vain 96 pistettä. Eli virheitä ja ei osaamisia sallitaan todella paljon (-24 pistettä!).

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat, olkaa ylpeitä lapsistanne ja näyttäkää se muille ja lapsillenne! Koskaan ei voi kehua ja arvostaa liikaa.

Minä olen ylpeä lapsistani. Mutta en silti julkaise somessa heidän todistuksiaan ja suorituksiaan

Itse olen kiertänyt äitiäni jakamasta minusta mitään tietoja someen. Kerran oli laittanut kuvan ilman lupaa, pyysin poistamaan sen välittömästi. Haluan itse päättää mitä jaan ja kenelle. Asiani eivät kuulu äidin työkavereille ja muille hyvän päivän tutuille. (Isä ei onneksi ole somessa).

-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan meidän piireissä ole mitään todistuksia laitettu esille.

Ok, minkähänlaiset ne teidän "piirit" sitten ovat? Itselläni on ikää liki 50 ja olen aika monen erilaisen "piirin" nuorten yo-juhlissa saanut olla vieraana vuosikymmenien aikana. Todistus on ollut aina vieraiden nähtävillä.

Ihan normi piirit, ikää 60 v, pohjanmaa.

Ikinä ei ole yksikään todistus ole ollut esillä, vaikka on joillakin tosi hyvä sellainen ollutkin.

Okei, ehkä tässä on sitten erilaisia (alueellisia) tapoja. Itse olen ollut juhlissa Itä-Suomessa, Keski-Suomessa, Hämeessä ja Pirkanmaalla. Ei sitä yksissäkään juhlissa ole kuulutettu, että täällä olisi sitten tämä todistus ihmeteltäväksi. Jossain lahjapöydällä se on ollut eleettömästi halukkaille nähtävillä, joskus kiertänyt kädestä käteen jonkun seurueen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi seuraavan kerran laittaa oman todistuksensa esille. Yleensähän lasten kautta eletään omia toteutumattomia toiveita. Näillä lastensa todistuksilla kehuskelevilla on itsellään yleensä ollut heikko koulumenestys, jota nyt yritetään jotenkin kompensoida.

Tavallaan osuit oikeaan, mutta taito se on tuokin nähdä asia noin negatiivisen kautta.

Itse olin hajuton, mauton ja keskinkertainen kouluaikoina. Keskiarvo kasi, ei stipendejä eikä hymypatsaita. Muistan ala-asteelta sen joka keväisen lapsekkaan toivonkipinän, että ehkä tänä keväänä minun nimi sanotaan kevätjuhlassa, mutta kyllä ne huomionosoitukset meni aina muille. Ei lapsi tajunnut miksi, mutta aikuinen tajuaa.

Ammattiopinnoissa olinkin sitten "kympin tyttö" ja olen saavuttanut ammatillisesti paljon. Mutta tuota peruskoulutaustaani vasten iloitsen suuresti ja olen ylpeä, että omat lapset ovat älykkäämpiä ja suositumpia kuin itse olin. Ja ihan omin avuin he pärjäävät, en minä heitä preppaa tai elä heidän kauttaan. Omilla lahjoillaan he ovat saavuttaneet sen mitä ovat saavuttaneet. Kyllä musta tuntuu ihan tosi hyvältä, että molemmat lapseni siirtyivät yläkouluun hyvällä todistuksella, stipendeillä ja hymypatsailla. Ovat ne todellakin ansainneet, fiksut nuoret. Kouluviisautta he eivät ole minulta perineet, mutta vahvaa itsetuntoa, itseensä luottamista, muiden kunnioitusta ja hyviä ystävyystaitoja olen heille opettanut.

Kyllä minä heitä kehun töissä ja sukulaisille. Ylpeä voi olla positiivisestikin, se on sitten kuulijan vika, jos sen kääntää noin negatiivisen kautta, kuin edellinen kommentti on.

Ei tulisi mieleenkään, mutta en ymmärrä mitä se kenellekään toiselle sitten kuuluukaan vaikka niin tekisin. 

Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kanssa viime keväänä puhuttiin.

Hän valitti taas suureen ääneen tyttärensä todistusta, väsymystä, vetelyyttä kotona ja sitä, että vitosluokkalainen käyttäytyy kuin vauva.

Yritin olla myötätuntoinen ja lohduttelin.

Hän kysyi, miten meillä on mennyt. En oikein tiennyt, miten asian saisin ulos, kun arvasin jo lopputuloksen. Sanoin vain, että ihan hyvin. Hän kysyi heti, että "Ahaa! Joko on teini-ikä iskenyt, koulu pielessä ja urheilu loppunut? Eikös menestystä tullutkaan? Mikäs onkaan keskiarvo, vai etkö edes ilkeä sanoa?"

Kun vastasin, että juoksi ikäsarjansa SM kakkoseksi ja ka on 9,5, niin mulqvistihan minä olin. Luultavasti se kehuskeleva äiti.

Ja nyt lasten eroihin. Kaksi ihan tavallista lasta. Toinen kasvaa toisessa perheessä, toinen toisessa. Tässä perheen erot:

* ruutuaika / ei ruutuaikaa

* kotiruoka / ei kotiruokaa

* nukutaan riittävästi / kukutaan yöt

* herkutellaan järjellä / eletään sokerilla

* hampaat ehjät = ei tulehdusta / suu katastrofi

* liikutaan koko perheen kanssa / eivät liiku

* läksyt kuulustellaan / ei kuulu vanhempien hommiin

* on mielekkäitä harrastuksia/ ei harrastuksia

* meillä ei polteta/juoda / no heillä taas...

Eli tuntuu kamalan pahalta tämän toisen lapsen puolesta. Vanhemmat unohtavat olla vanhempia ja arvostelevat sitten lapsiaan, minkä ehtivät.

Lapset eivät kasva vain itsestään. Kyllä siitä saa olla ylpeä, että lapsen eteen nähdään vaivaa, hän omaksuu hyvät opiskelutavat, terveet elämäntavat ja kasvaa fiksuksi aikuiseksi.

Katsokaa ensi kerralla ensin niitä vanhempia, sen jälkeen pohditte, mistä kaikki lasten epäonnistumiset johtuvat. Eikä mene todellakaan aina yksi yhteen, mutta usein kyllä.

Surullista.

Ympäristötekijät vaikuttavat koulumenestykseen perintötekijöiden oheella.

Siinä vaiheessa sen todistuksen voisi laittaa esille, kun aikuiset osaisivat käyttäytyä. Pahoin pelkään, etteivät osaa vieläkään. Äidin parhaan ystävän puoliso onnitteli minua seuraavasti. Lupasin tuoda ruusun per ällä, tässä tämä yksi nyt sitten on.

Näin 80-luvulla. Kaksi aineista jäi yhden pisteen päähän ällästä oli kiva kuulla vielä juhlapäivänäkin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stipendeillä brassailu on naurettavaa. Omana kouluaikanani niitä ei edes jaettu reilusti.

Tutun poika sai hymypoikia ja stipendejä. Äiti näitä Suomeen ilmoitti ja kehui hyvistä numeroista.

Nyt poika 23 v työtön huumeiden käyttäjä ja pikku kriminaali.

Että semmoset hymypojat

Meillä vähän samanlainen tapaus. Veljeni oli matemaattisesti ja musiikillisesti äärimmäisen lahjakas ja hyvä koulussa, pääsi todistuksella suoraan yliopistoon matemaattiselle alalle. Ylioppilastutkinnosta meni armeijaan jossa mieli alkoi oireilla ja olisi halunnut jättää kesken mutta vanhemmat pakottivat jatkamaan. Tuli it-sari ajatuksia, masentui, ahdistui niin pahasti että jätti koulun kesken ja oli mielenterveysongelmien takia kymmenen vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Nyt on taas koulussa rakastamansa musiikin parissa. Ei tullut onni hänelle kympin todistuksella ja pakkosuorittamisella.

Porukka käy terapiassa itkemässä sitä, että vaikka lapsena teki kaikkensa ja sai stipendejä, niin vanhemmat eivät koskaan julkisesti kertoneet olevansa iloisia asiasta. Ja nyt on sitten toisin päin eli ei saa kertoa, että lapsi opiskeli ja onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Porukka käy terapiassa itkemässä sitä, että vaikka lapsena teki kaikkensa ja sai stipendejä, niin vanhemmat eivät koskaan julkisesti kertoneet olevansa iloisia asiasta. Ja nyt on sitten toisin päin eli ei saa kertoa, että lapsi opiskeli ja onnistui.

Jos olisit itse ollut terapiassa tai sen tarpeessa niin tietäisit että ei se lapsi hyvillä numeroilla vanhemman somekehuskelua hae vaan henkilökohtaista rakkaudenosoitusta ja läheisyyden tunnetta vanhemman kanssa. Siitä moni jää paitsi ja koittaa koulussa tsemppaamalla olla täydellinen ja saada rakkautta vanhemmaltaan, vaikka sen pitäisi tulla ihan luonnostaan eikä kenenkään tulisi joutua työskentelemään vanhempansa rakkauden eteen.