Miten 60-70 v. naiset yhtäkkiä on jotenkn tooosi elinvoimasia? Mitä lääkettä ne saa? Matkustelee ja harrastaa ja tapaa ystäviä

Ne on saa sellaista ihmelääkettä kuin eläke ja osa todennäköisesti on päässyt eroon miehestään.

Meidän äiti ja isä +70v ovat just tuollaisia hyväkuntoisia, pirteitä ja liikunnallisia.

Kesät mökkeilevät, tai ajelevat matkailuautolla Suomessa. Talvet asuvat Espanjan lämmössä. Lenkkeilevät 5-10 km/pv ja harrastavat mm. kuorolaulua. Ovat innokkaita marjastajia myös. Avioliittokin näyttää kukoistavan.

T. tytär 53v. (iloinen vanhempien puolesta)

Ei meillä mitään ihmelääkettä ole! ;) Paitsi jos sellaiseksi laskee aktiivisen elämän, mielellään puolison kanssa. Ja huumoria olla pittää! Yksinäisyys on pahasta.

-mummo ja isomummo 68vee

Eiväthän tuon ikäiset ole tänä päivänä vielä edes vanhuksia. Oma äitini on yli 80v ja hänellä on pitkäaikainen miesystävä. Äiti hoitaa puutarhaa, leipoo pullat ja kakut ja pitää kodin siistinä. Ehkä ikä on vain numero.

Yksinäisyys on pahin ongelma , etenkin jos jää kotiin , ei käy muualla kuin ruokakaupassa , eikä ystäviä ole. Voi olla vanhus jo alle 6kymppisenä.

Kyllähän terveydentila tietysti vaikuttaa. Sen eteen kannattaa tehdä mitä suinkin itse pystyy. Yksin voi olla kurja lähteä lenkille tai matkoille. Ellei puolisoa ole, ovat ystävät tosi tärkeitä!

Sinkkuutta ylistetään mut miten mahtaa olla, onko niin ihanaa? Nykysuomessa sinkkuja enemmän kuin koskaan... vanhempana ainakin paha tilanne.

Itse 60+, sinkku ja introvertti. Liikunnallinen, terve, uskoisin että mukava empaattinen ihminen.

 

Kaikista ihaninta on vapaus! 

 

Lapset ja lastenlapset suurin ilonaihe, kourallinen ystäviä, ruuanlaitto, lemmikit, lenkkeily erityisesti luonnossa, pieniä kotimaan matkoja jne. Elämä on jotenkin ihanan helppoa ja ilmavaa, kun uskallat elää omannäköistä elämää.