Miten 60-70 v. naiset yhtäkkiä on jotenkn tooosi elinvoimasia? Mitä lääkettä ne saa? Matkustelee ja harrastaa ja tapaa ystäviä
Itse 40 v just ja just jaksan evää liikuttaa. Lapset sen verran isoja, että eivät enää nekään vie voimia. Onko mahdollista, että kuitenkin kokisi myös sellaisen kukoistuksen vielä ennen kuolemaansa?
Kommentit (48)
Kahvi ja uusi teini-ikä? Tai joku draivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä nämä ihmiset on? Näet ne liikkeellä olevat, elinvoimaiset 60v koska he ovat liikkeellä. Vai eikö tule mieleen yhtään pitkäaik. sairasta sukulaista joka ei jaksa edes lähteä minnekään kotoa?
Ei tule, ehkä yksi mutta onkin jo kai yli 80v. Nämä harrastelijat ja seurustelijat on 60 v. -eläkkeelle jääviä työkavereita. Osa myös "bilettää" siis jaksavat vetää pikkujoulut, juhannukset sun muut. Ravaavat museoissa, kutovat villapaitoja, ottavat äkkilähtöjä jonnekin Grönlantiin :O
Ovat elämäniloisia naisia. Ja itsestä tuntuu, että on harmaa ja väsynyt koko ajan. Ei millään jaksaisi pysyä näiden vanhempien perässä. Epäilen, että saavat jotain piristeitä, mutta mitä?
Niillä ei ole kuukautisia enää, ei verenvähyys väsytä.
Meillä on yli 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Valtaosa ei suinkaan ole missään pirtsakassa kunnossa.
Alkaisi olla matkustuskoneet täysiä, jos kaikki eläkeläiset lähtisivät reissailemaan.
Eivät käy enää töissä ovat eläkkeellä, lapset on jo aikuisia ja lapsenlapsetkin ei enää ihan pieniä.
Menopaussi vie voimat useimmilta noin 45-55. Sitten alkaa piristyä ja palautuu teiniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se vapauden tunne eläkkeelle pääsyn jälkeen. Ei velvoitteita eikä aikatauluja, on aikaa tehdä kaikennäköistä mitä ei työpäivän jälkeen jaksanut. Lohdutukseksi sinulle: itse tunsin noin 40-vuotiaana itseni kaikkein väsyneemmäksi elämäni aikana (ehkä alkavilla vaihdevuosilla on osansa), elämänilo, työteho ja voimat palautui 50 vuoden ikään mennessä ja siitä alkoi nousukiito.
Mutta kun nää työkaverit EI OLE eläkkeellä.
Mutta vaihdevuodet on ohitettu, ne kuluttaa voimia. Ja kuusikymppisenä osaa jo ottaa oman tilansa eikä anna muiden ihmisten vaikuttaa elämäänsä, se vapauttaa ja antaa voimaa kun ei ole sosiaalisia paineita.
Terveydentila vaikuttaa ihan varmasti. Mutta tuohon ikäluokkaan kuuluvana mulle tuli mieleen kaksi asiaa, jotka saattavat vaikuttaa elinvoimaisuuteen. Ensinnäkin se, että yleensä tuossa iässä harvemmin on enää omia vanhempia huolehdittavana. Jos vanhemmat ovatkin vielä elossa, ovat todennäköisesti jo joko hoivakodissa tai ainakin palvelutalossa. Toinen asia on, että lapset ovat jo aikuisia ja useimmiten jo 30+. Eli sen ikäisiä, että eivät enää tarvitse vanhemmiltaan edes taloudellista apua kuten opiskeleva nuori vielä tarvitsee. 60-70-vuotiaalla vastuuta, velvollisuuksia ja huolia on vähemmän. Voi ajatella vain itseään ja tehdä mitä huvittaa.
Hahaha, hyvä yritys Irma.
Et nuorennu vaikka kuinka uskottelisit itsellesi olevasi nuorekas. 60-70 vuotias on jo kurppaantunut mummo.
Vierailija kirjoitti:
Terveelliset elämäntavat nuoresta lähtien, ei tupakkaa eikä kohtuutonta alkonkäyttöä, ei massiivia ylipainoa. Aika yksinkertainen resepti hyvään vanhuuden toimintakykyyn (mikään ei toki ole 100% tae mistään). Nykyään monella on jo 40-v. iässä 60-vuotiaan habitus ja toimintakyky. Etenkin lihavuus, tupakka ja alko-kombo vanhentaa älyttömästi.
Mummoni eli yli 80- vuotiaaksi täysin terveenä veti pari kertaa vuodessa kuukauden parin rännit, muuten oli hoikka ja kulki vielä tuossa iässä tansseissa, 80- vuotias päivänäkin aloitti juomisen aamulla ja oli menossa tansseihin. Kuoli kun ryöstettiin kotimatkalla, oli käynyt lähibaarissa, sellaisessa mistä minua pelotti pelkästään mennä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Menopaussi vie voimat useimmilta noin 45-55. Sitten alkaa piristyä ja palautuu teiniksi.
Just joo. Kovat on luulot näillä vanhoilla fossiileilla. Miten joku 60-70 vuotias voi valehdella itselleen noin pahasti? XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä nämä ihmiset on? Näet ne liikkeellä olevat, elinvoimaiset 60v koska he ovat liikkeellä. Vai eikö tule mieleen yhtään pitkäaik. sairasta sukulaista joka ei jaksa edes lähteä minnekään kotoa?
Ei tule, ehkä yksi mutta onkin jo kai yli 80v. Nämä harrastelijat ja seurustelijat on 60 v. -eläkkeelle jääviä työkavereita. Osa myös "bilettää" siis jaksavat vetää pikkujoulut, juhannukset sun muut. Ravaavat museoissa, kutovat villapaitoja, ottavat äkkilähtöjä jonnekin Grönlantiin :O
Ovat elämäniloisia naisia. Ja itsestä tuntuu, että on harmaa ja väsynyt koko ajan. Ei millään jaksaisi pysyä näiden vanhempien perässä. Epäilen, että saavat jotain piristeitä, mutta mitä?
Niillä ei ole kuukautisia enää, ei verenvähyys väsytä.
Just tätä tulin kirjoittamaan. Heillä alkaa rauta-arvot pikku hiljaa parantua, ku ei enää ole menkkoja.
Raudanpuute on tosi yleistä, kun on menkat ja pahimmillaan just 40+ iässä, kun olet aneemisin ja vuotanut jo monta vuosikymmentä (plus raskaudet verottaa myös).
x 60-70-vuotiailla lapset ovat lentäneet pesästä. Kummasti vapauttaa energiaa, kun ei tarvitse huolehtia teinienkään asioista. Vaikka olisi vielä työelämässä, niin vapautuu aikaa muillekin asioille, kun kotitöitä ei ole niin paljon kuin lapsiperheessä tai teinien kanssa (ei tarvitse laittaa ruokaa niin usein/paljon jne).
x Ikä tuo kykyä hyväksyä itsensä. Osalla tämä näkyy rentoutena, kun on osannut päästää turhista paineista irti ja täyttää arjen omasta mielestään mukavilla asioilla.
x Ruuhkavuodet ovat monilla ohi. Harva enää tuossa vaiheessa revittelee työelämässä, monilla omat vanhemmat ovat jo kuolleet, joten ei tarvitse huolehtia ikääntyvistä vanhemmista jne.
x Tuntemani tuon ikäiset, virkeät ihmiset ovat liikunnallisia, normaalipainoisia ja puuhakkaita, ovat olleet sitä jo aiemminkin. Vanhempani kuuluvat tuohon ikäryhmään, kumpikin harrastaa liikuntaa päivittäin, talvella hiihtävät todella paljon jne. Minun osani oli sitten sairastua kolmekymppisenä vaikeasti, vaikka elintavat oli terveet eikä geneettistä rasitusta sairaudelleni ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveelliset elämäntavat nuoresta lähtien, ei tupakkaa eikä kohtuutonta alkonkäyttöä, ei massiivia ylipainoa. Aika yksinkertainen resepti hyvään vanhuuden toimintakykyyn (mikään ei toki ole 100% tae mistään). Nykyään monella on jo 40-v. iässä 60-vuotiaan habitus ja toimintakyky. Etenkin lihavuus, tupakka ja alko-kombo vanhentaa älyttömästi.
Mummoni eli yli 80- vuotiaaksi täysin terveenä veti pari kertaa vuodessa kuukauden parin rännit, muuten oli hoikka ja kulki vielä tuossa iässä tansseissa, 80- vuotias päivänäkin aloitti juomisen aamulla ja oli menossa tansseihin. Kuoli kun ryöstettiin kotimatkalla, oli käynyt lähibaarissa, sellaisessa mistä minua pelotti pelkästään mennä ohi.
: ( voi.. mutta kuulostaa että eli täysillä ja hyvän elämän.
Tuo rautajuttu varmasti merkitsee tosi paljon. Olen ikäni ollut aneeminen, kuukautiset ovat aina olleet hurjat, alkoivat kun oli 11 ja ovat vieläkin 52-vuotiaana, tulevat tosin -onneksi- enää vain muutaman kerran vuodessa. Odotan sitä päivää kun ovat kokonaan taakse jäänyttä elämää..
Oon työtön 60-vuotias ja koen olevani elämäni kunnossa. Kävelen, uin, hölkkään, matkustelen, hoidan puutarhaa ja unelmoin. Syön terveellisesti, nukun hyvin. Avoliitto on arkinen mutta toimii. Ei rahahuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä nämä ihmiset on? Näet ne liikkeellä olevat, elinvoimaiset 60v koska he ovat liikkeellä. Vai eikö tule mieleen yhtään pitkäaik. sairasta sukulaista joka ei jaksa edes lähteä minnekään kotoa?
Täti on iän myötä sairastunut. Niin vaan suunnittelee jokiristeilyitä. Kuulemma masentuu kotona.
Mä olen 63v ja muuttanut/muuttamassa osittain ulkomaille. Mies seuraa mukana minkä töiltä ehtii
Hyvät unet, omaehtoinen elämä, pilkettä silmäkulmassa ja joskus nuorempi rakastaja ja muutakin virikettä esim. töitä joista nauttii. Meitä on porukoissa noin 6 samassa porukassa ja ainoastaan yksi on naimisissa, loput eronneita tai ikisinkkuja, ja vain sillä kahdella on lapsia. Kukaan ei ole tupakoinut, ei käytetä alkoholia ainakaan enää, ja tavallisia liikkujia.
Meinaan itse elää, tulla ja mennä vielä kun kiinnostaa ja jaksaa.
Mun ihan just 60v tätini jaksaa tehdä hommia uskomattoman paljon. Useampi nivel on ottanut elämänsä aikana osumaa, syöpähoidot vieneet osansa ja kuitenkin voi tehdä pihatöitä tuntikausia. Sitten kun yritän saada mun 30v miehen edes leikkaamaan 20min ruohoa niin ei onnistu millään kun sohva on liimannut itseensä.
Omassa tuttavapiirissä usein siinä 60 vuoden korvilla, jo ennen sitä, aletaan havahtua että kunnon pitäminen yllä saatika sen parantaminen vaatii kovaa työtä. Aika moni on innostunut ottamaan jonku isomman tavotteen, kuten maratonin juoksemisen.
Se on vaan sitö että aletaan tiedostamaan ikääntyminen ja se mitä tapahtuu, jos kunnosta ei huolehdi. Sitten et kohta jaksa edes penkiltäsi ylös nousta ilman apua. Sitä ei varmasti vielä nelikymppisenä ihan hahmota, varsinkaan jos on pienet lapset kiireineen. Lasten lennettyä pesästä havahtuu että kunto alkaa heikentyä nopeasti jos ei mitään tee.
Sillä se elinvoima pysyy kun pysyy liikkeellä ja aktiivisena!