Miksi lapsen luokalla asioita hoitavat vain äidit?
26 lasta, ihan sama mikä asia on organisoitavana. Luokan joulumyyjäiset, lahja opelle, mitä ikinä - 99 % luokan whatsapp-ryhmässä asiaa organisoivista on lasten äitejä. Mikseivät ISÄT hoida näitä asioita? Ensi kerralla sinä äiti, oletusvanhempi, pyydä isää hoitamaan vastaavat kun näitä tulee jos hän ei itse tee aloitetta. Ei enää ryhdytä tähän automaattisesti.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyön tärkein määrite on VAPAAEHTOISUUS. On irvokasta, että vuodesta toiseen hössötetään sitä mitä ennenkin kyseenalaistamatta lainkaan.
Ja kaikki tuo vapaaehtoishössötys lähtee aikuisista ja PERINTEESTÄ, ei lapsista.
Myyjäisiin ja vessapaperin myyntiin liittyy myös laittomuuksia. Perusopetuslaki sallii tuon rahankeruun, mutta se sallii myös jättäytyä omista syistään noista ulos. Ja kas, siinä on sitten jo enemmän hajotettu yhteisöä kuin koottu sitä yhteen, kun tiikerikakkumuijat pää punaisena sättivät niitä, joilla ei aikaa, voimia ja haluja ole tiikerikakkujen ja mokkapalojen väsäämiseen.
Törmäsin tähän uusimaalaisessa pikkukylässä. Mä olin se, jonka aika ja voimat ei riittäneet Tupperware-juorukekkereihin eikä vessapaperipaalien myyntiin. Lähin "kilpaileva myyjä" asui viereisessä talossa.
Enkä ollut ainoa, joka näki touhun irvokkuuden. Meistä käveltiin yli, joten teimme kantelun. Kantelu johti siihen, että kunta teki kirjalliset, perusopetuslakiin nojaavat ohjeet vanhempaintoimikunnille, rehtoreille ja opettajille ja yksi rehtori siirrettiin toisiin tehtäviin.
En minäkään noista erilaisista myynti- ym tempauksista nauti, mutta haluan että lapset saavat luokkaretkensä ja muita kivoja yhteisiä kokemuksia, joten teen osuuteni. Ongelma on siinä, että nykyisin ei saa osallistua ihan vaan rahalla, koska peruskoulun on oltava kaikille maksuton. Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla ole varaa osallistua rahallisesti, mutta sitä en ymmärrä, etteivät hekään joilla olisi tähän mahdollisuus ja halukkuus, ät saa sitä tehdä. Jos halukkaat saisivat maksaa suoraan rahalla, niin enemmänhän sitä rahaa yhteisiin juttuihin kertyisi. Jokatapauksessa löytyy aina myös niitä innokkaita rahankeräys-kamppanijoiden järjestäjiä, joten kokonaissumma olisi lopulta isompi. Ja olisi siis täysin vapaaeehtoista osallistua rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin on varmaan kysymys vain siitä, että äidit omivat lapsien kouluasiat itselleen. Näinhän syyllistetään äidit isien välttelemiskäyttäytymisestä myös muissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Kukahan innovatiivinen perheterapeutti tuonkin on keksinyt, että on äitien syytä, kun isät vain yksinkertaisesti ovat taipuvaisia välttelemään erinäisiä tehtäviä. Naisen ajattelu ulottuu laajemmalle, myös muihin ihmisiin syvempänä vastuuntuntona, lasten asiat ovat äideille sama kuin omat asiat. Lapsen asiat ovat äideille heidän omia asioitaan. Miehen maailmankatsomus on rakentunut hieman eri tavoin. Hekin ovat vastuuntuntoisia ja haluavat hyvää ja tekevät, mutta ovat hieman irrallisempia ja lähtökohtaisesti omaa hyvinvointiaan ajattelevia. Muu tulee siihen lisäksi, on tavallaan extraa, vaikkakin tärkeää myös heille. Tästä extrasta on selkeämpi erotella, mikä hoidetaan ja mikä ei. Sitä säätelee omat tarpeet ja niiden yhteensopivuus velvoitteisiin.
Ei äidit omi, mutta kun se tilanne on se, että jonkun on pakko hoitaa, joten jos toinen ei ikinä tartu mihinkään, ne kasautuu sinne äidin pöydälle.
Mun mies latasi Wilman kuopuksen ysiluokalla...
Ja jep, isät ajattelee omaa hyvinvointiaan ensisijaisesti. Karu fakta.
Älä yleistä! Kyllä moni isä osallistuu ihan siinä missä äitikin, ja joissain perheissä enemmänkin. Sinun karu faktasi ehkä pätee teillä, mutta ei meillä, eikä oman lapsen kaveripiirissä ylipäätään.
Luepa aloitus, en minä ole ap, enkä muuten muutkaan kommentoijat täällä.
Asiasta on myös tutkimuksia: Äidit hoitaa tätä kaikkea säätöä ja sälää huomattavasti enemmän kuin isät.
Enkä minä kommentoinut ap:lle, vaan suoraan sinulle. Minä en sinun tutkimuksistasi tiedä, mutta on loukkaavaa esittää yleistävänä faktana, etteivät isät osallistuisi lastensa asioiden hoitamiseen. Ehkä sitten teillä päin näin on, mutta täällä päin vanhemmuus kyllä jaetaan ihan aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin on varmaan kysymys vain siitä, että äidit omivat lapsien kouluasiat itselleen. Näinhän syyllistetään äidit isien välttelemiskäyttäytymisestä myös muissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Kukahan innovatiivinen perheterapeutti tuonkin on keksinyt, että on äitien syytä, kun isät vain yksinkertaisesti ovat taipuvaisia välttelemään erinäisiä tehtäviä. Naisen ajattelu ulottuu laajemmalle, myös muihin ihmisiin syvempänä vastuuntuntona, lasten asiat ovat äideille sama kuin omat asiat. Lapsen asiat ovat äideille heidän omia asioitaan. Miehen maailmankatsomus on rakentunut hieman eri tavoin. Hekin ovat vastuuntuntoisia ja haluavat hyvää ja tekevät, mutta ovat hieman irrallisempia ja lähtökohtaisesti omaa hyvinvointiaan ajattelevia. Muu tulee siihen lisäksi, on tavallaan extraa, vaikkakin tärkeää myös heille. Tästä extrasta on selkeämpi erotella, mikä hoidetaan ja mikä ei. Sitä säätelee omat tarpeet ja niiden yhteensopivuus velvoitteisiin.
Ei äidit omi, mutta kun se tilanne on se, että jonkun on pakko hoitaa, joten jos toinen ei ikinä tartu mihinkään, ne kasautuu sinne äidin pöydälle.
Mun mies latasi Wilman kuopuksen ysiluokalla...
Ja jep, isät ajattelee omaa hyvinvointiaan ensisijaisesti. Karu fakta.
Lapsen asiat on hoidettava ja kun isä ei viitsi, äidin on pakko. Näin se menee, arvon vieraamnuttamisesta vollottavat miehet.
Te teette sen itse, ajatte lapsenne pois. Luulette, etteivät ne näe, kuule ja tajua, miten vähän niistä piittaatte. Pidätte niitä tyhminä. Lapsi ei ole palkintopokaali miehisyydestä vaan ihminen.
Tyttärelläni on ollut silminnähtäviä ongelmia varhaisteinistä asti. Olen nyt 12 vuotta etsinyt hänelle apua isän ollessa sitä mieltä, että ylireagoin ja tyttö on vain "hankala". Perhe hajosi sen takia.
No, tytär sai viimein, nuorena aikuisena autismin kirjon diagnoosin. Se selittää, miksei hän pysty puhumaan kuin minulle (ei esim isälleen, joka on aina jättäytynyt etäälle), ei kirjoita eikä muodosta ystävyyssuhteita.
Me olemme taistelleet ja sinnitelleet samalla kun isä hyppäsi viininmaistelumatkoilla Tsekissä ja Ranskassa ja meni kahdesti uusiin naimisiin. Hän ei edes tiedä lapsensa diagnoosista, joka tuli tammikuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa touhua kaikenlaiset myyjäiset ja muut varankeruut.
Mikä järki on käyttää paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi myyjäisien järjestämiseen?
Tehdään ja tohkotetaan itse omalla rahalla ja ajalla tuotteita myyntiin ja sitten ostetaan toisten tekemiä tuotteita takaisin ja kuin tyhjästä "luokka sai rahaa".
Kaikki tämä turha paska vältetään, kun jokainen perhe antaa sen kympin tai kaksi silloin kun rahaa johonkin tarvitaan.
Niin, onhan se kaikki muutama tumti vuodessa tosi paskaa mikä antaa lapselle esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta.
Millähän tavalla tällainen touhu antaa esimerkkiä yhteisöllisestä toiminasta, ainakaan järkevästä sellaisesta? Eihän se lapsi tässä mitään tee.
Ainakin meillä vain huonoa esimerkkiä kun äiti manaten ja kiukutellen joutuu osallistumaan kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Sosiaalinen elämäni on ihan muiden ihmisten kanssa, kun lasteni luokkakavereiden vanhempien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ekaluokkalaisen opettaja oikein sanoi miehelleni vanhempainillassa että seuraavalla kerralla äiti on sitten mukana eikä isä. Olin sen kerran kotona kahden pienemmän lapsen kanssa ja ajattelimme että isänkin on hyvä nähdä vanhempainiltajutut. Aika outoa opelta tuommoinen määräilykäytös toisten vanhempien kuullen. Noloa opettajalta.
No miehesi käyttäytyi mul**sti. Ihme ettette itse tajunneet.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa touhua kaikenlaiset myyjäiset ja muut varankeruut.
Mikä järki on käyttää paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi myyjäisien järjestämiseen?
Tehdään ja tohkotetaan itse omalla rahalla ja ajalla tuotteita myyntiin ja sitten ostetaan toisten tekemiä tuotteita takaisin ja kuin tyhjästä "luokka sai rahaa".
Kaikki tämä turha paska vältetään, kun jokainen perhe antaa sen kympin tai kaksi silloin kun rahaa johonkin tarvitaan.
Niin, onhan se kaikki muutama tumti vuodessa tosi paskaa mikä antaa lapselle esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta.
Millähän tavalla tällainen touhu antaa esimerkkiä yhteisöllisestä toiminasta, ainakaan järkevästä sellaisesta? Eihän se lapsi tässä mitään tee.
Ainakin meillä vain huonoa esimerkkiä kun äiti manaten ja kiukutellen joutuu osallistumaan kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Sosiaalinen elämäni on ihan muiden ihmisten kanssa, kun lasteni luokkakavereiden vanhempien seurassa.
Kysehän ei ole vanhemman sosiaalisesta elämästä vaan siinä lapsessa ja sen sosiaalisessa elämässä. Kyllä ne myyjäiset, koulun perinteet ja discot ja leirikoulut on ollut meidän lapsille valtavia juttuja.
Minä en myöskään tunnista aloittajan kuvaamaa tilannetta ja omat lapset on kuitenkin syntyneet 90-luvulla. Mieheni on osallistunut enemmän vanhempainiltoihin kuin minä ja hän hoiti pääasiallisesti myös lasten neuvolakäynnit pl. vauva-aika, jolloin olin itse kotona (hänellä joustavammat työajat). Ja hän ei todellakaan ollut ainoa isä niissä vanhempainilloissa. Wilma-viestitkin tulivat kaikki vain hänelle (siihen aikaan ne sai vain toiselle vanhemmalle, en tiedä onko käytäntö nykyään erilainen).
Lasten harrastuskuljetukset hoidettiin varmaan kuta kuinkin puoliksi, aina vähän vanhempien aikataulujen mukaan (molemmilla jonkin verran myös iltatöitä ja tietenkin omia harrastuksia).
Leirikoulurahat sai onneksi siihen aikaan maksaa ihan rahana. Tämä oli molempien lasten kohdalla koko luokan toive ja rahaa sai maksaa luokan tilille omaan tahtiin jo pidemmällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa touhua kaikenlaiset myyjäiset ja muut varankeruut.
Mikä järki on käyttää paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi myyjäisien järjestämiseen?
Tehdään ja tohkotetaan itse omalla rahalla ja ajalla tuotteita myyntiin ja sitten ostetaan toisten tekemiä tuotteita takaisin ja kuin tyhjästä "luokka sai rahaa".
Kaikki tämä turha paska vältetään, kun jokainen perhe antaa sen kympin tai kaksi silloin kun rahaa johonkin tarvitaan.
Niin, onhan se kaikki muutama tumti vuodessa tosi paskaa mikä antaa lapselle esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta.
Millähän tavalla tällainen touhu antaa esimerkkiä yhteisöllisestä toiminasta, ainakaan järkevästä sellaisesta? Eihän se lapsi tässä mitään tee.
Ainakin meillä vain huonoa esimerkkiä kun äiti manaten ja kiukutellen joutuu osallistumaan kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Sosiaalinen elämäni on ihan muiden ihmisten kanssa, kun lasteni luokkakavereiden vanhempien seurassa.
Kysehän ei ole vanhemman sosiaalisesta elämästä vaan siinä lapsessa ja sen sosiaalisessa elämässä. Kyllä ne myyjäiset, koulun perinteet ja discot ja leirikoulut on ollut meidän lapsille valtavia juttuja.
Ei pointtina ollut vanhemman sosiaalinen elämä, vaan että tämä pakotettu toiminta muka antaisi hyvää esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta. Meillä se antaa esimerkin, että yhteisöllinen toiminta on peestä, koska minä en halua osallistua moiseen pakolliseen mukayhteisöllisyyteen. Tässä on tullut monia kommentteja siitä, että toisia tällainen rasittaa aivan kohtuuttomasti, kuten minua. Myös se että lapseni on aivan yltiösosiaalinen ja osallistumassa aina ja kaikkeen. Kuten moni on kommentoinut, tällaisen pitäisi olla vapaaehtoista ja että halutessa näistä pitäisi selviytyä rahalla, koska aina löytyy niitä puuha-Pirkkoja, jotka mokkapalahurmioissaan haluavat puuhastella vessapaperisäkkien keskellä. Suotaisiin kaikille mahdollisuus osallistua haluamallaan tavalla, olkoon se mikä hyvänsä, leirikouluvalvojana, leipurina, askartelijana, buffet/myyjäismyyjänä.
Tuottamatonta näpertelyä tuollainen toiminta on. Tuotto on niin heikkoa, että ei noihin aikaa kannata käyttää.
Oon kyllä siellä wa ryhmässä, mut en osallistu juuri mihinkään. Ihan rauhassa saavat muut vanhemmat kerätä opettajalle kolehtia, itselläni on nytkin 7e tilillä, joten taas jätän välistä.
Koska ei ole aikaa johonkin helvetin joulumyyjäisiin, eikä muuhunkaan mikkihiirikerhoon. Käyn töissä ja otan kaljaa illalla. En jaksa puhua minkään kynäniskaopettajien kanssa. Kakarat hoitaa koulunsa ihan itse ja minä käyn töissä. Ei ylimääräistä pelleilyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa touhua kaikenlaiset myyjäiset ja muut varankeruut.
Mikä järki on käyttää paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi myyjäisien järjestämiseen?
Tehdään ja tohkotetaan itse omalla rahalla ja ajalla tuotteita myyntiin ja sitten ostetaan toisten tekemiä tuotteita takaisin ja kuin tyhjästä "luokka sai rahaa".
Kaikki tämä turha paska vältetään, kun jokainen perhe antaa sen kympin tai kaksi silloin kun rahaa johonkin tarvitaan.
Niin, onhan se kaikki muutama tumti vuodessa tosi paskaa mikä antaa lapselle esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta.
Millähän tavalla tällainen touhu antaa esimerkkiä yhteisöllisestä toiminasta, ainakaan järkevästä sellaisesta? Eihän se lapsi tässä mitään tee.
Ainakin meillä vain huonoa esimerkkiä kun äiti manaten ja kiukutellen joutuu osallistumaan kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Sosiaalinen elämäni on ihan muiden ihmisten kanssa, kun lasteni luokkakavereiden vanhempien seurassa.
Kysehän ei ole vanhemman sosiaalisesta elämästä vaan siinä lapsessa ja sen sosiaalisessa elämässä. Kyllä ne myyjäiset, koulun perinteet ja discot ja leirikoulut on ollut meidän lapsille valtavia juttuja.
Ei pointtina ollut vanhemman sosiaalinen elämä, vaan että tämä pakotettu toiminta muka antaisi hyvää esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta. Meillä se antaa esimerkin, että yhteisöllinen toiminta on peestä, koska minä en halua osallistua moiseen pakolliseen mukayhteisöllisyyteen. Tässä on tullut monia kommentteja siitä, että toisia tällainen rasittaa aivan kohtuuttomasti, kuten minua. Myös se että lapseni on aivan yltiösosiaalinen ja osallistumassa aina ja kaikkeen. Kuten moni on kommentoinut, tällaisen pitäisi olla vapaaehtoista ja että halutessa näistä pitäisi selviytyä rahalla, koska aina löytyy niitä puuha-Pirkkoja, jotka mokkapalahurmioissaan haluavat puuhastella vessapaperisäkkien keskellä. Suotaisiin kaikille mahdollisuus osallistua haluamallaan tavalla, olkoon se mikä hyvänsä, leirikouluvalvojana, leipurina, askartelijana, buffet/myyjäismyyjänä.
No sehän on ihan täysin aivan sinusta kiinni miten käyttäydyt.
Mitens aloittajan omien lasten isän laita, osallistuuko hän? Jos ei miksi ap ei ole pyytänyt?
Hoidin kaikki kouluunkäyntiin liittyvät asiat, kaikista mies ei ollut edes tietoinen. Enkä halunnut Wilmaa niin sanoin että tähän nimi mutta ei pakollinen. Mies tiesi että kyllä minä hoidan.
Vierailija kirjoitti:
Asiasta on myös tutkimuksia: Äidit hoitaa tätä kaikkea säätöä ja sälää huomattavasti enemmän kuin isät.
Juuri tämä. Aloituksella hain yleisestikin sitä, että miksi äidit ylipäänsäkin hoitavat niin suuren osan lapsen asioista. Wa-ryhmä oli vaan esimerkki, koska siellä se konkretisoituu. Vastaajat julittuivat tähän vaikka otsikossakin lukee että kyseessä laajempi asia. Ehkä en osannut sitä muotoilla. Mutta siis : monessako perheessä isät hoitavat lasten synttärijuhlat ja kaverisynttärilahjat, seuraavat Wilmaa aktiivisesti, varaavat hammaslääkärit ja huolehtivat oikeaan aikaan sinne, hoitavat koulukuvatilaukset, päivittävät vuodenajan mukaiset vaatteet ja hankkivat uusia, ilmoittavat lapsen mahdollisiin harrastuksiin jne loputtomiin. Ehkä hoksaatte mitä tarkoitan. MIKSI?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyön tärkein määrite on VAPAAEHTOISUUS. On irvokasta, että vuodesta toiseen hössötetään sitä mitä ennenkin kyseenalaistamatta lainkaan.
Ja kaikki tuo vapaaehtoishössötys lähtee aikuisista ja PERINTEESTÄ, ei lapsista.
Myyjäisiin ja vessapaperin myyntiin liittyy myös laittomuuksia. Perusopetuslaki sallii tuon rahankeruun, mutta se sallii myös jättäytyä omista syistään noista ulos. Ja kas, siinä on sitten jo enemmän hajotettu yhteisöä kuin koottu sitä yhteen, kun tiikerikakkumuijat pää punaisena sättivät niitä, joilla ei aikaa, voimia ja haluja ole tiikerikakkujen ja mokkapalojen väsäämiseen.
Törmäsin tähän uusimaalaisessa pikkukylässä. Mä olin se, jonka aika ja voimat ei riittäneet Tupperware-juorukekkereihin eikä vessapaperipaalien myyntiin. Lähin "kilpaileva myyjä" asui viereisessä talossa.
Enkä ollut ainoa, joka näki touhun irvokkuuden. Meistä käveltiin yli, joten teimme kantelun. Kantelu johti siihen, että kunta teki kirjalliset, perusopetuslakiin nojaavat ohjeet vanhempaintoimikunnille, rehtoreille ja opettajille ja yksi rehtori siirrettiin toisiin tehtäviin.
En minäkään noista erilaisista myynti- ym tempauksista nauti, mutta haluan että lapset saavat luokkaretkensä ja muita kivoja yhteisiä kokemuksia, joten teen osuuteni. Ongelma on siinä, että nykyisin ei saa osallistua ihan vaan rahalla, koska peruskoulun on oltava kaikille maksuton. Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla ole varaa osallistua rahallisesti, mutta sitä en ymmärrä, etteivät hekään joilla olisi tähän mahdollisuus ja halukkuus, ät saa sitä tehdä. Jos halukkaat saisivat maksaa suoraan rahalla, niin enemmänhän sitä rahaa yhteisiin juttuihin kertyisi. Jokatapauksessa löytyy aina myös niitä innokkaita rahankeräys-kamppanijoiden järjestäjiä, joten kokonaissumma olisi lopulta isompi. Ja olisi siis täysin vapaaeehtoista osallistua rahalla.
Jos en ole vallan väärin ymmärtänyt, niin kyllä rahaa kuluu myös vessapaperien ym. ostamiseen. Eikö olisi saman antaa se suoraan? On vanhempia, joilla on rahaa mutta ei aikaa niitä, joilla on aikaa mutta ei rahaa, kuten työttömiä ja eläkeläisiä.
Olen se äiti , joka sanoi vanhempainillassa ääneen, että ei oteta myyntiin niitä kalliita ja pahoja makeisia. " Kyllähän te saatte kaupaksi mummoille ja muille" sanoi toinen äiti. Emme saaneet, kun yksi mummo oli hautausmaalla ja toisella on 7 koululaista myymässä samoja makeisia.
Siksi, että äiti on se, joka synnyttää, imettää ja hoitaa vauva-aikana. Siitä jää ikään kuin velvollisuus jatkaa kaikkea silloin aloitettua: vaatehankintoja, neuvola-aikoja ym.
Kuinka moni vanhempi on ilmoittanut ensisijaiseksi huoltajaksi isän niin, että esimerkiksi koulussa sattuneista ilmoitetaan ensisijaisesti isälle? Olen kyllä opettajana ollessani tavannut useamman kuin yhden isän, joka tuli koululle huolehtimaan lapsensa asiasta. Oli myös perhe, josta erikseen ohjeistettiin, että ota sitten yhteyttä isään, jos tulee jotain asiaa.
Miehet eivät yleensä huolehdi mitään synttärilahjoista ja juhlista, poikkeuksena juomapullo taikka vene tai muu isompi lahja mieskaverille tai -sukulaiselle.
Miksi kysyy ap kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta on myös tutkimuksia: Äidit hoitaa tätä kaikkea säätöä ja sälää huomattavasti enemmän kuin isät.
Juuri tämä. Aloituksella hain yleisestikin sitä, että miksi äidit ylipäänsäkin hoitavat niin suuren osan lapsen asioista. Wa-ryhmä oli vaan esimerkki, koska siellä se konkretisoituu. Vastaajat julittuivat tähän vaikka otsikossakin lukee että kyseessä laajempi asia. Ehkä en osannut sitä muotoilla. Mutta siis : monessako perheessä isät hoitavat lasten synttärijuhlat ja kaverisynttärilahjat, seuraavat Wilmaa aktiivisesti, varaavat hammaslääkärit ja huolehtivat oikeaan aikaan sinne, hoitavat koulukuvatilaukset, päivittävät vuodenajan mukaiset vaatteet ja hankkivat uusia, ilmoittavat lapsen mahdollisiin harrastuksiin jne loputtomiin. Ehkä hoksaatte mitä tarkoitan. MIKSI?
Ap
Piti alkaa oikein laskeskella.
Synttärijuhlat: vaihtelee, viimeksi isä varasi tilan ja minä ostin ruoat.
Kaverisynttärilahjat: se ostaa joka käy kaupassa, yleensä hankitaan lahjakortti
Wilma: mies hoitaa koulun wilman, minä musiikkiopiston
Hammaslääkäri: molemmat varaavat, mies vie koska minä pelkään hammaslääkäriä
Koulukuvat: mies tilaa yleensä
Vaatteiden päivitys: minä hoidan enimmäkseen, teen myös paljon korjausompelua ja tämä etenkin vie aikaa
Harrastuksiin ilmoittaminen: minä
Mielestäni olemme normaali perhe, mutta päiväkodissa väitettiin etteivät tunne toista yhtä tasa-arvoista perhettä.
Mua ei kiinnosta tollaset asiat ja on parempaakin tekemistä vapaa-ajalla, kun pyöriä jossain myyjäisissä jne jne. Noi tollaset jutut on vapaaehtoista toimintaa.
Vaimo oli ennen mukana toiminnassa ja katsoin sitä niiden touhua just tossa watsap ryhmässä. Niin sielläkin vaan riideltiin selvistä asioista. Kaikki tuntu oleva ylidramaattista paskaa. Sanoin siitä vaimolle, että mikä pakko sun on olla mukana?? Oli vaan, että aivan ja lopetti sen. Kun lopetti, niin oli paljon iloisempi, kun ei stressannu tulevia myyjäisiä.
Juuri tämä!