Miksi lapsen luokalla asioita hoitavat vain äidit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan turhaa touhua kaikenlaiset myyjäiset ja muut varankeruut.

Mikä järki on käyttää paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi myyjäisien järjestämiseen?

Tehdään ja tohkotetaan itse omalla rahalla ja ajalla tuotteita myyntiin ja sitten ostetaan toisten tekemiä tuotteita takaisin ja kuin tyhjästä "luokka sai rahaa".

Kaikki tämä turha paska vältetään, kun jokainen perhe antaa sen kympin tai kaksi silloin kun rahaa johonkin tarvitaan.

Niin, onhan se kaikki muutama tumti vuodessa tosi paskaa mikä antaa lapselle esimerkkiä yhteisöllisestä toiminnasta.

Millähän tavalla tällainen touhu antaa esimerkkiä yhteisöllisestä toiminasta, ainakaan järkevästä sellaisesta? Eihän se lapsi tässä mitään tee.

Äsken vastasinkin, että noina kodin ja koulun yhteistyöpäivinä ne tulisi järjestää.

Mistä me voitaisiin tietää mitä sinun lapsen luokalla tapahtuu?

Yleisesti voi sanoa, että tuollaiset open lahjat ja myyjäiset on prioriteetti 10 -asioita. Itse kävin kyllä aikanaan lasten vanhempainillat.

Isä kahdelle

Vierailija kirjoitti:

Olen itse työskennellyt vasta vajaan vuoden koulussa. Olen huomanmut, että aika usein koulustakin lapsen asioissa ensisijaisesti soitetaan /viestitään äidille vaikka molempien numerot olisi listassa.

Tätä kannattaa myös meidän lasten kanssa työskentelevien pyrkiä aktiivisesti muuttamaan.

Eräässä podcastissa juuri juontaja kertoi, kuinka vähän hämmästyi sitä mitä monet kyselivät "miten miehesi päästää sut noin pitkälle työmatkalle ja kuka teidän lasten kanssa on"

Mun esikoinen sai yläkoulussa migreenikohtauksia äkisti. Ohje oli että menee terkan huoneen ulkopuolelle sohvalle odottamaan, että lääke vaikuttaa ja haetaan kotiin.

Kerran olin lähtenyt työpäivän lomassa koiria ulkoiluttamaan ja unohtanut kännykän kotiin. Kiersin siis korttelin, 15 minuuttia, ja sinä aikana terkka oli soittanut ainakin 20 kertaa.

Soitin sitten sinne ja hän huusi, miten en ole vastannut puhelimeen! Mun miehen toimisto on siinä koulun vieressä, viiden askeleen päässä... Mutta minulle piti karjua, kun oli joutunut soittamaan isälle, kun paskaa äitiä ei ollut varttiin tavoitettu.

Oon miettinyt välillä samaa, miten tasan menee, vai meneekö. Meillä minä olen kotiäiti ja hoidan lasten nämä koulujutut. Mutta suurin osa wa-ryhmässä on työssäkäyviä äitejä. On kyllä aika ohuella, jos pitää venyä kaikkeen. Eikä kaikki venykään. Ei kaikki kommentoi noihin ryhmiin yhtään mitään. Muutama puuhanainen siellä on. 

Eihän näissä ole pakko olla mitenkään hurjan aktiivinen. 

Mokkapalamarttyyrit 😂

Minun lapsellani on vain kaksi äitiä.

Siksi koska siellä on aina niitä puuha-Pirkkoja, jotka häärää ja määrää. Mitään asioita ei voida tehdä yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti, vaan aina menee mahdollisimman monimutkaisesti. Ei sellaista kyllä viitsi katsella / olla sellaisessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonninjoutavia tehtäviä noi joulumyyjäiset tai opettajien lahjat

Lapsille tärkeitä.

Paskat. Ne on tärkeät ehkä niille lahkoissa oleville 3-4 emakolle, joista putkahtaa lapsi puolentoista vuoden välein ja joille myyjäistouhotus on ainut sallittu harrastus seurojen ohella.

Lapselle on tärkeää stressitön aika omien vanhempiensa kanssa ilman suorittamista.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ekaluokkalaisen opettaja oikein sanoi miehelleni vanhempainillassa että seuraavalla kerralla äiti on sitten mukana eikä isä. Olin sen kerran kotona kahden pienemmän lapsen kanssa ja ajattelimme että isänkin on hyvä nähdä vanhempainiltajutut. Aika outoa opelta tuommoinen määräilykäytös toisten vanhempien kuullen. Noloa opettajalta.

Tosi outoa! Sitäpaitsi opettajalla ei ole minkäänlaisia valtuuksia määrätä kumpi vanhemmista osallistuu, vai osallistuuko kumpikaan. Ettei vaan olisikin niin, että miehesi ei kokenut tilannetta mukavaksi, ja ihan omasta päästään keksi, että opettaja olisi noin sanonut, jotta hän voisi jatkossa pestä kätensä noista asioista.

Tässäkin on varmaan kysymys vain siitä, että äidit omivat lapsien kouluasiat itselleen. Näinhän syyllistetään äidit isien välttelemiskäyttäytymisestä myös muissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Kukahan innovatiivinen perheterapeutti tuonkin on keksinyt, että on äitien syytä, kun isät vain yksinkertaisesti ovat taipuvaisia välttelemään erinäisiä tehtäviä. Naisen ajattelu ulottuu laajemmalle, myös muihin ihmisiin syvempänä vastuuntuntona, lasten asiat ovat äideille sama kuin omat asiat. Lapsen asiat ovat äideille heidän omia asioitaan. Miehen maailmankatsomus on rakentunut hieman eri tavoin. Hekin ovat vastuuntuntoisia ja haluavat hyvää ja tekevät, mutta ovat hieman irrallisempia ja lähtökohtaisesti omaa hyvinvointiaan ajattelevia. Muu tulee siihen lisäksi, on tavallaan extraa, vaikkakin tärkeää myös heille. Tästä extrasta on selkeämpi erotella, mikä hoidetaan ja mikä ei. Sitä säätelee omat tarpeet ja niiden yhteensopivuus velvoitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ekaluokkalaisen opettaja oikein sanoi miehelleni vanhempainillassa että seuraavalla kerralla äiti on sitten mukana eikä isä. Olin sen kerran kotona kahden pienemmän lapsen kanssa ja ajattelimme että isänkin on hyvä nähdä vanhempainiltajutut. Aika outoa opelta tuommoinen määräilykäytös toisten vanhempien kuullen. Noloa opettajalta.

Toivottavasti laitoit tuosta tietoa rehtorille. Täysin epäammattimaisesti toimittu.

Meillä vanhempainilloissa käy molempia, isiäkin paljon mukana. Muuten on kaksi aktiivista isää ja loput 30 äitejä, enemmän tai vähemmän aktiivisia, siellä WA -ryhmässä mukana. Ja myyjäisissä ja muissa rahankeruissa. Lapsen harrastuksessa pääosin isät aktiivisia kuljetteluissa ja pelikellon/-pöytäkirjan pitämisessä mutta äidit WA-ryhmässä.

Minua ainakin tunnollisena introverttina nämä kuormittaa ihan älyttömästi. Maksaisin kaiken suoraan rahana, jos vain mahdollista. Ja pysyisin kaukana WA ryhmistä, juurikin kun ne naiset niissä on. Jokaiseen ryhmään osuu aina pari-kolme tohottajaa. Niitä, jotka ei kykene itse selvittämään yhtään asiaa, lukemaan viestejä joita asiasta on aiemmin lähetetty, lukemaan tietoja nettisivuilta joille on annettu valmiit linkit. Sitten kysellään joka tapahtuman yhteydessä samat asiat saman ihmisen toimesta ja siihen vastaavat toiset samanlaiset tohottajat en tiedä tai ihana ajatus tai niin minäkin olen miettinyt ja sitten järjestetään ties mitä pitsinnypläyksiä ja kaikkihan voisivat askarrella, leipoa, laulaa, leikkiä piirileikkejä kun me niiiiiin rrrrrakastetaan kaikkea sellaista. Ja kaikki äidit tietysti haluavat olla apuna myyjäisissä, buffetissa ja muutenkin jutustelemassa ja juoruamassa muiden kanssa. Mi-nä en ha-lu-a!!! Haluan hoitaa kaiken rahalla. Korkeintaan harrastuksiin liittyen voin kuljetella ja hoitaa niitä pelaamisen kannalta välttämättömiä asioita, kuten pöytäkirjan pitämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kumpikaan käyttänyt aikaa tuollaiseen turhaa toimintaan. Lapset käy koulussa oppimassa, ei olla koko perhe sosiaalistumassa.

Lapsellasi ei varmasti ole myöskään harrastuksia tai kavereita.

Kaverit ovat nimenomaan harrastuksista, ja koulukaveruuteen ei millään tavalla vaikuta vanhempien touhottaminen opettajien lahjoissa ja myyjäisissä, vaan kaveruus muodostuu lasten kesken.

Aika usein vaaditaan vanhemmiltakin vähän aktiivisuutta, pikkukoululaisten kesken ainakin. Meillä on luokalla yksi lapsi, joka sai kaverin vasta kun minä (anteeksi jos näyttää sädekehän kiillotukselta) kysyin hänen äidiltä, voiko poika tulla koulun jälkeen meidän lapsen kanssa leikkimään, kuljetan, laitan välipalaa, sopiiko teille. Kuulin jälkikäteen että tämä äiti oli valtavan helpottunut että lapsella vihdoin on kaveri. Olivat asuneet paikkakunnalla ehkä noin vuoden, koulua oli käyty puolisen vuotta. 

Kumpikaan näistä lapsista ei olisi itse älynnyt pyytää että nähdäänkö koulun jälkeenkin, sosiaaliset taidot oli mitä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole kumpikaan käyttänyt aikaa tuollaiseen turhaa toimintaan. Lapset käy koulussa oppimassa, ei olla koko perhe sosiaalistumassa.

Lapsellasi ei varmasti ole myöskään harrastuksia tai kavereita.

Miten kaverit liittyy koulun pilipalitoiminnan harrastamiseen? Ei, hänellä ei ole kavereita kuin verkossa koska häntä ei kiinnosta. En aio alkaa pakottamaan häntä mihinkään kodin ulkopuolisiin harrastuksiin enkä ala pakottaa häntä kaveeraamaan kenenkään kanssa. 

Lapsella on kavereita vain verkossa, ja se on teidän mielestä ihan ok? Ei jumal*uta mitä vanhempia! Tajuatteko että tuolla asenteella ajatte lapsenne ulkopuoliseksi oikeista ihmiskontakteista? Oikeastiko haluatte, että hänestä kasvaa itsekseen erakoituva syrjäytynyt aikuinen? Sosiaalisia taitoja ja aitoa vuorovaikutusta ei opita netistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin on varmaan kysymys vain siitä, että äidit omivat lapsien kouluasiat itselleen. Näinhän syyllistetään äidit isien välttelemiskäyttäytymisestä myös muissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Kukahan innovatiivinen perheterapeutti tuonkin on keksinyt, että on äitien syytä, kun isät vain yksinkertaisesti ovat taipuvaisia välttelemään erinäisiä tehtäviä. Naisen ajattelu ulottuu laajemmalle, myös muihin ihmisiin syvempänä vastuuntuntona, lasten asiat ovat äideille sama kuin omat asiat. Lapsen asiat ovat äideille heidän omia asioitaan. Miehen maailmankatsomus on rakentunut hieman eri tavoin. Hekin ovat vastuuntuntoisia ja haluavat hyvää ja tekevät, mutta ovat hieman irrallisempia ja lähtökohtaisesti omaa hyvinvointiaan ajattelevia. Muu tulee siihen lisäksi, on tavallaan extraa, vaikkakin tärkeää myös heille. Tästä extrasta on selkeämpi erotella, mikä hoidetaan ja mikä ei. Sitä säätelee omat tarpeet ja niiden yhteensopivuus velvoitteisiin.

Ei äidit omi, mutta kun se tilanne on se, että jonkun on pakko hoitaa, joten jos toinen ei ikinä tartu mihinkään, ne kasautuu sinne äidin pöydälle.

Mun mies latasi Wilman kuopuksen ysiluokalla...

Ja jep, isät ajattelee omaa hyvinvointiaan ensisijaisesti. Karu fakta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ekaluokkalaisen opettaja oikein sanoi miehelleni vanhempainillassa että seuraavalla kerralla äiti on sitten mukana eikä isä. Olin sen kerran kotona kahden pienemmän lapsen kanssa ja ajattelimme että isänkin on hyvä nähdä vanhempainiltajutut. Aika outoa opelta tuommoinen määräilykäytös toisten vanhempien kuullen. Noloa opettajalta.

No miehesi käyttäytyi mul**sti. Ihme ettette itse tajunneet.

Vapaaehtoistyön tärkein määrite on VAPAAEHTOISUUS. On irvokasta, että vuodesta toiseen hössötetään sitä mitä ennenkin kyseenalaistamatta lainkaan.

Ja kaikki tuo vapaaehtoishössötys lähtee aikuisista ja PERINTEESTÄ, ei lapsista.

Myyjäisiin ja vessapaperin myyntiin liittyy myös laittomuuksia. Perusopetuslaki sallii tuon rahankeruun, mutta se sallii myös jättäytyä omista syistään noista ulos. Ja kas, siinä on sitten jo enemmän hajotettu yhteisöä kuin koottu sitä yhteen, kun tiikerikakkumuijat pää punaisena sättivät niitä, joilla ei aikaa, voimia ja haluja ole tiikerikakkujen ja mokkapalojen väsäämiseen.

Törmäsin tähän uusimaalaisessa pikkukylässä. Mä olin se, jonka aika ja voimat ei riittäneet Tupperware-juorukekkereihin eikä vessapaperipaalien myyntiin. Lähin "kilpaileva myyjä" asui viereisessä talossa.

Enkä ollut ainoa, joka näki touhun irvokkuuden. Meistä käveltiin yli, joten teimme kantelun. Kantelu johti siihen, että kunta teki kirjalliset, perusopetuslakiin nojaavat ohjeet vanhempaintoimikunnille, rehtoreille ja opettajille ja yksi rehtori siirrettiin toisiin tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin on varmaan kysymys vain siitä, että äidit omivat lapsien kouluasiat itselleen. Näinhän syyllistetään äidit isien välttelemiskäyttäytymisestä myös muissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Kukahan innovatiivinen perheterapeutti tuonkin on keksinyt, että on äitien syytä, kun isät vain yksinkertaisesti ovat taipuvaisia välttelemään erinäisiä tehtäviä. Naisen ajattelu ulottuu laajemmalle, myös muihin ihmisiin syvempänä vastuuntuntona, lasten asiat ovat äideille sama kuin omat asiat. Lapsen asiat ovat äideille heidän omia asioitaan. Miehen maailmankatsomus on rakentunut hieman eri tavoin. Hekin ovat vastuuntuntoisia ja haluavat hyvää ja tekevät, mutta ovat hieman irrallisempia ja lähtökohtaisesti omaa hyvinvointiaan ajattelevia. Muu tulee siihen lisäksi, on tavallaan extraa, vaikkakin tärkeää myös heille. Tästä extrasta on selkeämpi erotella, mikä hoidetaan ja mikä ei. Sitä säätelee omat tarpeet ja niiden yhteensopivuus velvoitteisiin.

Ei äidit omi, mutta kun se tilanne on se, että jonkun on pakko hoitaa, joten jos toinen ei ikinä tartu mihinkään, ne kasautuu sinne äidin pöydälle.

Mun mies latasi Wilman kuopuksen ysiluokalla...

Ja jep, isät ajattelee omaa hyvinvointiaan ensisijaisesti. Karu fakta.

Älä yleistä! Kyllä moni isä osallistuu ihan siinä missä äitikin, ja joissain perheissä enemmänkin. Sinun karu faktasi ehkä pätee teillä, mutta ei meillä, eikä oman lapsen kaveripiirissä ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyön tärkein määrite on VAPAAEHTOISUUS. On irvokasta, että vuodesta toiseen hössötetään sitä mitä ennenkin kyseenalaistamatta lainkaan.

Ja kaikki tuo vapaaehtoishössötys lähtee aikuisista ja PERINTEESTÄ, ei lapsista.

Myyjäisiin ja vessapaperin myyntiin liittyy myös laittomuuksia. Perusopetuslaki sallii tuon rahankeruun, mutta se sallii myös jättäytyä omista syistään noista ulos. Ja kas, siinä on sitten jo enemmän hajotettu yhteisöä kuin koottu sitä yhteen, kun tiikerikakkumuijat pää punaisena sättivät niitä, joilla ei aikaa, voimia ja haluja ole tiikerikakkujen ja mokkapalojen väsäämiseen.

Törmäsin tähän uusimaalaisessa pikkukylässä. Mä olin se, jonka aika ja voimat ei riittäneet Tupperware-juorukekkereihin eikä vessapaperipaalien myyntiin. Lähin "kilpaileva myyjä" asui viereisessä talossa.

Enkä ollut ainoa, joka näki touhun irvokkuuden. Meistä käveltiin yli, joten teimme kantelun. Kantelu johti siihen, että kunta teki kirjalliset, perusopetuslakiin nojaavat ohjeet vanhempaintoimikunnille, rehtoreille ja opettajille ja yksi rehtori siirrettiin toisiin tehtäviin.

Kyllä se nimenomaan on ne lapset, joille noita tehdään. Discoja ja tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin on varmaan kysymys vain siitä, että äidit omivat lapsien kouluasiat itselleen. Näinhän syyllistetään äidit isien välttelemiskäyttäytymisestä myös muissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Kukahan innovatiivinen perheterapeutti tuonkin on keksinyt, että on äitien syytä, kun isät vain yksinkertaisesti ovat taipuvaisia välttelemään erinäisiä tehtäviä. Naisen ajattelu ulottuu laajemmalle, myös muihin ihmisiin syvempänä vastuuntuntona, lasten asiat ovat äideille sama kuin omat asiat. Lapsen asiat ovat äideille heidän omia asioitaan. Miehen maailmankatsomus on rakentunut hieman eri tavoin. Hekin ovat vastuuntuntoisia ja haluavat hyvää ja tekevät, mutta ovat hieman irrallisempia ja lähtökohtaisesti omaa hyvinvointiaan ajattelevia. Muu tulee siihen lisäksi, on tavallaan extraa, vaikkakin tärkeää myös heille. Tästä extrasta on selkeämpi erotella, mikä hoidetaan ja mikä ei. Sitä säätelee omat tarpeet ja niiden yhteensopivuus velvoitteisiin.

Ei äidit omi, mutta kun se tilanne on se, että jonkun on pakko hoitaa, joten jos toinen ei ikinä tartu mihinkään, ne kasautuu sinne äidin pöydälle.

Mun mies latasi Wilman kuopuksen ysiluokalla...

Ja jep, isät ajattelee omaa hyvinvointiaan ensisijaisesti. Karu fakta.

Älä yleistä! Kyllä moni isä osallistuu ihan siinä missä äitikin, ja joissain perheissä enemmänkin. Sinun karu faktasi ehkä pätee teillä, mutta ei meillä, eikä oman lapsen kaveripiirissä ylipäätään.

Luepa aloitus, en minä ole ap, enkä muuten muutkaan kommentoijat täällä.

Asiasta on myös tutkimuksia: Äidit hoitaa tätä kaikkea säätöä ja sälää huomattavasti enemmän kuin isät.