Lue keskustelun säännöt.
Mulla tulee ikä vastaan, eikä tiedetä lähdetäänkö yrittämään lapsen tekoa
25.05.2023 |
Multa alkaa loppua siis aika. Olen 35 v enkä välttämättä enää edes raskaudu, mutta ei saada tehtyä miehen kanssa päätöstä että yritetäänkö edes. Viimeiset 2 vuotta yritetty viedä fiiliksiä siihen, että perhe vois olla isompikin kuin vain me kaksi, mutta...
Ollaan nyt päästy tilanteeseen, että EHKÄ vois yrittää. Mutta silti molempia hirvittää. En nyt tiedä pitäiskö vaan antaa mennä ja jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei kai tää elämä voi paskemmaksikaan lapsen myötä muuttua?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain vatvoo ja vatvoo, niin elämä menee ohi. Päättäkää, että teette päätöksen.
Lapsia pitää haluta, jos niitä lähtee yrittämään. Entä jos ei ookkaan teidän juttu? Koko perheen elämä pilalla.
En ymmärrä. Ehkä vois yrittää? Kai nyt osaatte päättää, haluatteko _lapsen_ vai ette? Turha sitä nyt etukäteen on miettiä ettei välttämättä onnistu. Se on sitten sen ajan murhe.
No harvassa on ne, jotka oikeasti katuu lastaan. Elämä muuttuu lapsen myötä, ottaa ja antaa paljon. Lapsiperhearki voi olla tosi raskasta tai sitten mukavan leppoisaa, riippuu niin vanhemmista ja lapsesta.
Jokaista hirvittää ottaa tuo eka askel. Tsemppiä, mitä ikinä päätätkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siitä päätöksestä pitäisi olla varma. Jos teette päätöksen, että haluatte yrittää niin sitten päätätte olla varmoja, että haluatte lapsen ihan sama miltä tuntuu. Voitte myös tehdä päätöksen olla haluamatta lasta ja silloinkin pitää sitten sitoutua siihen päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, noh, mitäpä tähän sanomaan mitään.
Lapsi kustantaa teini-iän kynnyksellä 600-1000e/kk. Taapero ikä menee lopulta tosi äkkiä. Onhan molemmat motivoituneita panostamaan lapseen? Synnytyksesta työ vasta alkaa.
Kummankin pitää myöskin sitoutua vauva/taapero ikäisen kunnolliseen sosialisointiin. Lapsen tehtävänä ei ole toimia vanhempiensa statuksen nostattajana. Te vastaatte siitä lapsesta, ei toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi yrittää tuossa tapauksessa, meillä on kaksi haluttua lasta ja kyllä tää elämä lasten kanssa on sen verran rankkaa, että välillä tuntuu että ei todellakaan olisi pitänyt ryhtyä tähän, suhde, omat hermot ja jaksaminen on ollut jatkuvasti koetuksella. Pakko vaan uskoa että asiat helpottuu kun lapset kasvavat..
Olen ite 37 ja aletaan juuri yrittämään, mies tosin 7 vuotta nuorempi. Teetetään ajallaan se lapsivesipunktio kylläkin.
Et ole liian vanha. Mutta kannattaa miettiä esimerkiksi onko tukiverkostot kunnossa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä päätöksestä pitäisi olla varma. Jos teette päätöksen, että haluatte yrittää niin sitten päätätte olla varmoja, että haluatte lapsen ihan sama miltä tuntuu. Voitte myös tehdä päätöksen olla haluamatta lasta ja silloinkin pitää sitten sitoutua siihen päätökseen.
No jaa. Vaikka ap nyt miehensä kanssa päättäis että ei halua lapsia, mutta vuoden-kahden päästä tuntuu että haluaakin, niin mikä estää yrittämästä vielä silloin. Ei tarvi sitoutua siihen ettei vuoden parin päästä voi enää yrittää, jos ei nyt yritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä päätöksestä pitäisi olla varma. Jos teette päätöksen, että haluatte yrittää niin sitten päätätte olla varmoja, että haluatte lapsen ihan sama miltä tuntuu. Voitte myös tehdä päätöksen olla haluamatta lasta ja silloinkin pitää sitten sitoutua siihen päätökseen.
No jaa. Vaikka ap nyt miehensä kanssa päättäis että ei halua lapsia, mutta vuoden-kahden päästä tuntuu että haluaakin, niin mikä estää yrittämästä vielä silloin. Ei tarvi sitoutua siihen ettei vuoden parin päästä voi enää yrittää, jos ei nyt yritä.
Joo, mutta voi olla, että sitä lasta ei parin vuoden päästä tulekaan niin pitää olla sinut sen kanssa, että päätti aikaisemmin ettei halua lapsia. Jos se lapsen tulemattomuus siis johtuu siitä, että jätti asian liian myöhäiseksi eikä hedelmättömyyteen ole muuta syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä molempien pitää olla varmoja että haluatte lapsen, mielestäni. Elämä toki muuttuu, mutta millaiseksi, siihen voi itsekin aika paljon vaikuttaa. Ensimmäiset vuodet aikaa tuntuu olevan aina liian vähän kaikkeen, mutta siihen sopeutuu ja asioita oppii tekemään tehokkaammin. Samalla lapsi on uusi, rakas ihminen elämässänne, joka myös antaa paljon ja tuo uutta elämäänne myös positiivisessa mielessä. Paljon voi itsekin vaikuttaa siihen, minkälaiseksi se teidän lapsiperhe-elämä muodostuu.
Tuttavaperheistä olen huomannut, että parhaiten lapsen tulon jälkeen ovat pärjänneet ne, joilla oma parisuhde on ollut luja ja "aikuinen" (osataan esim. riidellä, keskustella ja sopia yhteisestä ajankäytöstä, kummankin tarpeista ja toiveista jne. ollaan itsenäistytty toisistaan ja molemmat huolehtivat itsestään erillisinä aikuisina, mutta myös hoivaavat toisiaan tarvittaessa) ja joilla on lapsen synnyttyäkin ollut kyky sekä sopeutua uuteen ihmiseen ja hänen tuomiin muutoksiin, että myös pitää riittävästi kiinni omista harrastuksista yms. myös lapsen synnyttyä.
Muista myös, ettei tähän kysymykseen välttämättä ole yhtä oikeaa vastausta, vaan sinulla voi hyvinkin olla edessä kaksi erilaista, mutta yhtä lailla ihanaa tulevaisuutta, riippuen miten valitset. Koskaan ei ihminen voi saada kaikkea, eikä etukäteen tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon, että olosi kohenee, kun päätätte jonkin ratkaisun ja situdutte siihen. Molemmat voivat olla ihan hyviä ja oikeita, vaikka erilaisia ovatkin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi yrittää tuossa tapauksessa, meillä on kaksi haluttua lasta ja kyllä tää elämä lasten kanssa on sen verran rankkaa, että välillä tuntuu että ei todellakaan olisi pitänyt ryhtyä tähän, suhde, omat hermot ja jaksaminen on ollut jatkuvasti koetuksella. Pakko vaan uskoa että asiat helpottuu kun lapset kasvavat..
Moni lasta haluavakin unohtaa lapsen kasvatuksen alkavan jo kehdosta. Lapsi lukee vanhempiaan ja ympäristöään. Kehitykseen vaikuttaa ravinto,istuvat hajusteettomat vaatteet, huoneen värimaailma,valaistus. Aiemmin luultiin ettei vauvat hirveesti kerää muistoja. Nykytiedon valossa kyllä keräävät. Vauvana kuultu kova pamaus voi myöhemmin ilmetä ääniherkkyytenä. Hylkäämisen tunne paniikkikohtauksina. Nipistyksille nauramiset väkivaltana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä päätöksestä pitäisi olla varma. Jos teette päätöksen, että haluatte yrittää niin sitten päätätte olla varmoja, että haluatte lapsen ihan sama miltä tuntuu. Voitte myös tehdä päätöksen olla haluamatta lasta ja silloinkin pitää sitten sitoutua siihen päätökseen.
No jaa. Vaikka ap nyt miehensä kanssa päättäis että ei halua lapsia, mutta vuoden-kahden päästä tuntuu että haluaakin, niin mikä estää yrittämästä vielä silloin. Ei tarvi sitoutua siihen ettei vuoden parin päästä voi enää yrittää, jos ei nyt yritä.
Unkarissa on halpaa pakastaa valmiita alkioita. Voihan AP ehdottaa sukusolujen talteenottamista ja alulle laittamista. Klinikka hävittää pyydettäessä valmiit solut.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kustantaa teini-iän kynnyksellä 600-1000e/kk.
Toki, jos on pakko antaa lapselle kaikki, mitä hän keksii pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kustantaa teini-iän kynnyksellä 600-1000e/kk.
Toki, jos on pakko antaa lapselle kaikki, mitä hän keksii pyytää.
Minkä takia köyhyydessä kasvaminen nähdään hyveenä? Köyhä lapsi kokee tilastollisesti syrjäytymisen tunnetta. Yleensä köyhyys näkyy myös henkisenä tilana. Vanhemmat ei kannusta samalla tavoin mitä varakkaan perheen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi yrittää tuossa tapauksessa, meillä on kaksi haluttua lasta ja kyllä tää elämä lasten kanssa on sen verran rankkaa, että välillä tuntuu että ei todellakaan olisi pitänyt ryhtyä tähän, suhde, omat hermot ja jaksaminen on ollut jatkuvasti koetuksella. Pakko vaan uskoa että asiat helpottuu kun lapset kasvavat..
Moni lasta haluavakin unohtaa lapsen kasvatuksen alkavan jo kehdosta. Lapsi lukee vanhempiaan ja ympäristöään. Kehitykseen vaikuttaa ravinto,istuvat hajusteettomat vaatteet, huoneen värimaailma,valaistus. Aiemmin luultiin ettei vauvat hirveesti kerää muistoja. Nykytiedon valossa kyllä keräävät. Vauvana kuultu kova pamaus voi myöhemmin ilmetä ääniherkkyytenä. Hylkäämisen tunne paniikkikohtauksina. Nipistyksille nauramiset väkivaltana.
Joo lasten kasvatus on nykyään aivan liian vaativaa. Siksi moni ei hanki. Kytätään ja ohjeistetaan joka puolelta. Toista se oli muutama vuosikymmen sitten, isommat sisarukset hoiti pienemmät.
Jos et yritä et saa koskaan tietää millaista se olisi.