Mulla tulee ikä vastaan, eikä tiedetä lähdetäänkö yrittämään lapsen tekoa
Multa alkaa loppua siis aika. Olen 35 v enkä välttämättä enää edes raskaudu, mutta ei saada tehtyä miehen kanssa päätöstä että yritetäänkö edes. Viimeiset 2 vuotta yritetty viedä fiiliksiä siihen, että perhe vois olla isompikin kuin vain me kaksi, mutta...
Ollaan nyt päästy tilanteeseen, että EHKÄ vois yrittää. Mutta silti molempia hirvittää. En nyt tiedä pitäiskö vaan antaa mennä ja jos ei natsaa niin ei natsaa. Ei kai tää elämä voi paskemmaksikaan lapsen myötä muuttua?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää se heti, muuten kadutte myöhemmin.
Ei lapsia tehdä, ne saadaan.
Niin, haikara tuo.
Kiitos vastauksista, on todella mielenkiintoista ja mieltä avartavaa lukea näitä teidän omia kokemuksia ja näkökulmia. Jotenkin mun elämässä kaikki on tapahtunut silleen luontevasti, eikä mun ole tarvinnut varsinaisesti tehdä isoja päätöksiä aiemmin. Ehkä pitää nyt istua alas ja pitää joku pitkä keskustelu aiheesta... Oon tämmönen pyörittelijä ja päätösten tekeminen on vaikeaa.
T. Ap
Aika kuluu nopeasti, tehkää päätös lapsesta nyt heti ja alkakaa hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kustantaa teini-iän kynnyksellä 600-1000e/kk. Taapero ikä menee lopulta tosi äkkiä. Onhan molemmat motivoituneita panostamaan lapseen? Synnytyksesta työ vasta alkaa.
Kummankin pitää myöskin sitoutua vauva/taapero ikäisen kunnolliseen sosialisointiin. Lapsen tehtävänä ei ole toimia vanhempiensa statuksen nostattajana. Te vastaatte siitä lapsesta, ei toisinpäin.Teini-iässä sentään saa vielä lapsilisän, onko se jotain 500 e. Mutta sitten kun se lapsi on muuttanut omilleen, niin se maksaa edelleen, ja vielä enemmän kuin teininä. Jos ei siis halua hylätä lastaan.
Enkä tajua miksi täällä halutaan vähätellä kasvuoloja. Teini-iässä varhaislapsuudessa tehdyt oikaisut näkyvät. Teinit useimmiten haluavat kuulua joukkoon. Yhteenkuuluvuutta saadaan yhteisestä tekemisestä johon ikävä kyllä yleensä liittyy raha. Porukan kesto pummaaja joutuu äkkiä silmätikuksi.
Suurperheen esikoisena olen nähnyt lapsiperhe-elämää lähemmäs 20 vuotta asuessani kotona, eikä se ole auttanut tietämään.
Ne asiat, jotka tiedän, ovat, että en halua suurperhettä ja että ihmisen jaksaminen on rajallinen.
Jostain syystä itselleni edes kysymys lapsia vai ei ei ole se vaikein vaan kysymys siitä, ollaanko sen jälkeen samoilla linjoilla. Lapsilukuun liittyvä toive on minusta ihan hyvä juttu niin kauan kuin se on toive eikä tavoite, josta pidetään kiinni vaikka mikä olisi.
Ei missään nimessä jos vähänkään epäilyttää. Pitää olla palava halu ollut jo vuosia. On vuosikausien työleiri leikkiä kotia. Taatusti luhistuu taakan alle jos ei aluksikaan innostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kustantaa teini-iän kynnyksellä 600-1000e/kk. Taapero ikä menee lopulta tosi äkkiä. Onhan molemmat motivoituneita panostamaan lapseen? Synnytyksesta työ vasta alkaa.
Kummankin pitää myöskin sitoutua vauva/taapero ikäisen kunnolliseen sosialisointiin. Lapsen tehtävänä ei ole toimia vanhempiensa statuksen nostattajana. Te vastaatte siitä lapsesta, ei toisinpäin.Teini-iässä sentään saa vielä lapsilisän, onko se jotain 500 e. Mutta sitten kun se lapsi on muuttanut omilleen, niin se maksaa edelleen, ja vielä enemmän kuin teininä. Jos ei siis halua hylätä lastaan.
Lapsilisä yhdestä lapsesta on 94,88 euroa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi yrittää tuossa tapauksessa, meillä on kaksi haluttua lasta ja kyllä tää elämä lasten kanssa on sen verran rankkaa, että välillä tuntuu että ei todellakaan olisi pitänyt ryhtyä tähän, suhde, omat hermot ja jaksaminen on ollut jatkuvasti koetuksella. Pakko vaan uskoa että asiat helpottuu kun lapset kasvavat..
Moni lasta haluavakin unohtaa lapsen kasvatuksen alkavan jo kehdosta. Lapsi lukee vanhempiaan ja ympäristöään. Kehitykseen vaikuttaa ravinto,istuvat hajusteettomat vaatteet, huoneen värimaailma,valaistus. Aiemmin luultiin ettei vauvat hirveesti kerää muistoja. Nykytiedon valossa kyllä keräävät. Vauvana kuultu kova pamaus voi myöhemmin ilmetä ääniherkkyytenä. Hylkäämisen tunne paniikkikohtauksina. Nipistyksille nauramiset väkivaltana.
Joo lasten kasvatus on nykyään aivan liian vaativaa. Siksi moni ei hanki. Kytätään ja ohjeistetaan joka puolelta. Toista se oli muutama vuosikymmen sitten, isommat sisarukset hoiti pienemmät.
Mutta ei niitä pidä tehdä jos ei itse hoida 100%. Ei se ole sisarusten tehtävä hoitaa.
Joo kyllä ap:n ja miehensä pitää tehdä päätös ensin. Ei kannata lähteä sillä periaatteella kuitenkaan, että eipä tiedetä halutaanko, mutta kokeillaan jos vielä onnistuu. Kyllä se vielä 35-vuotiaana erittäin todennäköisesti onnistuu.