Lue keskustelun säännöt.
Proteiinit ( liha, kala, kana) maksaa ihan TÖRKEESTI. Yritän tehdä ravinteikasta ruokaa perheelle
24.05.2023 |
Eli vältellä höttöhiilareita ja suosia protskuja ja kasviksia aterioilla. Taas tulin kaupasta ja ostin broilerin rintaleikettä 800g, jonka hinta 9€. Tuo oli vielä mielestäni suht edullista.
Mutta, mutta. Kun perheessä on kaksi teiniä ja me molemmat fyysisesti raskasta työtä tekevät vanhemmat niin tuo menee käytännössä yhdellä aterialla.
100g broilerin rintafileetä sisältää noin 30g proteiinia , eli se ei kata edes puolia 70-80 kg miehen protsku tarpeesta.
Suositus on 1- 1,5 grammaa/ painokilo.
Ruuan kallis hinta johtaa siten siihen, että porukka syö huonosti. Ahdetaan maha täyteen hiilareita, joka ei kuitenkaan pidä nälkää kuin hetken.
Huoh.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset tiedä, että proteiinia saa muualtakin kuin lihasta? Meidän esivanhemmat söi kaikkea ja ihmisen keho osaa kyllä hyödyntää proteiinit, joita se saa kasvikunnan tuotteista. Nykyisillä länsimaisilla ihmisillä on ihmeellinen proteiinipakkomielle ja luullaan että hiilihydraatit suurin piirtein tappaa.
Keskipituus oli 10 cm vähemmän kuin nykyään. Kasviproteiini imeytyy huonommin kuin eläinproteiini ja niin myös siinä olevat mikroravinteet. Monessa kasviproteiini lähteessä on paljon hiilareita suhteessa proteiiniin ja liian suuri määrä hiilaria tappaa ihmisen hitaasti.
Selitäpä toi miten hiilarit tappaa? Jos mä nyt lopettaisin lihan syömisen ja korvaisin proteiinit pavuilla, linsseillä jne. niin missä vaiheessa kuolisin?
Liian suuri määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa aiheuttaa mm syöpää, insuliiniresistenssiä ja sydäntautia. Kukaan ei tiedä tarkkaa aikaa kuolemalle.
Unohdit laittaa linkit lähteisiin. Tieteellisiin tutkimuksiin joissa näin sanotaan olevan.
(Vedit nuo "faktat" omasta perseestäsi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta kasviproteiinia. Tulee halvemmaksi ja on terveellistä.
En osta. Ultraprosessoitua suurimmaksi osaksi ja kaukana luonnollisesta, terveellisestä ruuasta. Herneitä ja papuja ei kukaan meillä oikein syö. Eikä niitä nyt määräänsä enempää itsekään.
- ap
Tirsk! Prosessoitua? Ei ole sen enempää prosessoitua kuin se liha. Se liha sitäpaitsi on tuotettu syöttämällä kasvisrehua eläimille.
Et ole varmaan lukenut mitä nuo palmuöljy kuutiot sisältää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, haluan tehdä hyvää ja ravitsevaa ruokaa perheelleni. Ja joo,meillä on tähän varaa. Syödään todella hyvin. Rahanpuutteesta ei ollut nyt kyse, vaan siitä että kallista on. Kauhistuttaa ämä hinnannousut. Siltikin ostan laadukasta ruokaa, koska terveydestä en tingi. Moni joutuu kuitenkin tinkimään.
Ja täyttäähän sitä mahansa tosiaan vaikka pienillä kivillä. Mun pointti tais joitain mennä ohi.
- ap
Miksi pitää syödä vain eläinproteiinia? Etkö tunne suosituksia? Kasviksia kehiin. Kasviproteiinia saat tofusta, linsseistä, härkiksestä jne.
Mutku linsseissä on hiilareita!
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, haluan tehdä hyvää ja ravitsevaa ruokaa perheelleni. Ja joo,meillä on tähän varaa. Syödään todella hyvin. Rahanpuutteesta ei ollut nyt kyse, vaan siitä että kallista on. Kauhistuttaa ämä hinnannousut. Siltikin ostan laadukasta ruokaa, koska terveydestä en tingi. Moni joutuu kuitenkin tinkimään.
Ja täyttäähän sitä mahansa tosiaan vaikka pienillä kivillä. Mun pointti tais joitain mennä ohi.
- ap
Mitä ihmettä marmatat, jos ei rahasta ole puutetta! Mihin sitä säästät?
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan nykyisiä ruokailutapoja oman lapsuuteni aikoina 1960-70-luvulla, syödään nykyään paljon enemmän proteiinia kuin silloin. Ja monien suositusten mukaan liikaa. Ei tarvitse syödä hirveästi. Lihan jatkoksi käytettiin silloinkin paljon vihanneksia, peruna tietysti oli se pääjuttu silloin, nyt voi jatkaa monella lailla. Meillä spagettikastike voidaan tehdä soijarouheesta, tomaateista, sipulista jne, ja usein lihan jatkoksi laitetaan itse kerättyjä sieniä: suppilovahveroita ja herkkutatteja tai korvasieniä. Lihan sijaan proteiineja saa myös kalasta. Kysypä tiskiltä kuhan tai lohen ruotoja päineen. Osa antaa ilmaiseksikin, ja niistä saa todella maistuvaa kalakeittoa. Kun lisää kermaa/sulatejuustoa ym. perunoiden ja juurikkaisen lisäksi tulee kaloreita ja pitää nälän. Proteiineja saa myös pavuista ja herneistä jos vaan maha kestää, noillakin voi jatkaa lihaa. Eli ei niin hirveän kallista kuitenkaan, kun ei ajattele laadukasta lihaa vain isoina pihveinä.
Mistä saat rautaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko 1970-lukua, jolloin kaikki eivät olleet ihan vammaisia?
Proteiinivimmaa ei ollut ja lihavia ihmisiä piti etsiä, jos halus löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan nykyisiä ruokailutapoja oman lapsuuteni aikoina 1960-70-luvulla, syödään nykyään paljon enemmän proteiinia kuin silloin. Ja monien suositusten mukaan liikaa. Ei tarvitse syödä hirveästi. Lihan jatkoksi käytettiin silloinkin paljon vihanneksia, peruna tietysti oli se pääjuttu silloin, nyt voi jatkaa monella lailla. Meillä spagettikastike voidaan tehdä soijarouheesta, tomaateista, sipulista jne, ja usein lihan jatkoksi laitetaan itse kerättyjä sieniä: suppilovahveroita ja herkkutatteja tai korvasieniä. Lihan sijaan proteiineja saa myös kalasta. Kysypä tiskiltä kuhan tai lohen ruotoja päineen. Osa antaa ilmaiseksikin, ja niistä saa todella maistuvaa kalakeittoa. Kun lisää kermaa/sulatejuustoa ym. perunoiden ja juurikkaisen lisäksi tulee kaloreita ja pitää nälän. Proteiineja saa myös pavuista ja herneistä jos vaan maha kestää, noillakin voi jatkaa lihaa. Eli ei niin hirveän kallista kuitenkaan, kun ei ajattele laadukasta lihaa vain isoina pihveinä.
Mistä saat rautaa?
En ole tuo keneltä kysyit, mutta rautaa on runsaasti esim. soijarouheessa, parsakaalissa, pavuissa, pinaatissa ja kikherneissä.
T. Kasvissyöjä jonka Hb oli 153 viimeksi kun luovutin verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Höpöhöpö, ei ainakaan kaupungeissa ollut mitään yhteisasumista, tuskin paljon maallakaan. Kyllä se oli ihan "nykyaikaa" jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.
Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!
Oma äitini oli yh, ja vuonna-71 osti arava-asunnon kerrostalosta, Helsingistä, jonka rakentamisen edistymistä kävimme seuraamassakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset tiedä, että proteiinia saa muualtakin kuin lihasta? Meidän esivanhemmat söi kaikkea ja ihmisen keho osaa kyllä hyödyntää proteiinit, joita se saa kasvikunnan tuotteista. Nykyisillä länsimaisilla ihmisillä on ihmeellinen proteiinipakkomielle ja luullaan että hiilihydraatit suurin piirtein tappaa.
Keskipituus oli 10 cm vähemmän kuin nykyään. Kasviproteiini imeytyy huonommin kuin eläinproteiini ja niin myös siinä olevat mikroravinteet. Monessa kasviproteiini lähteessä on paljon hiilareita suhteessa proteiiniin ja liian suuri määrä hiilaria tappaa ihmisen hitaasti.
Selitäpä toi miten hiilarit tappaa? Jos mä nyt lopettaisin lihan syömisen ja korvaisin proteiinit pavuilla, linsseillä jne. niin missä vaiheessa kuolisin?
Liian suuri määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa aiheuttaa mm syöpää, insuliiniresistenssiä ja sydäntautia. Kukaan ei tiedä tarkkaa aikaa kuolemalle.
Älä nyt, mammathan pitävät hiilareita suorastaan superuokana, kuuluhan sokerikin siihen jjoukkoon :)
Söisivät rasvaa sen ylettömän hiilareitten syönnin sijaan, niin vois olla terveitäkin vähän enemmän kuin nyt. Proteiinia ei pidä liikaa syödä eikä energianlähteeksi, se on rakennusaine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vertaan nykyisiä ruokailutapoja oman lapsuuteni aikoina 1960-70-luvulla, syödään nykyään paljon enemmän proteiinia kuin silloin. Ja monien suositusten mukaan liikaa. Ei tarvitse syödä hirveästi. Lihan jatkoksi käytettiin silloinkin paljon vihanneksia, peruna tietysti oli se pääjuttu silloin, nyt voi jatkaa monella lailla. Meillä spagettikastike voidaan tehdä soijarouheesta, tomaateista, sipulista jne, ja usein lihan jatkoksi laitetaan itse kerättyjä sieniä: suppilovahveroita ja herkkutatteja tai korvasieniä. Lihan sijaan proteiineja saa myös kalasta. Kysypä tiskiltä kuhan tai lohen ruotoja päineen. Osa antaa ilmaiseksikin, ja niistä saa todella maistuvaa kalakeittoa. Kun lisää kermaa/sulatejuustoa ym. perunoiden ja juurikkaisen lisäksi tulee kaloreita ja pitää nälän. Proteiineja saa myös pavuista ja herneistä jos vaan maha kestää, noillakin voi jatkaa lihaa. Eli ei niin hirveän kallista kuitenkaan, kun ei ajattele laadukasta lihaa vain isoina pihveinä.
Mistä saat rautaa?
En ole tuo keneltä kysyit, mutta rautaa on runsaasti esim. soijarouheessa, parsakaalissa, pavuissa, pinaatissa ja kikherneissä.
T. Kasvissyöjä jonka Hb oli 153 viimeksi kun luovutin verta.
Ja paskat on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Protskuboi kirjoitti:
Muistatteko 1970-lukua, jolloin kaikki eivät olleet ihan vammaisia?
Proteiinivimmaa ei ollut ja lihavia ihmisiä piti etsiä, jos halus löytää.
Ihmiset liikkuivat ihan eri tavalla tuolloin. Eikä tämä lihavuusepidemia proteiinin lisääntyneen kulutuksen syytä ole. Kukaan asiantuntija ei niin edes yritä väittää.
Mikä siinä naudanlihassa, kanankoivissa ja pakastekalassa maksaa? Vihannekset 10€ viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä päättäjien pitäisi laskea liharuokien alvia 24 prosentista vaikka 5 prosenttiin koska liharuuat on liian kalliita. Mulla menee ruokaan rahaa ihan liikaa koska olen sekasyöjä.
M33
Kalastan pääasiassa ahventa ja siikaa. 200 päivää vuodessa kalastan joten saan kalaa lähes ilmaiseksi. Kesästä syksyyn tulee ahventa hyvin paljon ja syön sitä 3-4 kertaa viikossa. Kalastan itselle talveksi 15 kg ahven filettä joten saan talvellakin syödä kalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan.
Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.
Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.
Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.
Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.
Tarkemmin 1952 maksettiin viimeiset sotakorvaukset.
Ehkä ei tarvis hössöttää niin paljon protskuista, rasvoista ja hiilareista. Söis vähän kaikkea ja jättäis herkut ja limut juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan.
Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.
Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.
Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.
Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.
Tietääkseni sotakorvaukset loppuivat vuonna 1952 ja ruoka oli vielä 1953 kortilla. Olin kolmivuotias kun kortteja ei enää tarvittu. Minulla on vieläkin nämä kortit tallella.
Viimeisimpinä lähtivät säännöstelystä pois sokeri ja sen jälkeen kahvi vuoden 1954 puolella. Viimeinen sotakorvausjuna lähti itään 1952 syksyllä.
Itseasiassa alkoholi pysyi kortilla vielä pari vuosikymmentä pidempään. Tosin ei pula-ajan vuoksi vaan kansanterveydellisista ja muista syistä.
Sotavuosien ja pula-ajan jälkeen meni vuosikymmeniä todellisessa köydyydessä. 50-, 60- ja 70- luvuilla oli vielä paljon todella vähävaraisia. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Ei ollut ihmisillä eikä yhteiskunnalla heidän auttamiseksi. Oli vain pakko pärjätä.
Näin oli. Kannattaa haukkua suuria ikäluokkia, kultalusikka suussa syntyneitä. Ne haukkuvat, jotka eivät tiedä näistä ajoista mitään. Luulevat tietävänsä, mutta eivät tiedä luulevansa.
Mikä vegaani-invaasio tämänkin ketjun ryntäsi pilaamaan heti alkuunsa.
Kuitenkin, kallista on kaikki nykyään, myös pavut ja tofut. Lihan ja varsinkin kalan hinnat alkavat itsellä ja hipoa kipurajaa. Joskus käy tuuri ja löytyy paljon tuotteita -30 %, jolloin hinta jää jokseenkin siedettävälle tasolle. Sanon vaan, että onneksi ei ole lapsia ruokittavina! Eihän siihen kauppalaskuun mistään raha riittäisi, kun tekee nytkin jo tiukkaa.
Selkeästi näkyy hintojen nousu itsellä.ruokakorin sisällössä. Ennen ostin enemmän kasvipohjaisia tuotteita, kuten jugurtteja, kasvi"maitoja" sekä pähkinöitä, manteleita, vaihdellen eri hedelmiä.jne. Nyt on palattu kokonaan lehmänmaitotuotteisiin ja niistäkin valitaan halvimpia merkkejä, hedelmistä oikeastaan ostetaan enää banaaneja ja pähkinätuotteiden kohdalla pidennän askelta ja katson muualle. Kalat jäävät myös kylmäaltaaseen ja vähärasvainen paistijauheliha on vaihtunut halvimpaan sikanautaan.
Viimeksi kaupassa katselin sokeroimatonta maapähkinävoita, joka oli herkkuani. Olisi vieläkin, mutta hinta on noussut niin hävyttömäksi, etten osta enää edes periaatteesta. En myöskään ota tilalle jotain muuta, vaan ostoskori jää vain siltä osin kevyemmäksi.
Ja kyllä, salaa toivon, että ahneet riistäjäkokkaripaskakauppiaat joutuisivat roudauttamaan hintojen nousun takia myymättä jäänyttä ruokaa tonnikaupalla kaatopaikalle. Vtuttaisi niitäkin sitten edes vähän.
Liian suuri määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa aiheuttaa mm syöpää, insuliiniresistenssiä ja sydäntautia. Kukaan ei tiedä tarkkaa aikaa kuolemalle.