Proteiinit ( liha, kala, kana) maksaa ihan TÖRKEESTI. Yritän tehdä ravinteikasta ruokaa perheelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään tarvitse vetää joka aterialla jotain broilerin rintaa, kalaa tai pihvejä?

Herää kysymys miten ihmiset ovat ennenkin kyenneet kovaankin ruumiilliseen työhön eikä kukaan ole arkena vetänyt tuollaisia ap:n ruokia.

Ihmiset kykeni ennen ruumilliseen työhön koska oli pakko, mutta vain jonkin aikaa. Voit katsoa tilastoista mikä olin elinajanodotteet silloin. Vaikka ei sairastunutkaan sairauteen joka nykylääketieteellä hoituu, ei kropat silloin eläneet vanhaksi. Katso vaikka vanhoja valokuvia, niin parikymppiset näyttävät jopa keski-ikäisiltä. Lisäksi ihmiset olivat huomattavasti lyhyempiä ravinnon puutteesta johtuen.

Lapsikuolleisuus oli suurta, joka laskee keskimääräistä elinikää, mutta aikuisuuteen saakka selvinneet elivät lähes yhtä pitkään kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.

"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."

Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.

Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.

Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.

Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!

1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.

1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.

Joo, ja James Bond elokuvista voi katsoa minkälaista elämää keskimääräinen britti elää.

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Vierailija kirjoitti:

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Suomalaiset ei ole IKINÄ historiassa syöneet lihaa niin paljon kuin nykyisin. Viimesen 50 vuoden aikana lihan kulutus on tuplaantunut.

Jos vertaan nykyisiä ruokailutapoja oman lapsuuteni aikoina 1960-70-luvulla, syödään nykyään paljon enemmän proteiinia kuin silloin. Ja monien suositusten mukaan liikaa. Ei tarvitse syödä hirveästi. Lihan jatkoksi käytettiin silloinkin paljon vihanneksia, peruna tietysti oli se pääjuttu silloin, nyt voi jatkaa monella lailla. Meillä spagettikastike voidaan tehdä soijarouheesta, tomaateista, sipulista jne, ja usein lihan jatkoksi laitetaan itse kerättyjä sieniä: suppilovahveroita ja herkkutatteja tai korvasieniä. Lihan sijaan proteiineja saa myös kalasta. Kysypä tiskiltä kuhan tai lohen ruotoja päineen. Osa antaa ilmaiseksikin, ja niistä saa todella maistuvaa kalakeittoa. Kun lisää kermaa/sulatejuustoa ym. perunoiden ja juurikkaisen lisäksi tulee kaloreita ja pitää nälän. Proteiineja saa myös pavuista ja herneistä jos vaan maha kestää, noillakin voi jatkaa lihaa. Eli ei niin hirveän kallista kuitenkaan, kun ei ajattele laadukasta lihaa vain isoina pihveinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.

"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."

Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.

Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.

Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.

Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!

1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.

1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.

Joo, ja James Bond elokuvista voi katsoa minkälaista elämää keskimääräinen britti elää.

Tarkkailuluokan oppilaat ja tiedustelupalveluiden agentti ovatkin 1/1 verrattavissa ajankuvan realistisuudessa.

Kananmunasta saa proteiinit halvalla ja terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.

"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."

Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.

Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.

Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.

Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!

1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.

1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.

Joo, ja James Bond elokuvista voi katsoa minkälaista elämää keskimääräinen britti elää.

Tarkkailuluokan oppilaat ja tiedustelupalveluiden agentti ovatkin 1/1 verrattavissa ajankuvan realistisuudessa.

Elokuvat ovat viihdettä. Eivät todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan. 

Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.

Kaikilla ei tietenkään ollut mutta joillakin oli, esim. koulussani oli opettajaperheiden lapsia ym. virkamiesten lapsia jotka saivat kotoa ihan opiskeluunkin rahaa. Me duunariperheiden lapset otimme opintolainaa ja asuimme toisten vinttikerroksissa. Tasan ei käy onnen lahjat koskaan, ei silloin eikä nykyäänkään. Olen silti päässyt ihan hyvään elämään vaikka alku oli aika hankalaa ja olen myös tyytyväinen edelleenkin vaikka töitä oli turkasen paljon nuorena, mutta silloin jaksoikin hyvin. 

Huokaus. välillä papuja, kaurapuuroa, hernekeittoa. Reippaasti kasviksia juureksia ja MAUSTEITA niin maistuu. Härkikset jättäisin pois. Ricottaa ja paneeria voi tehdä itsekin kun ostaa tarpeeksi halpaa maitoa ja sitruunamehua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.

"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."

Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.

Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.

Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.

Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!

1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.

1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.

Joo, ja James Bond elokuvista voi katsoa minkälaista elämää keskimääräinen britti elää.

Tarkkailuluokan oppilaat ja tiedustelupalveluiden agentti ovatkin 1/1 verrattavissa ajankuvan realistisuudessa.

Elokuvat ovat viihdettä. Eivät todellisuutta.

Tätähän ei kukaan tajua. Elokuvat voivat olla myös taidetta. Elokuvat myös heijastavat ajankuvaa.

Vierailija kirjoitti:

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Valitetaan vaan riisin, makaronin ja halpojen kasvisten epäterveellisyydestä samalla kun huuhdotaan karkkia, sipsejä, kakkuja, jäätelöä ja kaikkea ultraprosessoitua p*skaa limulla, sokerilitkuilla, oluella ja lonkerolla alas. Aito ruoka on niin epäterveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan. 

Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.

Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.

Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.

Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.

Tietääkseni sotakorvaukset loppuivat vuonna 1952 ja ruoka oli vielä 1953 kortilla. Olin kolmivuotias kun kortteja ei enää tarvittu. Minulla on vieläkin nämä kortit tallella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Valitetaan vaan riisin, makaronin ja halpojen kasvisten epäterveellisyydestä samalla kun huuhdotaan karkkia, sipsejä, kakkuja, jäätelöä ja kaikkea ultraprosessoitua p*skaa limulla, sokerilitkuilla, oluella ja lonkerolla alas. Aito ruoka on niin epäterveellistä.

Mitä väliä. Aiemmin ketjussa joku opastaa, että jätskillä ja suklaallakin voi elää eikä edes liho. Sokeria kannattaakin syödä, sehän on halpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan. 

Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.

Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.

Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.

Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.

Tietääkseni sotakorvaukset loppuivat vuonna 1952 ja ruoka oli vielä 1953 kortilla. Olin kolmivuotias kun kortteja ei enää tarvittu. Minulla on vieläkin nämä kortit tallella. 

Viimeisimpinä lähtivät säännöstelystä pois sokeri ja sen jälkeen kahvi vuoden 1954 puolella. Viimeinen sotakorvausjuna lähti itään 1952 syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Valitetaan vaan riisin, makaronin ja halpojen kasvisten epäterveellisyydestä samalla kun huuhdotaan karkkia, sipsejä, kakkuja, jäätelöä ja kaikkea ultraprosessoitua p*skaa limulla, sokerilitkuilla, oluella ja lonkerolla alas. Aito ruoka on niin epäterveellistä.

Mitä väliä. Aiemmin ketjussa joku opastaa, että jätskillä ja suklaallakin voi elää eikä edes liho. Sokeria kannattaakin syödä, sehän on halpaa.

Eihän se väärässä ole. Kunhan määrät pysyy kohtuullisina. Pieni pala suklaata kenenkään terveyttä pilaa. Edellyttäen sen tosissaan pysyvän siinä pienesä palassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan. 

Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.

Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.

Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.

Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.

Oliko se kasinotalous juuri 1980-luvulla? Silloinhan kannettiin rahaa säkeissä ja sitten tuli sen pituinen se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.

Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.

Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi. 

Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.

Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä. 

Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?

Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.

"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."

(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)

Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!

Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan. 

Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.

Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.

Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.

Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.

Tietääkseni sotakorvaukset loppuivat vuonna 1952 ja ruoka oli vielä 1953 kortilla. Olin kolmivuotias kun kortteja ei enää tarvittu. Minulla on vieläkin nämä kortit tallella. 

Viimeisimpinä lähtivät säännöstelystä pois sokeri ja sen jälkeen kahvi vuoden 1954 puolella. Viimeinen sotakorvausjuna lähti itään 1952 syksyllä.

Itseasiassa alkoholi pysyi kortilla vielä pari vuosikymmentä pidempään. Tosin ei pula-ajan vuoksi vaan kansanterveydellisista ja muista syistä.

Sotavuosien ja pula-ajan jälkeen meni vuosikymmeniä todellisessa köydyydessä. 50-, 60- ja 70- luvuilla oli vielä paljon todella vähävaraisia. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Ei ollut ihmisillä eikä yhteiskunnalla heidän auttamiseksi. Oli vain pakko pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Valitetaan vaan riisin, makaronin ja halpojen kasvisten epäterveellisyydestä samalla kun huuhdotaan karkkia, sipsejä, kakkuja, jäätelöä ja kaikkea ultraprosessoitua p*skaa limulla, sokerilitkuilla, oluella ja lonkerolla alas. Aito ruoka on niin epäterveellistä.

Mitä väliä. Aiemmin ketjussa joku opastaa, että jätskillä ja suklaallakin voi elää eikä edes liho. Sokeria kannattaakin syödä, sehän on halpaa.

Niin. Halvalla tyhjällä energiallakin liikkuu jonkin aikaa. Lyhyen elämän voi kukin vetästä täysin omalla tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vain rikas eliitti saa syödä lihaa ja laadukasta ruokaa, köyhemmille tarjotaan vain riisiä/makaronia ja halpoja kasviksia... tämä on nyt agenda...

Valitetaan vaan riisin, makaronin ja halpojen kasvisten epäterveellisyydestä samalla kun huuhdotaan karkkia, sipsejä, kakkuja, jäätelöä ja kaikkea ultraprosessoitua p*skaa limulla, sokerilitkuilla, oluella ja lonkerolla alas. Aito ruoka on niin epäterveellistä.

Mitä väliä. Aiemmin ketjussa joku opastaa, että jätskillä ja suklaallakin voi elää eikä edes liho. Sokeria kannattaakin syödä, sehän on halpaa.

Eihän se väärässä ole. Kunhan määrät pysyy kohtuullisina. Pieni pala suklaata kenenkään terveyttä pilaa. Edellyttäen sen tosissaan pysyvän siinä pienesä palassa!

Harvemmin taitaa pysyä yhdessä palassa eikä sillä yhdellä palalla koko päivää elä. Laihduttajien ketjuissa puhutaan aina vaan ruoasta, ei koskaan juomista. Saatetaan juoda maitoa ja kokista tai limuja, niitä vaan ei mainita saatikka jotain latteja pari kolme päivässä, todellisia kaloriapommeja ja paljon sokeria.