Lue keskustelun säännöt.
Proteiinit ( liha, kala, kana) maksaa ihan TÖRKEESTI. Yritän tehdä ravinteikasta ruokaa perheelle
24.05.2023 |
Eli vältellä höttöhiilareita ja suosia protskuja ja kasviksia aterioilla. Taas tulin kaupasta ja ostin broilerin rintaleikettä 800g, jonka hinta 9€. Tuo oli vielä mielestäni suht edullista.
Mutta, mutta. Kun perheessä on kaksi teiniä ja me molemmat fyysisesti raskasta työtä tekevät vanhemmat niin tuo menee käytännössä yhdellä aterialla.
100g broilerin rintafileetä sisältää noin 30g proteiinia , eli se ei kata edes puolia 70-80 kg miehen protsku tarpeesta.
Suositus on 1- 1,5 grammaa/ painokilo.
Ruuan kallis hinta johtaa siten siihen, että porukka syö huonosti. Ahdetaan maha täyteen hiilareita, joka ei kuitenkaan pidä nälkää kuin hetken.
Huoh.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
500mk - 1000mk kuukausipalkat taitavat olla jostain 1960-luvulta jolloin markan arvoa muutettiin. 2000-luvun alussa tyypillinen palkka oli 10 000 - 12 000 euroa. Luuletko asuntojen maksaneen markkamäärissä saman verran 1970-luvulla kuin 2000-luvun alussa?
No olipa tosi hyvät tienestit 2000-luvun alussa Suomessa jos tienasi 10 000-12 000 EUROA jo silloin. Miksi palkat ovat nyt sitten laskeneet noin tuhottomasti?
Varmaan markkoja tarkoitettu? Tätä tietenkin on vaikea älytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan.
Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Vierailija kirjoitti:
Kokonainen broileri maksaa pakastealtaasta otettuna 8€. Samoin pakastesei ja kasvikset on halpaa.
Sei ei ole halpaa. Pikkupaketti halvimmillaan n.4 e ja siitä syö 3 aikuista yhden kerran 133 gr/hlö, eikä vielä röyhtäillä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.
Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan.
Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.
Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.
Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
500mk - 1000mk kuukausipalkat taitavat olla jostain 1960-luvulta jolloin markan arvoa muutettiin. 2000-luvun alussa tyypillinen palkka oli 10 000 - 12 000 euroa. Luuletko asuntojen maksaneen markkamäärissä saman verran 1970-luvulla kuin 2000-luvun alussa?
Mitä helv...? 2000-luvun alussa olin parikymppinen ja tehnyt töitä jo viisi-kuusi vuotta. Ei mun kuukausipalkkani ollut lähellekään 10 000-12000 euroa, eikä muuten ole vieläkään. Missä duunissa tienasi noin hyvin ja paljonko samasta saa tänä päivänä? 40 000€/kk?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupalaksi kaurapuuroa ja mehukeittoa, banaani ja keitetty kananmuna.
Lounaaksi kaalilaatikkoa/makaronilaatikkoa/kanakiusausta + kurkku, tomaatti, raejuusto ja näkkileipä
Välipalaksi
Jätski/pannari/hedelmä/ruisleipäPäivällinen
Kanakeitto/jauhelihakeitto/nakkikeitto/kalakeitto
- Pernaa, porkkanaa, proteiini + fondi ja mausteet
- oheen ruisleipääIltapala
Maitorahka + mehukeitto ja marjatRuokajuomaksi maito, piimä, vesi, aamupalalla tuoremehu, iltapalalla kaakao.
Janojuomaksi vesi + kesällä laimea mehu.Ole hyvä, edullista ruokaa kesälomalle.
Kyllä tuollaisella syömisellä lihoo ja sokeria on paljon myös. Kasvava ja urheileva teinipoika tietenkin voi syödä tuon määrän päivässä.
Siis mitä ? Lihoo tuolla syömisellä.Ei ole tarkoitus kaikkea vetää vaan valitsee noista.Välipalaksi jätski tai hedelmä tai ruisleipä. Ei varmasti lihoo !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.
Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!
1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.
1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan.
Höpöhöpö mitään alkupääomaa kotoa saanut. Ei ollut vanhemmilla varaa maksaa oppikoulua edes kaikille lapsille.
Tuossa kun miettii miten edelliset vuosikymmenet on maksettu sotakorvauksia ja rakennettu Suomea uudestaan. Todella harvassa on olleet ne vanhemmat joilla on ollut mahdollisuutta tarjota lapsilleen muuta kuin ihan perus välttämättömyydet.
Tietysti 60-luvun jälkeen ja 70-luvun aikana nähtiin Suomen nousu takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta todelliseksi teollistuneeksi länsimaaksi. Mutta sen kehityksen hedelmiä kerättiin vasta myöhempinä vuosikymmeninä.
Viimeiset sotakorvaukset maksettiin 1950. Sen jälkeen kaikki rahat käytettiin maan jälleenrakentamiseen ja muuttamiseen moderniksi yhteiskunnaksi. Rahaa jaettiin työntekijöille enemmän kuin nykyään yritysten menoista. Elintaso saavutti Suomessa huippunsa 1980-luvun lopussa ja toisen kerran vähän ennen 2010-luvun taitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
500mk - 1000mk kuukausipalkat taitavat olla jostain 1960-luvulta jolloin markan arvoa muutettiin. 2000-luvun alussa tyypillinen palkka oli 10 000 - 12 000 euroa. Luuletko asuntojen maksaneen markkamäärissä saman verran 1970-luvulla kuin 2000-luvun alussa?
Mitä helv...? 2000-luvun alussa olin parikymppinen ja tehnyt töitä jo viisi-kuusi vuotta. Ei mun kuukausipalkkani ollut lähellekään 10 000-12000 euroa, eikä muuten ole vieläkään. Missä duunissa tienasi noin hyvin ja paljonko samasta saa tänä päivänä? 40 000€/kk?
10 000 - 12 000 euroa oli tyypillinen palkka IT-alan konsulteille. Nykyään saavat 4000-5000 euroa samasta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.
Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!
1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.
1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.
Ei kyllä duunarin palkalla mitään kerrostaloja ostettu. Ei edes kahden duunarin eikä edes 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.
Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!
1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.
1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.
Ei kyllä duunarin palkalla mitään kerrostaloja ostettu. Ei edes kahden duunarin eikä edes 70-luvulla.
1975 jälkeen 1980-luvun puoliväliin asunnot olivat poikkeuksellisen edullisia. Suomessa tuettiin voimakkaasti omistusasumista.
https://www.stat.fi/til/ashi/2021/12/ashi_2021_12_2022-01-28_kuv_005_fi…
On se kumma miten 70-luvulla kaikilla oli rahaa niin ettei paskalle taivu. Miten näistä samoista ihmisistä sitten tuli pienellä eläkkeellä kituuttavia vanhuksia?
Totuus on, ettei se elämä 70-luvulla niin herkkua aina ollut. Palkat oli pieniä ja rahan riittäminen jatkuva huoli lähes joka perheessä. Ei ollut omia autoja tai etelänmatkoja.
Ei kai kenenkään tarvitse vetää joka aterialla jotain broilerin rintaa, kalaa tai pihvejä?
Herää kysymys miten ihmiset ovat ennenkin kyenneet kovaankin ruumiilliseen työhön eikä kukaan ole arkena vetänyt tuollaisia ap:n ruokia.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma miten 70-luvulla kaikilla oli rahaa niin ettei paskalle taivu. Miten näistä samoista ihmisistä sitten tuli pienellä eläkkeellä kituuttavia vanhuksia?
Totuus on, ettei se elämä 70-luvulla niin herkkua aina ollut. Palkat oli pieniä ja rahan riittäminen jatkuva huoli lähes joka perheessä. Ei ollut omia autoja tai etelänmatkoja.
Johtuu siitä että oltiin kotona useita vuosia lapsia hoitamassa, eikä kouluttauduttu hyväpalkkaisiin töihin. Lyhyt tuöhistoria johtaa pieniin eläkkeisiin, joskin nekin ovat liian suuria siihen nähden mitä on maksettu eläkemaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kenenkään tarvitse vetää joka aterialla jotain broilerin rintaa, kalaa tai pihvejä?
Herää kysymys miten ihmiset ovat ennenkin kyenneet kovaankin ruumiilliseen työhön eikä kukaan ole arkena vetänyt tuollaisia ap:n ruokia.
Ihmiset kykeni ennen ruumilliseen työhön koska oli pakko, mutta vain jonkin aikaa. Voit katsoa tilastoista mikä olin elinajanodotteet silloin. Vaikka ei sairastunutkaan sairauteen joka nykylääketieteellä hoituu, ei kropat silloin eläneet vanhaksi. Katso vaikka vanhoja valokuvia, niin parikymppiset näyttävät jopa keski-ikäisiltä. Lisäksi ihmiset olivat huomattavasti lyhyempiä ravinnon puutteesta johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
"Vuoden 1970 rahamäärää 500,00 markkaa vastaava rahamäärä vuonna 2022 oli 816,32 euroa."
Kertoo meille Tilastokeskuksen laskuri. Edelleenkään tuolla rahalla ei mitään kivitaloja osteta tuosta noin vaan vasemmalla kädellä.
Ei tosiaan kivitaloja, mutta kerrostalot, etenkin lähiökerrostalot olivat paljon edullisempia kuin myöhempinä vuosikymmeninä.
Silloin ei ollut vanhoja lähiökerrostaloja. Ne on kaikki silloin rakennettu ja aivan uusia. Hinta sen mukainen.
Voit ihan vaikka miettiä ostaako nykyisin kotoa pois muuttavat nuoret vastavalmistuneita kerrostaloasuntoja ensiasunnoiksi. Suomalaiset ihan oikeasti oli 70-luvulla tosi köyhiä!
1970-luvun lopulla tuli jo pikaruokapaikat ja maximarketit. Elokuva "Täältä tullaan elämä (1980)" oli kuvattu 1979 ja siinä näkyvä elintaso kuvaa hyvin sen ajan pääkaupunkiseudun elintasoa ja ongelmia.
1970-luvulla uuden lähiökerrostalon pystyi ostamaan parin vuoden säästämisen alkupääomalla ja kahden duunarin palkalla.
Ei kyllä duunarin palkalla mitään kerrostaloja ostettu. Ei edes kahden duunarin eikä edes 70-luvulla.
1975 jälkeen 1980-luvun puoliväliin asunnot olivat poikkeuksellisen edullisia. Suomessa tuettiin voimakkaasti omistusasumista.
https://www.stat.fi/til/ashi/2021/12/ashi_2021_12_2022-01-28_kuv_005_fi…
Tuosta käppyrästä voi katsoa, että nykyhinnan jos jakaa kahdella niin saa 70-luvun hinnan. Enintään kolmella voi jakaa jos haluaa yhtään pysyä realismissa.
Nykyisin kerrostalokämppä maksaa 200 000 €. Joten 70-luvulla siitä on saanut pulittaa 100 000 €. Parhaassa tapauksessa hieman alle.
Sitten katsotaan mitä palkat on olleet. Kuukausipalkka esimerkisi 500 € tai 1000 € (nykyrahaksi muutettuna).
Kyllä toi asunnon ostaminen on ollut haastavaa väkisinkin. Asunnot on olleet palkkoihin nähden kalliita. Palkat on olleet niin pieniä, että niistä tosi iso osa on mennyt ihan perus hengissä pysymiseen. Ruokaan ja vaatteisiin.
En tiedä mitä pula-aikaa muistelet, mutta 1970-luvulla korot olivat alle inflaatiotason, eli palkat ja hinnat nousivat nopeammin mitä korkomenot olivat. Palkasta jäi myös enemmän käteen, sillä eläkemaksut olivat matalat ja rahaa suunnattiin kulutukseen ja kulutusyhteiskunnan luomiseen.