Lue keskustelun säännöt.
Proteiinit ( liha, kala, kana) maksaa ihan TÖRKEESTI. Yritän tehdä ravinteikasta ruokaa perheelle
24.05.2023 |
Eli vältellä höttöhiilareita ja suosia protskuja ja kasviksia aterioilla. Taas tulin kaupasta ja ostin broilerin rintaleikettä 800g, jonka hinta 9€. Tuo oli vielä mielestäni suht edullista.
Mutta, mutta. Kun perheessä on kaksi teiniä ja me molemmat fyysisesti raskasta työtä tekevät vanhemmat niin tuo menee käytännössä yhdellä aterialla.
100g broilerin rintafileetä sisältää noin 30g proteiinia , eli se ei kata edes puolia 70-80 kg miehen protsku tarpeesta.
Suositus on 1- 1,5 grammaa/ painokilo.
Ruuan kallis hinta johtaa siten siihen, että porukka syö huonosti. Ahdetaan maha täyteen hiilareita, joka ei kuitenkaan pidä nälkää kuin hetken.
Huoh.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
No mistä tarkistaa? Olin aikuinen -70 luvulla jo. Silloin piti pienikin mökkiläinen sikaa ja se teurastettiin syksyllä ja suolattiin talveksi. Maalaistalojen lapset (isäni oli sellainen) saivat kotoaan lihaa, yleensä sikaa oli, jokaiselle lapselle puolikas. Se suolattiin silloin ja makkaroita tehtiin itse aika läjä ja hyviä olivatkin ryynimakkarat. Asuimme kaupungissa koska vanhemmat olivat töissä siellä, viikonlopuksi ostettiin puoli kiloa lauantaimakkaraa. Kaupungissakin meillä oli kasvimaa ja metsissä käytiin sienessä ja marjassa, ihan polkupyörillä mentiin. Kaikki säilöttiin mitä suinkin saatiin, kauppalaskut olivat suolaa, kahvia, sokeria, jauhoja ja hiivaa. Maitohinkki oli läheisessä maatalossa, sinne oli 5 km matkaa, piankos tuollaisen päivittäin polkaisi, sieltä myös voi.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, haluan tehdä hyvää ja ravitsevaa ruokaa perheelleni. Ja joo,meillä on tähän varaa. Syödään todella hyvin. Rahanpuutteesta ei ollut nyt kyse, vaan siitä että kallista on. Kauhistuttaa ämä hinnannousut. Siltikin ostan laadukasta ruokaa, koska terveydestä en tingi. Moni joutuu kuitenkin tinkimään.
Ja täyttäähän sitä mahansa tosiaan vaikka pienillä kivillä. Mun pointti tais joitain mennä ohi.
- ap
Lidlissä on jatkuvasti joku kanapakkaus tarjouksessa, osta niitä tarjouksessa olevia.
Palvikinkku on yhä halpaa. Kaksi pakettia (yhteensä 700g) maksaa alle 7€. Näistä saa tehtyä ison kinkkukiusauksen edullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
No sillä rahalla kun töistänsä ansaitsi. Minä olen elänyt tuon ajan ihan itse ja silloin nuoret saattoivat muuttaa omakotitalojen, niitten rintamamiestalojen yläkertaan jonkun toisen nuoren kanssa. Yksin ja muka parempaan kämppään ei tietenkään ollut varaa. Opiskelin itse ja opintolainalla asuin äidin työkaverin pienen talon yläkerrassa toisen opiskelijan kanssa pienellä vuokralla ja auttamalla puutarhahommissa ja tädin töllin siivouksessa ym. Meitä oli aika liuta silloin näin asuvia. Isompaa ja parempaa nuorelle silloin, älä naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
Pääsääntöisesti kaikki ruokarajoitukset ja erilaiset erikoisruokavaliot tulevat kalliimmaksi kuin tavallinen ruoka. Mä söisin mieluiten vain kuhaa, siikaa, erilaisia rapuja sekä kampasimpukoita, mutta pakko syödä välillä papujakin, koska muuten loppuu rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Jos joku ei suostu syömään kasviproteiinia, koska se on muka liian käsiteltyä, on selvästikin provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ettei kukaan tarvitse lihaa joka aterialla. Protskua saa myös pavuista yms., sulaakin paremmin ja on edullisempaa.
Lihan pitäisi kallistua entisestään. Sairasta että tapetun eläimen kilohinta on noinkin alhainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Olet melkoinen taloustietäjä. Markanko arvo ei elänyt lainkaan 1970-luvulta 2000-luvun alkuun? 1970-luvulla inflaatio oli niin suurta, että jo se pelkästään söi lainaa melkein 10% vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bröööööt kirjoitti:
Yleensä ilmavaivojen syynä on muu kuin herne tai papu, mausteet, valkosipuli ja makeutusaine.
Ei ole. En käytä makeutusaineita koska ovat myrkyllisiä ja valkosipulia en tuppaa hernekeittoon enkä linsseihin. Lipstikkaa ja meiramia tuoreina yrtteinä laitan joukkoon. Valkosipuli ei aiheuta muissa ruoissa mitään ilmavaivoja tai vatsanväänteitä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Katso tuolta paljonko 1970-luvun palkat vastaavat nykyrahassa: https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
No ei todellakaan ole. 70-luvun 1 markka vastaa nykyrahassa 1,63 eur. Tuo kuusi markkaa = 1 euro oli silloin, kun euroon siirryttiin. Omilla duunarivanhemmillani oli täysin maksettu kerrostalokaksio, kun vuonna 1982 ostivat omakotitalon. Me lapset olimme silloin alle kouluikäisiä. Heidän palkkojaan en tuolta ajalta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
500mk - 1000mk kuukausipalkat taitavat olla jostain 1960-luvulta jolloin markan arvoa muutettiin. 2000-luvun alussa tyypillinen palkka oli 10 000 - 12 000 euroa. Luuletko asuntojen maksaneen markkamäärissä saman verran 1970-luvulla kuin 2000-luvun alussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
Saivat tietenkin kotoa maalta alkupääomaa. Korotkin asuntolainoissa olivat sellaisia, ettei nuorempi sukupolvi osaa aavistakaan. Olin itse elintarvikeliikkeessä kesätöissä sen kolme kuukautta ja sain 200 mk kuukausipalkkaa, lisäksi oli maksuton lounas kun kaupanomistaja teki ruoan ja kahvit plus pullat aamupäivällä ja iltapäivällä. Muistan, että jotkut töissäkäyvät nuoret pariskunnat alkoivat tuolloin säästää arava-asuntoa varten. En muista kuinka kauan piti säästää ensin että pääsi aravataloihin asumaan ja aravalainaa maksamaan.
Oikeastaan kaikissa prosessomattomissa ruuan raaka-aineessa on proteiinia. Perunan kuiva-aineesta 10% on proteiinia. Riisin kuiva-aineesta 7% on proteiinia. Graham paahtoleivässä 13% on proteiinia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä tarkistaa lihan hinta 70-luvulla kun tehotuotantoa ei ollut. Mitä se on maksanut?
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisilla kului 1970-luvulla noin 23 prosenttia kuukausipalkasta elintarvikkeisiin.
Että repikää siitä. Ruokaa arvostettiin eri tavalla.
Ja sitten se totuus tuon taustalla, eli 70-luvulla useampi sukupolvi asui yhdessä, eli talouden koko oli jotain muuta kuin yksi tai kaksi.
Myös aikuiset lapset asuivat usein vanhempiensa kanssa.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaupungeissa asuivat tavikset duunarit aika pienissä asunnoissa, jopa yksiöissä ja hellahuoneissa. Eivät aikuiset lapset siihen jääneet, älä luule. Maaseudulla oli enemmän niin, että joku jäi pienviljelystilalle vanhempien avuksi, töitä oli paljon. Sitäpaitsi tuohon aikaan lähti Suomesta noin puoli miljoonaa henkeä Ruotsiin töihin. Itsekin lähdin vaikken Ruotsiin mennytkään. Useampia sukupolvia saattoi maaseudulla asua jos talo oli tarpeeksi iso tai isovanhemmat siirtyivät pienempään taloon eli heille rakennettuun mökkiin talon läheisyydessä. Aiemmin joskus 1800 luvulla, tai 1900 luvun alussa, että asuttiin isovanhempien kanssa maatalossa. 1970 luvulla ei ollut enää tuota meininkiä.
Jos kaupunkiin työn perässä muuttaneella duunariperheellä oli varaa vain pieneen hellahuoneeseen. Vaikka molemmat vanhemmista kävi töissä. Niin miten ihmeessä kuvittelet heidän kotoa pois muuttavalla nuorella olevan varaa isompaan ja parempaan asuntoon yksin? Millä rahalla?
Tuo on ehkä ollut 1950-luvulla. Vanhempani olivat parikymppisiä duunareita 1970-luvulla ja ostivat silloin ensimmäisen omistusasuntonsa, jonka maksoivat kokonaan viidessä vuodessa. 1980-luvun alussa ostivat vähän isomman ja vuosikymmenen lopussa taas huonetta suuremman.
"Tyypillinen suomalaisen työntekijän kuukausipalkka vuonna 1970 oli 500-1000 markkaa kuukaudessa."
(Yksi euro on noin kuusi markkaa.)
Aika kova juttu jos tuosta säästävät ja ostavat viidessä vuodessa omistusasunnon!
500mk - 1000mk kuukausipalkat taitavat olla jostain 1960-luvulta jolloin markan arvoa muutettiin. 2000-luvun alussa tyypillinen palkka oli 10 000 - 12 000 euroa. Luuletko asuntojen maksaneen markkamäärissä saman verran 1970-luvulla kuin 2000-luvun alussa?
No olipa tosi hyvät tienestit 2000-luvun alussa Suomessa jos tienasi 10 000-12 000 EUROA jo silloin. Miksi palkat ovat nyt sitten laskeneet noin tuhottomasti?
Osta: Herne, soijarouhe, linssit, pavut. Ale 30% ja ale 60%