Lue keskustelun säännöt.
Yle: Haluamme ajatella, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta, mutta se ei ole totta, pohtii Omaheimo
24.05.2023 |
Minäkin olen kuullut sanottavan, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Perinteisten duunariammattien vähetessä on helppo ajatella meidän kaikkien olevan yhtä ja samaa laveaa keskiluokkaa, ja sitten on muutama ökyrikas yritysjohtaja.
Luokat eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Ne näkyvät paitsi taloudellisessa, myös sosiaalisessa pääomassa.
Ne näkyvät pätkätyösuhteisena työelämänä ja siinä että toiset pääsevät tapaamaan työterveyslääkäriä samana päivänä ja toiset saavat soittoajan terveyskeskuslääkärille kuuden viikon päähän.
Luokkayhteiskunta näkyy tulevaisuususkossa; millaisia mahdollisuuksia uskon itselläni olevan, mitä voin odottaa. https://yle.fi/a/74-20032335
Mielipiteitä?
Kommentit (178)
Kaikki eivät voi olla yrityspomoja, mutta Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Kyllä. Varsinkin teekkareilla on sellainen vähän junttikin miehinen huumorikulttuuri. Ei siinä juuri näy mikään erityinen luokka-asema kuten perinteisillä yliopistoaloilla.
Jos sitten työllistyy vielä jonnekin pienemmälle paikkakunnalle, niin voi olla kuplassaan tietämätön maailman menosta.
Kyllä tällä pikkupaikkakunnalla on ainakin ihan 5G ja luetaan ja katsotaan valtakunnallista mediaa. Miksi ruuhka-Suomen ei tarvitse tietää tai ymmärtää meistä mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Niin, työväenluokasta tyypillisesti mennäänkin teknilliselle alalle kiinnosti se aidosti tai ei. Mutta ajatus, että koulutus ei tuottaisi rahaa on mahdoton työväenluokkataustaiselle. Keskiluokkainen voi sitten opiskella vaikka sosiologiaa tai lukea vaikka papiksi, vaikka palkka ei päätä huimaa.
Edellinen.
Olisin minäkin voinut mennä lukemaan mitä vaan, mutta tekniikka kiinnosti.
Ja lisäisin vielä tuohon edelliseen, että olen ikuisesti kiitollinen siitä, että Suomessa voi opiskella käytännössä ilmaiseksi. Koska jos opiskelu olisi ollut kiinni joistain lukukausimaksuista, en ikinä olisi vonut kuvitellakaan meneväni teknilliseen korkeakouluun ja valmistua DI:ksi. Tätä kiitollisuusvelkaa olen sitten viimeiset 20 vuotta maksellut työtuloveroina, ja ihan hyvillä mielin. Ja mitä luokkayhteiskuntaan tulee, niin syömäpuikoillakin olen oppinut syömään, vaikkei sitä työläisperheen muksuna kotona opeteltukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.
Erinomaisesti sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Ilmeisesti meritokratia toimii sitten teknillisillä aloilla paremmin kuin muilla.
En taidan vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolumnin on kirjoittanut kirjallisuusihminen joka ei lue mitään muuta kun naisten kirjoittamia kirjoja.
Jos luit jutun, oli mm. lukenut ranskalaisen MIEHEN kirjoittaman kirjan. UAAAAA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Kyllä. Varsinkin teekkareilla on sellainen vähän junttikin miehinen huumorikulttuuri. Ei siinä juuri näy mikään erityinen luokka-asema kuten perinteisillä yliopistoaloilla.
Jos sitten työllistyy vielä jonnekin pienemmälle paikkakunnalle, niin voi olla kuplassaan tietämätön maailman menosta.
Kyllä tällä pikkupaikkakunnalla on ainakin ihan 5G ja luetaan ja katsotaan valtakunnallista mediaa. Miksi ruuhka-Suomen ei tarvitse tietää tai ymmärtää meistä mitään?
Se mikä sieltä puuttuu, on ihmiset. Ei siellä pikkupaikkakunnilla asu esim. oikeasti rikkaita, ei asu tiede-eliittiä. Samoin siellä ei asu niitä monen sukupolven ajan syrjäytyneitä. Pikkukunnilla reppanatkin pysyy pikkasen paremmin muiden mukana. Ethän sinä saa sitä toiseuden kokemusta, jos et tapaa täysin eri yhteiskuntaluokan ihmisiä muuta kuin televisiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö maailmasta sitten poistaa pikaruokatyöntekijän ja hotellisiivoojan ammatit? Silläkö pääsisimme luokista eroon?
Minusta tärkeää on se että mainittujen ammattien palkalla tulee toimeen. Että sinulla on hotellisiivoojana varaa lomallasi yöpyä hotellissa. Kumpikin ammatti on tärkeä ja yhtä arvokas kuin mikä tahansa. Luokkakysymys tulee siitä oletko näissä ammateissa osa köyhälistöä?
'
Kaikki on köyhdytetty, koska OSTOVOIMA on tuhottu. Ihan vaan tollanen pieni 300% elinkustannusten kallistuminen.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä jäin miettimään tuon Raisan sukunimeä. Että taitaa olla itse keksitty. Siitä tulee mieleen, että kipuilee voimakkaasti sukuaan, kun jaksaa nähdä vaivan. Ja suvun voimakas kipuilu indikoi että on aika kompleksikas persoona. Kun suvut nyt ovat mitä ovat.
Usein oman sukunimen kehittäjät tuntuvat olevan aika lailla itsensä lumoissa. Toinen vaihtoehto johon olen törmännyt on että henkilö kuuluu sukupuolivähemmistöön, ja on tullut uskovaisen sukunsa hylkäämäksi. Se on karmea juttu, joka varmasti vaikuttaa elämänkatsomukseen ja tapaan hahmottaa maailmaa.
Sinänsä tämä luokkapuhe on tyypillistä vasurijuttua. Hakemalla haetaan uhriutumista ja vastakkainasettelua. Ei kiinnosta.
Jep. Tyypillinen moniuhriutuja. Tyyppi on kirjoittanut itsestään nimettömän mukahaastattelun, jossa ns. pohti syömishäiriötään ja sen taustoja. Kasvuympäristön osa käsiteltiin hyvin pinnallisesti ja latteasti, entiset poikaystävät sen sijaan saivat tuta. Sama ihminen mukatervehtyi veganismilla, vaikka ei saanut silläkään painoaan hallintaan. On myös esiintynyt Haaga-Helian lehtorina todellakaan olematta sitä. Summa summarum huomiohakuinen ja epäluotettava narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Niin, työväenluokasta tyypillisesti mennäänkin teknilliselle alalle kiinnosti se aidosti tai ei. Mutta ajatus, että koulutus ei tuottaisi rahaa on mahdoton työväenluokkataustaiselle. Keskiluokkainen voi sitten opiskella vaikka sosiologiaa tai lukea vaikka papiksi, vaikka palkka ei päätä huimaa.
Duunareilke ja muulle alemmalle keskiluokalle kouluttautuminen merkitsee työllistymistä hyvään hommaan, josta saa hyvän liksan. Ylemmistä yhteiskuntaluokista tuleville taas tiedolla ja tieteellä on arvo sinänsä ja palkkaa tärkeämpää on tekemisen mielekkyys.
Kyllähän ne erot taustoista yliopistossa huomaa, kun itse on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja suvun kaksiossa Töölössä asuvilla kavereilla on sukulaisina pitkä rivi professoreita, ministereitä jne
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Eihän ne ihmiset luokkajuttuja koekaan, joilla menee riittävän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Koulutustaso määrittää hyvin pitkälti sen mihin luokkaan kuulut. Koulutustaso myös kertoo aika hyvin palkkatasosi.
Eihän se noin päin mene.
Luokkayhteiskunta olisi sellainen, jossa luokka määrittelisi sen, mihin kouluun voit mennä. Kunnon kouluihin voisi mennä vain parempien perheiden penskat. Kun meillä taas on tehty aika paljonkin töitä sen eteen, että vähävaraistenkin vanhempien lapsilla olisi mahdollisuus opiskella, jos vaan älyävät itsellään opiskeluun tarvittavat älyvarat olevan.
T: Vähävaraisemman perheen lapsi 1969
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Niin, työväenluokasta tyypillisesti mennäänkin teknilliselle alalle kiinnosti se aidosti tai ei. Mutta ajatus, että koulutus ei tuottaisi rahaa on mahdoton työväenluokkataustaiselle. Keskiluokkainen voi sitten opiskella vaikka sosiologiaa tai lukea vaikka papiksi, vaikka palkka ei päätä huimaa.
Duunareilke ja muulle alemmalle keskiluokalle kouluttautuminen merkitsee työllistymistä hyvään hommaan, josta saa hyvän liksan. Ylemmistä yhteiskuntaluokista tuleville taas tiedolla ja tieteellä on arvo sinänsä ja palkkaa tärkeämpää on tekemisen mielekkyys.
Kyllähän ne erot taustoista yliopistossa huomaa, kun itse on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja suvun kaksiossa Töölössä asuvilla kavereilla on sukulaisina pitkä rivi professoreita, ministereitä jne
Minä opiskelin Helsingissä. Kyllä sen opiskelijasolussa huomasi eri yhteiskuntaluokat sukunsa ensimmäisenä akateemisena. Toiset asuivat kotonaan, kävelivät arvohuoneistoistaan kampukselle ja suvussa oli tunnettuja nimiä lähes jokaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.
Paitsi, että Suomassakin ns. Luokkakierto on vähentynyt 70-luvusta. Lapsen koulumenestyksen vaikuttaa yhä enemmän vanhempien koulutus ja sosioekonominen tausta, koska peruskoulu ei hoida enää tehtäväänsä erojen tasoittajana. Yhä useammin n kouluttamattomien ja vain amiksen käyneiden lapset käy vain sen amiksen tai jäävät tutkinnotta. Yhä useammalla korkeakouluihin ja yliopistoihin hakeutuvien vanhemmilla on korkeakoulututkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Koulutustaso määrittää hyvin pitkälti sen mihin luokkaan kuulut. Koulutustaso myös kertoo aika hyvin palkkatasosi.
Eihän se noin päin mene.
Luokkayhteiskunta olisi sellainen, jossa luokka määrittelisi sen, mihin kouluun voit mennä. Kunnon kouluihin voisi mennä vain parempien perheiden penskat. Kun meillä taas on tehty aika paljonkin töitä sen eteen, että vähävaraistenkin vanhempien lapsilla olisi mahdollisuus opiskella, jos vaan älyävät itsellään opiskeluun tarvittavat älyvarat olevan.
T: Vähävaraisemman perheen lapsi 1969
Oletko ollut ihan sivussa viime aikaisista keskusteluista. Juuri riideltiin julkisuudessa Helsingin kouluista, kun keskiluokka koulushoppaa jollei koulua niin ainakin erikoisluokille lapsensa. Sinne lähiöiden perusluokille jää sitten duunareiden ja mmuuttajien lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Ilmeisesti meritokratia toimii sitten teknillisillä aloilla paremmin kuin muilla.
En taidan vaihtaa alaa.
Olet jäljillä. Meritokratia toimii niillä aloilla, joilla on oikeasti väliä. Eli luonnontieteet, tekniikka ja talous. Ne alat, jotka kehittävät yhteiskuntaa ja tuovat vientituloja. Lahjattomat pankinjohtajien tyttäret voivat sitten opiskella noita huuhaa-aineita. Samaten Ranskassa vaikutusvaltaisten sukujen jäsenet kuten esim. Foucault sai hyvin näkemyksiään esille, vaikka ne ovatkin aika epäkoherentteja. Huuhaahumppa on loppusijoituspaikka niille kyvykkäiden sukujen jälkeläisille, joista ei ole tekemään mitään oikeasti hyödyllistä. Jos niihin kuvioihin änkeää prolena tai pikkuporvarina, tie voi nousta pystyyn äkkiä. Jos haluaa edetä kykyjensä mukaan, valitsee luonnontieteet, tekniikan, juridiikan, lääkiksen tai jonkun vaativan talousalan tutkinnon.
Juuri tämä ajattelutapa, ettei eri luokkia ole, edistää juurikin eniten tätä luokkayhteiskunnan syntymistä. Sitähän kaiken maailman kokoomuslaiset kapitalistit juuri haluaa, että ajattellaan ettei yhteiskunta -tai sosiaaliluokkia ole. Näin he pystyvät parhaiten harjoittamaan politiikkaansa, kun uskotellaan ajatusmallin olevan tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Niin, työväenluokasta tyypillisesti mennäänkin teknilliselle alalle kiinnosti se aidosti tai ei. Mutta ajatus, että koulutus ei tuottaisi rahaa on mahdoton työväenluokkataustaiselle. Keskiluokkainen voi sitten opiskella vaikka sosiologiaa tai lukea vaikka papiksi, vaikka palkka ei päätä huimaa.
Duunareilke ja muulle alemmalle keskiluokalle kouluttautuminen merkitsee työllistymistä hyvään hommaan, josta saa hyvän liksan. Ylemmistä yhteiskuntaluokista tuleville taas tiedolla ja tieteellä on arvo sinänsä ja palkkaa tärkeämpää on tekemisen mielekkyys.
Kyllähän ne erot taustoista yliopistossa huomaa, kun itse on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja suvun kaksiossa Töölössä asuvilla kavereilla on sukulaisina pitkä rivi professoreita, ministereitä jne
Minä opiskelin Helsingissä. Kyllä sen opiskelijasolussa huomasi eri yhteiskuntaluokat sukunsa ensimmäisenä akateemisena. Toiset asuivat kotonaan, kävelivät arvohuoneistoistaan kampukselle ja suvussa oli tunnettuja nimiä lähes jokaisella.
Samoin. Omalla alalla on myös tyypillistä, että tämä koulutus tavallaan kulkee suvussa. Isovanhemmat voi olla eläköityneitä proffia, vanhemmilla ja heidän sisaruksilla on sama koulutus . Perheellä voi olla yritys kyseisellä toimialalla. Joku suvusta on alan tutkimuslaitoksen johtajana jne. Kun suku on verkostoitunut viimeiset 50-100 vuotta toisten vastaavien kanssa niin kyllä sillä opiskelijalla on jo fuksina aivan erilaiset verkostot käytettävissään kuin sukunsa ekalla ylioppilaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Eihän ne ihmiset luokkajuttuja koekaan, joilla menee riittävän hyvin.
Eivätkä ne, jotka eivät niitä muureiksi itselleen rakenna.
Minä siis tein jotain sen eteen, että tilanteeni olisi paremmin kuin vanhemmillani. Yhteiskunta auttoi auliisti: lukukausi- + YTHS-maksu oli opiskeluaikoinani vähän päälle 400 mk vuodessa ja opintotuet juoksivat kunnes opiskeluni edistyivät vähän turhan hitaasti. Tein kuitenkin alaani liittyviä töitä opiskelun ohessa, 1990-luvun alun lamankin läpi. Kukaan eikä mikään estänyt tätä. Todellisessa luokkayhteiskunnassa tämä opintopolku olisi tavalla tai toisella estetty, joko taloudellisesti tai sosiaalisesti. Mitään tämmöistä en huomannut, opiskelijaporukoissakin pärjäsin ihan hyvin vaikka taustat olivat kovinkin erilaiset. Suoraan sanoen, minua niin vähän kiinnostivat toisten taustat, etten niitä erikseen kysellyt, eikä niillä bittiä vääntäessä paljoa väliä ollutkaan. Yhtä ainoaa kertaa kukaan ei sanonut tai antanut ymmärtää, etten olisi jotenkin kuulunut taustani takia joukkoon.
Repikää siitä luokkayhteiskuntaa.
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.