Lue keskustelun säännöt.
Yle: Haluamme ajatella, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta, mutta se ei ole totta, pohtii Omaheimo
24.05.2023 |
Minäkin olen kuullut sanottavan, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Perinteisten duunariammattien vähetessä on helppo ajatella meidän kaikkien olevan yhtä ja samaa laveaa keskiluokkaa, ja sitten on muutama ökyrikas yritysjohtaja.
Luokat eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Ne näkyvät paitsi taloudellisessa, myös sosiaalisessa pääomassa.
Ne näkyvät pätkätyösuhteisena työelämänä ja siinä että toiset pääsevät tapaamaan työterveyslääkäriä samana päivänä ja toiset saavat soittoajan terveyskeskuslääkärille kuuden viikon päähän.
Luokkayhteiskunta näkyy tulevaisuususkossa; millaisia mahdollisuuksia uskon itselläni olevan, mitä voin odottaa. https://yle.fi/a/74-20032335
Mielipiteitä?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
No nämä työläiskodista yliopistoon kipuilijat ovat aina jotain humanisteja jotka opiskelevat kehitysmaatutkimusta tai feminismiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö maailmasta sitten poistaa pikaruokatyöntekijän ja hotellisiivoojan ammatit? Silläkö pääsisimme luokista eroon?
Minusta tärkeää on se että mainittujen ammattien palkalla tulee toimeen. Että sinulla on hotellisiivoojana varaa lomallasi yöpyä hotellissa. Kumpikin ammatti on tärkeä ja yhtä arvokas kuin mikä tahansa. Luokkakysymys tulee siitä oletko näissä ammateissa osa köyhälistöä?
Miksi niistä luokista pitäisi päästä eroon? Eikö ihminen voi olla onnellinen hotellisiivoojana ja elää hyvää elämää ylpeänä työnsä jäljestä? Tai paistaa hampurilaisia ja elättää sillä itsensä? Ei kaikista ole lukemaan itseään insinööriksi tai opettajaksi. Työväenluokkaisissa töissä ei ole mitään hävettävää ja ennen vanhaan työväenluokka oli hyvin ylpeä työkyvystään ja tekemisestään. En näe tarvetta päästä eroon yhteiskuntaluokista, mutta en minä myöskään suostu uskomaan, että hotellisiivooja ja se insinööri elävät samanlaista elämää, samoin toivein ja unelmin ja arvostuksin.
Niin eihän köyhyyden onglemissa ja kärimysissä ole mitään väärää niin kauan kun ne ei kosketa itseään
Ei yhteiskuntaluokkien olemassaolo tarkoita sitä että jotkuta ovat ongelmaisia ja köyhiä vaan että ihmisten elämäntapa ja ajattelumaailma on erilainen. Siitä sitten voi seurata jotain ongelmia mutta niitähän yhteiskunta pyrkii vähentämään mm. tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
No nämä työläiskodista yliopistoon kipuilijat ovat aina jotain humanisteja jotka opiskelevat kehitysmaatutkimusta tai feminismiä yms.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että tyypillinen humanisti opiskelisi kehitysmaatutkimusta tai feminismiä? Yleisimmät humanistiset alat taitavat kyllä olla kielet, kasvatustiede, historia ja valtiotieteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Kyllä. Varsinkin teekkareilla on sellainen vähän junttikin miehinen huumorikulttuuri. Ei siinä juuri näy mikään erityinen luokka-asema kuten perinteisillä yliopistoaloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolumnin on kirjoittanut kirjallisuusihminen joka ei lue mitään muuta kun naisten kirjoittamia kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Nämä työläiskodista yliopistoon kipuilijat ovat aina jotain humanisteja.
Miten sitä voisi tietää paljon viineistä 19-vuotiaana kun aloittaa yliopiston vaikka olisi minkälaisessa kodissa kasvanut. Ja tunnen maistereita jotka eivät edes tykkää juoda viiniä vaan lonkeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa mihinkään muuhun, mutta kieltämättä se on totta, että media on liiaksi keskiluokkaistunut. Olen yliopistokoulutettu, mutta päätynyt duunariammattiin. Jollain ne asuntovelat on maksettava. Töiden lomassa radiota kuunnellessa tulee vaikka Yle Radio 1:ltä ja Puheelta loputtomasti juttua kirjailijoista, jotka ovat kirjoittaneet kirjan kirjailijan elämästä. Kuinka henkevää. Eikö kotimaiseen kirjallisuuteen mahdu kärsimyspornon tai banaalin navantuijottelun väliin yhtään mitään?
Valtavirtamediaan todellakin toivoisin myös duunareille ja köyhille sopivaa uutisointia, ihan näin akateemisena duunaritöihin jumittuneena. Hesarissa voisi niiden ainaisten osakevinkkien lisäksi olla vinkkejä: "näin pätkätyöläinen tienaat ansiosidonnaisella" tai tiedätkö mihin Kelan etuuksiin olet oikeutettu?" tai "Näihin terveyskeskuksiin on lyhyimmät jonot - katso paikkakuntasi tilanne" -juttuja tarvittaisiin enemmän. Sitten ihmetellään kun kukaan ei lue sanomalehteä enää. Kun uutisointi keskittyy siihen keskiluokkaoletukseen.
Vierailija kirjoitti:
Me synnymme eri voimavaroilla ja kyvyillä. Vaikka yhteiskunta miten yrittäisi tasoittaa, ei se kaikkea voi muuttaa paremmaksi.
Tärkein voimavara on omien vanhempien rakkaus.
Velatädeillä se voima on katkeruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Kyllä. Varsinkin teekkareilla on sellainen vähän junttikin miehinen huumorikulttuuri. Ei siinä juuri näy mikään erityinen luokka-asema kuten perinteisillä yliopistoaloilla.
Jos sitten työllistyy vielä jonnekin pienemmälle paikkakunnalle, niin voi olla kuplassaan tietämätön maailman menosta.
Jos halutaan työläisistä ja alemmasta luokasta kertovaa uutisointia, halutaan surullisia tarinoita. Siitä miten kaikki rahat menivät ja kuoli sairauteen johon ei saanut hoitoa. Työttömistä jotka eivät koskaan voi ostaa asuntoa ja saada vanhuuden turvaa. Jne jne.
Ei media sellaisia kerro. Eivät sellaiset leffat tai kirjat myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä kai pitäisi niin saakelin etuoikeutetuksi tuntea kun aamulla menee konttorille jonka joku muu on siivonnut, vessatkin. Sitten istutaan koneella tai palaverissa. Lounaalla mennään ruokalaan jossa joku muu on laittanut ruuat eikä tarvitse edes itse tiskata. Sitten lisää istumista koneella ja illaksi kotiin bussilla jota sitäkin ajaa joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan työläisistä ja alemmasta luokasta kertovaa uutisointia, halutaan surullisia tarinoita. Siitä miten kaikki rahat menivät ja kuoli sairauteen johon ei saanut hoitoa. Työttömistä jotka eivät koskaan voi ostaa asuntoa ja saada vanhuuden turvaa. Jne jne.
Ei media sellaisia kerro. Eivät sellaiset leffat tai kirjat myy.
Miksi se pitäisi olla surullisia tarinoita? Miksi se ei voisi olla miten putkimies elätti itsensä ja perheensä, rakensi talonsa ja kasvatti lapsensa kunniallisiksi kansalaisiksi ja eläkepäivillään harrastaa pahkakuppien tekoa. Sen sijaan, että kerrotaan tarinaa lääkäristä, joka ryhtyi sivubisneksenään asuntosijoittajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erot elämänarvoissa ja elämäntavassa sekä yleisessä sivistyneisyydessä ovat koulutus- ja tuloluokkien sisällä hyvin suuria, kokemukseni mukaan jopa suurempia kuin luokkien välillä, toki yleistäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota yksikään poliitikko sano ääneen vaikka tietää sen totuudeksi kun sehän tarkottaisi että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja olisi moraalisesti kyseenalaista kyseiselle poliitikolle perustella rikkaiden etua kaikkien etuna
Millä tavalla tasa-arvo liittyy yhteiskuntaluokkaan? Professorilla ja siivoojalla on kummallakin yksi ääni vaaleissa. Palkka ja koulutus ei tietenkään ole sama eikä elämäntapa.
Jos lähtökohta on että varallisuus määrittelee ihmisen arvon niin eihän koskaan köyhä voi olla yhtä arvokas kuin rikas. Vai väitäätkö tosissasi että köyhällä kainuulaisella pitkäaikais työttömän lapsella on samanlaiset mahdollisuudet elämässä kuin helsingissä sijoittaja pohatan lapsella ja väitätkö että köyhällä on samanlainen vaikutus mahdollisuus poliittiseen päätöksentekoon minö on rikkailla?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä jäin miettimään tuon Raisan sukunimeä. Että taitaa olla itse keksitty. Siitä tulee mieleen, että kipuilee voimakkaasti sukuaan, kun jaksaa nähdä vaivan. Ja suvun voimakas kipuilu indikoi että on aika kompleksikas persoona. Kun suvut nyt ovat mitä ovat.
Usein oman sukunimen kehittäjät tuntuvat olevan aika lailla itsensä lumoissa. Toinen vaihtoehto johon olen törmännyt on että henkilö kuuluu sukupuolivähemmistöön, ja on tullut uskovaisen sukunsa hylkäämäksi. Se on karmea juttu, joka varmasti vaikuttaa elämänkatsomukseen ja tapaan hahmottaa maailmaa.
Sinänsä tämä luokkapuhe on tyypillistä vasurijuttua. Hakemalla haetaan uhriutumista ja vastakkainasettelua. Ei kiinnosta.
Oletko ihan sekaisin? :D
Omaheimon kolumni silkkaa asiaa kenelle tahansa, jolla on silmät ja korvat päässä.
Ja sinä alat selittämään höpöhöpöjä sukunimen vaihtajasta, jos tuo Omaheimo sellainen nyt edes on.
NE LÄÄKKEET.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota yksikään poliitikko sano ääneen vaikka tietää sen totuudeksi kun sehän tarkottaisi että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia ja olisi moraalisesti kyseenalaista kyseiselle poliitikolle perustella rikkaiden etua kaikkien etuna
Millä tavalla tasa-arvo liittyy yhteiskuntaluokkaan? Professorilla ja siivoojalla on kummallakin yksi ääni vaaleissa. Palkka ja koulutus ei tietenkään ole sama eikä elämäntapa.
Jos lähtökohta on että varallisuus määrittelee ihmisen arvon niin eihän koskaan köyhä voi olla yhtä arvokas kuin rikas. Vai väitäätkö tosissasi että köyhällä kainuulaisella pitkäaikais työttömän lapsella on samanlaiset mahdollisuudet elämässä kuin helsingissä sijoittaja pohatan lapsella ja väitätkö että köyhällä on samanlainen vaikutus mahdollisuus poliittiseen päätöksentekoon minö on rikkailla?
Yhteiskuntaluokka ei ole vain rahasta. Siinä on kyse myös koulutuksellisesta pääomasta, sosiaalisesta pääomasta ja vaikutusmahdollisuuksista. Tietenkään lähtökohtaiset mahdollisuudet eivät ole samoja, kuitenkin ihmisarvo molemmilla on sama. Ei sitä kainuulaista pitkäaikaistyötöntäkään päästetä nälkään kuolemaan tai jätetä sen syöpää hoitamatta. Molemmilla on ilmainen koulutusputkimahdollisuus edessään. Vaaleissa molemmilla on se sama yksi ääni. Mutta sinähän vaadit kuuta taivaalta. Koskaan ei voi olla yhteiskuntaa, jossa syntymämahdollisuudet olisivat kaikilla samat. Hyvä askel kuitenkin on, että tunnustetaan, että eroja lähtökuopissa on.
Suomi on luokkayhteiskunta. Koulutustaso määrittää hyvin pitkälti sen mihin luokkaan kuulut. Koulutustaso myös kertoo aika hyvin palkkatasosi.
Ruotsalsisessa iltapäivälehdessä juuri oli kolumnistin kirjoitus, että ruotsissa on yksi ainoa henkilö joka on tehnyt luokkanousun ja se on prinssi Daniel. Muut luulevat tehneensä.
Me synnymme eri voimavaroilla ja kyvyillä. Vaikka yhteiskunta miten yrittäisi tasoittaa, ei se kaikkea voi muuttaa paremmaksi.
Tärkein voimavara on omien vanhempien rakkaus.