Lue keskustelun säännöt.
Yle: Haluamme ajatella, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta, mutta se ei ole totta, pohtii Omaheimo
24.05.2023 |
Minäkin olen kuullut sanottavan, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Perinteisten duunariammattien vähetessä on helppo ajatella meidän kaikkien olevan yhtä ja samaa laveaa keskiluokkaa, ja sitten on muutama ökyrikas yritysjohtaja.
Luokat eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Ne näkyvät paitsi taloudellisessa, myös sosiaalisessa pääomassa.
Ne näkyvät pätkätyösuhteisena työelämänä ja siinä että toiset pääsevät tapaamaan työterveyslääkäriä samana päivänä ja toiset saavat soittoajan terveyskeskuslääkärille kuuden viikon päähän.
Luokkayhteiskunta näkyy tulevaisuususkossa; millaisia mahdollisuuksia uskon itselläni olevan, mitä voin odottaa. https://yle.fi/a/74-20032335
Mielipiteitä?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Koulutustaso määrittää hyvin pitkälti sen mihin luokkaan kuulut. Koulutustaso myös kertoo aika hyvin palkkatasosi.
Eihän se noin päin mene.
Luokkayhteiskunta olisi sellainen, jossa luokka määrittelisi sen, mihin kouluun voit mennä. Kunnon kouluihin voisi mennä vain parempien perheiden penskat. Kun meillä taas on tehty aika paljonkin töitä sen eteen, että vähävaraistenkin vanhempien lapsilla olisi mahdollisuus opiskella, jos vaan älyävät itsellään opiskeluun tarvittavat älyvarat olevan.
T: Vähävaraisemman perheen lapsi 1969
Oletko ollut ihan sivussa viime aikaisista keskusteluista. Juuri riideltiin julkisuudessa Helsingin kouluista, kun keskiluokka koulushoppaa jollei koulua niin ainakin erikoisluokille lapsensa. Sinne lähiöiden perusluokille jää sitten duunareiden ja mmuuttajien lapset.
Onko tässä enemmän syypää epäonnistunut alue- ja mmuttopolitiikka vai se että olet syntynyt epäonnisten tähtien alle? Tuoltakin alueelta perusduunarin on mahdollista muuttaa ihan minne päin tahansa Suomea ja saada lapsensa rauhalliseen kouluun, jos niin haluaa priorisoida. Ei tarvitse laittaa lasta tienaamaan kropallaan, kuten kolmansissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
No nämä työläiskodista yliopistoon kipuilijat ovat aina jotain humanisteja jotka opiskelevat kehitysmaatutkimusta tai feminismiä yms.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että tyypillinen humanisti opiskelisi kehitysmaatutkimusta tai feminismiä? Yleisimmät humanistiset alat taitavat kyllä olla kielet, kasvatustiede, historia ja valtiotieteet.
Noista osa kuuluu valtiotieteelliseen tai kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, ei humanistiseen. Kielet ja historia ovat humanistisia aloja, kuten kaikki taidealatkin. Sivuaineita voi toki ottaa muistakin tiedekunnista. Valtsikassa on myös vassareita toki. Tyypillinen luokkavinkuja on sellainen, joka on opiskellut jotain nukketeatteria ja sukupuolentutkimusta. Sillä osaamisella ollaan sitten kommentoimassa kaikkea, vaikka tiedot taloudesta, teknologiasta ja poliittisesta historiasta ovat osapuilleen kymmenvuotiaan tasolla.
Ja olisiko sinulla antaa esimerkkejä näistä vai oliko kyse vain sinun omasta ennakkoluulostasi? Ne "luokkavinkujat" joita olen itse jossain nähnyt ovat kyllä olleet niillä hyvin perinteisillä humanistialoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Niin, työväenluokasta tyypillisesti mennäänkin teknilliselle alalle kiinnosti se aidosti tai ei. Mutta ajatus, että koulutus ei tuottaisi rahaa on mahdoton työväenluokkataustaiselle. Keskiluokkainen voi sitten opiskella vaikka sosiologiaa tai lukea vaikka papiksi, vaikka palkka ei päätä huimaa.
Duunareilke ja muulle alemmalle keskiluokalle kouluttautuminen merkitsee työllistymistä hyvään hommaan, josta saa hyvän liksan. Ylemmistä yhteiskuntaluokista tuleville taas tiedolla ja tieteellä on arvo sinänsä ja palkkaa tärkeämpää on tekemisen mielekkyys.
Kyllähän ne erot taustoista yliopistossa huomaa, kun itse on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja suvun kaksiossa Töölössä asuvilla kavereilla on sukulaisina pitkä rivi professoreita, ministereitä jne
Minä opiskelin Helsingissä. Kyllä sen opiskelijasolussa huomasi eri yhteiskuntaluokat sukunsa ensimmäisenä akateemisena. Toiset asuivat kotonaan, kävelivät arvohuoneistoistaan kampukselle ja suvussa oli tunnettuja nimiä lähes jokaisella.
Samoin. Omalla alalla on myös tyypillistä, että tämä koulutus tavallaan kulkee suvussa. Isovanhemmat voi olla eläköityneitä proffia, vanhemmilla ja heidän sisaruksilla on sama koulutus . Perheellä voi olla yritys kyseisellä toimialalla. Joku suvusta on alan tutkimuslaitoksen johtajana jne. Kun suku on verkostoitunut viimeiset 50-100 vuotta toisten vastaavien kanssa niin kyllä sillä opiskelijalla on jo fuksina aivan erilaiset verkostot käytettävissään kuin sukunsa ekalla ylioppilaalla.
Ja ihan taloudelliset mahdollisuudet opiskeluunkin aivan toiset. Itse kasvoin pienessä kaupungissa, jossa lukionkin kielivalikoima oli rajallinen. Kurssikaverit tulivat saksalaisesta koulusta, ranskalaisesta koulusta jne. Ihan eri kielitaidoilla kuin minä. Mahdollisuudet tehdä opintomatkoja, opiskelijavaihtoja olivat tietenkin vauraammilla paremmat. Ihan eri asiahan se oli tuoda tyttö/poikakaveria kotiinsa, kun oli oikea asunto eikä soluhuone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Koulutustaso määrittää hyvin pitkälti sen mihin luokkaan kuulut. Koulutustaso myös kertoo aika hyvin palkkatasosi.
Eihän se noin päin mene.
Luokkayhteiskunta olisi sellainen, jossa luokka määrittelisi sen, mihin kouluun voit mennä. Kunnon kouluihin voisi mennä vain parempien perheiden penskat. Kun meillä taas on tehty aika paljonkin töitä sen eteen, että vähävaraistenkin vanhempien lapsilla olisi mahdollisuus opiskella, jos vaan älyävät itsellään opiskeluun tarvittavat älyvarat olevan.
T: Vähävaraisemman perheen lapsi 1969
Oletko ollut ihan sivussa viime aikaisista keskusteluista. Juuri riideltiin julkisuudessa Helsingin kouluista, kun keskiluokka koulushoppaa jollei koulua niin ainakin erikoisluokille lapsensa. Sinne lähiöiden perusluokille jää sitten duunareiden ja mmuuttajien lapset.
1969 täällä. Asun kaupunginosassa, jossa on varsin paljon ulkkareita. Ja kyllä minäkin yritän saada muksujani musaluokille tai mihin tahansa, missä häiriköitä olisi keskimääräistä vähemmän. Kukapa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.
Paitsi, että Suomassakin ns. Luokkakierto on vähentynyt 70-luvusta. Lapsen koulumenestyksen vaikuttaa yhä enemmän vanhempien koulutus ja sosioekonominen tausta, koska peruskoulu ei hoida enää tehtäväänsä erojen tasoittajana. Yhä useammin n kouluttamattomien ja vain amiksen käyneiden lapset käy vain sen amiksen tai jäävät tutkinnotta. Yhä useammalla korkeakouluihin ja yliopistoihin hakeutuvien vanhemmilla on korkeakoulututkinto.
Unohdat, että yleinen koulutustaso on noussut. Eli useammalla vanhemmalla on opisto- tai korkeakoulututkinto. Mikä tässä on ongelma, täällähän pyritään kouluttamaan väkeä ja vieläpä ilmaiseksi?
Suomalainen koulutustasohan on pudonnut sinne Chilen ja Turkin tasolle ja kouluttamattomat eivät enää juurikaan saa edes lapsia. Peilisi on edelleen vino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.
Paitsi, että Suomassakin ns. Luokkakierto on vähentynyt 70-luvusta. Lapsen koulumenestyksen vaikuttaa yhä enemmän vanhempien koulutus ja sosioekonominen tausta, koska peruskoulu ei hoida enää tehtäväänsä erojen tasoittajana. Yhä useammin n kouluttamattomien ja vain amiksen käyneiden lapset käy vain sen amiksen tai jäävät tutkinnotta. Yhä useammalla korkeakouluihin ja yliopistoihin hakeutuvien vanhemmilla on korkeakoulututkinto.
Luonnollisestikin koska heidän vanhempiensa ikäluokassa oli vielä ihan tavallista että älykäs ja lukuhaluinen ihminen ei vain saanut taloudellisista syistä käydä kouluja vaan joutui vastoin tahtoaan duunariammattiin. Sitten niille omille lapsille haluttiin parempaa ja kannustettiin eteenpäin. Nykyään kaikkien vanhemmat ovat saaneet jo tasapuolisen mahdolisuuden kouluttautua joten ne vähemmän koulutetut ovat sen itse valinneet ja monesti siirtävät sitä asennetta omille lapsilleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä jäin miettimään tuon Raisan sukunimeä. Että taitaa olla itse keksitty. Siitä tulee mieleen, että kipuilee voimakkaasti sukuaan, kun jaksaa nähdä vaivan. Ja suvun voimakas kipuilu indikoi että on aika kompleksikas persoona. Kun suvut nyt ovat mitä ovat.
Usein oman sukunimen kehittäjät tuntuvat olevan aika lailla itsensä lumoissa. Toinen vaihtoehto johon olen törmännyt on että henkilö kuuluu sukupuolivähemmistöön, ja on tullut uskovaisen sukunsa hylkäämäksi. Se on karmea juttu, joka varmasti vaikuttaa elämänkatsomukseen ja tapaan hahmottaa maailmaa.
Sinänsä tämä luokkapuhe on tyypillistä vasurijuttua. Hakemalla haetaan uhriutumista ja vastakkainasettelua. Ei kiinnosta.
Moni myös keksii uuden sukunimen mennessään vaikka naimisiin, kun halutaan kumppaneille yhteinen nimi, mutta ei valita kummankaan suvun nimeä. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet sukunimensä siksi, että eivät tunteneet yhteenkuuluvuutta omaan sukuunsa. Joillain syy voi olla niinkin proosallinen, että oma nimi on kovin tavallinen - tunsin nuorempana yhden ihmisen, jolla oli lukuisia nimimkaimoja (siis sama etunimi ja sukunimi, tyyliin Matti Virtanen), ja halusi sen vuoksi uuden nimen.
Ei noita nimenvaihdoksia kannata liikaa ylitulkita - syitä voi olla monia, ja aina syy ei ole joku herkullinen "on narsisti tai hukassa itsensä kanssa". Henkilöä tuntematta on paha mennä jakelemaan diagnooseja tai alkaa analysoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.
Paitsi, että Suomassakin ns. Luokkakierto on vähentynyt 70-luvusta. Lapsen koulumenestyksen vaikuttaa yhä enemmän vanhempien koulutus ja sosioekonominen tausta, koska peruskoulu ei hoida enää tehtäväänsä erojen tasoittajana. Yhä useammin n kouluttamattomien ja vain amiksen käyneiden lapset käy vain sen amiksen tai jäävät tutkinnotta. Yhä useammalla korkeakouluihin ja yliopistoihin hakeutuvien vanhemmilla on korkeakoulututkinto.
Luonnollisestikin koska heidän vanhempiensa ikäluokassa oli vielä ihan tavallista että älykäs ja lukuhaluinen ihminen ei vain saanut taloudellisista syistä käydä kouluja vaan joutui vastoin tahtoaan duunariammattiin. Sitten niille omille lapsille haluttiin parempaa ja kannustettiin eteenpäin. Nykyään kaikkien vanhemmat ovat saaneet jo tasapuolisen mahdolisuuden kouluttautua joten ne vähemmän koulutetut ovat sen itse valinneet ja monesti siirtävät sitä asennetta omille lapsilleenkin.
Ymmärrätkö, että se asenne on yksi yhteiskuntaluokkapiirre.
Suomi oli 80-luvulle asti tasa-arvoinen, demokraattinen ja hyvä maa kaikille. Sitten rikkaat halusivat särkeä tämän systeemin ja sen jälkeen tämä onkin ollut epäonnela, surkea irvikuva siitä mitä Suomi parhaimmillaan 80-luvulla oli :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät voi olla yrityspomoja, mutta Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.
Aivan. Rahkeet ovat vanhempien antama sosiaalinen pääoma.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/hyva-koulumenestys-vaatii-vahvaa-sosiaal…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo erilaisten tuloluokkien eri elintaso ole mikään luokkayhteiskunta vaan seurausta siitä miten eri töissä ja eri koulutuksilla ja valinnoilla voi saada itselleen paremmat tai huonommat tulot.
Luokkayhteiskunnassa olisi hankala siirtyä luokasta toiseen jopa sukupolvien välillä mutta suomessahan jokainen käytännössä omalla osaamisellaan ja työllään hakee sen oman paikkansa tulovertailussa.
Eli ei, suomi ei ole luokkayhteiskunta.
Paitsi, että Suomassakin ns. Luokkakierto on vähentynyt 70-luvusta. Lapsen koulumenestyksen vaikuttaa yhä enemmän vanhempien koulutus ja sosioekonominen tausta, koska peruskoulu ei hoida enää tehtäväänsä erojen tasoittajana. Yhä useammin n kouluttamattomien ja vain amiksen käyneiden lapset käy vain sen amiksen tai jäävät tutkinnotta. Yhä useammalla korkeakouluihin ja yliopistoihin hakeutuvien vanhemmilla on korkeakoulututkinto.
Luonnollisestikin koska heidän vanhempiensa ikäluokassa oli vielä ihan tavallista että älykäs ja lukuhaluinen ihminen ei vain saanut taloudellisista syistä käydä kouluja vaan joutui vastoin tahtoaan duunariammattiin. Sitten niille omille lapsille haluttiin parempaa ja kannustettiin eteenpäin. Nykyään kaikkien vanhemmat ovat saaneet jo tasapuolisen mahdolisuuden kouluttautua joten ne vähemmän koulutetut ovat sen itse valinneet ja monesti siirtävät sitä asennetta omille lapsilleenkin.
Ymmärrätkö, että se asenne on yksi yhteiskuntaluokkapiirre.
Ei ole. Sama asenne voi olla duunareilla. Toteuttajapolvi omaksuu sitten sen ja ehkä etenee haluamiinsa töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
No nämä työläiskodista yliopistoon kipuilijat ovat aina jotain humanisteja jotka opiskelevat kehitysmaatutkimusta tai feminismiä yms.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että tyypillinen humanisti opiskelisi kehitysmaatutkimusta tai feminismiä? Yleisimmät humanistiset alat taitavat kyllä olla kielet, kasvatustiede, historia ja valtiotieteet.
Noista osa kuuluu valtiotieteelliseen tai kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, ei humanistiseen. Kielet ja historia ovat humanistisia aloja, kuten kaikki taidealatkin. Sivuaineita voi toki ottaa muistakin tiedekunnista. Valtsikassa on myös vassareita toki. Tyypillinen luokkavinkuja on sellainen, joka on opiskellut jotain nukketeatteria ja sukupuolentutkimusta. Sillä osaamisella ollaan sitten kommentoimassa kaikkea, vaikka tiedot taloudesta, teknologiasta ja poliittisesta historiasta ovat osapuilleen kymmenvuotiaan tasolla.
Ja olisiko sinulla antaa esimerkkejä näistä vai oliko kyse vain sinun omasta ennakkoluulostasi? Ne "luokkavinkujat" joita olen itse jossain nähnyt ovat kyllä olleet niillä hyvin perinteisillä humanistialoilla.
No jaa, Naisasialiitto Unionissa oli aikanaan paljon noita vasemmistolaisia sukupuolentutkimusta opiskelleita, joilla oli vanhempina pankinjohtajia ja sijoittajia. Suvi Auvinen opiskeli nukketeatteria. Kyllä sillä osaamisella voi varmasti ymmärtää yhteiskuntaa hyvinkin syvällisesti... not. Nyt on vähän ilmapiiri kuin 70-luvulla, jolloin taistolaisuudella pystyi oikeasti lyömään rahoiksi. Koskien erityisesti humppahumanisteja. Noiden humppahumajälkikasvu miehittää nykyään median. Vaikea sinnekään on ängetä kuulumatta joukkoon.
Keksit siis yhden nimen ja se jo riittää yleistämään sen kaikkia koskevaksi?
Suomi OLI hyvä maa kirjoitti:
Suomi oli 80-luvulle asti tasa-arvoinen, demokraattinen ja hyvä maa kaikille. Sitten rikkaat halusivat särkeä tämän systeemin ja sen jälkeen tämä onkin ollut epäonnela, surkea irvikuva siitä mitä Suomi parhaimmillaan 80-luvulla oli :/
Höpsistä. Silloin oli vielä "hyväveli-systeemi" voimissaan ja monet työpaikat olivat tiukasti jakautuneet puoluekannan mukaisiin ryhmiin. Moniin valtion virkoihin tarvitiin sopiva puoluekirja.
Demokratia oli sitä että sai äänestää Kekkosta tai sen jälkeen Kovistoa. Neuvostoliitosta piti olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi OLI hyvä maa kirjoitti:
Suomi oli 80-luvulle asti tasa-arvoinen, demokraattinen ja hyvä maa kaikille. Sitten rikkaat halusivat särkeä tämän systeemin ja sen jälkeen tämä onkin ollut epäonnela, surkea irvikuva siitä mitä Suomi parhaimmillaan 80-luvulla oli :/
Kannattaa lukea vaikkapa 70 -luvun työväenkirjallisuutta kuten esim Lassi Sinkkosen teoksia. Ei Suomi todellakaan ollut tasa-arvoinen tai demokraattinen 60 - 70 -luvuilla. Suomi oli tuolloin jyrkästi kahtia jakautunut maa, jossa ei edes hiihdetty samoissa urheiluseuroissa jos oltiin työväenluokkaa tai keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Ilmeisesti meritokratia toimii sitten teknillisillä aloilla paremmin kuin muilla.
En taidan vaihtaa alaa.
Olet jäljillä. Meritokratia toimii niillä aloilla, joilla on oikeasti väliä. Eli luonnontieteet, tekniikka ja talous. Ne alat, jotka kehittävät yhteiskuntaa ja tuovat vientituloja. Lahjattomat pankinjohtajien tyttäret voivat sitten opiskella noita huuhaa-aineita. Samaten Ranskassa vaikutusvaltaisten sukujen jäsenet kuten esim. Foucault sai hyvin näkemyksiään esille, vaikka ne ovatkin aika epäkoherentteja. Huuhaahumppa on loppusijoituspaikka niille kyvykkäiden sukujen jälkeläisille, joista ei ole tekemään mitään oikeasti hyödyllistä. Jos niihin kuvioihin änkeää prolena tai pikkuporvarina, tie voi nousta pystyyn äkkiä. Jos haluaa edetä kykyjensä mukaan, valitsee luonnontieteet, tekniikan, juridiikan, lääkiksen tai jonkun vaativan talousalan tutkinnon.
Okei, tuossa on tolkkua.
- Edellinen
Kyllä se oman lapsuuden perheen yhteiskuntaluokka vaikuttaa elämään. Keskiluokkaiset on ikävän usein pihalla tästä. Olen pienviljelijä- ja työläissuvuista ja ite tehnyt luokkanousun keskiluokkaan. Moni asia, joka on keskiluokkaisessa perheessä kasvaneelle ihan perusjuttua oli mulle outoa. Mä esimerkiksi kävin ensimmäistä kertaa elämässäni pizzalla pizzeriassa kun olin 16-vuotias (olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, jolla oli nakkikioski ja paikallisen pubin "ravintola". Niissäkään ei meidän perheellä ollut rahaa käydä) ja oikeaan ravintolaan pääsin vasta kun lukion jälkeen lähdin vuodeksi au pairiksi ja isäntäperheeni kanssa kävin ravintolassa.
Myös keskustelukulttuuri on aika erilaista. Mulla oli opiskeluaikoina poikaystävä, jonka vanhemmat oli opettaja ja kaupungin virkamies. Kyllä niiden ruokapöydässä oli jutut ihan erilaisia kuin mitä mun kotona oli. Kotona puhuttiin tosi paljon käytännön asioista ja jos jotain yhteiskunnallista keskustelua oli, niin se oli petopolitiikasta valittamista tai sitten yleistä narinaa että asiat on huonosti. Poikaystävän kotona taas keskustelu oli abstraktimpaa ja liikkui milloin missäkin korkeuksissa.
Mun lapset taitaa olla jo keskiluokkaa syntymästään. Ne on paljon varmempia maailmassa navigoidessaan ja niiltä puuttuu se sellanen "antaa parempien ihmisten mennä ensin"-asenne, jonka mä olen mummoltani ja äidiltäni oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
No nämä työläiskodista yliopistoon kipuilijat ovat aina jotain humanisteja jotka opiskelevat kehitysmaatutkimusta tai feminismiä yms.
Mikä saa sinut kuvittelemaan että tyypillinen humanisti opiskelisi kehitysmaatutkimusta tai feminismiä? Yleisimmät humanistiset alat taitavat kyllä olla kielet, kasvatustiede, historia ja valtiotieteet.
Noista osa kuuluu valtiotieteelliseen tai kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, ei humanistiseen. Kielet ja historia ovat humanistisia aloja, kuten kaikki taidealatkin. Sivuaineita voi toki ottaa muistakin tiedekunnista. Valtsikassa on myös vassareita toki. Tyypillinen luokkavinkuja on sellainen, joka on opiskellut jotain nukketeatteria ja sukupuolentutkimusta. Sillä osaamisella ollaan sitten kommentoimassa kaikkea, vaikka tiedot taloudesta, teknologiasta ja poliittisesta historiasta ovat osapuilleen kymmenvuotiaan tasolla.
Ja olisiko sinulla antaa esimerkkejä näistä vai oliko kyse vain sinun omasta ennakkoluulostasi? Ne "luokkavinkujat" joita olen itse jossain nähnyt ovat kyllä olleet niillä hyvin perinteisillä humanistialoilla.
No jaa, Naisasialiitto Unionissa oli aikanaan paljon noita vasemmistolaisia sukupuolentutkimusta opiskelleita, joilla oli vanhempina pankinjohtajia ja sijoittajia. Suvi Auvinen opiskeli nukketeatteria. Kyllä sillä osaamisella voi varmasti ymmärtää yhteiskuntaa hyvinkin syvällisesti... not. Nyt on vähän ilmapiiri kuin 70-luvulla, jolloin taistolaisuudella pystyi oikeasti lyömään rahoiksi. Koskien erityisesti humppahumanisteja. Noiden humppahumajälkikasvu miehittää nykyään median. Vaikea sinnekään on ängetä kuulumatta joukkoon.
Keksit siis yhden nimen ja se jo riittää yleistämään sen kaikkia koskevaksi?
No voi hohhoijaa. Kaikille noille vinkujille on yhteistä kevyt koulutuspohja. Eli porukka on opiskellut aineita, joihin on helppo päästä sisälle ja joiden avulla on vaikea rakentaa uraa, jos ei ole riittäviä verkostoja. Sitten ihmetellään työttömänä, että väikkäri transnistrialaisista kuvakudoksista muunsukupuolisuuden ilmentäjinä ei tuonutkaan työtarjouksia ja mainetta. Sitten keksitään, että syynä on luokka. Saattaa jopa ollakin, syistä, jotka kerroin. Eli noilla aloilla meriitit määräävät vähemmän ammatillista tulevaisuutta kuin järkevillä aikuisten aloilla. Jos ei ole verkostoja, täytyy mennä politiikkaan tai opiskella sellaisia aineita, jotka riittävät meritoimaan ja tuomaan hyvän työsuhteen. Muiden on syytä hankkia rikkaat vanhemmat tai tyytyä tulevaisuuteen köyhänä. Simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Ilmeisesti meritokratia toimii sitten teknillisillä aloilla paremmin kuin muilla.
En taidan vaihtaa alaa.
Olet jäljillä. Meritokratia toimii niillä aloilla, joilla on oikeasti väliä. Eli luonnontieteet, tekniikka ja talous. Ne alat, jotka kehittävät yhteiskuntaa ja tuovat vientituloja. Lahjattomat pankinjohtajien tyttäret voivat sitten opiskella noita huuhaa-aineita. Samaten Ranskassa vaikutusvaltaisten sukujen jäsenet kuten esim. Foucault sai hyvin näkemyksiään esille, vaikka ne ovatkin aika epäkoherentteja. Huuhaahumppa on loppusijoituspaikka niille kyvykkäiden sukujen jälkeläisille, joista ei ole tekemään mitään oikeasti hyödyllistä. Jos niihin kuvioihin änkeää prolena tai pikkuporvarina, tie voi nousta pystyyn äkkiä. Jos haluaa edetä kykyjensä mukaan, valitsee luonnontieteet, tekniikan, juridiikan, lääkiksen tai jonkun vaativan talousalan tutkinnon.
Tyypillistä omien antipatioiden kääntämistä siihen että kuvitellaan maailman olevan niiden mukainen.
Mitä olen vaikkapa kauppatieteiden tai talousteiteen opiskelijoita tavannut niin kyllä ne pankinjohtajien ja yritysjohtajien tyttäret sijoittuvat keskimäärin ihan samanlaisiin "kovan alan" paikkoihin kuin vanhempansakin ja ovat aika harvoin mitään lahjattomia. Näitä aina mainostettuja "huuhaa-aloja" on taas lopulta hyvin vähän ja niihin päätyvät enemmän sellaiset hieman kapinalliset ihmiset jotka harvoin tulevat mistään kauhean porvarillisesta taustasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä tätä luokkajuttua.
Tulen itse työläisperheestä. Menin sitten opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun. En ikinä kokenut, että taustani olisi erottanut minua mistään. Joo, ne tiennyt miten rapua syödään enkä hevon perseen mitään viineistä, mutta eivätpä nämä asiat opiskelijariennoissa vaivanneet. Ollenkaan. Ilmeisesti, koska en etsimällä etsinyt mahdollisuutta uhriutua. Nyt olen ollut 20 vuotta DI enkä edelleenkään ymmärrä lehtijuttuja, joissa "luokkaloikasta" vai miksikä siitä nyt kutsutaan tarvitsee tehdä iso ja hämmästyttävä asia. Kaipa se yliopistoon meneminen on toimittajatytöistä jotenkin tosi ihmeellistä.
Teknillisillä aloilla eroa ei huomaa, mutta muilla aloilla kyllä.
Ilmeisesti meritokratia toimii sitten teknillisillä aloilla paremmin kuin muilla.
En taidan vaihtaa alaa.
Olet jäljillä. Meritokratia toimii niillä aloilla, joilla on oikeasti väliä. Eli luonnontieteet, tekniikka ja talous. Ne alat, jotka kehittävät yhteiskuntaa ja tuovat vientituloja. Lahjattomat pankinjohtajien tyttäret voivat sitten opiskella noita huuhaa-aineita. Samaten Ranskassa vaikutusvaltaisten sukujen jäsenet kuten esim. Foucault sai hyvin näkemyksiään esille, vaikka ne ovatkin aika epäkoherentteja. Huuhaahumppa on loppusijoituspaikka niille kyvykkäiden sukujen jälkeläisille, joista ei ole tekemään mitään oikeasti hyödyllistä. Jos niihin kuvioihin änkeää prolena tai pikkuporvarina, tie voi nousta pystyyn äkkiä. Jos haluaa edetä kykyjensä mukaan, valitsee luonnontieteet, tekniikan, juridiikan, lääkiksen tai jonkun vaativan talousalan tutkinnon.
Tyypillistä omien antipatioiden kääntämistä siihen että kuvitellaan maailman olevan niiden mukainen.
Mitä olen vaikkapa kauppatieteiden tai talousteiteen opiskelijoita tavannut niin kyllä ne pankinjohtajien ja yritysjohtajien tyttäret sijoittuvat keskimäärin ihan samanlaisiin "kovan alan" paikkoihin kuin vanhempansakin ja ovat aika harvoin mitään lahjattomia. Näitä aina mainostettuja "huuhaa-aloja" on taas lopulta hyvin vähän ja niihin päätyvät enemmän sellaiset hieman kapinalliset ihmiset jotka harvoin tulevat mistään kauhean porvarillisesta taustasta.
Toki eli vain noiden sukujen kyvyttömät jäsenet menevät lukemaan humppa-aineita. Muut menevät lukemaan tutkintoja, jotka työllistävät. Yleensä he etenevät sitten hyvin. Mikä on hyvä juttu kaikkien kannalta.
Unohdat, että yleinen koulutustaso on noussut. Eli useammalla vanhemmalla on opisto- tai korkeakoulututkinto. Mikä tässä on ongelma, täällähän pyritään kouluttamaan väkeä ja vieläpä ilmaiseksi?