Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet eroja lapsettomien ja ihmisten, joilla on lapsi(a) käytöksessä ja ajattelumaailmassa?
23.05.2023 |
Tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta noin niin kuin keskimäärin?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.
Harva äiti perehtyy lasten kehityspsykologiaan. Miksi luulet että meillä on miehissä sekä naisissa varsin rajattomia yksilöitä? No siksi ettei menneiden polvien vanhempia kiinnostanut satsata henkiseen puoleen. Vela on oikeastaan viisas jäädessään lapsettomaksi. Tietää jo ennakkoon ettei pystyisi tarjoamaan lapselle tämän vaatimia olosuhteita.
Ei lapsi oikeasti edes vaadi mitään erikoisia olosuhteita. Sellainen kuva vain halutaan nykyään antaa. Se on sitten eri asia, että jos joku ei halua lasta, niin hän ei halua lasta. Ei sillä ole tekemistä sen kanssa, pystyisikö vela antamaan lapselle sen mitä lapsi tarvitsee, vaan hän EI HALUA sitä lasta elämäänsä.
kyllä se lapsi nyt vaan TARVITSEE mm. tasapainoisen elinympäristön ja ihmiset ympärillä pitää olla myös tasapainoisia ja järkeviä,pitää olla varaa ostaa vaatteita, turvavarusteita, ruokaa ja asuminen. Tarvitsee myös olla henkisesti vahva ja aikuinen ihminen että kestää valvomisen, stressin ja lapsen kaikki tunteet, kehitusvaiheet että pystyy tätä tukemaan ja kannustamaan.
Ihan mihin sattuu olosuhteisiin EI pidä lisääntyä ja se on sisäistettävä.
Niin, nuo on ne perusjutut mitä lapsi tarvitsee. Ei mitään erikoisolosuhteita.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon näissä on vaihtelua, mutta aika monilla äideillä, on ollut elämässä sellainen prässi pikkulapsiaikana, että samanikäisten lapsettomien naisten ongelmat tuntuvat aivan käsittämättömiltä. Minulla on joitain neljäkymppisiä sinkkuystäviä, jotka tuntuvat kummallisen herkiltä ja avuttomilta lumihiutaleilta. Jos lähdemme vaikka saunomaan ja nyyttärityyliin syömään, ja porukassa on äitejä ja lapsettomia naisia, niin yllättävän usein käy niin, että lapsettomat odottavat, että äidit passaavat heillekin ruuat eteen ja tekevät kaiken työn. Kai he katsovat että se käy äideiltä niin kätevästi ja kuvittelevat, että se on heille suunnilleen ilo ja kunnia. Vanhemmissa sinkkunaisissa on usein myös huonoa resilienssiä, väsyvät ja alkaa kolottaa ja harmittaa, äänet häiritsevät ja vähän kaikki häiritsee. Äitien huono puoli on taas se, että eivät tiedä maailmasta mitään paitsi mitä perheen kautta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.
Harva äiti perehtyy lasten kehityspsykologiaan. Miksi luulet että meillä on miehissä sekä naisissa varsin rajattomia yksilöitä? No siksi ettei menneiden polvien vanhempia kiinnostanut satsata henkiseen puoleen. Vela on oikeastaan viisas jäädessään lapsettomaksi. Tietää jo ennakkoon ettei pystyisi tarjoamaan lapselle tämän vaatimia olosuhteita.
Ei lapsi oikeasti edes vaadi mitään erikoisia olosuhteita. Sellainen kuva vain halutaan nykyään antaa. Se on sitten eri asia, että jos joku ei halua lasta, niin hän ei halua lasta. Ei sillä ole tekemistä sen kanssa, pystyisikö vela antamaan lapselle sen mitä lapsi tarvitsee, vaan hän EI HALUA sitä lasta elämäänsä.
kyllä se lapsi nyt vaan TARVITSEE mm. tasapainoisen elinympäristön ja ihmiset ympärillä pitää olla myös tasapainoisia ja järkeviä,pitää olla varaa ostaa vaatteita, turvavarusteita, ruokaa ja asuminen. Tarvitsee myös olla henkisesti vahva ja aikuinen ihminen että kestää valvomisen, stressin ja lapsen kaikki tunteet, kehitusvaiheet että pystyy tätä tukemaan ja kannustamaan.
Ihan mihin sattuu olosuhteisiin EI pidä lisääntyä ja se on sisäistettävä.
Kuinka moni vanhempi on oikeasti tasapainoinen? Tai henkisesti vahva? Tai kestää lapsen kaikki tunteet aina ja kaikkialla?
Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat. Siinä kuin lapsensakin.
Lapsettomilla paljon enemmän omaisuutta, harrastuksia, ystäviä ja laajemmat kuviot. Keskittyvät omaan hyvinvointiinsa ja oman tulevaisuuden suunnitteluun. Elävät täysillä joka hetki kuin olisi viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomilla tuntuu olevan jatkuvasti kaikenlaista projektia menossa työn ohessa. Lapsellisilla kaikki on vain arjen suorittamista.
Minä koen juuri päinvastoin. Lapsellista ei ikinä saa irrotettua tapaamiseen siitä hänen elämästään. Aina on joku meno tai juttu. Nekin asiat ovat usein sellaisia itse vapaaehtoisesti aiheutettuja. Menee usein ihan kokonaisia välivuosia etten näe lapsellisia kavereitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että lapsettomilla naisilla on tiukempi värkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.
Harva äiti perehtyy lasten kehityspsykologiaan. Miksi luulet että meillä on miehissä sekä naisissa varsin rajattomia yksilöitä? No siksi ettei menneiden polvien vanhempia kiinnostanut satsata henkiseen puoleen. Vela on oikeastaan viisas jäädessään lapsettomaksi. Tietää jo ennakkoon ettei pystyisi tarjoamaan lapselle tämän vaatimia olosuhteita.
Ei lapsi oikeasti edes vaadi mitään erikoisia olosuhteita. Sellainen kuva vain halutaan nykyään antaa. Se on sitten eri asia, että jos joku ei halua lasta, niin hän ei halua lasta. Ei sillä ole tekemistä sen kanssa, pystyisikö vela antamaan lapselle sen mitä lapsi tarvitsee, vaan hän EI HALUA sitä lasta elämäänsä.
kyllä se lapsi nyt vaan TARVITSEE mm. tasapainoisen elinympäristön ja ihmiset ympärillä pitää olla myös tasapainoisia ja järkeviä,pitää olla varaa ostaa vaatteita, turvavarusteita, ruokaa ja asuminen. Tarvitsee myös olla henkisesti vahva ja aikuinen ihminen että kestää valvomisen, stressin ja lapsen kaikki tunteet, kehitusvaiheet että pystyy tätä tukemaan ja kannustamaan.
Ihan mihin sattuu olosuhteisiin EI pidä lisääntyä ja se on sisäistettävä.
Kuinka moni vanhempi on oikeasti tasapainoinen? Tai henkisesti vahva? Tai kestää lapsen kaikki tunteet aina ja kaikkialla?
Ihmisiä ne vanhemmatkin ovat. Siinä kuin lapsensakin.
Liian harva, oikeasti jos on vakavia mt ongelmia niin jättäkää se lisääntyminen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on, että joidenkin on pakko lisääntyä, jotta emme kuolisi sukupuuttoon. Mutta tietenkään kaikkien ei ole pakko jälkikasvua hankkia. Parasta olisi, että lapsia saavat he, jotka niitä aidosti haluavat ja jotka ovat kykeneviä vanhemmuuteen ja sen tuomaan vastuuteen.
Fakta on se että ei haittaa vaikka ihmiset kuolisivat sukupuuttoon. Se ei vaikuttaisi mihinkään, ainakaan negatiivisesti.
Niin ja fakta on se että vieraslajit jo tunkeutuneet maahamme. Lisää tulossa. Heidän keskelle en lastani synnytä.
Lapsettomilla on keskimäärin parempi empatiakyky ja he ymmärtävät paremmin sen, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat elämältä eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselliset eivät ikinä ehdi näkemään eivätkä pidä yhteyttä. Lapsellisia on myös oltava valmiina aina auttamaan, kun sitä pyytävät.
Olen todellakin. Äidit ovat leuhkoja ja minä, minä, minä-tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta keskeistä eroa paitsi se, että lapsettomat ei ymmärrä, mitä elämä lasten kanssa käytännössä on ja mitä se vaatii. Just nämä aikataulujutut ja muut. Se että vanhemmuus on niin kokonaisvaltaista. Enpä ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain lapsen. Onneksi itse tietää ja muistaa, millaista elämä ilman lasta on ja mitä silloin ajatteli, niin pystyy ylittämään tämän kuilun ymmärryksessä lapsettomien kanssa kommunikoidessa.
Lapsettomien ja lapsellisten ihmisten (lue: äitien) elämä ja puheenaiheet tuntuvat olevan hyvin erilaisia nimen omaan täällä Suomen suunnalla.
Asun osan vuodesta Aasiassa. Siellä lasten hankkimiseen suhtaudutaan paljon rennommin. Jos lapsi tulla putkahtaa suunnittelemattomasti vaikka parikymppiselle, ei se yleensä vaikuta opiskeluun tai urasuunnitelmiin. Aina joku sukulainen -usein äiti tai täti- hoitaa lasta tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Äidit myös ylläpitävät sosiaalista elämää kuten ennenkin, käyvät myös ulkona. Jos lähdet kahville tai drinkille ystävän kanssa, et pysty jutustellessasi tietämättä erottamaan, onko kyse pienen lapsen äidistä vai lapsettomasta.
Vietin aikanani pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa, ja ainakin pari vuosikymmentä sitten vastaava kuvio tuntui pätevän myös siellä. Suomessa asia on toisin. Äitiys on synnytyksen jälkeen vuosia kehys koko muulle elämälle, usein koko ihmistä määrittelevä asia. Pienokainen on keskiössä siten, että muut elämässä tehtävät päätökset ovat alisteisia vanhemmuudelle. Vapaa-ajan vietto muuttuu täysin. Tällaisen ihmisen tärkein puheenaihe on usein myös oma lapsi, vanhemmuus, mikä saattaa tuntua vaivaannuttavalta lapsettomalle ystävälle. Näin lapselliset ja lapselliset helposti kuplautuvat omiin porukoihin, mikä kärjistää eroa.
Olisi parempi, jos Suomessakin osattaisiin pakittaa Pyhän Äitiyden kokonaisvaltaisesta projektista hieman rennompaan vanhemmuuteen -kuten asia täälläkin oli menneinä aikoina. Ehkä se voisi jopa nostaa syntyvyyttä maassamme.
Juuri näin. Itse olisin todennäköisesti hankkinut lapsia, ehkä useammankin, jossain muualla. Äitiys Suomessa tarkoittaa minulle lähinnä palloa jalkaan, oman elämän ja minuuden täydellistä katoamista äitikuplaan, jossa ei enää mitään muuta ole kuin se oma lapsi ja lapsen asiat, ja korkeintaan muut äidit, joilla ei myöskään ole mitään muuta elämässään kuin se lapsi. Tuollainen meininki mitä esim. Aasiassa on kuulostaa paljon terveemmältä myös lapsen kannalta.
Et ole lapsenvahdeista kuullut? Mulla on pieni lapsi, ja vaikka se välillä vaikeuttaakin sosiaalisen elämän järjestämistä, niin käyn silti harrastamassa ja tapaamassa kavereita säännöllisesti. Osaan myös ihan itse päättää mistä keskustelen, joten kavereita nähdessäni multa ei vaan tahdottomasti tule suusta puheoksennusta lapsesta.
Olen kuullut lapsenvahdeista, mutta aika harva niitä tuntuu käyttävän. Ja vaikka itse voisin käyttää, niin kuten kirjoitin, koko suomalaisen äitiyden malli tuntuu niin kapealta ja ahdistavalta, etten itse halua siihen sekaantua.
Se on vaan sun kapea näkemys eikä todellakaan kuvasta kaikkea äitiyttä. Kiva, jos olet tyytyväinen päätökseesi, mutta toisaalta sääli, jos olisit halunnut lapsia, mutta et vaan uskaltanut ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Mikä ongelma sinulle on, jos joku ei hanki lapsia?
Mulle on ihan sama hankkiiko joku lapsia. Toi kyseinen ihminen vaikutti siltä, että hän olisi halunnut lapsia, mutta ei sitten uskaltanut, koska pelkäsi jotain asiaa, johon hän itse olisi pystynyt helposti vaikuttamaan. Se on mielestäni aika surullista. Lisäksi hän yleistää, että kaikki äidit pyörivät vaan oman lapsensa ympärillä, mikä ei ole totta.
Kysymys sinulle, joka käyttää lapsenvahtia tavatakseen ystäviään (on todella hienoa, että ylläpidät sosiaalisia suhteita näin!): voisitko lähteä ystäväsi kanssa kunnolla viihteelle, vaikkapa kesäkuussa festivaaleille yömyöhään kukkumaan?
Olen se, joka kertoi asuvansa osan vuodesta Aasiassa. Kävin esim viime talvena useammankin kerran ulkona seurueessa, jossa oli myös joku pienen lapsen äiti Ainakin kerran kävi niin, että 4 -vuotiaan(?) lapsen äiti lähti mukaan muutaman päivän varotusajalla, kun lähdimme juhlistamaan paikallista uutta vuotta. Lipittelimme kuohujuomaa kahteen asti yöllä.
Juuri tuota tarkoitin kertomalla, kuinka lapsi on siellä yksi, luonnollinen osa elämää. Sosiaalinen elämä jatkuu yllättävänkin samanlaisena. Nuoret ihmiset tykkäävät käydä ulkona, joten se on täysin sallittua myös äideille -joku vahtii lasta seuraavaan päivään, ja se on ihan ok. Suomessa jos pienen lapsen äiti nähtäisiin baarissa humalassa puolen yön aikaan, joku saattaisi olla väsäämässä lastensuojeluilmoitusta. Asiaa paheksuttaisiin, vaikka tiedettäisiin lapsen olevan hoidossa.
En tällä tarkoita, että baarissa käyminen olisi jonkinlainen ihmisoikeus. Esimerkki kuitenkin osoittaa, kuinka erilainen on koko suomalaisen yhteisön suhtautuminen äitiyteen. Äidiksi ryhtyessään täällä saa vastaansa paineen yhteisön normeista ja odotuksista.
Lapselliset ovat lapsellisia. Varsinkin äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsinen, ei lapsellinen.
Vrt. yksilapsinen,monilapsinen jne.
Lapsettomat ja lapsiset.
Sanoilla lapsellinen ja lapsekas on jo eri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Lapsinen, ei lapsellinen.
Vrt. yksilapsinen,monilapsinen jne.
Lapsettomat ja lapsiset.
Sanoilla lapsellinen ja lapsekas on jo eri merkitys.
Paitsi että pelkkä lapsinen ei ole mikään suomen kielen sana vaikka se sinänsä olisikin hauska keksintö.
Mikä teitä oikein vaivaa????
Joku empatiakyky tai ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen eivät todellakaan ole mitään sellaisia asioita, jotka vanhemuuden myötä jotenkin katoaisivat jonnekin.
Ihmiset ovat yksilöitä, joilla on yksilön ominaisuudet jotka kehittyvät elämänkokemuksen myötä. Lapsien saanti on yksi tällainen asia, mutta se ei todellakaan mitenkään pyyhi sitä pöytää puhtaaksi niistä aiemmista ominaisuuksista. Vanhemmuus ei ole mikään syntymässä saatu ominaisuus, se on vain yksi askel ihmisen polulla. Se voi vaikuttaa, prioriteetteihin, ajan käyttöön, ja sen sellaiseen. Ei se kuitenkaan muuta mitenkään radikaalisti ihmisen persoonaa. Vanhemmat myös kantavat edelleen mukanaan niitä lapsettoman elämän kokemuksia ja muistoja.
Miksi tästä pitää aina tehdä jokin hirvittävän radikaali vastakkainasettelu?
Ja tämä oli osoitettu näille "äidit ovat itsekkäitä leuhkoja empatiakyvyttömiä ihmisiä" -tyyppisille kommenteille. Kyllä se äiti näissä tapauksissa oli sitä jo lapsettomana ja siten heitä on ihan yhtälailla edelleen siellä lapsettomien joukossa.
Se, että jollain ei ole enää aikaa ystäville ja prioriteetit on erit jnejnejne, ovat puolestaan ominaisuuksia jotka voivat olla liitännäisiä vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Keskimäärin äiti-ihmiset ovat itsekkäämpiä, ja vaatimassa huomiota ja tukea ja etuja.
Tämä. Lapsettomat ovat yleisesti rennompia ja helpompia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi eläinrakas, mutta mulla ei ole taloussyostä lemmikkiä, mutta yksi lapsi on.
Oon huomannut, että lapsettomat, joilla on esim koira, voi olla tosi julmia lapsellisia lemmikittömiä kohtaan. Mulle OS esim sanottu että en voi oikeasti olla eläinrakas koska mulla ei ole lemmikkiä?!.
Ite koen, että jos tiedän, että mulla ei ole resursseja hoitaa lemmikkiä niin se on eläinrakkautta olla ottamatta. Eihän niitä muutenkaan voi verrata, olen yh ja yhteiskunta maksaa suuren osan lapsen kuluista, mutta esim koiran kohdalla kaikki menee pets taskusta, eikä mulla ole sellaisia rahoja..
Tämähän on tismalleen sama ajatus kuin se, että jos ei ole omia lapsia, ei voi olla lapsirakas, haluta työskennellä lasten kanssa, viihtyä lasten parissa, olla mielellään täti/setä/eno sukulaislapsille jne.
Jotenkin pitää todistaa se rakkaus hankkimalla lapsia, vaikka tietää, ettei siihen ole resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapsen tehneillä on prioriteetti toisaalla ja lapsettomilla on siinä hetkessä. Sama ilmiö jos jollain on stressiä tai joku tärkeä juttu. Eivät ole ihan 100% läsnä ja avoinna. Tämä hetki ei ole aivan niin tärkeä kuin lapset siellä kotona (ja mielen perällä).
Niin. Lapsettomilla se prioriteetti on aina itsessä ja oman elämän jutut aina kovin mullistavia.
Tämä on totta. Sisarukseni kanssa kun nähdään hän puhuu omista asioistaan kokoajan eikä ymmärrä miksi en välillä pysty huomioimaan häntä kun hoidan samalla lasta. Hän ei taas huomioi tätä lasta mitenkään, kuin olisi nukke jonka voi siirtää sivuun vierailun ajaksi.
Ja odottaa että hänelle tarjoillaan kahvit, keksiä, hän voi vuodattaa kaiken taakkansa mutta
Luonnekysymys. Minulle ei tulisi lapsettomana moinen mieleenkään. Autan vieraana, jos voin. Äitini puolestaan ajattelee, että vieraan tehtävä ei ole tehdä mitään, joten passaa vieraat ja odottaa passausta itse vieraana, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä.
Tällä samalla yksittäisen ihmisen logiikalla minä voisin väittää, että lapsia hankkineet ovat aivan hirvittävän itsekkäitä, koska yksi lapsia hankkinut (entinen) ystäväni oli tällainen. Sovittiin tapaaminen, hän halusi tulla kotikaupunkiini tapaamaan minua. Otti sitten pikkulapsen mukaansa ja minun tehtävä oli 3h tapaamisen aikana työntää rattaita, pitää vauvaa sylissä ja viihdyttää, samalla kun äiti saa kerrankin rauhassa shoppailla kenkiä. Ei tehty mitään muuta kuin vain shoppailtiin äidin mieltymysten mukaan. Ostokset tehtyään sanoi heipat ja lähti takaisin kotiinsa.
Olisin lähtenyt lapsenvahdiksi tällä ostosretkelle mielelläni, jos sitä olisi suoraan kysytty. Nyt ei kysytty vaan penska suoraan mun hoiviin ja emmä sua itse asiassa tullutkaan tapaamaan vaan tulin ostoksille.
kyllä se lapsi nyt vaan TARVITSEE mm. tasapainoisen elinympäristön ja ihmiset ympärillä pitää olla myös tasapainoisia ja järkeviä,pitää olla varaa ostaa vaatteita, turvavarusteita, ruokaa ja asuminen. Tarvitsee myös olla henkisesti vahva ja aikuinen ihminen että kestää valvomisen, stressin ja lapsen kaikki tunteet, kehitusvaiheet että pystyy tätä tukemaan ja kannustamaan.
Ihan mihin sattuu olosuhteisiin EI pidä lisääntyä ja se on sisäistettävä.