Lue keskustelun säännöt.
Isä sidottu kiinni sänkyyn
23.05.2023 |
Isä muutti hoitokotiin kevään alusta, taustalla kotona pärjäämättömyyttä, muutamaan kertaan tuotu poliisisaattueellakin kotiin. Tehtiin raskas päätös ja isä sai paikan vähän kauempaa kuin oltaisiin haluttu, mutta se oli ainoa vapaa. Isä ei sinne itse olisi millään halunnut mennä, ja täysin ymmärsin.
Noh, pari kuukautta siellä asumisen jälkeen saatiin tieto että lääkäri oli määrännyt isälle magneettivyö-luvan. Eli isä saataisiin sitoa kiinni koska vaan halutaan. Puhelimessa hoitaja vakuutteli, että kyseessä on vain äärimmäinen varotoimi, eikä käytetä kuin henkeä uhkaavassa tilanteessa.
Eilen oltiin porukalla käymässä, ei ilmoitettu tulosta ja jo ovella hoitaja oli tosi hätääntyneen näköinen kun sanottiin ketä oltiin tulossa tapaamaan. Mentiin huoneeseen ja siellä isä makasi lantiolta ja nilkoista sidottuna. Ihan rauhallinen oli kun tultiin, hoitaja siinä koitti selittää jotain agressiivisuudesta samalla kun siivosi ihan hirveän sotkuista huonetta. Siinä kohtaa menetin kyllä malttini, isä ei ikinä ole ollut uhkaava meitä lapsia kohtaan, kenelläkään ei ole mitään kunnon näyttöä siittä että isä olisi vaaraksi muille siellä asuville.
Ilmoitin heti että teen tästä valituksen. Emme ole muutenkaan tyytyväisiä hoitokodin toimimiseen ja tämä oli viimeinen niitti. Tämän talon piti olla juuri se parempi paikka isälle, kuin kotona olo. Kenen kotona joutuu sänkyyn sidotuksi?
Kommentit (595)
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vastikään oli uutisissa kun yksi miesvanhus tappoi toisen vanhuksen. Tämä miesvanhus oli aggressiivinen ja saikin sitten uhrin joka menehtyi. Ihan käsi sydämelle nyt, kuka haluaa että oma omainen vanhuuden sairaana vahingoittaa pahasti toista vanhusta?
Lääkäri on se ammattilainen joka määrää sitomisen. Sitomista koetetaan välttää viimeiseen asti. Ammattilaiseen pitää osata luottaa. Hoitajat ovat myös ammattilaisia jotka näkee vanhuksia koko ajan ja pystyvät arvioimaan milloin tilanne on eskaloitumassa väärään suuntaan. Valitettavasti myös muistilääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta ja muuta häiriökäytöstä.
Puhumattakaan siitä, että muistihäiriöisen tila pahenee rauhoittavista tai unilääkkeistä, koska disorientoituu vielä pahemmin kuin ajan ja paikan taju menee. Ja jos hermostuu siitä, että mitä lääkkeitä nyt hänelle syötetään.
Valitse siinä sitten pakkositomisen tai pakkorauhoittavan välillä. Molempi pahempi :/Pakkolääkitseminen on käytännössä luvallista vain tilanteissa jossa se potilas on vaarallinen itselleen tai muille. Ei niitä unilääkkeitä ja rauhoittavia kukaan pakota syömään. Turha siitä on kenellekään muulle hermostua kuin itselleen.
Ja nyt kuules höpö höpö. Ammattitaidottomuutta sekä lääkärin, että hoitajan kannalta on syötättää väärän diagnoosin perusteella muistisairaan potilaan tilaa pahentavia lääkkeitä. Ja niin monta kertaa on syöttämiset tai hoitotapahtuma vierestä nähty, että kyllä se lääkekuppi tai dosetti pitää napsia tyhjäksi, on siinä mitä lääkkeitä vaan tai hoitsu on ihan vaikeana.
Usein se on omainen joka on ihan vaikeana hoitajalle kun vanhus ei ole lääkkeitä ottanut tai omaisen näkökulmasta niitä ei ole hänelle annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.
Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.
Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.
Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia.
Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.
Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.
Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.
Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan.
Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.
Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella
- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois
- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin
Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.
Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?
En usko sanaakaan ap tarinasta, jossa sadistinen hoitaja olisi käyttänyt todella tiukasti mitoitettua työaikaansa viattoman, rauhallisen ja asiallisen miehen lääkitsemiseen ja vöihin sitomiseen. Ap, isäsi on muistisairas ja siitä johtuen välillä aggressiivinen.
Sama se, onko nuorisokodissa, psykiatrisessa sairaalassa vai vanhainkodissa:lopputulos on sama,asiakas on aina ongelma,jota voi milläperustein tahansa auktoriteettiasemassa oleva kohdella miten tahansa.
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vastikään oli uutisissa kun yksi miesvanhus tappoi toisen vanhuksen. Tämä miesvanhus oli aggressiivinen ja saikin sitten uhrin joka menehtyi. Ihan käsi sydämelle nyt, kuka haluaa että oma omainen vanhuuden sairaana vahingoittaa pahasti toista vanhusta?
Lääkäri on se ammattilainen joka määrää sitomisen. Sitomista koetetaan välttää viimeiseen asti. Ammattilaiseen pitää osata luottaa. Hoitajat ovat myös ammattilaisia jotka näkee vanhuksia koko ajan ja pystyvät arvioimaan milloin tilanne on eskaloitumassa väärään suuntaan. Valitettavasti myös muistilääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta ja muuta häiriökäytöstä.
Puhumattakaan siitä, että muistihäiriöisen tila pahenee rauhoittavista tai unilääkkeistä, koska disorientoituu vielä pahemmin kuin ajan ja paikan taju menee. Ja jos hermostuu siitä, että mitä lääkkeitä nyt hänelle syötetään.
Valitse siinä sitten pakkositomisen tai pakkorauhoittavan välillä. Molempi pahempi :/Pakkolääkitseminen on käytännössä luvallista vain tilanteissa jossa se potilas on vaarallinen itselleen tai muille. Ei niitä unilääkkeitä ja rauhoittavia kukaan pakota syömään. Turha siitä on kenellekään muulle hermostua kuin itselleen.
Ja nyt kuules höpö höpö. Ammattitaidottomuutta sekä lääkärin, että hoitajan kannalta on syötättää väärän diagnoosin perusteella muistisairaan potilaan tilaa pahentavia lääkkeitä. Ja niin monta kertaa on syöttämiset tai hoitotapahtuma vierestä nähty, että kyllä se lääkekuppi tai dosetti pitää napsia tyhjäksi, on siinä mitä lääkkeitä vaan tai hoitsu on ihan vaikeana.
Kovin ristiriitaista että lääkkeitä syödään että lääkäri tai hoitaja ei pidä siitä että niitä ei syödä, mutta hoitajalle voi kyllä kiukkuilla asiasta. Siitäkö hoitaja pitää?
Ylipäätään se että ymmärtää mistä se aggressiivisuus johtuu ei tarkoita sitä että se pitäisi sallia. Jos ja kun se sallitaan ei hoitoa kohta ole kenellekään. Sekö on toivottava tilanne?
Ymmärrätkö sinä ymmärtäväisenä hoitajana yhtään, mitä on oma tulevaisuutesi hoitopaikassa? Minä ymmärrän aivan täysin mikä odottaa. Ajattelin säästää itseni siltä riemulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan ap tarinasta, jossa sadistinen hoitaja olisi käyttänyt todella tiukasti mitoitettua työaikaansa viattoman, rauhallisen ja asiallisen miehen lääkitsemiseen ja vöihin sitomiseen. Ap, isäsi on muistisairas ja siitä johtuen välillä aggressiivinen.
Kyllä sinä uskoisit, jos kerran elämässäsi kävisit dementiaosastolla. Ei kaikki muistisairaat ole aggessiivisia, mutta yllättävän moni on sidottuna. Ammattitaitoisilla hoitajilla on paljon parempia keinoja hallita tilanteita kuin laiton sitominen.
Eitanasia pitää laillistaa, se on armollista ja kansantaloudellista. Jos valittamista, aina voi hoitaa itse vanhuksensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vastikään oli uutisissa kun yksi miesvanhus tappoi toisen vanhuksen. Tämä miesvanhus oli aggressiivinen ja saikin sitten uhrin joka menehtyi. Ihan käsi sydämelle nyt, kuka haluaa että oma omainen vanhuuden sairaana vahingoittaa pahasti toista vanhusta?
Lääkäri on se ammattilainen joka määrää sitomisen. Sitomista koetetaan välttää viimeiseen asti. Ammattilaiseen pitää osata luottaa. Hoitajat ovat myös ammattilaisia jotka näkee vanhuksia koko ajan ja pystyvät arvioimaan milloin tilanne on eskaloitumassa väärään suuntaan. Valitettavasti myös muistilääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta ja muuta häiriökäytöstä.
Miksi ei suojeltu heikompaa osapuolta laittamalla ovi kiinni niin, että toinen ei olisi päässyt käsiksi?
Oven lukitseminen niin, että vain henkilökunta pääsee ulkopuolelta sisään ei ole laitonta, mutta sitominen on. Ovien lukitsemattomuutta perustellaan sillä, että hätätilanteessa pitää päästä ulos. Mutta kuinka moni dementikko ymmärtää lähteä tulipalossa ulos, ja kuinka moni huonosti liikkuva pääsee omin neuvoin ulos, vaikka ovi olisi auki?
Täytyypä kirjoittaa hoitotestamenttiin, että huoneeni ovi on pidettävä ehdottomasti lukittuna niin, että asiattomat eivät pääse sisään, jos joudun laitoshoitoon. Ja että vuode laitetaan lattialle sen sijaan, että sidotaan kiinni sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vastikään oli uutisissa kun yksi miesvanhus tappoi toisen vanhuksen. Tämä miesvanhus oli aggressiivinen ja saikin sitten uhrin joka menehtyi. Ihan käsi sydämelle nyt, kuka haluaa että oma omainen vanhuuden sairaana vahingoittaa pahasti toista vanhusta?
Lääkäri on se ammattilainen joka määrää sitomisen. Sitomista koetetaan välttää viimeiseen asti. Ammattilaiseen pitää osata luottaa. Hoitajat ovat myös ammattilaisia jotka näkee vanhuksia koko ajan ja pystyvät arvioimaan milloin tilanne on eskaloitumassa väärään suuntaan. Valitettavasti myös muistilääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta ja muuta häiriökäytöstä.
Miksi ei suojeltu heikompaa osapuolta laittamalla ovi kiinni niin, että toinen ei olisi päässyt käsiksi?
Oven lukitseminen niin, että vain henkilökunta pääsee ulkopuolelta sisään ei ole laitonta, mutta sitominen on. Ovien lukitsemattomuutta perustellaan sillä, että hätätilanteessa pitää päästä ulos. Mutta kuinka moni dementikko ymmärtää lähteä tulipalossa ulos, ja kuinka moni huonosti liikkuva pääsee omin neuvoin ulos, vaikka ovi olisi auki?
Täytyypä kirjoittaa hoitotestamenttiin, että huoneeni ovi on pidettävä ehdottomasti lukittuna niin, että asiattomat eivät pääse sisään, jos joudun laitoshoitoon. Ja että vuode laitetaan lattialle sen sijaan, että sidotaan kiinni sänkyyn.
Yleensä kai siksi että asianmukaista lukkoa ole koskaan edes kukaan oveen suunnitellut. Eikä sen asian kirjoittaminen hoitotestamenttiin mitään auta jos lukkoa ei ole niin ei se suunnittelija sitä hoitotestamenttia lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa vanhuksista on tullut dementia -diagnoosin perusteella yhtä hulluja, kuin ennenvanhaan lepositeisiin määrätyt aggressiivisesti käyttäytyneet vaikka bipolaarihäiriöiset?
Älä saa koskaan mitään diagnoosia ja päädy valtion hoiviin, mikäli ellet halua tuohon valtionhuostaonnelaan.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vastikään oli uutisissa kun yksi miesvanhus tappoi toisen vanhuksen. Tämä miesvanhus oli aggressiivinen ja saikin sitten uhrin joka menehtyi. Ihan käsi sydämelle nyt, kuka haluaa että oma omainen vanhuuden sairaana vahingoittaa pahasti toista vanhusta?
Lääkäri on se ammattilainen joka määrää sitomisen. Sitomista koetetaan välttää viimeiseen asti. Ammattilaiseen pitää osata luottaa. Hoitajat ovat myös ammattilaisia jotka näkee vanhuksia koko ajan ja pystyvät arvioimaan milloin tilanne on eskaloitumassa väärään suuntaan. Valitettavasti myös muistilääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta ja muuta häiriökäytöstä.
Puhumattakaan siitä, että muistihäiriöisen tila pahenee rauhoittavista tai unilääkkeistä, koska disorientoituu vielä pahemmin kuin ajan ja paikan taju menee. Ja jos hermostuu siitä, että mitä lääkkeitä nyt hänelle syötetään.
Valitse siinä sitten pakkositomisen tai pakkorauhoittavan välillä. Molempi pahempi :/Pakkolääkitseminen on käytännössä luvallista vain tilanteissa jossa se potilas on vaarallinen itselleen tai muille. Ei niitä unilääkkeitä ja rauhoittavia kukaan pakota syömään. Turha siitä on kenellekään muulle hermostua kuin itselleen.
Ja nyt kuules höpö höpö. Ammattitaidottomuutta sekä lääkärin, että hoitajan kannalta on syötättää väärän diagnoosin perusteella muistisairaan potilaan tilaa pahentavia lääkkeitä. Ja niin monta kertaa on syöttämiset tai hoitotapahtuma vierestä nähty, että kyllä se lääkekuppi tai dosetti pitää napsia tyhjäksi, on siinä mitä lääkkeitä vaan tai hoitsu on ihan vaikeana.
Kovin ristiriitaista että lääkkeitä syödään että lääkäri tai hoitaja ei pidä siitä että niitä ei syödä, mutta hoitajalle voi kyllä kiukkuilla asiasta. Siitäkö hoitaja pitää?
Ylipäätään se että ymmärtää mistä se aggressiivisuus johtuu ei tarkoita sitä että se pitäisi sallia. Jos ja kun se sallitaan ei hoitoa kohta ole kenellekään. Sekö on toivottava tilanne?Ymmärrätkö sinä ymmärtäväisenä hoitajana yhtään, mitä on oma tulevaisuutesi hoitopaikassa? Minä ymmärrän aivan täysin mikä odottaa. Ajattelin säästää itseni siltä riemulta.
Miksi oletat ettei ymmärtäisi? Ja mikä estää sitä hoitajaa ajattelemasta samoin että säästää itsensä siltä riemulta? Hoitajien määrään nähden ensinnäkin hoitajia on suhteellisen vähän. Ei hoitajat ole niitä jotka palveluja käyttäisi eniten. Ei myöskään ne jotka tekee päätöksiä asioita koskien, kyllä he useinkin varautuu vanhuuteen ihan muuten kuin odottamalla että yhteiskunta hoitaa.
Osin ongelma varmasti onkin se että niitä julkisen sektorin tarjoamia palveluja ei suunnitella itselle vaan ne suunnitellaan niille jotka palveluja käyttää. He taas ei välttämättä edes halua osallistua siihen suunnitteluun ollenkaan edes keskustelun muodossa. Koska odottavat että muut tekevät asiat heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa vanhuksista on tullut dementia -diagnoosin perusteella yhtä hulluja, kuin ennenvanhaan lepositeisiin määrätyt aggressiivisesti käyttäytyneet vaikka bipolaarihäiriöiset?
Älä saa koskaan mitään diagnoosia ja päädy valtion hoiviin, mikäli ellet halua tuohon valtionhuostaonnelaan.
Käytöshäiriöitä ei ole läheskään kaikilla dementia-diagnoosin saaneilla? Se miksi erilaiset aivosairaudet mihin dementiakin kuuluu on kyllä pohtimisen arvoinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan ap tarinasta, jossa sadistinen hoitaja olisi käyttänyt todella tiukasti mitoitettua työaikaansa viattoman, rauhallisen ja asiallisen miehen lääkitsemiseen ja vöihin sitomiseen. Ap, isäsi on muistisairas ja siitä johtuen välillä aggressiivinen.
Kyllä sinä uskoisit, jos kerran elämässäsi kävisit dementiaosastolla. Ei kaikki muistisairaat ole aggessiivisia, mutta yllättävän moni on sidottuna. Ammattitaitoisilla hoitajilla on paljon parempia keinoja hallita tilanteita kuin laiton sitominen.
Kuka on väittänyt, että kaikki muistisairaat ovat aggressiivisia? Olen viimeiset 20v työskennellyt teholla sairaanhoitajana ja kohdannut todella sekavia ihmisiä. Sekavuus johtuu sairaudesta, hoidosta, lääkkeistä ja ympäristöstä ym. Totta kai myös potilaan taustasairauksilla on vaikutuksensa. Ensisijainen keino sekavuuden helpottamiseksi on keskustelu ja orientaation ylläpito mahdollisuuksien mukaan. Mutta kun sekavuus ylittää tietyn rajan, on ihan turhaa yrittää puhumalla hoitaa tilannetta. Tarvitaan lääkkeitä ja ehkä kiinni sitomista, jotta potilas ei satuta itseään ja muita ja revi irti elintärkeitä hoitolaitteita. Sitominen on aina mahdollisimman lyhytaikaista. Ajan kanssa sekavuus helpottaa ja hoitoa päästään keventämään. En tunne kovin hyvin dementikkojen hoitoa, mutta monta kertaa vaarallisen levottoman ja sekavan potilaan kohdanneena voin kertoa, ettei tiettyyn sekavuuden asteeseen ajautuneelle riitä mikään rauhoittava juttelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa te jotka pidätte hoivalaitoksia jonain pyhinä paikkoina, joissa ei ikinä tapahdu mitään ja kaikki ikävä johtuu vaan hulluista vanhuksista. Valitusten kautta on tehty valvontakäyntejä ja yli puolet näistä ovat johtaneet toimenpiteisiin, koska on löytynyt epäkohtia. Palveluja on vaikea tuottaa lain ja sopimusten mukaan. Mieti sitä!
Hoitaja saattaa olla yksin yöaikaan töissä, vaikka paikalla pitäisi olla vähintään kaksi hoitajaa. Sekö ei johda mihinkään ikävään? Eikö olisi helppoa laittaa kaikki vanhukset vaan johonkin siteisiin että saa edes jotenkin tehtyä työnsä ja hallittua kaaoksen.
Vanhus on ollut 18h syömättä kun letkuruokintaa hoitanut laite oli stopannut,eikä kukaan huomannut.
Eikä tuossa syytetä hoitajia, vaan huonoa johtamista.
Täällä on muutenkin todella kuvottavaa muistisairaiden demonisointia. Tajuatteko miten yleinen sairaus sekin on ja siitä vaan lottoamaan osuuko omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan ap tarinasta, jossa sadistinen hoitaja olisi käyttänyt todella tiukasti mitoitettua työaikaansa viattoman, rauhallisen ja asiallisen miehen lääkitsemiseen ja vöihin sitomiseen. Ap, isäsi on muistisairas ja siitä johtuen välillä aggressiivinen.
Kyllä sinä uskoisit, jos kerran elämässäsi kävisit dementiaosastolla. Ei kaikki muistisairaat ole aggessiivisia, mutta yllättävän moni on sidottuna. Ammattitaitoisilla hoitajilla on paljon parempia keinoja hallita tilanteita kuin laiton sitominen.
Kuka on väittänyt, että kaikki muistisairaat ovat aggressiivisia? Olen viimeiset 20v työskennellyt teholla sairaanhoitajana ja kohdannut todella sekavia ihmisiä. Sekavuus johtuu sairaudesta, hoidosta, lääkkeistä ja ympäristöstä ym. Totta kai myös potilaan taustasairauksilla on vaikutuksensa. Ensisijainen keino sekavuuden helpottamiseksi on keskustelu ja orientaation ylläpito mahdollisuuksien mukaan. Mutta kun sekavuus ylittää tietyn rajan, on ihan turhaa yrittää puhumalla hoitaa tilannetta. Tarvitaan lääkkeitä ja ehkä kiinni sitomista, jotta potilas ei satuta itseään ja muita ja revi irti elintärkeitä hoitolaitteita. Sitominen on aina mahdollisimman lyhytaikaista. Ajan kanssa sekavuus helpottaa ja hoitoa päästään keventämään. En tunne kovin hyvin dementikkojen hoitoa, mutta monta kertaa vaarallisen levottoman ja sekavan potilaan kohdanneena voin kertoa, ettei tiettyyn sekavuuden asteeseen ajautuneelle riitä mikään rauhoittava juttelu.
Sitähän tämä koko ketju on ollut, että jankataan aloittajan isän olevan varmasti aggressiivinen ja toistetaan että sellaisia ne muistisairaat ovat. Siksi hoitohenkilökunnan toiminnassa ei ole ikinä mitään vikaa.
Luvan magneettivöihin, hygieniahaalareihin ja jopa sängyn laitojen ylös nostamiseen saadaan vain lääkäriltä ja silloinkin jos hyvät perusteet.
Magneettivyö on isäsi turvaksi. Kun me hoitajat teemme hoitotoimenpiteitä niin vyö ei tietenkään ole kiinni. Yöllä kun yökkö on yksin, vaipan vaihtaa vyö kiinni jos mahdollista molempien turvallisuuden takaamiseksi.
Olen töissä yksikössä jossa on muutama todella agressiivinen ja väkivaltainen asukas, jatkuvasti. Moni muu arvaamaton.
Ikävä kyllä työnkuvaan kuuluu saada kuulla jatkuvaa huutoa, nimittelyä, sylkemistä, potkimista, lyömistä, raapimista, hiuksista vetämistä.
Kukaan ei silti jää hoitamatta. Vessatusreissu tehdään vaikka se sisältää kaikkea edellämainittua ja lisäksi vielä voi heittäytyä lattialle. Huonojalkaista hoitaja ei voi jättää tukematta vaikka kuinka löisi ja potkisi samalla, asukkaan turvallisuus menee etusijalle.
Painotan ettei lupia sitomiseen todellakaan saa vähällä. Monta vaaratilannetta on pitänyt sattua ennen sitä. Niistä löytyy kirjaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan ap tarinasta, jossa sadistinen hoitaja olisi käyttänyt todella tiukasti mitoitettua työaikaansa viattoman, rauhallisen ja asiallisen miehen lääkitsemiseen ja vöihin sitomiseen. Ap, isäsi on muistisairas ja siitä johtuen välillä aggressiivinen.
Kyllä sinä uskoisit, jos kerran elämässäsi kävisit dementiaosastolla. Ei kaikki muistisairaat ole aggessiivisia, mutta yllättävän moni on sidottuna. Ammattitaitoisilla hoitajilla on paljon parempia keinoja hallita tilanteita kuin laiton sitominen.
Kuka on väittänyt, että kaikki muistisairaat ovat aggressiivisia? Olen viimeiset 20v työskennellyt teholla sairaanhoitajana ja kohdannut todella sekavia ihmisiä. Sekavuus johtuu sairaudesta, hoidosta, lääkkeistä ja ympäristöstä ym. Totta kai myös potilaan taustasairauksilla on vaikutuksensa. Ensisijainen keino sekavuuden helpottamiseksi on keskustelu ja orientaation ylläpito mahdollisuuksien mukaan. Mutta kun sekavuus ylittää tietyn rajan, on ihan turhaa yrittää puhumalla hoitaa tilannetta. Tarvitaan lääkkeitä ja ehkä kiinni sitomista, jotta potilas ei satuta itseään ja muita ja revi irti elintärkeitä hoitolaitteita. Sitominen on aina mahdollisimman lyhytaikaista. Ajan kanssa sekavuus helpottaa ja hoitoa päästään keventämään. En tunne kovin hyvin dementikkojen hoitoa, mutta monta kertaa vaarallisen levottoman ja sekavan potilaan kohdanneena voin kertoa, ettei tiettyyn sekavuuden asteeseen ajautuneelle riitä mikään rauhoittava juttelu.
Ne lääkkeet onkin paha! Olin itse isossa leikkauksessa onnettomuuden takia. Oikea käsi leikattiin koska siinä oli pirstaleinen murtuma ja lonkka leikattiin, myös vatsaan tehtiin leikkaus. Sain todella vahvoja lääkkeitä ja muistan kuinka itse heräsin jostain teholta (en ole varma) ja sängyn ympärillä oli paljon väkeä. Sain pahan paniikkikohtauksen koska en ymmärtänyt missä olen ja luulin että hoitajat aikovat pahaa. Koetin lyödä toisella kädellä ja vaikka olinkin todella vahvoissa lääkkeissä, koetin paeta sängystä, onneksi sängyssä oli laidat. En muista miten se päättyi, mutta jestas olin peloissani. Enkä ole ikinä ennen koettanut lyödä ketään, mutta siinä tilanteessa koetin taistella minkä kykenin. Anteeksi hoitajat :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan ap tarinasta, jossa sadistinen hoitaja olisi käyttänyt todella tiukasti mitoitettua työaikaansa viattoman, rauhallisen ja asiallisen miehen lääkitsemiseen ja vöihin sitomiseen. Ap, isäsi on muistisairas ja siitä johtuen välillä aggressiivinen.
Kyllä sinä uskoisit, jos kerran elämässäsi kävisit dementiaosastolla. Ei kaikki muistisairaat ole aggessiivisia, mutta yllättävän moni on sidottuna. Ammattitaitoisilla hoitajilla on paljon parempia keinoja hallita tilanteita kuin laiton sitominen.
Kuka on väittänyt, että kaikki muistisairaat ovat aggressiivisia? Olen viimeiset 20v työskennellyt teholla sairaanhoitajana ja kohdannut todella sekavia ihmisiä. Sekavuus johtuu sairaudesta, hoidosta, lääkkeistä ja ympäristöstä ym. Totta kai myös potilaan taustasairauksilla on vaikutuksensa. Ensisijainen keino sekavuuden helpottamiseksi on keskustelu ja orientaation ylläpito mahdollisuuksien mukaan. Mutta kun sekavuus ylittää tietyn rajan, on ihan turhaa yrittää puhumalla hoitaa tilannetta. Tarvitaan lääkkeitä ja ehkä kiinni sitomista, jotta potilas ei satuta itseään ja muita ja revi irti elintärkeitä hoitolaitteita. Sitominen on aina mahdollisimman lyhytaikaista. Ajan kanssa sekavuus helpottaa ja hoitoa päästään keventämään. En tunne kovin hyvin dementikkojen hoitoa, mutta monta kertaa vaarallisen levottoman ja sekavan potilaan kohdanneena voin kertoa, ettei tiettyyn sekavuuden asteeseen ajautuneelle riitä mikään rauhoittava juttelu.
Sitähän tämä koko ketju on ollut, että jankataan aloittajan isän olevan varmasti aggressiivinen ja toistetaan että sellaisia ne muistisairaat ovat. Siksi hoitohenkilökunnan toiminnassa ei ole ikinä mitään vikaa.
Olen työskennellyt vanhusten ja vammaisten hoitopaikoissa, sairaalassa ja päiväkodissakin. Koskaan en ole nähnyt, että ketään asiallista ja rauhallista ihmistä alettaisiin sitoa kiinni syyttä suotta. Toki monenlaista hoitajaa on, on töykeitä ja mahdollisimman vähällä vaivalla työnsä tekeviä mutta toisaalta paljon enemmän on työnsä hyvin tekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.
Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.
Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.
Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia.
Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.
Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.
Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.
Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan.
Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.
Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella
- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois
- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin
Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?
Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?
Juuri näin. Ja kun hoitaja on suolattu valittavien omaisten toimesta ja hän pääsee poistumaan viimeinkin hoitamaan muita asukkaita, niin seuraava omainen on vihaisena vastassa ja vaatii vastauksia, miksi äiti on vielä märässä vaipassa ja aamupalakin on syöttämättä vaikka kohta on jo lounasaika.