Isä sidottu kiinni sänkyyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajathan pääsisivät helpolla ja vaivatta töissään, jos me ihmiset kävelisimme itse terveinä hautaan.

Ikään kuin hoitajia olisi tilanteista riippumatta aina olemassa. Ei silloin ei tarvittaisi hoitajia, eikä olisi hoitajia joiden niskaan kaataa kaikki ongelmat.

No, suurella innollahan sitä sairaanhoitoa on aikanaan lähdetty opiskelemaan. Ammatti ei ollutkaan sitten mitään pelkkää leijailua.

Niin???

Sen vuoksi alalta ei saisi koskaan lähteä tai kaikkien hoitajien pitäisi olla innoissaan siitä työstä?

Voit kyllä aivan hyvin lähteä.

Kiitos mutta olen jo lähtenyt. Enkä kyllä pysty suosittelemaan alaa kenellekään muulle. Alan opiskelussa taas en näe mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarinan voisi kertoa hoitajan näkökulmasta. Dementikko on jälleen aggressiivinen ja väkivaltainen. Useamman hoitajan toimesta on taisteltu, että mies saadaan lääkittyä rauhallisemmaksi ja sidottua kiinni. Mikään järkipuhe ei mene perille täysin sekavalle miehelle. Hoitajat pelkäävät saavansa turpiinsa, pelkäävät myös toisten asukkaiden turvallisuuden puolesta ja miehen itsensä satuttavan itsensä riehumisen aikana. Työaikaa ja useamman hoitajan työpanosta kuluu miehen kanssa painiessa, muut asukkaat odottavat hoitoaan. Juuri kun mies on saatu aisoihin, paikalle pölähtää omaisjoukko, jolla ei ole koskaan mitään muuta sanottavaa kuin valittaminen. Omaiset eivät suostu uskomaan isänsä olevan aggressiivinen vaan hyökkäävät heti hoitajan kimppuun sanallisesti.

Juuri näin. Ja kun hoitaja on suolattu valittavien omaisten toimesta ja hän pääsee poistumaan viimeinkin hoitamaan muita asukkaita, niin seuraava omainen on vihaisena vastassa ja vaatii vastauksia, miksi äiti on vielä märässä vaipassa ja aamupalakin on syöttämättä vaikka kohta on jo lounasaika.

Valittavat omaiset ovat niitä omaisia, jotka eivät oikeasti välitä omaisestaan, ja eivät käy omaisen luona kuin 2x vuodessa. Sitten tulevat purkamaan omaa huonoa omatuntoaan v i t t u i l e m a l l a hoitajille. Ap on juurikin sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.

Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.

Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.

Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia. 

Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.

Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.

Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.

Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan. 

Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.

Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.

Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella

- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois

- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin

Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.

Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?

Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?

Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?

Hoitajien omaa syytä on ihan kaikki. Huonot työolot, surkea sote-tilanne ja sekin että ihmiset sairastuu.

Niin, terveitähän heidän oli määrä hoitaa.

Ongelma ei ole sairastuminen vaan joidenkin potilaiden ja omaisten huono käytös. Jotkut kuvittelevat että sairastuminen antaa oikeuden esim. käydä käsiksi hoitajaan tai haukkua tämä kirosanojen saattelemana maan rakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...

Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"

Lääkäreiden osaaminen on ala-arvoista. Ei mitään lääketieteellisä perusteita toimimattomuudelle. Isälleni tehtiin Tampereen kaupungin Rauhaniemen sairaalassa DNR-päätös. Sen jälkeen jätettiin infektio hoitamatta. Kun vaadin lääkäriä hoitamaan infektiota, lääkäri kieltäytyi ja totesi, että ainahan näillä vanhuksilla jotain infektioita on.Kysymys on päivänselvästä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tämän jälkeen minulle ilmoitettiin, että hoitovastuu on siirretty kesäkandille. Infektio saattaa olla taustasyy sydämen johtoradan katkeamiseen, josta seurasi vaikeat rytmihäiriöt. Kesäkandi ei ryhtynyt mihinkään toimiin moneen päivään. Isäni keuhkoihin ja vatsaonteloon kertyi nestettä sydämen vajaatoiminnan seurauksena. Isäni siirrettiin kolmen päivän ja sosiaali- ja tervyesministeriöön tekemäni avunpyynnln jälkeen TAYS:iin, jossa infektiosta huolimatta jouduttiin tekemään kiireellinen tahdistimen asennys. Tietojeni mukaan lääkäreille ei ole seurannut mitään rangaistuksia, vaikka kaksi lääkäriä kieltäytyy jopa kehoituksen jälkeen isäni hoitamisesta.

Lääkäreitä on vaikea saada kiinni, koska väärä kollegiaalisuus velvoittaa. Jos käräyttää kollegan, saa itse seurauksia ja ennen pitkää menettää ammattioikeuden.

Kansalaisten tulisi  nauhoittaa kaikki puhelut ja vastaanotot, jotta jälkeenpäin voidaan osoittaa väärät, puutteelliset tai jopa valheelliset potilasasiakirjamaininnat.

terveydenhuolto on kriisissä oikeasti siksi, että lääkäreiden osaaminen on ala-arvoisen heikkoa. Potilas joutuu anelemaan apua samaan vaivaan useaan kertaan. Monesti potilaan kärsimys kuitataan pyykkiseksi ja psykoottisen harhaiseksi.  Näin saadaan vietyä uskottavuus potilaan väitteiltä.

Mitä tekemistä tuolla asenteella, että,kun omaiset ovat kuolleet / eivät välitä tms. on sen asian kanssa, että ihmisyksilöllä pitäisi olla perustuslailliset oikeudet, jotka YK sanelee, niitä ei tarvitse noudattaa käytännössä, päinvastoin, syystä, että esim. "omaiset ovat vittumaisia"?

Kun olette noin burn outin partaalla ja paatuneita psykopatiaan asti, ettekä koskaan soveltuneetkaan alallenne, harmittaako se, että se on jo kaikkien tietoisuudessa nykyään?

Siinä on vaan se huono puoli, että taas joutuu joku sidotuksi,  kun hoitajan luettua näitä kommentteja, hän kostaa taas jollekin ketutuksensa.

Psykopatia on sellaista, siksi en kommentoi enempää, joku mummo taas joutuu johonkin sijaisaggressiopurku"hoitoon", mikäli tämäkin kirjoitus triggeröi jotakuta alantyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.

Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.

Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.

Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia. 

Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.

Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.

Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.

Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan. 

Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.

Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.

Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella

- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois

- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin

Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.

Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?

Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?

Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?

Edelleen hyviä kysymyksiä. Ja tosiaan tämän päivän nuoret elävät nyt sitten sillä tavalla, että heillä on eläkkeelläkin varaa kaikkeen haluamaansa ja ennenkaikeka tarvitsemaansa. Keski-ikäisetkin ehtivät vielä oikein hyvin vaihtaa paremmin palkattuihin hommiin tai ruveta ainakin tekemään kahta työtä. Eihän yhteiskuntaa voi laittaa vastuuseen yksilön tekmistä huonoista valinnoista (kuten vaikkapa pienipalkkainen tai osa-aikainen työ).

Tämähän olikin vakava aloitus.

Otsikon perusteella luulin että jotain kinky-juttuja. Vähän petyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.

Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.

Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.

Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia. 

Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.

Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.

Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.

Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan. 

Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.

Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.

Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella

- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois

- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin

Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.

Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?

Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?

Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?

Edelleen hyviä kysymyksiä. Ja tosiaan tämän päivän nuoret elävät nyt sitten sillä tavalla, että heillä on eläkkeelläkin varaa kaikkeen haluamaansa ja ennenkaikeka tarvitsemaansa. Keski-ikäisetkin ehtivät vielä oikein hyvin vaihtaa paremmin palkattuihin hommiin tai ruveta ainakin tekemään kahta työtä. Eihän yhteiskuntaa voi laittaa vastuuseen yksilön tekmistä huonoista valinnoista (kuten vaikkapa pienipalkkainen tai osa-aikainen työ).

Tämän päivän terveysongelmat suurelta osin on sosiaalisisia. Se että eristäytyy ihmisistä on yksi suurimpia dementian riskitekijöitä. Niitä sosiaalisia ongelmia oli 80 luvullakin, oli kotiäitejä jotka oli lähinnä tekemisissä vain oman perheensä kanssa, oli viljelijöitä jotka lähinnä vietti aikansa vain siinä kotona työskennellen olematta juurikaan tekemisissä muiden kanssa. Sosiaalista eristäytymistä on myös tänä päivänä. Nykyisin yhteiskunta tosin tarjoaa paremmat mahdollisuudet opiskeluun kun vielä 80 luvulla.

Kun ihminen on eristäytynyt muista jo ns. työikäisenä ei hän halua olla tekemisissä muiden kanssa myöskään sairastuessa. Apua vain on erittäin hankala saada jos olet vihamielinen kaikille jotka yrittää auttaa ja mieluiten olisit omissa oloissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...

Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"

Lääkäreiden osaaminen on ala-arvoista. Ei mitään lääketieteellisä perusteita toimimattomuudelle. Isälleni tehtiin Tampereen kaupungin Rauhaniemen sairaalassa DNR-päätös. Sen jälkeen jätettiin infektio hoitamatta. Kun vaadin lääkäriä hoitamaan infektiota, lääkäri kieltäytyi ja totesi, että ainahan näillä vanhuksilla jotain infektioita on.Kysymys on päivänselvästä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tämän jälkeen minulle ilmoitettiin, että hoitovastuu on siirretty kesäkandille. Infektio saattaa olla taustasyy sydämen johtoradan katkeamiseen, josta seurasi vaikeat rytmihäiriöt. Kesäkandi ei ryhtynyt mihinkään toimiin moneen päivään. Isäni keuhkoihin ja vatsaonteloon kertyi nestettä sydämen vajaatoiminnan seurauksena. Isäni siirrettiin kolmen päivän ja sosiaali- ja tervyesministeriöön tekemäni avunpyynnln jälkeen TAYS:iin, jossa infektiosta huolimatta jouduttiin tekemään kiireellinen tahdistimen asennys. Tietojeni mukaan lääkäreille ei ole seurannut mitään rangaistuksia, vaikka kaksi lääkäriä kieltäytyy jopa kehoituksen jälkeen isäni hoitamisesta.

Lääkäreitä on vaikea saada kiinni, koska väärä kollegiaalisuus velvoittaa. Jos käräyttää kollegan, saa itse seurauksia ja ennen pitkää menettää ammattioikeuden.

Kansalaisten tulisi  nauhoittaa kaikki puhelut ja vastaanotot, jotta jälkeenpäin voidaan osoittaa väärät, puutteelliset tai jopa valheelliset potilasasiakirjamaininnat.

terveydenhuolto on kriisissä oikeasti siksi, että lääkäreiden osaaminen on ala-arvoisen heikkoa. Potilas joutuu anelemaan apua samaan vaivaan useaan kertaan. Monesti potilaan kärsimys kuitataan pyykkiseksi ja psykoottisen harhaiseksi.  Näin saadaan vietyä uskottavuus potilaan väitteiltä.

Kandit konsultoi aina vanhempaa lääkäriä. 

Parasta pyytää eutanasia jos tilanne on noin hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.

Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.

Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.

Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia. 

Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.

Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.

Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.

Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan. 

Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.

Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.

Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella

- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois

- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin

Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.

Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?

Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?

Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?

Edelleen hyviä kysymyksiä. Ja tosiaan tämän päivän nuoret elävät nyt sitten sillä tavalla, että heillä on eläkkeelläkin varaa kaikkeen haluamaansa ja ennenkaikeka tarvitsemaansa. Keski-ikäisetkin ehtivät vielä oikein hyvin vaihtaa paremmin palkattuihin hommiin tai ruveta ainakin tekemään kahta työtä. Eihän yhteiskuntaa voi laittaa vastuuseen yksilön tekmistä huonoista valinnoista (kuten vaikkapa pienipalkkainen tai osa-aikainen työ).

Tämän päivän terveysongelmat suurelta osin on sosiaalisisia. Se että eristäytyy ihmisistä on yksi suurimpia dementian riskitekijöitä. Niitä sosiaalisia ongelmia oli 80 luvullakin, oli kotiäitejä jotka oli lähinnä tekemisissä vain oman perheensä kanssa, oli viljelijöitä jotka lähinnä vietti aikansa vain siinä kotona työskennellen olematta juurikaan tekemisissä muiden kanssa. Sosiaalista eristäytymistä on myös tänä päivänä. Nykyisin yhteiskunta tosin tarjoaa paremmat mahdollisuudet opiskeluun kun vielä 80 luvulla.

Kun ihminen on eristäytynyt muista jo ns. työikäisenä ei hän halua olla tekemisissä muiden kanssa myöskään sairastuessa. Apua vain on erittäin hankala saada jos olet vihamielinen kaikille jotka yrittää auttaa ja mieluiten olisit omissa oloissasi.

Lääkärinä ihmettelen voisiko nämä "terveysongelmat" hoitaa joku muu. En pysty järjestämään ystäviä tai muuta apua tuosta vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.

Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.

Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.

Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia. 

Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.

Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.

Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.

Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan. 

Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.

Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.

Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella

- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois

- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin

Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.

Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?

Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?

Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?

Edelleen hyviä kysymyksiä. Ja tosiaan tämän päivän nuoret elävät nyt sitten sillä tavalla, että heillä on eläkkeelläkin varaa kaikkeen haluamaansa ja ennenkaikeka tarvitsemaansa. Keski-ikäisetkin ehtivät vielä oikein hyvin vaihtaa paremmin palkattuihin hommiin tai ruveta ainakin tekemään kahta työtä. Eihän yhteiskuntaa voi laittaa vastuuseen yksilön tekmistä huonoista valinnoista (kuten vaikkapa pienipalkkainen tai osa-aikainen työ).

Tämän päivän terveysongelmat suurelta osin on sosiaalisisia. Se että eristäytyy ihmisistä on yksi suurimpia dementian riskitekijöitä. Niitä sosiaalisia ongelmia oli 80 luvullakin, oli kotiäitejä jotka oli lähinnä tekemisissä vain oman perheensä kanssa, oli viljelijöitä jotka lähinnä vietti aikansa vain siinä kotona työskennellen olematta juurikaan tekemisissä muiden kanssa. Sosiaalista eristäytymistä on myös tänä päivänä. Nykyisin yhteiskunta tosin tarjoaa paremmat mahdollisuudet opiskeluun kun vielä 80 luvulla.

Kun ihminen on eristäytynyt muista jo ns. työikäisenä ei hän halua olla tekemisissä muiden kanssa myöskään sairastuessa. Apua vain on erittäin hankala saada jos olet vihamielinen kaikille jotka yrittää auttaa ja mieluiten olisit omissa oloissasi.

Lääkärinä ihmettelen voisiko nämä "terveysongelmat" hoitaa joku muu. En pysty järjestämään ystäviä tai muuta apua tuosta vain.

Eikä pysty kukaan hoitajakaan. Yksilö on itse vastuussa siitä, että ei ole yksinäinen. 

Ihmettelen niiden kohtaloa joilla ei ole lähiomaisia tai ystäviä kyseenalaistamassa hoitomenetelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.

Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.

Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.

Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia. 

Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.

Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.

Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.

Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan. 

Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.

Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.

Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella

- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois

- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin

Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.

Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?

Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?

Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?

Edelleen hyviä kysymyksiä. Ja tosiaan tämän päivän nuoret elävät nyt sitten sillä tavalla, että heillä on eläkkeelläkin varaa kaikkeen haluamaansa ja ennenkaikeka tarvitsemaansa. Keski-ikäisetkin ehtivät vielä oikein hyvin vaihtaa paremmin palkattuihin hommiin tai ruveta ainakin tekemään kahta työtä. Eihän yhteiskuntaa voi laittaa vastuuseen yksilön tekmistä huonoista valinnoista (kuten vaikkapa pienipalkkainen tai osa-aikainen työ).

Tämän päivän terveysongelmat suurelta osin on sosiaalisisia. Se että eristäytyy ihmisistä on yksi suurimpia dementian riskitekijöitä. Niitä sosiaalisia ongelmia oli 80 luvullakin, oli kotiäitejä jotka oli lähinnä tekemisissä vain oman perheensä kanssa, oli viljelijöitä jotka lähinnä vietti aikansa vain siinä kotona työskennellen olematta juurikaan tekemisissä muiden kanssa. Sosiaalista eristäytymistä on myös tänä päivänä. Nykyisin yhteiskunta tosin tarjoaa paremmat mahdollisuudet opiskeluun kun vielä 80 luvulla.

Kun ihminen on eristäytynyt muista jo ns. työikäisenä ei hän halua olla tekemisissä muiden kanssa myöskään sairastuessa. Apua vain on erittäin hankala saada jos olet vihamielinen kaikille jotka yrittää auttaa ja mieluiten olisit omissa oloissasi.

Lääkärinä ihmettelen voisiko nämä "terveysongelmat" hoitaa joku muu. En pysty järjestämään ystäviä tai muuta apua tuosta vain.

Yleistettynä: suomalaiset on luonteeltaan vähän erakkoja ei he edes aina toivo niitä ystäviä ja jos toivovat niin niistä ystävistä pitäisi olla hyötyä ei vaivaa. Ja jos ei olla samaa mieltä asioista ei edes haluta olla ystäviä. Suomalainen ei ole hyvä sietämään erilaisuutta eikä muutoksiakaan elämässään.

En jaksa lukea koko ketjua. Mutta nykyään on todella vaikea saada lääkäriltä lupa rajoittaviin toimenpiteisiin.

Parhaillaan olemme juuri useasti pyytäneet apua ihmiselle, joka riisuu vaatteet ja makoilee alasti yleisissä tiloissa ja syö omaa ulostettaan. Lupaa ei tule, koska ihmisellä on oikeus syödä paskaa ja maata jalat levällään alasti muiden ihmisten näkösillä, vaikka muut eivät haluaisi nähdä kenenkään intiimi paikkoja.

Joten en usko aloituksen olevan totta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan on todellakin syytä selvittää, millaisissa oloissa hänen isänsä todellisuudessa päivänsä viettää. OIKEIN hyvä, että menitte ilmoittamatta vierailulle.

Muistakaa sitten se, että vaikka laitoksen puolelta kirjauksia (pitäisi) olla olemassa, ei niiden paikkansapitävyyteen kannata luottaa. 

Itse haluan kuolla kotona, sairaskohtaukseen tai oman käden kautta-laitokseen minua ei todellakaan laiteta. Minusta nimittäin tulisi se raivoava,huutava,hoitajia VARMASTI hakkaava potilas johtuen niistä sikamaisen törkeistä laittomuuksista joita minulle on elämäni aikana sotehenkilöstön puolelta tehty plus täysin hoitamatta jätetyistä vakavista PTSDn aikaansaaneista väkivalta ym. traumoista.

Vanhus, joka on "hankala" ja sidotaan kiinni ja lääkitään, on siis mahdollisesti vain täysin laiminlyöty aikanaan sellaisissa asioissa, joissa häntä olisi tullut auttaa-itsekontrollin vihdoin heiketessä hän antaa tulla ulos mitä on todellisuudessa ympäristöstään mieltä. Tämä yhteiskunta on täyttä p..kaa mitä omaisten ja läheisten hoitamiseen ja apua tarvitsevien tukemiseen tulee.

Siis mitä? Aiot hakata ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä sun ongelmiin ja kokemiisi traumoihin koska he ovat hoitajia? Niuvanniemi ois sulle oikea osoite.

Jos et osaa lukea älä kommentoi, ääliö ja sama alapeukuttelijoille-sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen jos puuttuu, voi siirtyä eteenpäin.

Sinä et tiedä minun elämäntarinaani etkä taustojani, eivätkä niitä tulisi tietämään tai ymmärtämään myöskään ne laitoshoitajat.

Siitä syystä nimenomaan EN TULE KOSKAAN MENEMÄÄN LAITOSPOTILAAKSI, vaan kuolen mieluummin oman käden kautta, jotten asettaisi mahdollisen dementian/alzheimmerin tms. poistaessa kykyni itsesäätelyyn, ketään toista ihmistä alttiiksi millekään ikävälle.

Tämä johtuu siitä, että hoitamattomat vakavat väkivalta ym. traumat joihin en mitään apua ole toistuvista pyynnöistäni ja yrityksistäni huolimatta saanut/ annettu "hoito" on ollut täysin puutteellista/ epäpätevien henkilöiden antamaa, väärää ja siten erittäin vahingollista sekä pysyviä ja vakavia lisävaurioita tuottanutta (mikä todettu myös jälkikäteen useiden ylilääkäreiden ym. tahojen puolelta), aikaansaisivat aivan taatusti alitajunnasta nousevien vanhojen vääryyksien, pelottavien kokemusten, ahdistusten jne. esiinnousun, jota ei todellakaan osattaisi kohdata oikealla tavalla. 

Minähän pyrin estämään sen, että kukaan sivullinen ei joudu kokemaan mitään ikävää-te kuitenkin haluaisitte minun joutuvan tuollaiseen karmeaan paikkaan, jossa en todellakaan saisi muuta "hoitoa" kun lepareissa ja mömmöissä makuuttelua tai mahdollisesti altistaisin sivullisia ikäville asioille? Jos joku on sairasta, niin teidän ajatusmaailmanne ja ymmärryksenne vähäisyys. Hoitajien nyt ainakin luulisi olevan hyvin kiitollisia tästä valinnastani, joka ei siis kenellekään sivulliselle kuulu.

Mitä se teidän elämäänne vaikuttaa jos vihaan täysin perustellusti sotehenkilöstöä/terveydenhuoltoa jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni ja jos mieluummin tapan itseni, kuin altistun sille mielivallalle ja törkeälle kohtelulle enää koskaan mitä olen joutunut "hyvinvointivaltiossamme" kohtaamaan? Idiootit.

Alapeukuttelijat ja solvaajat voivat tykönään miettiä, miksi he haluavat itse omat ongelmansa tiedostavan  ihmisen omien läheistensä yksikköön? Onko kyse siitä, että ette vain kestä kuulla totuutta? Sotehenkilöstöllä on vastuu toimia potilaan parhaaksi-teidän ruokottoman huono ammattietiikkanne ja ylenkatse ihmisiä kohtaan tuottaa maahamme itsemurhia,väkivaltaa,päihdeongelmia ja monenlaista käsittämätöntä kurjuutta ja vielä päälle haukutte kiusaamianne ihmisiä. Hyi hel..ti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan on todellakin syytä selvittää, millaisissa oloissa hänen isänsä todellisuudessa päivänsä viettää. OIKEIN hyvä, että menitte ilmoittamatta vierailulle.

Muistakaa sitten se, että vaikka laitoksen puolelta kirjauksia (pitäisi) olla olemassa, ei niiden paikkansapitävyyteen kannata luottaa. 

Itse haluan kuolla kotona, sairaskohtaukseen tai oman käden kautta-laitokseen minua ei todellakaan laiteta. Minusta nimittäin tulisi se raivoava,huutava,hoitajia VARMASTI hakkaava potilas johtuen niistä sikamaisen törkeistä laittomuuksista joita minulle on elämäni aikana sotehenkilöstön puolelta tehty plus täysin hoitamatta jätetyistä vakavista PTSDn aikaansaaneista väkivalta ym. traumoista.

Vanhus, joka on "hankala" ja sidotaan kiinni ja lääkitään, on siis mahdollisesti vain täysin laiminlyöty aikanaan sellaisissa asioissa, joissa häntä olisi tullut auttaa-itsekontrollin vihdoin heiketessä hän antaa tulla ulos mitä on todellisuudessa ympäristöstään mieltä. Tämä yhteiskunta on täyttä p..kaa mitä omaisten ja läheisten hoitamiseen ja apua tarvitsevien tukemiseen tulee.

Siis mitä? Aiot hakata ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä sun ongelmiin ja kokemiisi traumoihin koska he ovat hoitajia? Niuvanniemi ois sulle oikea osoite.

Jos et osaa lukea älä kommentoi, ääliö ja sama alapeukuttelijoille-sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen jos puuttuu, voi siirtyä eteenpäin.

Sinä et tiedä minun elämäntarinaani etkä taustojani, eivätkä niitä tulisi tietämään tai ymmärtämään myöskään ne laitoshoitajat.

Siitä syystä nimenomaan EN TULE KOSKAAN MENEMÄÄN LAITOSPOTILAAKSI, vaan kuolen mieluummin oman käden kautta, jotten asettaisi mahdollisen dementian/alzheimmerin tms. poistaessa kykyni itsesäätelyyn, ketään toista ihmistä alttiiksi millekään ikävälle.

Tämä johtuu siitä, että hoitamattomat vakavat väkivalta ym. traumat joihin en mitään apua ole toistuvista pyynnöistäni ja yrityksistäni huolimatta saanut/ annettu "hoito" on ollut täysin puutteellista/ epäpätevien henkilöiden antamaa, väärää ja siten erittäin vahingollista sekä pysyviä ja vakavia lisävaurioita tuottanutta (mikä todettu myös jälkikäteen useiden ylilääkäreiden ym. tahojen puolelta), aikaansaisivat aivan taatusti alitajunnasta nousevien vanhojen vääryyksien, pelottavien kokemusten, ahdistusten jne. esiinnousun, jota ei todellakaan osattaisi kohdata oikealla tavalla. 

Minähän pyrin estämään sen, että kukaan sivullinen ei joudu kokemaan mitään ikävää-te kuitenkin haluaisitte minun joutuvan tuollaiseen karmeaan paikkaan, jossa en todellakaan saisi muuta "hoitoa" kun lepareissa ja mömmöissä makuuttelua tai mahdollisesti altistaisin sivullisia ikäville asioille? Jos joku on sairasta, niin teidän ajatusmaailmanne ja ymmärryksenne vähäisyys. Hoitajien nyt ainakin luulisi olevan hyvin kiitollisia tästä valinnastani, joka ei siis kenellekään sivulliselle kuulu.

Mitä se teidän elämäänne vaikuttaa jos vihaan täysin perustellusti sotehenkilöstöä/terveydenhuoltoa jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni ja jos mieluummin tapan itseni, kuin altistun sille mielivallalle ja törkeälle kohtelulle enää koskaan mitä olen joutunut "hyvinvointivaltiossamme" kohtaamaan? Idiootit.

Alapeukuttelijat ja solvaajat voivat tykönään miettiä, miksi he haluavat itse omat ongelmansa tiedostavan  ihmisen omien läheistensä yksikköön? Onko kyse siitä, että ette vain kestä kuulla totuutta? Sotehenkilöstöllä on vastuu toimia potilaan parhaaksi-teidän ruokottoman huono ammattietiikkanne ja ylenkatse ihmisiä kohtaan tuottaa maahamme itsemurhia,väkivaltaa,päihdeongelmia ja monenlaista käsittämätöntä kurjuutta ja vielä päälle haukutte kiusaamianne ihmisiä. Hyi hel..ti.

Mitään muuta käsittämätöntä tässä ajatusoksennussa ei olekaan kuin se että sä olet vielä vapaalla jalalla.

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa hoivakotiin.

Itse toivon että kuolen luonnollisesti terveenä kotona kun aika tulee.

Valitettavan harva kuolee terveenä jos ei kaulakiikkua tee hyvissä ajoin.