Lue keskustelun säännöt.
Isä sidottu kiinni sänkyyn
23.05.2023 |
Isä muutti hoitokotiin kevään alusta, taustalla kotona pärjäämättömyyttä, muutamaan kertaan tuotu poliisisaattueellakin kotiin. Tehtiin raskas päätös ja isä sai paikan vähän kauempaa kuin oltaisiin haluttu, mutta se oli ainoa vapaa. Isä ei sinne itse olisi millään halunnut mennä, ja täysin ymmärsin.
Noh, pari kuukautta siellä asumisen jälkeen saatiin tieto että lääkäri oli määrännyt isälle magneettivyö-luvan. Eli isä saataisiin sitoa kiinni koska vaan halutaan. Puhelimessa hoitaja vakuutteli, että kyseessä on vain äärimmäinen varotoimi, eikä käytetä kuin henkeä uhkaavassa tilanteessa.
Eilen oltiin porukalla käymässä, ei ilmoitettu tulosta ja jo ovella hoitaja oli tosi hätääntyneen näköinen kun sanottiin ketä oltiin tulossa tapaamaan. Mentiin huoneeseen ja siellä isä makasi lantiolta ja nilkoista sidottuna. Ihan rauhallinen oli kun tultiin, hoitaja siinä koitti selittää jotain agressiivisuudesta samalla kun siivosi ihan hirveän sotkuista huonetta. Siinä kohtaa menetin kyllä malttini, isä ei ikinä ole ollut uhkaava meitä lapsia kohtaan, kenelläkään ei ole mitään kunnon näyttöä siittä että isä olisi vaaraksi muille siellä asuville.
Ilmoitin heti että teen tästä valituksen. Emme ole muutenkaan tyytyväisiä hoitokodin toimimiseen ja tämä oli viimeinen niitti. Tämän talon piti olla juuri se parempi paikka isälle, kuin kotona olo. Kenen kotona joutuu sänkyyn sidotuksi?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Natsistkin perustelivat, että he tekivät vain, mitä heidän käskettiin tehdä.
Oliko se Martin Luther King, joka sanoi, että ongelma eivät ole ne, jotka asioista päättävät, vaan he, jotka antavat kaiken tapahtua.
Ja sanoiko jo jo Einstein, että vain 2 asiaa on ääretöntä: avaruus ja ihmisten tyhmyys, ja ensimmäisestäkään hän ei ole aivan varma.
Mikäli empatiaan kykenevä hoitaja ei näkee epäkohdat, eikä tee asialle mitään, hän ei eroa 1930- luvun tyypeistä millääntasolla.
Hoitajat ovat jo vuosikausia ilmaisseet esimiehilleen, että tilanne ei ole hyvä. Tuoneet esille epäkohdat. Kertoneet, mitä pitäisi tehdä toisin. Mikä on ollut johdon vastaus? Kehotus vaihtaa työpaikkaa. Ja näin hoitajat ovat sitten tehneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Natsistkin perustelivat, että he tekivät vain, mitä heidän käskettiin tehdä.
Oliko se Martin Luther King, joka sanoi, että ongelma eivät ole ne, jotka asioista päättävät, vaan he, jotka antavat kaiken tapahtua.
Ja sanoiko jo jo Einstein, että vain 2 asiaa on ääretöntä: avaruus ja ihmisten tyhmyys, ja ensimmäisestäkään hän ei ole aivan varma.
Mikäli empatiaan kykenevä hoitaja ei näkee epäkohdat, eikä tee asialle mitään, hän ei eroa 1930- luvun tyypeistä millääntasolla.
Niin että annetaan vaan empaattisesti Kallen muksia hoitajia ja hajottaa paikkoja, ettei Kallelle ja hänen omaisilleen tule paha mieli siitä, että Kallen saieaudenkuvaan sattuu kuulumaan aggressiivinen käytös.
Isä on varmaan ihan itse ansainnut tuon sitomisen.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tein keikkaa vanhainkodeissa. Toinen oli voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen, toinen kaupungin. Molemmissa oli hyvä hoito.
Pari asukasta oli ihan oikeasti aggressiivisia, kerran soitettiin poliisit kun pappa alkoi hakkaamaan kävelykepillä. Oli isokokoinen, fyysisesti vielä aika hyväkuntoinen mies. Hänelle löytyi onneksi hyvä lääkitys, joka tasoitti oloa mutta ei tainnuttanut toimintakyvyttömäksi.
Magneettivyötä käytettiin myös ns. jalattomien ja muistamattomien hoidossa, koska kukaan ei voi 24/7 päivystää kenenkään vuoteen vieressä. Samoin g-tuolissa pidettiin turvavyötä, ettei asukas tipu. Ei ole kivaa, jos murtuu lonkka kun möyrii alas sängystä.
Yksi asukas ahdistui valtavasti laidoista ja vöistä, mutta kuitenkin putosi sängystä tai tunki itsensä sängyn ja seinän väliin. Ei enåå hahmottanut asioita kunnolla. Hänen kanssaan vedettiin patja lattialle, nukkui siinä hyvin, mutta tämä onnistui vain koska hän pääsi vain pienellä tukemisella lattialta myös ylös.
Dementia on kamala sairaus. Toivon todella, että eutanasia on vaihtoehto siihen mennessä, kun itse voisin sairastua. En halua elää, jos olen niin pihalla, että syön vaippani enkä muutoin kykene kuin tuijottamaan tyhjyyteen.
Ja siis, mitään muuta vaihtoehtoako ei ole? Hoitajat ovat omalla asenteellaan vaikuttaneet siihen, että heillä on niin huonot oltavat nyt töissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Jep, akuuttipuolella vaaditaan vihannesten elvytystä ja joka puolella jalattomien kuntoutusta.
Ei meidän kuolevalle äidille saa antaa opiaatteja kivunlievitykseen, jos vaikka jää niihin koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.
Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.
Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.
Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia.
Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.
Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.
Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.
Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan.
Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.
Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella
- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois
- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin
Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?
Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?
Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?
Hoitajathan pääsisivät helpolla ja vaivatta töissään, jos me ihmiset kävelisimme itse terveinä hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.
Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.
Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.
Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia.
Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.
Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.
Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.
Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan.
Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.
Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella
- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois
- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin
Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?
Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?
Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?
Hoitajien omaa syytä on ihan kaikki. Huonot työolot, surkea sote-tilanne ja sekin että ihmiset sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajathan pääsisivät helpolla ja vaivatta töissään, jos me ihmiset kävelisimme itse terveinä hautaan.
Ikään kuin hoitajia olisi tilanteista riippumatta aina olemassa. Ei silloin ei tarvittaisi hoitajia, eikä olisi hoitajia joiden niskaan kaataa kaikki ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa Euroopan maassa on erikseen palvelutalot vanhuksille ja psykogeriatrisille asukkaille. Olen niissä vieraillut ja homma toimii hyvin.
Psykogeriatrisissa palvelutaloissa on ihan eri hoidon taso ja valmius hoitaa esim. dementikkoja. Ns. normaali palvelutaloissa voidaan keskittyä ihan muihin asioihin perushoidon lisäksi esim. asukkaille järjestetään juhlia ym. eikä hoitajien aika mene muutaman dementikon hoitamiseen.
Kaikki on vaan tahdosta kiinni ja rahasta. Mihin sitten kukin maa on valmis satsaamaan. Suomi on ihan takapajula tässä(kin) asiassa.
Suomessa tuollaiset mainitsemiesi palvelutalojen asukkaat asuvat vielä omissa kodeissaan ja tarvittaessa käy kotihoito. Jopa 5 kertaa vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Hoivakoteihin pääsee vasta sitten, jos tuollakaan kotihoitomäärällä ei enää pärjää. Ja varsin usein syy pärjäämättömyyteen on dementia.
Kotona asuminen ei ole aina se paras vaihtoehto. Vaikka kotihoito käy, voi vanhus usein passivoitua kun ei pääse liikkumaan kunnolla ja vointi heikkenee nopeastikin. Lisäksi yksinäisyys ja turvattomuus on jatkuvasti näiden kotona asuvien vanhusten puheissa läsnä joita tapaan päivittäin.
Ulkomailla noissa ei-psykogeriatrisissa palvelutaloissa pidettiin yllä vanhuksen liikkumiskykyä ja järjestettiin mielekästä tekemistä turvallisessa ympäristössä ja seuraa oli tarjolla aina. Ihmiset viihtyivät hyvin. Ja tämä valtion rahoilla.
Kotihoitokin on kallista hoitoa. Palvelutalojen rakennetta ja niihin pääsyä pitäisi helpottaa. Mutta. Rahaa ei näihin asioihin tässä sivistysvaltiossa laiteta.
Ei olekaan aina paras vaihtoehto. Suomessa on kuitenkin niin paljon dementikkoja tai muuten kotona pärjäämättömiä, ettei yksinkertaisesti ole paikkoja myös sellaisille, jotka vielä kotihoidon turvin pärjäävät. Onhan meilläkin palvelutaloja, joista vanhus voi ostaa asunnon tai asua vuokralla. Vastaa noita sun kuvailemiasi palvelutaloja. Vanhus myös ostaa itselleen sinne haluamiaan palveluita. Palvelutaloissa on hoitohenkilökunta aina paikalla, mutta ruoka-, siivous- yms palvelut asukas ostaa itse. Nämä vaan ovat usein niin kalliita, ettei suomalaisella eläkeläisellä ole sellaiseen varaa. Ja yhteiskunta ei sellaista maksa, jos kuitenkin vielä pärjäisi kotihoidon turvin omassa kodissaan.
Kotihoitoa on mahdollisuus saada samoin perustein ihan mihin vain myös niihin palvelutaloihin. Usein sitä saa jopa helpommin siellä missä kotihoito voi käydä ilman matkakustannuksia useamma asiakkaan luona. Ruoka- ja siivouspalvelut se vanhus kustantaa itse vaikka asuisi kotona kotona. Tukea siihen saa tietyin perustein yhteiskunnalta.
Harva vain haluaa muuttaa omasta kodistaan minnekään ennenn kuin on ihan pakko. Ja kun se pakko tulee ei ole enää kykenevä päättämään sitä mikä on paras vaihtoehto.Olet ihan oikeassa, mutta suomalaisella vanhuksella
- ei ole halua muuttaa omasta kodistaan pois
- ei ole varaa muuttaa palvelutaloon, vaikka halua olisikin
Joten niihin palvelutaloihin muuttaa sellaiset vanhukset, joilla on sekä rahaa että halua asua palvelutalossa. Useimmilta puuttuu ainakin jompi kumpi. Suomalainen vanhus siis joutuu kotoaan hoivakoteihin ja niihin vasta sitten, kun kotihoidon 5 krt/vrk käynnit eivät enää riitä. Kyllä Suomessakin on siis vaikka miten kivoja ikäihmisten asumismuotoja, mutta monilla eläke ei vaan riitä sellaisissa asumiseen.Voiko yhteiskunnan tarjoamat palvelut sitten tehdä asialle jotakin kun kaikilla ei ole varaa tai halua kaikkeen kivaan? Onko vastuu kuitenkin enemmän yksilöllä itsellään kuin yhteiskunnalla?
Hyviä kysymyksiä. Mikä on yksilön vastuu, ettei hän 50-60 vuotta sitten ymmärtänyt valita sellaista alaa ja työpaikkaa, josta kertyisi niin hyvä eläke, että sillä on varaa asua palvelutalossa? Tai ostaa aikoinaan sellainen omistusasunto, joka menee kaupaksi vielä 2020-luvulla ja josta saadulla rahalla voi ostaa asunto-osakkeen palvelutalosta? 1980-luvullakin oli yksityisiä palvelutaloja, joissa varakkaammat vanhukset saattoivat asua. Kuitenkin oli myös kunnallisia vanhainkoteja, joiden periaate oli suunnilleen sama kuin palvelutaloissa, mutta ei ihan niin monipuolista virikkeiden yms suhteen kuin mitä rahalla saa. Mikä on yhteiskunnan vastuu, että vanhainkodit lakkautettiin ja siirryttiin lisäämään kotihoitoa? Se kaiketi ei kuitenkaan ole yksilön vastuulla? Vai onko? Olisiko kansalaisten pitänyt silloin ymmärtää, että nyt parempipalkkaisiin hommiin ja äkkiä, jotta eläkettä alkaa kertymään lisää ja aikanaan on varaa asua palvelutalossa? Kunnat tai nyttemmin hyvinvointialueet myöntävät tietyin perustein vanhuksille palveluseteleitä ja eläkeläisen asumistukea voi myös palvelutalossa asuva saada vuokraansa, mutta riittääkö sekään yhteiskunnan tuki palvelutalossa asumiseen?
Tämänpäivän vanhukset on ihan itse olleet sen yhteiskunnan jäseniä jotka on päättäneet että kotona on parempi asua kuin laitoksessa. Vastustiko he silloin päätöksiä vai olivatko ihan tyytyväisiä siihen että koti on vanhuksenkin paras paikka asua? Voiko sen ajan päätöksistä vastuuttaa nyky-yhteiskuntaa saati pelkästään hoitohenkilökuntaa?
Hoitajien omaa syytä on ihan kaikki. Huonot työolot, surkea sote-tilanne ja sekin että ihmiset sairastuu.
Niin, terveitähän heidän oli määrä hoitaa.
Ihan ensiksi, oman vanhemman ikääntyminen ja sairastuminen on kova paikka, varsinkin jos on lämpimät ja läheiset välit. Jokaiselle vanhukselle kuuluu myös puhtaat vaatteet ja lakanat, lämmin ruoka ja asiallinen hoito. Usein on vaan niin että omaiset ovat kaukana (ei ehkä ap:n tapauksessa) ja vanhuksen oloihin herätään vasta kun on "liian myöhäistä". Jotenkin omaiset vaan uskottelevat itselleen että "kyllä se siellä pärjää" tai "mihin sitä ihminen kotoaan haluaisi". Taloa, lapsuudenkotia, ei myydä vaikka siellä käy sukulaiset harvakseltaan jos silloinkaan. Kotihoito ei ehdi kuin perusjutut ja silti omaiset haluaa ylimääräistä (tiskausta, pyykkäystä, hiusten leikkuutta, mitä milloinkin).
Vanhus on yksinäinen, kukaan ei käy kun ei muka ehdi, kun on niin kiire. Sitten kun on asiat tosi kurjasti niin aletaan kiljumaan hoivapaikkaa, nyt heti. Täytyy olla laatua, seurustelua, ulkoilua, ruoka ei saa olla pahaa. Onko ketään kiinnostanut vuosiin? No ei mutta kun on ulkopuolinen jolta voi vaatia niin sitten aktivoidutaan ja haukutaan kun systeemi ei toimi. Ei ehkä toimi, mutta on luonnotonta että vanhukset kököttävät kodeissaan jopa kymmeniä vuosia ja sukulaiset käyvät pakkovierailulla kerran vuodessa.
Mielestäni kaikkien pitäisi tehdä enemmän oman hyvinvoinnin eteen eikä vaan odottaa että yhteiskunta hoitaa. Ihmiset elävät verkkopalveluiden ja somen varassa ja normaali arki ja elämä hiipuu. Ei ole ihme jos nuoret ja vanhat voivat huonosti. En ap voi ottaa kantaa lääkärin määräyksiin mutta tiedän että muistisairaat vanhukset voivat olla erittäin arvaamattomia ja sairaus pahenee edetessään. Sen sijaan että syytät yksittäistä hoitajaa pyydä että saat keskustella isääsi hoitavan lääkärin kanssa. Hoitajien on mahdotonta hoitaa jos työaika menee enimmäkseen vanhusten rauhoitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajathan pääsisivät helpolla ja vaivatta töissään, jos me ihmiset kävelisimme itse terveinä hautaan.
Ikään kuin hoitajia olisi tilanteista riippumatta aina olemassa. Ei silloin ei tarvittaisi hoitajia, eikä olisi hoitajia joiden niskaan kaataa kaikki ongelmat.
No, suurella innollahan sitä sairaanhoitoa on aikanaan lähdetty opiskelemaan. Ammatti ei ollutkaan sitten mitään pelkkää leijailua.
Voithan ottaa isäsi viikonlopuiksi luoksesi( yleensä vapaapäiviksesi ja lomiksesi).
Saisit realistisen ja paremman kuvan isäsi käyttäytymisestä ja voinnista.
Sekä sinä että isäsi saisitte yhteistä aikaa ja isälläsi olisi henk koht hoitaja 24/7, kun siellä hoitokodissa ei sellaiseen vain oma hoitaja hela tiden ei ole mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajathan pääsisivät helpolla ja vaivatta töissään, jos me ihmiset kävelisimme itse terveinä hautaan.
Ikään kuin hoitajia olisi tilanteista riippumatta aina olemassa. Ei silloin ei tarvittaisi hoitajia, eikä olisi hoitajia joiden niskaan kaataa kaikki ongelmat.
No, suurella innollahan sitä sairaanhoitoa on aikanaan lähdetty opiskelemaan. Ammatti ei ollutkaan sitten mitään pelkkää leijailua.
Niin???
Sen vuoksi alalta ei saisi koskaan lähteä tai kaikkien hoitajien pitäisi olla innoissaan siitä työstä?
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa isäsi viikonlopuiksi luoksesi( yleensä vapaapäiviksesi ja lomiksesi).
Saisit realistisen ja paremman kuvan isäsi käyttäytymisestä ja voinnista.
Sekä sinä että isäsi saisitte yhteistä aikaa ja isälläsi olisi henk koht hoitaja 24/7, kun siellä hoitokodissa ei sellaiseen vain oma hoitaja hela tiden ei ole mahdollisuutta.
Onko tulossa paljonkin uusia järjestelyjä?
Se, jos ihminen on syntynyt esim.orvoksi (vrt. nuorisokotien hatkalaiset) tai sukulaisia ei kiinnosta hoitaa (vanhukset), ei tarkoita,eikäoikeuta sitä, että tälläistä henkilöä saa melivalloin kohdella ties mihin diagnoosiin vedoten, kun kukaan ei ole näkemässä.
Kuinka moni nykyään oikeasti haluaa kannustaa esimerkiksi omaa lastaan hoitoalalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajathan pääsisivät helpolla ja vaivatta töissään, jos me ihmiset kävelisimme itse terveinä hautaan.
Ikään kuin hoitajia olisi tilanteista riippumatta aina olemassa. Ei silloin ei tarvittaisi hoitajia, eikä olisi hoitajia joiden niskaan kaataa kaikki ongelmat.
No, suurella innollahan sitä sairaanhoitoa on aikanaan lähdetty opiskelemaan. Ammatti ei ollutkaan sitten mitään pelkkää leijailua.
Niin???
Sen vuoksi alalta ei saisi koskaan lähteä tai kaikkien hoitajien pitäisi olla innoissaan siitä työstä?
Voit kyllä aivan hyvin lähteä.
> isä ei ikinä ole ollut uhkaava meitä lapsia kohtaan
<muutamaan kertaan tuotu poliisisaattueellakin kotiin
Natsistkin perustelivat, että he tekivät vain, mitä heidän käskettiin tehdä.
Oliko se Martin Luther King, joka sanoi, että ongelma eivät ole ne, jotka asioista päättävät, vaan he, jotka antavat kaiken tapahtua.
Ja sanoiko jo jo Einstein, että vain 2 asiaa on ääretöntä: avaruus ja ihmisten tyhmyys, ja ensimmäisestäkään hän ei ole aivan varma.
Mikäli empatiaan kykenevä hoitaja ei näkee epäkohdat, eikä tee asialle mitään, hän ei eroa 1930- luvun tyypeistä millääntasolla.