Menossa yo-juhliin, ärsyttää!

Kyllä meillä huomioidaan yo-juhlissa myös serkut ja kysellään, että mikä sulla olikaan se äidinkielen arvosana neljä vuotta sitten, oliko se cumu, Nellillä oli laudatur, mutta sehän on kuulemma ihan geeneissä, toiset oppii ja toiset ei. Eikä se tee susta yhtään huonompaa, kyllä me tarvitaan ihan kaikenlaisia. Nelli voi nyt pitää  lomaa, kun pääsi paperihaulla suoraa yliopistoon. On se hienoa, kun sinä jaksat vuosi toisensa jälkeen niitä pääsykokeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhäistä se varmaan nyt on harmitella. Olisi kannattanut panostaa lasten koulunkäyntiin edeltävien 12 vuoden aikana.

Mun lapsen todistuksessa on enimmäkseen kymppejä, eikä se ole sattumaa, vaan meidän molempien jatkuvan työn tulosta.

Mutta jos teillä on omatkin juhlat samana päivänä, ei siskon lapsen juhliin ole mikään pakko mennä. Lähetät onnittelut ja lahjan joko etukäteen, tai pistäydyt joku päivä viemässä. Kannattaa opetella pitämään puolensa kohteliaasti ja napakasti.

Hyi hitto mua syletyttää tuollaiset vanhemmat, joille lapsen koulumenestys on elämänprojekti. Ja säälittää heidän lapsensa.

Miksi säälittää? Minulla on kolme ns. menestynyttä lasta ja on äärettömän lohdullista huomata, että 8000 e/kk + bonukset takaa nuorelle kohtalaisen mukavan ja helpon elämän. Eivät ne säälittäviltä vaikuta, päinvastoin.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Jokaisen nuoren aikuisen olisi hyvä vapautua elämästä vanhempiensa odotusten mukaista elämää.

Aina vain tämä ylioppilas Larvantojen yli-ihannointi. Pääsevät jopa lehtiin, mutta ammattiin valmistuneet eivät saa mitään kunnioitusta. Miksi tätä ummehtunutta tapaa ei voida uudistaa?

En kyllä täysin ymmärrä, miksi siskon lapsen menestys on sulta pois? Jäin oikein miettimään, että mikä olisi oma fiilikseni avastaavassa tilanteessa. Veljen lapset ovat niin läheisiä, että oisin superylpeä hyvistä papereista. Jos taas omat lapseni joutuisivat juhlissa jotenkin ikävään tilanteeseen vertailujen tai epäasiallisten kommenttien takia, saisin tämän nopeasti loppumaan ja mahdollisen hölmön sukulaisen tai tökerön vieraan vaikenemaan.

Kerran latasin yhdelle rasittavalle sukulaiselle pari valittua sanaa, kun hän jaksoi hehkuttaa perhejuhlissa tuntitolkulla poikani lätkäharrastusta . Juu, muuten ihan kiva , mutta samalla hän dissasi sukulaistytön soittoharrastusta. "Sinä se olet pimputellut pianoa vuodesta toiseen, mutta mahtaako siitä mitään valmista tulla" Aargh, sain kyllä tämän setäihmisen hiljaiseksi, mutta että otti päähän. Poika muuten lopetti pelaamisen vuosi juhlien jälkeen. Pianotyttö meni lukion jälkeen Sibikseen ja todellakin on tulossa valmista, kun valmistuu ensi vuonna. Ja mikä parasta, setäihminen on yhä elossa ja voi paksusti. On siis tulossa valmistujaisjuhliin.

Muista että L tarkoittaa L niinkuin loser.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Mihin haki opiskelemaan?

Ei ole pakko mennä. Sano, että olet flunssassa.

Ei ole tiedossa mitään juhlia, jaa kahdet rippijuhlat mutta missaan ehkä. 

Olet naurettava. Hän on kehunsa ansainnut.

Vanhempien ei pidä mainostaa miten kirjoittanut, laittaa sivukulmalle todistuksen niin näkee miten kirjoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?

No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.

Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.

 

Usein se hehkutus vaan on enemmän vanhemmista kuin ylioppilaasta lähtevää. Vanhemmat pätee lapsellaan ja nuorelle itselleen se voi olla kiusallista.

Ymmärrän että voi olla, varsinkin jos se hehkutus kumpuaa jostain ylemmyys/alemmuuskompleksista.

Mutta noin muuten niin tottahan vanhemm

kehua retostat lisää, miten omat lapsesi pärjänneet????

Vierailija kirjoitti:

Myöhäistä se varmaan nyt on harmitella. Olisi kannattanut panostaa lasten koulunkäyntiin edeltävien 12 vuoden aikana.

Mun lapsen todistuksessa on enimmäkseen kymppejä, eikä se ole sattumaa, vaan meidän molempien jatkuvan työn tulosta.

Mutta jos teillä on omatkin juhlat samana päivänä, ei siskon lapsen juhliin ole mikään pakko mennä. Lähetät onnittelut ja lahjan joko etukäteen, tai pistäydyt joku päivä viemässä. Kannattaa opetella pitämään puolensa kohteliaasti ja napakasti.

yo todistus on tärkeä, siis mitä kirjoittanut, tärkeä sikäli että jos todella hyvin niin pääsee sinne minne haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapset on saanu kehnot geenit. Mitäs tarrasit ensimmäiseen vastaan kävelevään tolloon. Sisaresi oli fiksu, hoiteli lapsilleen äly- ja ahkeruusperimän. Sitä saa mitä tilaa!

En ainakaan ole näin laskelmoiva.

Itse olin hyvä oppilas, koulun paras, mieheni oli paljon parempi ja lahjakkaampi, lapset kasvatettiin rennosti.

Olen tietysti iloinen yo-tutkinnosta, mutta tämä hehkutus. Vanhemmat hehkuttaa, mun omat vanhemmat ovat soittaneet kolmesti, miten suvun paras ylioppilas on nyt saatu, joka pääsee minne vaan jne jne. Olen kiltisti kuunnellut tätä.

Ja sitten räjähdät juhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

 

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

 

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

 

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan olla

Sua taitaa nhyt harmittaa, että löysäilitte niiden lastenne kanssa. ;) Tässä vaiheessa se on kuule voi-voi. Kasvahan jo isoksi tytöksi, ja yritä kestää, että sun siskontytöllä on sua paremmat paperit. SItä sattuu. LOL

Meillä kävi yhden tuttavan kanssa samoin, heidän tyttärellä oli parempi yo-todistus kuin lapsellani. Nyt lapseni on mausteri ja erittäin hyvin palkatussa työssä esimiestehtävissä,  jonka sai jo vuosi ennen valmistumistaan ja se tuttavaperheen tyttö ei ole saanut vielä edes opiskelupaikkaa, piti välivuoden ja jotenkin häneltä kaikki into hävisi. Tämän tytön äiti käväisi tässäjuuri viime viikolla ja tuumasi, että on katkera tyttärensä kohtalosta ja kateellinen lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

 

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

 

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

 

Ai että, k

"Sanoin, että vanhempani ovatsoittaneet minulle 3 kertaa kertoakseen ylioppilaan arvosanat ja että hän on suvun paras ylioppilas. Samoin siskoni on kertonut tämän minulle. Ihan loistavaa, eikö?"

No voi yhden kerran ! Sano sitten heille, että jos vielä kerran soittavat ja kehuvat häntä, et tule koko juhliin, jospa sitten helpottaisi.