Menossa yo-juhliin, ärsyttää!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinaan kaksi L:ää ja neljä E:tä. Siitä ei kuitenkaan saanut tehdä isoa numeroa, ettei huonommin koulussa pärjänneille sisaruksille tulisi paha mieli. Olin kuitenkin nähnyt kirjoitusten eteen paljon vaivaa, ja useamman viikon ajan käytännössä asuin kirjastossa pänttäämässä.

Muutama vuosi myöhemmin B:n paperit kirjoittaneelle veljelle pidettiin vuosikymmenen juhlat, kun hän oli tehnyt niin kovasti töitä (eli bilettänyt koko lukuloman). Olihan se nyt suoranainen ihme, että pääsi lukiosta käytännössä lukematta läpi.

Kaipa nyt olen katkera luuseri, mutta olisi ollut kiva edes joskus saada omista saavutuksista jotain kunniaa. Eikö myöskään urheilussa pärjääviä saa juhlia, koska muille tulee paha mieli?

Eihän niitä urheilussa pärjänneitäkään vertailla, että suvun paras pituuskähyppääjä, katsokaa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?

No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.

Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.

Usein se hehkutus vaan on enemmän vanhemmista kuin ylioppilaasta lähtevää. Vanhemmat pätee lapsellaan ja nuorelle itselleen se voi olla kiusallista.

Ymmärrän että voi olla, varsinkin jos se hehkutus kumpuaa jostain ylemmyys/alemmuuskompleksista.

Mutta noin muuten niin tottahan vanhemmatkin hehkuttaa ja on ylpeitä, onhan se sivulauseessa myös vanhempien ponnistelujen määränpää. Eikös se äidinlyyrakin siitä kerro?

Jälkikasvustaan saa olla ylpeä!

Saa olla, mutta itseen tajua, että ylppäreissä mainostetaan, montako ällää kukakin sai ja vertaillaan suvun nuorison tuloksia.

Ja mainittakoon, että omat lapseni ovat hyvissä yliopisto-opinnoissa. Mutta ketuttaa tuo hehkutus (vanhemmat ja isovanhemmat), että suvun paras ylioppilas.

No taitaa tulla osaltani lyhyet juhlat.

-ap

Pysy pois juhlista,kun olet noin typerä.Lähetä vaan 500euroa tilille ja onnittelukortti.

50 e riittää. Arvosanoista täysin riippumatta.

Niin mitäs noista juhlista on väliä. Saadaan taas yksi hyvä syy ahdistua ja valittaa ja olla kateellinen toisen menestyksestä ja onnesta. Just joo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.

Sinähän se tässä olet ainoa joka vertailee.

Ylipppilaabåv vanhemmat ja isovanhemmat hehkuttavat (soittavat!) miten X on suvun paras ylioppilas ja menee opiskelemaan minne haluaa.

No mutta eikö se olekin hienoa jos pääsee minne haluaa? Sisaresi lapsi, sinunkin rakas ja ylpeytesi? Kyllä minä ainakin olen ylpeä siskoni lapsien hyvistä asioista, aivan kuten hän on kokee iloa ja ylpeyttä minun lasteni onnistumista. 

Surullista jos ette ole läheisiä siskosi kanssa. Me ei ylpeillä muille, mutta kyllä sisäpiirin kesken, ja siihen kuuluu niin isovanhemmat kuin lähimmät ystävätkin. Jospa isovanhemmat hehkuttavat sinulle siksi, että sinäkin olet osallinen tästä ilosta, voitte yhdessä hehkutella?

Mä taas en ole ylpeä lapsistani. Mun mielestä he ovat ansainneet asiat itse ja voivat olla siitä ylpeitä, mulle ei kuulu mitään heidän loisteestaan.. Itselleni riittää omat ansioni,.

Lapsesi kyllä toivoisivat sinun olevan heistä ja heidän saavutuksistaan ylpeä. Se on yksi hyväksymisen muoto ja tuen osoittamisen tapa.

Lapsesi myös ovat ylpeitä sinusta ja ansioistasi - ellet sitten ole tukahduttanut heissä tätä hyvin tärkeää ja luonnollista läheisten ihmisten kiintymyksen ja rakkauden osoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinaan kaksi L:ää ja neljä E:tä. Siitä ei kuitenkaan saanut tehdä isoa numeroa, ettei huonommin koulussa pärjänneille sisaruksille tulisi paha mieli. Olin kuitenkin nähnyt kirjoitusten eteen paljon vaivaa, ja useamman viikon ajan käytännössä asuin kirjastossa pänttäämässä.

Muutama vuosi myöhemmin B:n paperit kirjoittaneelle veljelle pidettiin vuosikymmenen juhlat, kun hän oli tehnyt niin kovasti töitä (eli bilettänyt koko lukuloman). Olihan se nyt suoranainen ihme, että pääsi lukiosta käytännössä lukematta läpi.

Kaipa nyt olen katkera luuseri, mutta olisi ollut kiva edes joskus saada omista saavutuksista jotain kunniaa. Eikö myöskään urheilussa pärjääviä saa juhlia, koska muille tulee paha mieli?

Eihän niitä urheilussa pärjänneitäkään vertailla, että suvun paras pituuskähyppääjä, katsokaa kaikki.

Meinaatko, että Kalle Rovanperää ei pidetä suvun parhaana ralliajana? Vaiko että sitä ei mainita, vaan hoetaan, että kyllä muutkin lapset ihan hyvin peltoautoa ajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin päin, että tytär viime keväänä kirjoitti 3 L:ää ja 2 E:tä. Ei halunnut laittaa todistustaan esille, koska halusi välttää sen kamalan vauhkoamisen. Joku saattoi tulkita sen niin, että kirjoitukset menivät huonosti, mutta eipä sillä ole väliä. Jokainen saa ajatella miten haluaa.

Ihmisarvoa ei mitata todistuksen perusteella. Tsemppiä ap, ymmärrän näkemyksesi oikein hyvin.

Laitetaanko jossain päin Suomea todistukset esille?

Ainakin meillä, täällä Etelä-Suomessa on ollut tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.

Sinähän se tässä olet ainoa joka vertailee.

Ylipppilaabåv vanhemmat ja isovanhemmat hehkuttavat (soittavat!) miten X on suvun paras ylioppilas ja menee opiskelemaan minne haluaa.

No mutta eikö se olekin hienoa jos pääsee minne haluaa? Sisaresi lapsi, sinunkin rakas ja ylpeytesi? Kyllä minä ainakin olen ylpeä siskoni lapsien hyvistä asioista, aivan kuten hän on kokee iloa ja ylpeyttä minun lasteni onnistumista. 

Surullista jos ette ole läheisiä siskosi kanssa. Me ei ylpeillä muille, mutta kyllä sisäpiirin kesken, ja siihen kuuluu niin isovanhemmat kuin lähimmät ystävätkin. Jospa isovanhemmat hehkuttavat sinulle siksi, että sinäkin olet osallinen tästä ilosta, voitte yhdessä hehkutella?

Mä taas en ole ylpeä lapsistani. Mun mielestä he ovat ansainneet asiat itse ja voivat olla siitä ylpeitä, mulle ei kuulu mitään heidän loisteestaan.. Itselleni riittää omat ansioni,.

? Minä olen ylpeä sekä omista, sisarusteni että ystävienikin lapsista, eikä se liity loisteeseen tai ansaittuihin asioihin olleellisemmin. Ihan yhtä lailla olen ylpeä, oli nepsy, kehitysvammainen tai neuronormaali. 

Ehkä käytämme sanaa ylpeys eri tavalla, minulla se liittyy välittämiseen, kiintymiseen ja rakkauteen. Ylpistely tai pullistelu taas eivät liity ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.

Ap.

En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...

En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.

Herranjesta. Kyllä nyt lapsen vanhemmat ja isovanhemmat saa hehkuttaa, jos lapsi menestyy hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Jos saa parhaat numerot, mitä saada voi, niin ne sitten on parhaat. Eikä tämä asia muutukaan tietysti sillä, että se apta harmittaa. Ne numerot on vaan edelleen parhaat.

Ihan sydäntä kylmää, että joku voi ajatella oman sisarensa lapsesta noin. Ja vielä kuvitella, että sisaren täysin luonnollinen ilahtuminen ja asian hehkuttaminen on joku hänelle osoitettu ele. Näkee kyllä, kuka on tottunut olemaan perheen prinsessa ja hehkutuksen kohde tai ainakin sellaiseksi hysteerisesti pyrkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.

Ap.

En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...

En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.

Haluan oikein korostaa, miten en arvioi ihmisiä tulosten kautta, mutta kun tässä nyt on hehkutettu, miten suvun paras ylioppilas menee juuri tiettyyn opinahjoon, niin halusin korostaa, että kyllä minunkin lapseni ovat ihan hyviin opiskelupaikkoihin päätyneet, vaikka eivät olleet koulunsa parhaita.

En edes tiedä heidän arvosanojaan. Saati että olisin naulannut oveen todistuksen. Se ei minusta ollut tärkeää, vaan tärkeää oli, että he olivat valmistuneet ja uusi elämä aikuisena on edessä.

Vierailija kirjoitti:

Herranjesta. Kyllä nyt lapsen vanhemmat ja isovanhemmat saa hehkuttaa, jos lapsi menestyy hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Jos saa parhaat numerot, mitä saada voi, niin ne sitten on parhaat. Eikä tämä asia muutukaan tietysti sillä, että se apta harmittaa. Ne numerot on vaan edelleen parhaat.

Ihan sydäntä kylmää, että joku voi ajatella oman sisarensa lapsesta noin. Ja vielä kuvitella, että sisaren täysin luonnollinen ilahtuminen ja asian hehkuttaminen on joku hänelle osoitettu ele. Näkee kyllä, kuka on tottunut olemaan perheen prinsessa ja hehkutuksen kohde tai ainakin sellaiseksi hysteerisesti pyrkii.

No voi sentään kun sydäntä kylmää. Olen iloinen ylioppilaan puolesta, mutta en siitä, että verrataan, että NYT on suvun paras ylioppilas, kun aiemmat ylioppilaat ovat olleet minun lapseni. Joo pitäis iloita hirveästi ko vertailusta. Ja siitä, että se megafonilla huudetaan juhlissakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.

Ap.

En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...

En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.

Haluan oikein korostaa, miten en arvioi ihmisiä tulosten kautta, mutta kun tässä nyt on hehkutettu, miten suvun paras ylioppilas menee juuri tiettyyn opinahjoon, niin halusin korostaa, että kyllä minunkin lapseni ovat ihan hyviin opiskelupaikkoihin päätyneet, vaikka eivät olleet koulunsa parhaita.

En edes tiedä heidän arvosanojaan. Saati että olisin naulannut oveen todistuksen. Se ei minusta ollut tärkeää, vaan tärkeää oli, että he olivat valmistuneet ja uusi elämä aikuisena on edessä.

Sanoin, että vanhempani ovatsoittaneet minulle 3 kertaa kertoakseen ylioppilaan arvosanat ja että hän on suvun paras ylioppilas. Samoin siskoni on kertonut tämän minulle. Ihan loistavaa, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.

Ap.

En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...

En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.

Haluan oikein korostaa, miten en arvioi ihmisiä tulosten kautta, mutta kun tässä nyt on hehkutettu, miten suvun paras ylioppilas menee juuri tiettyyn opinahjoon, niin halusin korostaa, että kyllä minunkin lapseni ovat ihan hyviin opiskelupaikkoihin päätyneet, vaikka eivät olleet koulunsa parhaita.

En edes tiedä heidän arvosanojaan. Saati että olisin naulannut oveen todistuksen. Se ei minusta ollut tärkeää, vaan tärkeää oli, että he olivat valmistuneet ja uusi elämä aikuisena on edessä.

Aikamoista itsepetosta. Jos oikeasti et välittäisi tippaakaan mistään arvosanoista, kuinka sinua voi harmittaa, että arvosanoja hehkutetaan? Ei sellaisen asian hehkuttaminen haittaa tai ota päästä, josta ei tippaakaan välitä.

Jos sinulle on ihan sama, mitkä arvosanat lapsesi tai siskosi tyttö kirjoitti, mikä sinua estää iloitsemasta siitä, että siskosi ja vanhempasi ovat onnellisia ja iloisia ja lapsikin on EHKÄ hyvän elämän alussa?

No, voithan lohduttautua sillä kaikella, mikä vielä voi siskonlapsen elämässä mennä pieleen. Elämä kun ei anna tosiaan takuita, ei edes hyviä arvosanoja kirjoittaneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aikoinaan kaksi L:ää ja neljä E:tä. Siitä ei kuitenkaan saanut tehdä isoa numeroa, ettei huonommin koulussa pärjänneille sisaruksille tulisi paha mieli. Olin kuitenkin nähnyt kirjoitusten eteen paljon vaivaa, ja useamman viikon ajan käytännössä asuin kirjastossa pänttäämässä.

Muutama vuosi myöhemmin B:n paperit kirjoittaneelle veljelle pidettiin vuosikymmenen juhlat, kun hän oli tehnyt niin kovasti töitä (eli bilettänyt koko lukuloman). Olihan se nyt suoranainen ihme, että pääsi lukiosta käytännössä lukematta läpi.

Kaipa nyt olen katkera luuseri, mutta olisi ollut kiva edes joskus saada omista saavutuksista jotain kunniaa. Eikö myöskään urheilussa pärjääviä saa juhlia, koska muille tulee paha mieli?

Eihän niitä urheilussa pärjänneitäkään vertailla, että suvun paras pituuskähyppääjä, katsokaa kaikki.

Meinaatko, että Kalle Rovanperää ei pidetä suvun parhaana ralliajana? Vaiko että sitä ei mainita, vaan hoetaan, että kyllä muutkin lapset ihan hyvin peltoautoa ajaa?

Mulle ainakaan sillä ei oo vtunkaan väliä ajaako joku Kalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin päin, että tytär viime keväänä kirjoitti 3 L:ää ja 2 E:tä. Ei halunnut laittaa todistustaan esille, koska halusi välttää sen kamalan vauhkoamisen. Joku saattoi tulkita sen niin, että kirjoitukset menivät huonosti, mutta eipä sillä ole väliä. Jokainen saa ajatella miten haluaa.

Ihmisarvoa ei mitata todistuksen perusteella. Tsemppiä ap, ymmärrän näkemyksesi oikein hyvin.

Laitetaanko jossain päin Suomea todistukset esille?

Ainakin meillä, täällä Etelä-Suomessa on ollut tapana.

Ei ollut tapana kun minä pääsin ylioppilaaksi ja hyvä niin. Ei se todistus ole korreloinut menestyksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.

Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.

Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.

Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .

Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...

Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti.  Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.

Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.

Ap.

En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...

En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.

Haluan oikein korostaa, miten en arvioi ihmisiä tulosten kautta, mutta kun tässä nyt on hehkutettu, miten suvun paras ylioppilas menee juuri tiettyyn opinahjoon, niin halusin korostaa, että kyllä minunkin lapseni ovat ihan hyviin opiskelupaikkoihin päätyneet, vaikka eivät olleet koulunsa parhaita.

En edes tiedä heidän arvosanojaan. Saati että olisin naulannut oveen todistuksen. Se ei minusta ollut tärkeää, vaan tärkeää oli, että he olivat valmistuneet ja uusi elämä aikuisena on edessä.

Sanoin, että vanhempani ovatsoittaneet minulle 3 kertaa kertoakseen ylioppilaan arvosanat ja että hän on suvun paras ylioppilas. Samoin siskoni on kertonut tämän minulle. Ihan loistavaa, eikö?

Siskonlapsen, siskosi ja vanhempiesi kannalta, kyllä, on ihan loistavaa. Sinun kannaltasi pelkkää faktaa. Siskosi lapsi kirjoitti paremmat arvosanat kuin sinun lapsesi. Deal with it.

Valitettavasti aina on tasoeroja. Vain 15 % kokelaista saa sen arvosanan L ja heidät laitetaan oikein järjestykseen.

Lapsillani on 9 serkkua puoleltani. Yksi näistä kirjoitti todella hyvin ja pääsi ekalla yrittämällä haluamaansa opiskelupaikkaan johon todella vaikea päästä. Olen iloinen ja ylpeä siitä kuinka hyvin sisarukseni lapsi pärjäsi. Toisaalta olen kyllä ylpeä muistakin sisarusteni lapsista. Niistäkin jolla koulunkäynti ei oikein sujunut mutta ovat muuten huippu tyyppejä. Niin empaattisia ja ahkeria työssään. Kaikista näistä serkuista löytyy asioita joista olla ylpeä. Yksi on hyvä yhdessä asiassa ja toinen toisessa.

Omista lapsistani yksi kirjoitti keskinkertaiset paperit mutta olen hänestä todella ylpeä sillä teki paljon töitä lukulomalla ja sitä ennen lukihäiriöstään huolimatta. Toinen lapseni keskeytti lukion ja vaihtoi amikseen mutta olen ylpeä siitä kuinka hyvin menee siellä ja on löytänyt alan joka kiinnostaa häntä. Kolmas lapseni on vasta yläkoulussa. Voi olla että hän kirjoittaa aikanaan loistavat paperit. Ainakin yläkoulussa keskiarvo on ollut 10 tienoilla. Jos kolmas lapseni päättäisi mennä amikseen niin se olisi minulle ok. Jos kirjoittaa lukiosta hyvin niin se ok. Olen ylpeä jos uskaltaa elää haluamaansa elämää ja nauttii elämästään. Kunhan ei vahingoita muita ja on onnellinen niin se riittää.