Menossa yo-juhliin, ärsyttää!
Siskon lapsi pääsee ylioppilaaksi ja olen toki iloinen, mutta hän on saamassa hirveän määrän älliä, tai siis kaikki. Nyt sitä sitten hehkutetaan, miten on suvun paras ylioppilas. Kiva omien lasten sellaista kuunnella, heillä keskivertopaperit. Kertokaa miten selvitä juhlista tulematta hulluksi!
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Saa olla, mutta itseen tajua, että ylppäreissä mainostetaan, montako ällää kukakin sai ja vertaillaan suvun nuorison tuloksia.
Ja mainittakoon, että omat lapseni ovat hyvissä yliopisto-opinnoissa. Mutta ketuttaa tuo hehkutus (vanhemmat ja isovanhemmat), että suvun paras ylioppilas.
No taitaa tulla osaltani lyhyet juhlat.
-ap
Mitä se sinulta on pois, jos uusi ylioppilas on saanut suvun parhaat tulokset? Ylioppilastodistus on uuden ylioppilaan tähän mennessä paras suoritus. Se on vain välietappi, jonka omat lapsesi ovat jo sivuuttaneet.
Oikeasti et itse taida olla ylioppilas ollenkaan, sillä muuten tietäisit, että ylioppilastodistus ei kiinnosta ketään enää sen jälkeen, kun on seuraavassa opiskelupaikassa.
En vaan pidä siitä, että suvun nuorten edessä hehkutetaan tätä yhtä ja sen erinomaisuutta. On muissakin paljon hyvää.
Anna hehkuttaa. Mene juhliin rauhallisena, anna leuhkimisen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se, että on älliä, ei tarkoita menestymistä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin päin, että tytär viime keväänä kirjoitti 3 L:ää ja 2 E:tä. Ei halunnut laittaa todistustaan esille, koska halusi välttää sen kamalan vauhkoamisen. Joku saattoi tulkita sen niin, että kirjoitukset menivät huonosti, mutta eipä sillä ole väliä. Jokainen saa ajatella miten haluaa.
Ihmisarvoa ei mitata todistuksen perusteella. Tsemppiä ap, ymmärrän näkemyksesi oikein hyvin.
Laitetaanko jossain päin Suomea todistukset esille?
Ainakin meillä, täällä Etelä-Suomessa on ollut tapana.
Se on viimeisen päälle viheliäinen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Typerä ap. Kateellinen.
En ole kateellinen. Miksi olisin, omat lapset ovat menestyneet hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sellaisissa yhteisjuhlissa, missä toinen lapsista sai tosi hyvät paperit ja toinen ei. Oli ikävä kuunnella, kun kaikki kehuivat kilvan tätä toista ja toinen jäi aika pitkälti sivuun. Ihan yhtä lailla kummatkin juhlittavat ansaitsevat yhtä suuren huomion ja kehut.
Mutta jos juhlissa on vain yksi juhlittava, niin eihän siinä tilanteessa yleensä mitään vertailua edes synny. Siellä juhlitaan häntä. Vertailu ja kateus on inhimillistä mutta ei opiskelumenestys kerro vielä muusta tulevasta menestyksestä edes työelämässä, muusta elämästä puhumattakaan. Kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki.
Kirjotan tähän varmuuden vuoksi vaikka voi olla, että tää keskustelu on jo ihan kuopattu eikä tätä lue enää kukaan: jos joku teistä ajautuu tollasiin yhteisjuhliin, niin pliis, menkää kehumaan myös sitä toista ylioppilasta. Se on todennäköisesti todella ikävä muisto sille ylioppilaalle, jos koko juhlaväki käy vaan kilpaa kehumassa toista ja häntä ei huomata ollenkaan. :( Ollaan kivoja toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.
Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.
Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.
Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .
Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...
Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti. Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.
Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.
Ap.
En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...
En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.
Haluan oikein korostaa, miten en arvioi ihmisiä tulosten kautta, mutta kun tässä nyt on hehkutettu, miten suvun paras ylioppilas menee juuri tiettyyn opinahjoon, niin halusin korostaa, että kyllä minunkin lapseni ovat ihan hyviin opiskelupaikkoihin päätyneet, vaikka eivät olleet koulunsa parhaita.
En edes tiedä heidän arvosanojaan. Saati että olisin naulannut oveen todistuksen. Se ei minusta ollut tärkeää, vaan tärkeää oli, että he olivat valmistuneet ja uusi elämä aikuisena on edessä.
Hah, vai et tiedä arvosanoja, just joo, että se olikin taas jonkun pitkästyneen idiootin ajanvietealoitus, hitto teidän kanssanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.
Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.
Jos hän on suvun paras ylioppilas, niin miksi sitä ei sanota ääneen? Sinun lapsesi voi kirjoittaa vuoden parhaan gradun tai voittaa kansainväliset ammattikoululaisten taitokisat, jolloin hänetki huomataan.
Ai että, kansainväliset ammattikoululaisten kisat, kun just sanoin, että he ovat korkeasti arvostetuissa yliopistoissa. Niin, ehkä se jossain päin on tapana mainostaa arvosanoja. Ja jos on joku, jonka arvosanat eivät kestä päivänvaloa niin sitten vaan ollaan että mmmmnnnnnjjjnnoooo .
Huh nyt meni jo ikäväksi ylpeilyksi sinulla. Ai että oikein korkeasti arvostetut yliopistot kyseessä, onko meillä Suomessa tiukkakin ranking? Tältä maisterilta mennyt ohi kun ei vertailu kiinnosta. Toisin kuin sinua, kun oikein osoitit ja alleviivasit, ettei sinun lapsesi sentään missään amiksessa...
Ilmeisesti sun lapset kuitenkin kirjoitti paremmin kuin keskiverrosti, tai sitten lukivat ahkerasti pääsykokeisiin. Ei mitään syytä sun nyt harmistella, että siskonkin lapsella meni mukavasti. Mutta voisit asenteitasi tarkistaa, ihmeellistä titteleiden kumartelua.
Minulle nyt vaan on outoa, että noin kovin hehkutetaan ylioppilaan arvosanoja, toki olen aina ja nytkin osallistunut ylioppilaan iloon ylioppilaaksi pääsyn johdosta. Mutta tässä jatkuu suvun perinne, että kaikki ovat arvojärjestyksessä. Koulutuksen, arvosanojen, palkan, omaisuuden suhteen.
Ap.
En tiedä huomasitko, mutta valitettavasti tämä sukusi perinne välittyi äskeisestä viestistäsi vahvasti. Halveksit amislaisia, omasi ovat sentään arvostetuissa yliopistoissa...
En ymmärrä ollenkaan tällaista arvotusta enkä kateutta. Ilmeisesti korreloivat vahvasti.
Haluan oikein korostaa, miten en arvioi ihmisiä tulosten kautta, mutta kun tässä nyt on hehkutettu, miten suvun paras ylioppilas menee juuri tiettyyn opinahjoon, niin halusin korostaa, että kyllä minunkin lapseni ovat ihan hyviin opiskelupaikkoihin päätyneet, vaikka eivät olleet koulunsa parhaita.
En edes tiedä heidän arvosanojaan. Saati että olisin naulannut oveen todistuksen. Se ei minusta ollut tärkeää, vaan tärkeää oli, että he olivat valmistuneet ja uusi elämä aikuisena on edessä.
Hah, vai et tiedä arvosanoja, just joo, että se olikin taas jonkun pitkästyneen idiootin ajanvietealoitus, hitto teidän kanssanne!
En tiedä, meillä on tällaista monessa asiassa.
Eipä sitä kaikissa juhlissa edes tehdä mitään numeroa tai "hehkuttamista" vaikka se todistus olisi miten hyvä. Ja niin se minusta pitää mennäkin. Ainakin meillä se todistus vain laitettiin esille sivupöydälle ja sitä sai sitten katsoa se joka halusi. Emme erityisesti siitä edes kenenkään kanssa keskustelleet vaan puhuimme vain siitä miten pääsi nyt ylioppilaaksi. Tämä siitä huolimatta että lapsemme kirjoitti viisi ällää ja kaksi eximiaa.
Myöhäistä se varmaan nyt on harmitella. Olisi kannattanut panostaa lasten koulunkäyntiin edeltävien 12 vuoden aikana.
Mun lapsen todistuksessa on enimmäkseen kymppejä, eikä se ole sattumaa, vaan meidän molempien jatkuvan työn tulosta.
Mutta jos teillä on omatkin juhlat samana päivänä, ei siskon lapsen juhliin ole mikään pakko mennä. Lähetät onnittelut ja lahjan joko etukäteen, tai pistäydyt joku päivä viemässä. Kannattaa opetella pitämään puolensa kohteliaasti ja napakasti.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä, siedä vaan. Jos alat protestoida sitä pidetään epäkohteliaana.
Tosin en ole itsekään noudattanut ohjettani, vaan sanonut suoraan, ettei sillä ällien määrillä ole mitään väliä. Mun kohdalla sitä eivät voi laittaa kateudenkaan piikkiin, kun olin itse ylioppilaana se hekutettu (ja inhosin sitä silloinkin).
Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.
Olet tyypillinen nykyajan tuote: katkera ja kaunainen olento, joka ei siedä sitä, että on olemassa lahjakkaita ihmisiä ja että kovasta työnteosta, sinnikkyydestä ja älystä palkitaan. Lasten on hyvä oppia, miten maailma makaa. Se "osallistumisesta palkitaan" -tyyli jäi alakouluun.
Hei, täällä lukion opettaja.
Itse asiassa aika usein nuo parhaimmat kirjaimet kaikesta naaraavat opiskelijat ovat saaneet syntymälahjana helpon omaksumiskyvyn - kyllä ainakin meidän lukiossa ymmärretään, että monta kertaa on "paljon parempi" tulos jos joku, jolla on vaikeampi oppimispolku saavuttaa vaikkapa C:n paperit, jos ne on sinnikkäällä työllä saavutetut.
Toivottavasti myös kodeissa osattaisiin arvostaa sitä oman lapsen ponnistelua. Mille kirjainyhdistelmälle sillä sitten päätyykään.
Liian monen "akateeminen huippusuoritus" on liuta Lliä, vaikka siitä yo-kirjoituksesta se elämän rakentaminen ja mielekkään aikuisuuden hankkiminen vasta alkaa.
Jokainen ylioppilas on arvostuksensa ansainnut.(kuten myös amis...)
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistä se varmaan nyt on harmitella. Olisi kannattanut panostaa lasten koulunkäyntiin edeltävien 12 vuoden aikana.
Mun lapsen todistuksessa on enimmäkseen kymppejä, eikä se ole sattumaa, vaan meidän molempien jatkuvan työn tulosta.
Mutta jos teillä on omatkin juhlat samana päivänä, ei siskon lapsen juhliin ole mikään pakko mennä. Lähetät onnittelut ja lahjan joko etukäteen, tai pistäydyt joku päivä viemässä. Kannattaa opetella pitämään puolensa kohteliaasti ja napakasti.
Varmaan tosta tulee lapsi, jonka pääsaavutus on elämässä lukion päästötodistus,
Vierailija kirjoitti:
Sun lapset on saanu kehnot geenit. Mitäs tarrasit ensimmäiseen vastaan kävelevään tolloon. Sisaresi oli fiksu, hoiteli lapsilleen äly- ja ahkeruusperimän. Sitä saa mitä tilaa!
Sun provo- ja sukkeluusgeenit on ainakin todella surketa. Eikä ÄO myöskään paljon kengännumroa isompi koska et tajunnut olla hiljaa ja hoksata ettei taito riitä mukamas nasevaan kommentointiin.
Kirjoitin itse aikoinani oikein hyvin, olin pienen lukiomme priimus ja juurikin suvun paras. Isä hehkutti todella nolostuttavasti mutta tottakai olin itsekin innoissani ja juhlin hyvillä mielin. Jos joku sukulainen olisi juhlapäivänäni ilmaissut, että on loukkaantunut omien lastensa puolesta, olisi kyllä pilannut päiväni täysin. Nyt kun miettii niin hassuahan se on, että yo-tulokset on niin julkisia. Itseä vartenhan se kova työ tehdään ja paras palkinto on mieluinen jatko-opiskelupaikka, ei kenenkään kateus tai hehkutus.
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistä se varmaan nyt on harmitella. Olisi kannattanut panostaa lasten koulunkäyntiin edeltävien 12 vuoden aikana.
Mun lapsen todistuksessa on enimmäkseen kymppejä, eikä se ole sattumaa, vaan meidän molempien jatkuvan työn tulosta.
Mutta jos teillä on omatkin juhlat samana päivänä, ei siskon lapsen juhliin ole mikään pakko mennä. Lähetät onnittelut ja lahjan joko etukäteen, tai pistäydyt joku päivä viemässä. Kannattaa opetella pitämään puolensa kohteliaasti ja napakasti.
Hyi hitto mua syletyttää tuollaiset vanhemmat, joille lapsen koulumenestys on elämänprojekti. Ja säälittää heidän lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla, mutta itseen tajua, että ylppäreissä mainostetaan, montako ällää kukakin sai ja vertaillaan suvun nuorison tuloksia.
Ja mainittakoon, että omat lapseni ovat hyvissä yliopisto-opinnoissa. Mutta ketuttaa tuo hehkutus (vanhemmat ja isovanhemmat), että suvun paras ylioppilas.
No taitaa tulla osaltani lyhyet juhlat.
-ap
Mitä se sinulta on pois, jos uusi ylioppilas on saanut suvun parhaat tulokset? Ylioppilastodistus on uuden ylioppilaan tähän mennessä paras suoritus. Se on vain välietappi, jonka omat lapsesi ovat jo sivuuttaneet.
Oikeasti et itse taida olla ylioppilas ollenkaan, sillä muuten tietäisit, että ylioppilastodistus ei kiinnosta ketään enää sen jälkeen, kun on seuraavassa opiskelupaikassa.
En vaan pidä siitä, että suvun nuorten edessä hehkutetaan tätä yhtä ja sen erinomaisuutta. On muissakin paljon hyvää.
Voisiko ne muut järjestää vastaavan juhlan, jossa heitä hehkutetaan? Vai oletko niitä, jotka siskon lapsen ristiäisissä ilmoittavat, että mepä mennään nyt naimisiin, kun pappikin on paikalla. Eli haluavat varastaa muiden juhlat hinnalla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistä se varmaan nyt on harmitella. Olisi kannattanut panostaa lasten koulunkäyntiin edeltävien 12 vuoden aikana.
Mun lapsen todistuksessa on enimmäkseen kymppejä, eikä se ole sattumaa, vaan meidän molempien jatkuvan työn tulosta.
Mutta jos teillä on omatkin juhlat samana päivänä, ei siskon lapsen juhliin ole mikään pakko mennä. Lähetät onnittelut ja lahjan joko etukäteen, tai pistäydyt joku päivä viemässä. Kannattaa opetella pitämään puolensa kohteliaasti ja napakasti.
Hyi hitto mua syletyttää tuollaiset vanhemmat, joille lapsen koulumenestys on elämänprojekti. Ja säälittää heidän lapsensa.
Miksi säälittää? Minulla on kolme ns. menestynyttä lasta ja on äärettömän lohdullista huomata, että 8000 e/kk + bonukset takaa nuorelle kohtalaisen mukavan ja helpon elämän. Eivät ne säälittäviltä vaikuta, päinvastoin.
Yo-juhlissa kannattaa sanoa kaikille:
YO! Wazzaap bro?!!!
[/quote]
Saa olla, mutta itseen tajua, että ylppäreissä mainostetaan, montako ällää kukakin sai ja vertaillaan suvun nuorison tuloksia.
Ja mainittakoon, että omat lapseni ovat hyvissä yliopisto-opinnoissa. Mutta ketuttaa tuo hehkutus (vanhemmat ja isovanhemmat), että suvun paras ylioppilas.
No taitaa tulla osaltani lyhyet juhlat.
-ap[/quote]
Mitä se sinulta on pois, jos uusi ylioppilas on saanut suvun parhaat tulokset? Ylioppilastodistus on uuden ylioppilaan tähän mennessä paras suoritus. Se on vain välietappi, jonka omat lapsesi ovat jo sivuuttaneet.
Oikeasti et itse taida olla ylioppilas ollenkaan, sillä muuten tietäisit, että ylioppilastodistus ei kiinnosta ketään enää sen jälkeen, kun on seuraavassa opiskelupaikassa.