Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menossa yo-juhliin, ärsyttää!
22.05.2023 |
Siskon lapsi pääsee ylioppilaaksi ja olen toki iloinen, mutta hän on saamassa hirveän määrän älliä, tai siis kaikki. Nyt sitä sitten hehkutetaan, miten on suvun paras ylioppilas. Kiva omien lasten sellaista kuunnella, heillä keskivertopaperit. Kertokaa miten selvitä juhlista tulematta hulluksi!
Kommentit (116)
Minusta olisi ankeaa, jos ei saisi olla hyvä, jotta serkuille ei tule paha mieli. Jokaisella on mahdollisuus opiskella ja oppia. Jos ei käytä tilaisuutta hyväkseen, niin on aika alhaista olla kateellinen sille, joka viitsi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se todistuksen tuijottelu on vain 0,01% koko juhlista. Älä jää kuuntelemaan vaan nauti juhlista muuten.
Vierailija kirjoitti:
Sun lapset on saanu kehnot geenit. Mitäs tarrasit ensimmäiseen vastaan kävelevään tolloon. Sisaresi oli fiksu, hoiteli lapsilleen äly- ja ahkeruusperimän. Sitä saa mitä tilaa!
En ainakaan ole näin laskelmoiva.
Itse olin hyvä oppilas, koulun paras, mieheni oli paljon parempi ja lahjakkaampi, lapset kasvatettiin rennosti.
Olen tietysti iloinen yo-tutkinnosta, mutta tämä hehkutus. Vanhemmat hehkuttaa, mun omat vanhemmat ovat soittaneet kolmesti, miten suvun paras ylioppilas on nyt saatu, joka pääsee minne vaan jne jne. Olen kiltisti kuunnellut tätä.
Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?
No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.
Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.
Usein se hehkutus vaan on enemmän vanhemmista kuin ylioppilaasta lähtevää. Vanhemmat pätee lapsellaan ja nuorelle itselleen se voi olla kiusallista.
No juuri näin, vanhemmista ja isovanhemmista. Nuori itse on oikein rauhallinen ja mukava. Enkä ole kateellinen, omat lapseni ovat päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.
Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?
No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.
Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.
Usein se hehkutus vaan on enemmän vanhemmista kuin ylioppilaasta lähtevää. Vanhemmat pätee lapsellaan ja nuorelle itselleen se voi olla kiusallista.
Ymmärrän että voi olla, varsinkin jos se hehkutus kumpuaa jostain ylemmyys/alemmuuskompleksista.
Mutta noin muuten niin tottahan vanhemmatkin hehkuttaa ja on ylpeitä, onhan se sivulauseessa myös vanhempien ponnistelujen määränpää. Eikös se äidinlyyrakin siitä kerro?
Jälkikasvustaan saa olla ylpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?
No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.
Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.
Itse en koskaan hehkuttaisi mitään ilmiömäistä ällämäärää, vaan olen vaatimaton perusluonteeltani. Siinä se ero.
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä elävä esimerkki orjamoraalista, jonka lähtökohtana on kauna.
What :D tää on jo koomista! No mutta kiitos nauruista!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.
Sinähän se tässä olet ainoa joka vertailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele tilanne toisin päin: mitäpä jos teillä juhlittaisiin ilmiömäistä ällämäärää, ja siskosi lapsi olisi suoriutunut lukiosta keskinkertaisesti? Miten haluaisit, että siskosi suhtautuisi?
No, tietysti, onnitellen ja juhlien vaan kaikkia lukiosta valmistuneita.
Kateuden hetkessä kannattaa joskus keikauttaa asemat toisin päin, niin tilanteen näkee ulkopuolelta, ja ikävä tunne mitätöityy.
Usein se hehkutus vaan on enemmän vanhemmista kuin ylioppilaasta lähtevää. Vanhemmat pätee lapsellaan ja nuorelle itselleen se voi olla kiusallista.
Ymmärrän että voi olla, varsinkin jos se hehkutus kumpuaa jostain ylemmyys/alemmuuskompleksista.
Mutta noin muuten niin tottahan vanhemmatkin hehkuttaa ja on ylpeitä, onhan se sivulauseessa myös vanhempien ponnistelujen määränpää. Eikös se äidinlyyrakin siitä kerro?
Jälkikasvustaan saa olla ylpeä!
Saa olla, mutta itseen tajua, että ylppäreissä mainostetaan, montako ällää kukakin sai ja vertaillaan suvun nuorison tuloksia.
Ja mainittakoon, että omat lapseni ovat hyvissä yliopisto-opinnoissa. Mutta ketuttaa tuo hehkutus (vanhemmat ja isovanhemmat), että suvun paras ylioppilas.
No taitaa tulla osaltani lyhyet juhlat.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sellaisissa yhteisjuhlissa, missä toinen lapsista sai tosi hyvät paperit ja toinen ei. Oli ikävä kuunnella, kun kaikki kehuivat kilvan tätä toista ja toinen jäi aika pitkälti sivuun. Ihan yhtä lailla kummatkin juhlittavat ansaitsevat yhtä suuren huomion ja kehut.
Mutta jos juhlissa on vain yksi juhlittava, niin eihän siinä tilanteessa yleensä mitään vertailua edes synny. Siellä juhlitaan häntä. Vertailu ja kateus on inhimillistä mutta ei opiskelumenestys kerro vielä muusta tulevasta menestyksestä edes työelämässä, muusta elämästä puhumattakaan. Kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pysty olemaan iloinen uuden ylioppilaan menestyksestä? On sentään sukua.
Olen iloinen, että hän kirjoitti ylioppilaaksi, ja siitä, että hän pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta en tykkää siitä, miten häntä hehkutetaan suvun parhaaksi.
Se että on suvun paras ylioppilas ei tarkoita, että olisi paras ihminen. Tai paras kokki, automekaanikko, opettaja, pianisti, juristi, maalari tai valtiotieteilijä. Harmi jos sinä sekoitat nämä asiat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkiudu sairaaksi, jos tuntuu ylitsepääsemättömältä. Postilla onnittelukortti meneen. No problem.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellään ideoita, vai olenko vaan outo, kun en tykkää tuosta vertailusta yms. hehkutuksesta.
Sinähän se tässä olet ainoa joka vertailee.
Ylipppilaabåv vanhemmat ja isovanhemmat hehkuttavat (soittavat!) miten X on suvun paras ylioppilas ja menee opiskelemaan minne haluaa.
Jätä se ärsytyksesi pois ja iloitse ylioppilaan kanssa hänen juhlapäivänään.
Ei ole sinulta, eikä lapsiltasi pois, jos joku on kirjoittanut hyvät yo-paperit. Tottakai sitä hehkutetaan.
Meillä serkuksista eka määritti sen tason, mikä on muilla. Pete kirjoitti 4 L ja 2 M ja 1 Cl. Samaan tähtäsi sitten loppuporukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä elävä esimerkki orjamoraalista, jonka lähtökohtana on kauna.
What :D tää on jo koomista! No mutta kiitos nauruista!
-ap
Yksinkertainen nauraa, kun ei ymmärtämättömyyttään muuhunkaan kykene.
Jos siskon lapsi on saanut suvun parhaat yo-paperit, miksi häntä ei saisi sanoa suvun parhaaksi? Mikä muukaan vuodatuksessasi on taustalla kuin kaunaisuus, katkeruus ja kateus?
Hyvää ei saisi sanoa hyväksi, hyvää ei saisi juhlistaa. Sen sijaan pitäisi juhlistaa keskinkertaisuutta tai pakottaa hyvä keskinkertaisten tasolle, jotta kenellekään ei tule paha mieli. Hyvää ei saa palkita, vaan joko ei palkita ketään tai sitten palkitaan myös ne huonot.
Kaikki pitää kääntää nurinkurin: huonosta tulee hyvä, koska on yrittänyt, mutta hyvä on oikeasti paha, koska kehtasi ohittaa muut. Orjaihmisen orjamoraalia.
Tämä keskustelu vastauksineen on loistava esimerkki siitä kuinka onnettomalla henkisellä tasolla enemmistö ihmisistä onkaan. Tekee vaihteeksi ihan onnelliseksi ettei jälkikasvua ole siunaantunut, eipä tarvitse "montako laudaturia" sekoilua enää uudestaan käydä läpi.
Aloittajalle; osallistu juhliin ja yritä olla iloinen nuoren puolesta. On valitettavaa jos siskosi / muu suku käyttää yhden suorituksia jonkinlaisena lyömäaseena, mutta et voi tuolle tilanteelle mitään. Yritä olla se fiksumpi osapuoli, et voi voittaa tätä taistelua.
Alue: Aihe vapaa
Olispa raskasta elää jos pitäis aina kadehtia, milloin mitäkin... Miten jaksat ikävien ajatustesi kanssa?
Meidän piireissä juhlitaan yhtä lailla, tuli pelkkiä L:liä, pelkkiä A:ita tai mitä vain siltä väliltä. Se että pääsee ylipäänsä läpi on juhlimisen arvoista <3
Olis sekin outoa, että saisi iloita ja juhlia vain, jos tulee huonommat numerot/kirjaimet. Älliäkö pitäisi hyssytellä, eikö saisi edes paljastaa sellaisia olevan? Ettei vain jollekin tule paha mieli?