Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina siitä lähtien kun omat aivot ovat tiedostaneet ympäröivän maailman ihmetellyt tätä menoa ja miksi ihmiset suostuvat elää näin. En ole ikinä käsittänyt enkä ole ikinä ollut tuossa oravanpyörässä mukana. Kaikkeen voi tietysti vaikuttaa se että olen autistinen.
Varmasti vaikuttaakin. Useimmat ihmiset haluavat tehdä asioita elämässään ja siihen tarvii rahaa. Sitten jos mielenkiinto kohdistuu johonkin lähiluonnon tarkkailuun tai omien ajatusten pyörittelyyn, niin pärjää varmaan melko vähällä.
Uskon että elämäni on paljon aktiivisempi mitä monella oravanpyörässä juoksevalla on.
No minä olen ollut monia vuosia kotona, lasten kanssa ja vähän muistakin syistä. Se oli ihan hyvää aikaa, mutta myös sellaista aikaa milloin en tuntenut kehittyväni ja olin melko paljon yksin. Nykyään olen kivassa työssä. Kivojen työkavereiden keskellä ja koen positiivisia tunteita työhön liittyvien onnistumisten kautta. Vapaa-aikaa on vähemmän, mutta toisaalta kotona ollessa monet vapaatpäivät vain soljui ohi, jopa viikot, kuukaudet ja vuodet. Aika vain katosi jonnekkin ja tuntui ettei siitä ajasta jäänyt niin paljon muisteltavaa. Lapsista toki, mutta muuten aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Senpä takia tänne Suomeen on niin paljon halukkaita tulijoita, sitä tummempi paahtoista väkeä. Täällä voi elellä tekemättä mitään ja yhteiskunta elättää. Ehkä nykyinen hallitus koittaa vähän jarrutella touhua.
Kyllä valmiiseen pöytään tulijoita riittää! Valkoisempaa ja tummempaa ; )
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.
Tuohon en usko. Miksi syrjäytynyt olisi AINA köyhä ihminen. Hänhän vai haluaa olla itsekseen eikä kaipaa kaikenlaista muoti- ja sisusvillitystä. On tyytyväinen siihen tavalliseen joka kelpaa hänelle. Itse arvostan kylläkin ihmisiä, jotka asuvat sellaisissa asunnoissa joihin heillä on varaa, mikä ihmeen vika siinäkin on. Pitäisikö jokaisen otta puolen miljoonan asuntolaina ollakseen ei-köyhä? Mielihyvän tuottamiseen en tarvitse kylläkään rahaa juuri mitään, vaikka rahaa olisi. Tein juuri puutarhahommia mylläten mullassa pari tuntia, se tuotti minulle mielihyvää. Illalla menen saunaan ja uimaan ja huomenna pikaisesti muutamia kasveja puutarhurilta jotka istutan, ai että tuottaa mielihyvää kun kasvit lähtevät kasvamaan. Nää taimet maksaa maksimaalisesti kympin tai pari. Leivinuunissa palaa tuli ja taikina nousemassa.
Elämää on monenlaista. Jos samanlaista elämää haluaisi naapurin kanssa elää, olisi parempi ehkä muuttaa Pohjois-Koreaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen entinen masentunut ja syrjäytynyt ja nyt elän ns. normaalia elämää. Ero on kuin yöllä ja päivällä, enkä todellakaan halua enää takaisin syrjäytyneeksi.
Itselläni rutiinit (joita monet kutsuvat oravanpyöräksi) tuovat elämään selkeyttä ja järjestystä, joiden avulla on helpompaa jäsentää tekemistä ja saada jotakin aikaiseksi. Syrjäytyneenä ajelehtiessa ei ollut muuta kuin omat ahdistavat ajatukset, eikä mikään yksinkertainenkaan toiminta, kuten säännöllinen siivoaminen, onnistunut. Siellä sitten vain hengailin omien roskieni kanssa pikkuasunnossani, katselin tv-sarjoja ja youtubea ja söin kaikkea epäterveellistä.
Ei normaali elämä todellakaan ole mitään suorituselämää, vaan ihmislajille tyypillistä aktiivista elämää. Nautin, kun saan itse hankkia elantoni, kasvattaa lapseni paremmin kuin millaisen kasvastuksen itse aikoinaan sain ja vapaa-ajalla urheilla ja tehdä palauttavaa puuhastelua omien mielenkiinnon kohteiden parissa. Toki lepoakin on, mutta jatkuva joutenolo ei kyllä kenellekään tee hyvää.
Muista sinäkin, että sun kokemus ei välttämättä vastaa muiden syrjäytyneiden kokemuksia. Syrjäytyneeksi määritellään ihminen joka syystä tai toisesta on työelämän ja opiskelujen tms ulkopuolella. Syrjäytynyt ei ole automaattisesti mt-ongelmainen, alkoholisti tai yksinäinen. Syrjäytynytkin voi elää aktiivisesti, voi olla rutiineja ja hyvä elämänlaatu.
No, syrjäytymisen voi toki määritellä monin tavoin. Itse määrittelen syrjäytyneen henkilön sellaiseksi, jolla on merkittäviä elämän ja arjen haasteita, johon ei ole saanut oikeaa ja oikea-aikaista apua. En itse suoraan sanottuna näe, että näissä tilanteissa elämänlaatu voi olla todella hyvä.
T. entinen syrjäytynyt
Hyvä keskustelu.
Itseä ihmetyttää ja vähän pelottaakin se, kuinka vieraantuneita nykyihmiset on (suurin osa) luonnosta ja sitä kautta myös oman kehon viesteistä. Kaikesta on tehty hirveän vaikeaa ja monimutkaista: syömisestä, nukkumisesta, liikkumisesta. Kaikkiin pitää olla "asiantuntijoiden" ohjeet ja stressi tulee jo siitä, jos ei noita ohjeita orjallisesti noudata.
Yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla, kun jo teini-ikäiset uupuu. Me tarvittaisiin ohjeistusta siitä, kuinka rauhoittua, kuunnella omaa kehoa ja antaa sille mitä se tarvitsee. Me tarvitaan lempeää opastusta lepoon ja armollisuuteen. Nykyinen elämäntapa sairastuttaa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Mikään määrä rahaa työstä ei olisi oravanpyörän arvoista. Kesä tulee kaikille, aion onkia, uida, ulkoilla, grillata, lukea ja kirjoittaa. Minulla on kaksi teiniä ja miesystävä, sekä lukuisia ystäviä, en ole yksinäinen, enkä muuten pelaa. Asunto on ihan kiva neliö, lapsilla omat huoneet ja mullakin oma, metsään on matkaa 50 metriä, rannalle kilometri. Keskustaan suhautan bussilla runsaassa puolessa tunnissa. Mitään muuta en tarvitse.
Miten voit tehdä kaikkea tuota jos olet työkyvytön? Liikkua, kirjoittaa ja lukea? Noilla taidoilla pitäisi pystyä tekemään töitäkin.
Paljonko maksat siitä, että kirjoittelen av:lle?
Teethän sinä muutakin. Aika montaa työtä voi tehdä kun pystyy liikkumaan, lukemaan ja kirjoittamaan. Varmaan sinulla on hyvä syy jos olet päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta itse vain kuvailit tilanteesi siten että jää mietityttämään miten se nyt voi työkyvyttömänä noin hauskaa ollakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla.
Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.
Tuohon en usko. Miksi syrjäytynyt olisi AINA köyhä ihminen. Hänhän vai haluaa olla itsekseen eikä kaipaa kaikenlaista muoti- ja sisusvillitystä. On tyytyväinen siihen tavalliseen joka kelpaa hänelle. Itse arvostan kylläkin ihmisiä, jotka asuvat sellaisissa asunnoissa joihin heillä on varaa, mikä ihmeen vika siinäkin on. Pitäisikö jokaisen otta puolen miljoonan asuntolaina ollakseen ei-köyhä? Mielihyvän tuottamiseen en tarvitse kylläkään rahaa juuri mitään, vaikka rahaa olisi. Tein juuri puutarhahommia mylläten mullassa pari tuntia, se tuotti minulle mielihyvää. Illalla menen saunaan ja uimaan ja huomenna pikaisesti muutamia kasveja puutarhurilta jotka istutan, ai että tuottaa mielihyvää kun kasvit lähtevät kasvamaan. Nää taimet maksaa maksimaalisesti kympin tai pari. Leivinuunissa palaa tuli ja taikina nousemassa.
Kello on 12.57. Saan saman verran aikaiseksi ehkä viikossa. Suunnittelin aamulla puutarhaan menemistä, mutta totesin että päivä se on huomennakin. Puutarhalla pitäisi käydä, mutta onhan tässä viikkoa. Leipoakin meinaan, mutta jospa sitten lopummalla viikkoa. Onneksi on kesä eikä tarvitse puita poltella...
Mukavaa touhukkaan päivän jatkoa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.
Mitähän ihmeen mielihyvä auto voi tuoda, oli sitten halpa tai kallis? Ymmärrän että maalla on pakko olla auto, mutta että mielihyvää siitä?
No trollolloo vaan. Eikö muka ole kiva päästä liikkumaan minne haluaa, milloin haluaa? Tavarakin kulkee mukana säästä piittaamatta.
Eri. On mukavaa mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan auto, vain sellainen jolla pääsee liikkeelle toimittamaan asiansa.
Työelämä on mennyt järjettömäksi, koska ihmiset eivät ole panneet hanttiin. Työnantajat on nykyään täysin joustamattomia, marisevat työvoimapulasta tulematta itse yhtään vastaan ja ottamatta itse mitään vastuuta työntekijöiden hyvinvoinnista.
Nyky-yhteiskunnan ulkoa pakotetut vedättämiset, koulutusvaatimukset, uuden oppimiset pakkosyötöllä ennenkuin entisiäkään on kerennyt kunnolla oppia, muutoksia muutosten vuoksi ja aina huonompaan ihmisten kannalta, raha ja yhteiskuntamekanismi määrää kaiken eikä ihminen, jne. kaikki tämä on niin hirveää paskaa että en halua osallistua tällaiseen hirviötouhuun. Kyllä se oma elämä jää elämättä kun joutuu muiden pakottamaan epäinhimilliseen pyöritykseen epäinhimillisine työaikoineen, niin väsyksissä että ei jaksa kuin käydä töissä ja kotona vain käy nukkumassa, ei se ole mitään ihmisen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi me hölmöt kuitenkin pyörimme siellä oravanpyörässä vaikka aina ei niin huvittaisikaan. Tulisi aapeelle äkkiä nälkä ja vilu jos kaikki päättäisivät että ei nappaa, en mene.
Tästähän ei ollut kyse. Jokainen pärjäisi vähemmälläkin. Ei ollut tarkoitus mennä ääripäästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla.
Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse.
Niinkun Suomi ei ilmeisesti kestä vertailua edes Pohjoismaihin, saati muihin EU maihin, niin pitää sitten verrata johonkin takapajuiseen kehitysmaahan keskellä synkkää viidakkoa, että Suomi näyttäisi sitä paremmalta... :/
Kun katselee mitä ongelmia naiset tuo parisuhteeseen niin parempi vaan elää sinkkuna. Monet miehet oikein raivoo naiselleen parisuhteessa ja haukkuu naisia niin naisten luonne on varmaan tosi kamala koska miehet sekoo aina ja sitten nainen on hengenvaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Yhtä lailla elämää on olla tekemättä mitään. Elämää on se, että hengittää ja sydän lyö.
Ap puhui "älyttömästä elämästä" ja kuinka se koskee vain niitä, jotka käyvät töissä ja joilla on lapsia. Tekeekö elämästä älyllisempää, jos vain nukkuu ja syö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan paluu 1700-luvulle olisi suotavaa, silloin aidosti joutui tekemään töitä elääkseen metsästys,kalastus jne...
Ihmisten mukavuudenhalu ja rahan ahneus on saanut tämän kaiken aikaiseksi ja tilanne vaan pahenee nopeammin, toista palloa ei ole tällähetkellä mihin mennä joten ajetaanko kaasu pohjassa påäin seinään kun kilpaillaan siitä kenellä on korkeampi rahapinkka,viimeinen joka tänne voi jää sammuttaa valot ja saa kaikki rahat ja rikkaudet mutta niitäkään ei voi syödä.
Tarvitaankohan noita leipäkoneita ja tehosekoittimia ihan oikeestii? : )
Tuo tietää sotaa.
Kun kalakannat vielä hupenee mikä väkisinkin on edessä joutuu valtiolliset sotalaivat lähteä turvaamaan oman maansa kalastajia ja sen tietää mitä siitä seuraa puhumattakaan muista luonnonvaroista kuten makeasta vedestä.
Tai sitten syödään sitä pussilohta niin kuin tähänkin asti.
Pussilohikin on vaarassa, yksi virus tai loiseläin mikä pääsee leviämään niinkuin kävi mm koronaviruksen osalta voi tuhota suurimman osan kasvatuslohesta, virus voi itää jo poikasissa mutta puhkeaa sairaudeksi vasta lohen kasvaessa jolloin se on mahdollisesti kerinnyt leviämään laajalle ja on mahdollisesti uhka myös muille kalalajeille.
Moni on kritisoinut lohenkasvatusta koska ne sijaitsevat merellä missä muut kalakannat myöskin elävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla.
Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse.
Ei se ole outoa. Se on ihan relevantti asia. Miksi länsimaisella henkilöllä on oikeus vetää lonkkaa toisten kustannuksella ja kuvitella olevansa joku hieno filosofi? Miksi meillä on yhtään enempää velvollisuutta elättää vapaamatkustajia kuin minkään muidenkaan maiden ihmisillä.
Ymmärrän sosiaalituet pakon edessä, mutta ei ne voi olla mikään oma valinta ja elämäntapa. Meidän järjestelmää ei ole rakennettu kestämään sellaista. Vapaamatkustajat vie resursseja niiltä henkilöiltä joita meidän oikeasti kuuluisi auttaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän omilta vanhuksilta, joita meillä ei ole vara enää kunniallisesti hoitaa. Sen sijaan me annamme rahaa ihmisille, joita ei vain huvita tehdä töitä. Järjestelmä ei kestä tuota loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on mennyt järjettömäksi, koska ihmiset eivät ole panneet hanttiin. Työnantajat on nykyään täysin joustamattomia, marisevat työvoimapulasta tulematta itse yhtään vastaan ja ottamatta itse mitään vastuuta työntekijöiden hyvinvoinnista.
Syytät väärää tahoa. Kuluttajaa se on tässä katsominen.
Varmaan ap on omalla rahallaan syrjäytynyt, koska muutenhan kyse olisi vain työteliäämpien hyväksikäytöstä.