Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä olisi vain taivas rajana mutta ollaan valittu selkänahasta repiä isojen pallien herroille syötävää.
Mitä taivas rajana tyyppistä voi tehdä ilman rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.
Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee keskiluokkaista unelmaa.
Olen ollut aina ryhdistäytynyt mutta jotain keskiluokan unelmaa en ole ikinä tavoitellut. Asun kylläkin velattomassa ok-talossa jonka olen itselleni hankkinut. Neljä vuosikymmentä on työuraa takana, ei sekään mikään oravanpyörä ollut vaikka töitä tehtiin paljon. Edelleen eläkkeellä hommaan ja puuhaan ihan koko päivän ulkona ja sisällä sekä työpajassani. Ystäviä on muutamia ja kivoja naapureita. Suorittamisen painetta ei ole elämääni ilmaantunut.
Itse olen entinen masentunut ja syrjäytynyt ja nyt elän ns. normaalia elämää. Ero on kuin yöllä ja päivällä, enkä todellakaan halua enää takaisin syrjäytyneeksi.
Itselläni rutiinit (joita monet kutsuvat oravanpyöräksi) tuovat elämään selkeyttä ja järjestystä, joiden avulla on helpompaa jäsentää tekemistä ja saada jotakin aikaiseksi. Syrjäytyneenä ajelehtiessa ei ollut muuta kuin omat ahdistavat ajatukset, eikä mikään yksinkertainenkaan toiminta, kuten säännöllinen siivoaminen, onnistunut. Siellä sitten vain hengailin omien roskieni kanssa pikkuasunnossani, katselin tv-sarjoja ja youtubea ja söin kaikkea epäterveellistä.
Ei normaali elämä todellakaan ole mitään suorituselämää, vaan ihmislajille tyypillistä aktiivista elämää. Nautin, kun saan itse hankkia elantoni, kasvattaa lapseni paremmin kuin millaisen kasvastuksen itse aikoinaan sain ja vapaa-ajalla urheilla ja tehdä palauttavaa puuhastelua omien mielenkiinnon kohteiden parissa. Toki lepoakin on, mutta jatkuva joutenolo ei kyllä kenellekään tee hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.
Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee keskiluokkaista unelmaa.
Olen ollut aina ryhdistäytynyt mutta jotain keskiluokan unelmaa en ole ikinä tavoitellut. Asun kylläkin velattomassa ok-talossa jonka olen itselleni hankkinut. Neljä vuosikymmentä on työuraa takana, ei sekään mikään oravanpyörä ollut vaikka töitä tehtiin paljon. Edelleen eläkkeellä hommaan ja puuhaan ihan koko päivän ulkona ja sisällä sekä työpajassani. Ystäviä on muutamia ja kivoja naapureita. Suorittamisen painetta ei ole elämääni ilmaantunut.
Niin eli olet toteuttanut sen keskiluokan unelman. Omakotitalo ja talous kunnossa ja aikaa eläkkeellä puuhasteluun. Tuo se juuri on. Saa sitä sanoa joksikin muuksikin jos tykkää.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Mikään määrä rahaa työstä ei olisi oravanpyörän arvoista. Kesä tulee kaikille, aion onkia, uida, ulkoilla, grillata, lukea ja kirjoittaa. Minulla on kaksi teiniä ja miesystävä, sekä lukuisia ystäviä, en ole yksinäinen, enkä muuten pelaa. Asunto on ihan kiva neliö, lapsilla omat huoneet ja mullakin oma, metsään on matkaa 50 metriä, rannalle kilometri. Keskustaan suhautan bussilla runsaassa puolessa tunnissa. Mitään muuta en tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis aivan parasta! Minä olen niiiiiiin kiitollinen, että minulle ehti siunaantua lapsia ja saan näin 40v vanhana tulla kotiin, jossa on elämää ja rakkautta. Aivan mahtavaa lähteä lämpimänä päivänä lasten kanssa rannalle ja nyt jo on ollut muutama lämpimpämpi ilta kun olen vartonut lasta vielä alkuillasta hiekkalaatikolla käen kukkuessa. Aivan mahtavaa, en vaihtaisi tätä elämää mihinkään<3
Elämä yksin, pääsääntöisesti ulkpuolisena tarkkailijana ei olisi minusta elämää lainkaan.
Muutaman vuoden päästä lapset vihaavat sinua, etkä tee mitään oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä hyvinvointivaltio vaatii työtä. Mikään ei tule ainakaan vielä ilmaiseksi. Jonkun on myös tehtävä enemmän töitä, jotta voisimme elättää nekin, jotka eivät halua töitä tehdä.
Jos olisit kirjoittanut jotta voisimme elättää nekin, jotka eivät VOI tehdä töitä, ymmärtäisin. Inhoan sellaisia jotka voisivat tehdä töitä, mutta eivät HALUA ja muut joutuvat elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Yhtä lailla elämää on olla tekemättä mitään. Elämää on se, että hengittää ja sydän lyö.
On, mutta onko se mielekästä saatika onnellista elämää?
Kyllä se voi olla. Esim. buddhalaiset munkit vaikuttavat minun silmään hyvin tyytyväisiltä elämäänsä, vaikka eivät ns. tee mitään. Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia ja tekevät erilaisia valintoja ja tulevat erilaisista asioista onnellisiksi. Elämän mielekkyys on ihan yksilöstä kiinni: mikä on yhdelle mielekästä, on toiselle täysin turhaa.
Miksi nämä hyvät keskustelut pitää aina pilata ihme vänkäämisellä siitä kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. Yritetään edes ymmärtää erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina siitä lähtien kun omat aivot ovat tiedostaneet ympäröivän maailman ihmetellyt tätä menoa ja miksi ihmiset suostuvat elää näin. En ole ikinä käsittänyt enkä ole ikinä ollut tuossa oravanpyörässä mukana. Kaikkeen voi tietysti vaikuttaa se että olen autistinen.
Varmasti vaikuttaakin. Useimmat ihmiset haluavat tehdä asioita elämässään ja siihen tarvii rahaa. Sitten jos mielenkiinto kohdistuu johonkin lähiluonnon tarkkailuun tai omien ajatusten pyörittelyyn, niin pärjää varmaan melko vähällä.
Uskon että elämäni on paljon aktiivisempi mitä monella oravanpyörässä juoksevalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan paluu 1700-luvulle olisi suotavaa, silloin aidosti joutui tekemään töitä elääkseen metsästys,kalastus jne...
Ihmisten mukavuudenhalu ja rahan ahneus on saanut tämän kaiken aikaiseksi ja tilanne vaan pahenee nopeammin, toista palloa ei ole tällähetkellä mihin mennä joten ajetaanko kaasu pohjassa påäin seinään kun kilpaillaan siitä kenellä on korkeampi rahapinkka,viimeinen joka tänne voi jää sammuttaa valot ja saa kaikki rahat ja rikkaudet mutta niitäkään ei voi syödä.
Tarvitaankohan noita leipäkoneita ja tehosekoittimia ihan oikeestii? : )
Tuo tietää sotaa.
Kun kalakannat vielä hupenee mikä väkisinkin on edessä joutuu valtiolliset sotalaivat lähteä turvaamaan oman maansa kalastajia ja sen tietää mitä siitä seuraa puhumattakaan muista luonnonvaroista kuten makeasta vedestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Mikään määrä rahaa työstä ei olisi oravanpyörän arvoista. Kesä tulee kaikille, aion onkia, uida, ulkoilla, grillata, lukea ja kirjoittaa. Minulla on kaksi teiniä ja miesystävä, sekä lukuisia ystäviä, en ole yksinäinen, enkä muuten pelaa. Asunto on ihan kiva neliö, lapsilla omat huoneet ja mullakin oma, metsään on matkaa 50 metriä, rannalle kilometri. Keskustaan suhautan bussilla runsaassa puolessa tunnissa. Mitään muuta en tarvitse.
Miten voit tehdä kaikkea tuota jos olet työkyvytön? Liikkua, kirjoittaa ja lukea? Noilla taidoilla pitäisi pystyä tekemään töitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni ihminen muistelaa jälkikäteen suurella lämmöllä sitä elämää jossa juuri oltiin silloin kun oli lapsia kotona. Ja se johtuu siitä että siinä näennäisen toistuvassa arjessakin on paljon niitä pieniä hienoja hetkiä joita ulkopuolinen ei monesti huomaa.
Hyvä huomio, näin varmasti on. Ihmettelen kuitenkin sitä, kuinka vähän perheet lopulta viettävät aikaa yhdessä ja miten kauhean pienet jo viedään päivähoitoon.
ap
Luulenpa että perheet järjestävät ja tietävät asiansa itse parhain päin...
Luulenpa että eivät tiedä. Miksi muuten olisi niin jumalattoman paljon mt-sairauksia ja masennusta, itse murhia jne. Yhteiskunta ei ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunnan paluu 1700-luvulle olisi suotavaa, silloin aidosti joutui tekemään töitä elääkseen metsästys,kalastus jne...
Ihmisten mukavuudenhalu ja rahan ahneus on saanut tämän kaiken aikaiseksi ja tilanne vaan pahenee nopeammin, toista palloa ei ole tällähetkellä mihin mennä joten ajetaanko kaasu pohjassa påäin seinään kun kilpaillaan siitä kenellä on korkeampi rahapinkka,viimeinen joka tänne voi jää sammuttaa valot ja saa kaikki rahat ja rikkaudet mutta niitäkään ei voi syödä.
Tarvitaankohan noita leipäkoneita ja tehosekoittimia ihan oikeestii? : )
Tuo tietää sotaa.
Kun kalakannat vielä hupenee mikä väkisinkin on edessä joutuu valtiolliset sotalaivat lähteä turvaamaan oman maansa kalastajia ja sen tietää mitä siitä seuraa puhumattakaan muista luonnonvaroista kuten makeasta vedestä.
Tai sitten syödään sitä pussilohta niin kuin tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senpä takia tänne Suomeen on niin paljon halukkaita tulijoita, sitä tummempi paahtoista väkeä. Täällä voi elellä tekemättä mitään ja yhteiskunta elättää. Ehkä nykyinen hallitus koittaa vähän jarrutella touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Mikään määrä rahaa työstä ei olisi oravanpyörän arvoista. Kesä tulee kaikille, aion onkia, uida, ulkoilla, grillata, lukea ja kirjoittaa. Minulla on kaksi teiniä ja miesystävä, sekä lukuisia ystäviä, en ole yksinäinen, enkä muuten pelaa. Asunto on ihan kiva neliö, lapsilla omat huoneet ja mullakin oma, metsään on matkaa 50 metriä, rannalle kilometri. Keskustaan suhautan bussilla runsaassa puolessa tunnissa. Mitään muuta en tarvitse.
Miten voit tehdä kaikkea tuota jos olet työkyvytön? Liikkua, kirjoittaa ja lukea? Noilla taidoilla pitäisi pystyä tekemään töitäkin.
Ehkä hänellä on krooninen laisk... *köh* väsymysoireyhtymä, ettei pysty töihin. Arjesta voi kuitenkin samat 10 tuntia käyttää muuhun kuin palkkatöihin, koska eihän se nyt ole sama asia näiden mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen entinen masentunut ja syrjäytynyt ja nyt elän ns. normaalia elämää. Ero on kuin yöllä ja päivällä, enkä todellakaan halua enää takaisin syrjäytyneeksi.
Itselläni rutiinit (joita monet kutsuvat oravanpyöräksi) tuovat elämään selkeyttä ja järjestystä, joiden avulla on helpompaa jäsentää tekemistä ja saada jotakin aikaiseksi. Syrjäytyneenä ajelehtiessa ei ollut muuta kuin omat ahdistavat ajatukset, eikä mikään yksinkertainenkaan toiminta, kuten säännöllinen siivoaminen, onnistunut. Siellä sitten vain hengailin omien roskieni kanssa pikkuasunnossani, katselin tv-sarjoja ja youtubea ja söin kaikkea epäterveellistä.
Ei normaali elämä todellakaan ole mitään suorituselämää, vaan ihmislajille tyypillistä aktiivista elämää. Nautin, kun saan itse hankkia elantoni, kasvattaa lapseni paremmin kuin millaisen kasvastuksen itse aikoinaan sain ja vapaa-ajalla urheilla ja tehdä palauttavaa puuhastelua omien mielenkiinnon kohteiden parissa. Toki lepoakin on, mutta jatkuva joutenolo ei kyllä kenellekään tee hyvää.
Muista sinäkin, että sun kokemus ei välttämättä vastaa muiden syrjäytyneiden kokemuksia. Syrjäytyneeksi määritellään ihminen joka syystä tai toisesta on työelämän ja opiskelujen tms ulkopuolella. Syrjäytynyt ei ole automaattisesti mt-ongelmainen, alkoholisti tai yksinäinen. Syrjäytynytkin voi elää aktiivisesti, voi olla rutiineja ja hyvä elämänlaatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö että töistä saa rahaa, pääsee sitten lomalla muuallekin kuin koti nurkkaan. Kokeile itse, mieluummin maksan laskuni itse ja jää vielä rahaa muuhunkin, kuin kituuttelen yhteiskunnan elättinä
Saa rahaa jota ei saa käyttää kuten itse haluaa. Pitäkää tunkkinne.
Kuka ne rahat vie?
Ei niitä kukaan vie. Joutuu vain ostamaan laittomasti sen mitä haluaa.
Mä teen töitä noin 3-4 päivää viikosta, yleensä 5-8 h työpäivää ja illat ja viikonloput usein vapaat.
Olen pian kahden lapsen äiti, kohta jään taas vuodeksi kotiin. Teen töitä vain kun huvittaa.
Elätän itseni, ei mies. Lapset ei tule koskaan harrastamaan lajeja joissa pitää olla vanhempien kuskaamassa 3-4 iltaa ja vielä viikonloput päälle.
Muitakin hyviä harrastuksia on. Meillä ei ole tarvetta elää lapsien kautta vaan osataan myös itse harrastaa ja pitää vapaata.
Joskus arki toistaa itseään mutta ei aina voi olla kivaa, kannattaa opettaa se myös lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, katto pään päällä, lämpöä ja ruokaa. Mikään määrä rahaa työstä ei olisi oravanpyörän arvoista. Kesä tulee kaikille, aion onkia, uida, ulkoilla, grillata, lukea ja kirjoittaa. Minulla on kaksi teiniä ja miesystävä, sekä lukuisia ystäviä, en ole yksinäinen, enkä muuten pelaa. Asunto on ihan kiva neliö, lapsilla omat huoneet ja mullakin oma, metsään on matkaa 50 metriä, rannalle kilometri. Keskustaan suhautan bussilla runsaassa puolessa tunnissa. Mitään muuta en tarvitse.
Miten voit tehdä kaikkea tuota jos olet työkyvytön? Liikkua, kirjoittaa ja lukea? Noilla taidoilla pitäisi pystyä tekemään töitäkin.
Paljonko maksat siitä, että kirjoittelen av:lle?
Alue: Aihe vapaa
Varmasti vaikuttaakin. Useimmat ihmiset haluavat tehdä asioita elämässään ja siihen tarvii rahaa. Sitten jos mielenkiinto kohdistuu johonkin lähiluonnon tarkkailuun tai omien ajatusten pyörittelyyn, niin pärjää varmaan melko vähällä.