Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.
Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.
Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.
enemmän rahaa=enemmän tavaroita
Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )
Nimenomaan ne elämän pienet perusasiat tekevät onnellisuuden ei se ylimääräinen höttö millä ihmiset täyttävät pahaa oloaan. : )
No on siinä vapaamatkustajillakin vielä höttöä josta voidaan keskustella. Onko esimerkiksi kaikilla oltava oma asunto vai riittäisikö asuntolapaikka? Tarvitseeko saada itse päättää mitä syö vai jospa tarjottaisiin kerran päivässä joku soppatykkilounas? Leppoisa elämä olisi edelleen mahdollista. Saisi kävellä luonnossa ja mietiskellä elämäntarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.
Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.
Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.
enemmän rahaa=enemmän tavaroita
Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )
Nimenomaan ne elämän pienet perusasiat tekevät onnellisuuden ei se ylimääräinen höttö millä ihmiset täyttävät pahaa oloaan. : )
Elintaso on todellisuudessa turvallisuudentunnetta. Tuntuu että elämä on vähän enemmän hallinnassa kun ei elä ihan kädestä suuhun.
Ihminen tulee toimeen aika pienellä, periaatteessa ruoka ja lämpö riittää, tietenkin jos haalii kaikkea omaisuutta ja tavaraa ja ei pärjää esimerkiksi ilman akkukäyttöistä ruohotrimmeriä niin se on jokaisen oma valinta. : )
Ei työelämä lapsiperheenä kaikilla tuollaista ole.
Mä asun Helsingin keskustassa, ja olen innostavassa asiantuntijatyössä. Työpäivät ovat pääosin mukavia, joskus juhlitaan ja juodaan shampanjaa. Lapsen kanssa käydään brunsseilla, pelataan tennistä, uimaan yms leppoisasti sekä matkustellaan. Kun lapsi isällään tapaan paria kolmea nuorta ja komeaa rakastajaa. Elämä on ihanaa! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.
Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.
Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.
enemmän rahaa=enemmän tavaroita
Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )
Nimenomaan ne elämän pienet perusasiat tekevät onnellisuuden ei se ylimääräinen höttö millä ihmiset täyttävät pahaa oloaan. : )
Elintaso on todellisuudessa turvallisuudentunnetta. Tuntuu että elämä on vähän enemmän hallinnassa kun ei elä ihan kädestä suuhun.
Ihminen tulee toimeen aika pienellä, periaatteessa ruoka ja lämpö riittää, tietenkin jos haalii kaikkea omaisuutta ja tavaraa ja ei pärjää esimerkiksi ilman akkukäyttöistä ruohotrimmeriä niin se on jokaisen oma valinta. : )
Niin, kyllä varmasti. Miksi me siis kustannetaan vapaamatkustajille esimerkiksi jokaiselle oma vuokra-asunto? Lämpöä ja suojaa saisi jossain hallirakennuksessakin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole lapsia siunaantunut, mutta sen verran kuitenkin sanon: tuohan on sitä elämää. Elämää on tietysti näin ilman lapsiakin, mutta en silti vaihtaisi enää mistään hinnasta elämääni sellaiseen, että olisin ihan syrjäytynyt ja mitään erityistä ei tapahtuisi päivisin. Mitä tekisin? Pelaisin ja makaisin vaan päivästä toiseen?
Tämä kaikki siis entisen syrjäytyneen "kynästä". Pelasin päivästä toiseen, unirytmi oli sekaisin ja muutenkin koko elämä oli nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan täysin merkityksetöntä. En siis opiskellut tai käynyt töissä tuolloin vaan olin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Elämä kuitenkin voi muuttua. Nyt kun opiskelen uutta ammattia, teen osa-aikatöitä ja olen parisuhteessa, mun elämä on oikeasti paljon rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Elämä on täynnä valintoja.
Mitäkö tekisit? No minä ainakin keksin vaikka mitä tekemistä, jos ei tarvi käydä töissä. Eikä aika edes riitä kaikkiin niihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jahap. Itse en halua elää köyhyydessä. Se ahdistaa minua enemmän kuin oravanpyörä. Elin köyhyydessä lapsuuteni ja nuoruuteni. Ainainen stressi. Nyt taloudellinen tilanteeni on eron jälkeen heikentynyt ja haluan tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois ja takaisin keskiluokkaiseen elämään. On ahdistavaa rajoittaa jatkuvasti menemisiä ja tekemisiä ja jopa syömisiä sen mukaan että rahat on tiukilla. Auton hajoaminen tai hammaslääkäri saattaa yhtäkkiä vetää maton jalkojen alta. Ja suunnilleen ainoa ilmainen huvi on joku kävely ympäriinsä. Haluan tehdä muutakin ja haluan että lasteni on mahdollista tehdä muutakin. Suomessa saa kuitenkin ihan kivasti vapaata töistä. Se riittää kyllä kun työ on sellainen ettei se itsessään masenna.
Niinpä. Mutta tuo kuvailemasi on arkea kaikille matalapalkka-alan töissä oleville. Palkka on surkea ja työ lähinnä vaan tap paa sisältä päin eikä ne useinkaan ole fyysisellekään terveydelle hyväksi ainakaan pidemmän päälle. Nämä työt on kuitenkin tärkeitä eikä niitä voida hyvinvointiyhteiskunnassa tekemättä jättää mutta arvostus on yhteiskunnalta (ja työnantajilta) pyöreä nolla.
Mihinkään ylimääräiseen eikä edes kaikkeen välttämättömään (kuten nyt vaikka just hammaslääkäri) ei ole varaa, mutta silti oletetaan että ihminen vaan sätkii oravanpyörässä mukana ja lopulta kuolee saappaat jalassa työmaalle ettei vaan kasvattaisi omalta osaltaan eläkepommia.
Muuten surullista kuinka hyvin suomalaiset on saatu oppimaan se mantra, että parempiin palkkoihin ei vaan ole varaa eikä enää oikeastaan yhtään mihinkään muuhunkaan kaikesta tehostamisesta ja jatkuvasta säästämisestä huolimatta. Mihin ihmeeseen ne kaikki säästetyt rahat oikein on mennyt?!
Vierailija kirjoitti:
Ei työelämä lapsiperheenä kaikilla tuollaista ole.
Mä asun Helsingin keskustassa, ja olen innostavassa asiantuntijatyössä. Työpäivät ovat pääosin mukavia, joskus juhlitaan ja juodaan shampanjaa. Lapsen kanssa käydään brunsseilla, pelataan tennistä, uimaan yms leppoisasti sekä matkustellaan. Kun lapsi isällään tapaan paria kolmea nuorta ja komeaa rakastajaa. Elämä on ihanaa! :)
Mulla oli kanssa asiantuntija työ kohtalaisen isolla palkalla ja eduilla mutta en tullut yhtään onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyypähän monia erilaisia onnentavoittelijoita, muuten ei.
Samaistun aloitukseen, en todellakaan haluaisi osaksi tätä modernia oravanpyörää. En halua lapsia, enkä ole keksinyt mitään alaa jossa oikeasti viihtyisin viikkoa kauempaa. Olen vasta parikymppinen, mutta silti olen pudonnut yhteiskunnasta (useita sairauksia, olen eläkkeellä). Minulla on läheisiä ja avopuoliso tosin, että onneksi en ole yksin. En edes ymmärrä miten itse ajattelin vielä muutama vuosi sitten että haluaisin tuollaista elämää. Perheelliset ihmiset vaikuttavat aina todella kiireisiltä ja stressaantuneilta, työssäkäyvät ostavat lainalla ison talon ja autot, joista ei edes ehdi nauttia kuin joskus vapaapäivinä ja lomilla. Minä nautin siitä että elämä on rauhallista, harrastukset ja ihmissuhteet eivät ole pakollisia vaan niitä toteutetaan silloin kun jaksaa. Kun on pieni asunto, sitä on helppo ylläpitää ja aikaa jää mm. lenkkeilyyn luonnossa, kirjojen lukemiseen ja kumppanin kanssa ajanviettoon. Tuntuu että katselen ns. normaalielämää kuin lasin takaa. En tajua, miten ihmiset kestävät sitä sekoamatta, jopa lapset voivat huonommin kuin koskaan, vaikka meillä on enemmän rahaa ja omaisuutta kuin koskaan. Oppivatko ihmiset koskaan että raha ja materia ei tuo onnea, vaan hetkessä eläminen ja pienistä asioista nauttiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla.
Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse.
Ei se ole outoa. Se on ihan relevantti asia. Miksi länsimaisella henkilöllä on oikeus vetää lonkkaa toisten kustannuksella ja kuvitella olevansa joku hieno filosofi? Miksi meillä on yhtään enempää velvollisuutta elättää vapaamatkustajia kuin minkään muidenkaan maiden ihmisillä.
Ymmärrän sosiaalituet pakon edessä, mutta ei ne voi olla mikään oma valinta ja elämäntapa. Meidän järjestelmää ei ole rakennettu kestämään sellaista. Vapaamatkustajat vie resursseja niiltä henkilöiltä joita meidän oikeasti kuuluisi auttaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän omilta vanhuksilta, joita meillä ei ole vara enää kunniallisesti hoitaa. Sen sijaan me annamme rahaa ihmisille, joita ei vain huvita tehdä töitä. Järjestelmä ei kestä tuota loputtomiin.
Paljonko niitä vapaamatkustajia on tullut tänä vuonna Suomeen? Italiaan on tullut jo tämän vuoden aikana 40 tuhatta mereltä pelastettua = NELJÄ kertaa enemmän kuin vuonna 2022. Alle viiden kuukauden 40 tuhatta ja vuotta on vielä yli seitsemän kk jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahap. Itse en halua elää köyhyydessä. Se ahdistaa minua enemmän kuin oravanpyörä. Elin köyhyydessä lapsuuteni ja nuoruuteni. Ainainen stressi. Nyt taloudellinen tilanteeni on eron jälkeen heikentynyt ja haluan tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois ja takaisin keskiluokkaiseen elämään. On ahdistavaa rajoittaa jatkuvasti menemisiä ja tekemisiä ja jopa syömisiä sen mukaan että rahat on tiukilla. Auton hajoaminen tai hammaslääkäri saattaa yhtäkkiä vetää maton jalkojen alta. Ja suunnilleen ainoa ilmainen huvi on joku kävely ympäriinsä. Haluan tehdä muutakin ja haluan että lasteni on mahdollista tehdä muutakin. Suomessa saa kuitenkin ihan kivasti vapaata töistä. Se riittää kyllä kun työ on sellainen ettei se itsessään masenna.
Niinpä. Mutta tuo kuvailemasi on arkea kaikille matalapalkka-alan töissä oleville. Palkka on surkea ja työ lähinnä vaan tap paa sisältä päin eikä ne useinkaan ole fyysisellekään terveydelle hyväksi ainakaan pidemmän päälle. Nämä työt on kuitenkin tärkeitä eikä niitä voida hyvinvointiyhteiskunnassa tekemättä jättää mutta arvostus on yhteiskunnalta (ja työnantajilta) pyöreä nolla.
Mihinkään ylimääräiseen eikä edes kaikkeen välttämättömään (kuten nyt vaikka just hammaslääkäri) ei ole varaa, mutta silti oletetaan että ihminen vaan sätkii oravanpyörässä mukana ja lopulta kuolee saappaat jalassa työmaalle ettei vaan kasvattaisi omalta osaltaan eläkepommia.
Muuten surullista kuinka hyvin suomalaiset on saatu oppimaan se mantra, että parempiin palkkoihin ei vaan ole varaa eikä enää oikeastaan yhtään mihinkään muuhunkaan kaikesta tehostamisesta ja jatkuvasta säästämisestä huolimatta. Mihin ihmeeseen ne kaikki säästetyt rahat oikein on mennyt?!
Mutta nuo työt on usein sellaisia mistä aloitetaan. Niistä pääsee eteen päin ja kivempiin hommiin kokemuksen kautta. Mutta se että jos ei koskaan aloita, niin tuo porras on aina edessä. Harva pystyy hyppäämään sen yli suoraan kivoihin töihin. Näin työelämä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Olen eläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Kuulostaa, että olisit ehkä hieman katkera.
ap
No me työssäkäyvät oravanpyöräläiset maksamme sun eläkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei työelämä lapsiperheenä kaikilla tuollaista ole.
Mä asun Helsingin keskustassa, ja olen innostavassa asiantuntijatyössä. Työpäivät ovat pääosin mukavia, joskus juhlitaan ja juodaan shampanjaa. Lapsen kanssa käydään brunsseilla, pelataan tennistä, uimaan yms leppoisasti sekä matkustellaan. Kun lapsi isällään tapaan paria kolmea nuorta ja komeaa rakastajaa. Elämä on ihanaa! :)
Niin ja lisään, että mihinkään Prismoihin en tietenkään lähde, vaan tilaan ruoat kotiovelle kerran viikkoon. Usein käydään kyllä viikonloppuisin ulkona syömässä! Elämästä saa helppoa, mukavaa ja luksustakin, jos tähän panostaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla ihmisillä on isot talot ja mökit ja pihat, mutta niistä ei edes ehditä nauttimaan, koska on aina niin kiire. Ei ole aikaa edes nauttia perheen kanssa yhdessäolosta, koska lapsia pitää kuskata harrastuksiin ja itse pitää mennä kavereiden kanssa jonnekin tai mennä kampaajalle tms. hemmotteluun viikonloppuisin.
Monet meistä elävät vain viikonloppuisin ja lomilla.
Jos kokee elämisen suorittamiseksi, niin toki se käy raskaaksi. Onko silloi syy elämässä vai omassa asenteessa?
Harrastuksessani seuran treenit on tiettyvä aikana. Voihan tuon aikataulun ottaa raskaana, mutta itse menen innolla treeneihin. Ymmärrän toki, ettei valmentaja voi olla 24/7 salin nurkassa odottamassa, että joku treenaaja tulee paikalle. Samoin treenileirit järjestetään aikataulujen mukaan ihan käytännöllisyyden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Olen eläkkeellä kroonisen sairauden vuoksi. Kuulostaa, että olisit ehkä hieman katkera.
ap
No me työssäkäyvät oravanpyöräläiset maksamme sun eläkkeen.
Kukin vuorollaan.
Joko tekoäly A-A nouset jo esiin fyysisessä muodossa?
Kansa on jo noussut kansaa vastaan,valtakulta valtakuntaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahap. Itse en halua elää köyhyydessä. Se ahdistaa minua enemmän kuin oravanpyörä. Elin köyhyydessä lapsuuteni ja nuoruuteni. Ainainen stressi. Nyt taloudellinen tilanteeni on eron jälkeen heikentynyt ja haluan tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois ja takaisin keskiluokkaiseen elämään. On ahdistavaa rajoittaa jatkuvasti menemisiä ja tekemisiä ja jopa syömisiä sen mukaan että rahat on tiukilla. Auton hajoaminen tai hammaslääkäri saattaa yhtäkkiä vetää maton jalkojen alta. Ja suunnilleen ainoa ilmainen huvi on joku kävely ympäriinsä. Haluan tehdä muutakin ja haluan että lasteni on mahdollista tehdä muutakin. Suomessa saa kuitenkin ihan kivasti vapaata töistä. Se riittää kyllä kun työ on sellainen ettei se itsessään masenna.
Niinpä. Mutta tuo kuvailemasi on arkea kaikille matalapalkka-alan töissä oleville. Palkka on surkea ja työ lähinnä vaan tap paa sisältä päin eikä ne useinkaan ole fyysisellekään terveydelle hyväksi ainakaan pidemmän päälle. Nämä työt on kuitenkin tärkeitä eikä niitä voida hyvinvointiyhteiskunnassa tekemättä jättää mutta arvostus on yhteiskunnalta (ja työnantajilta) pyöreä nolla.
Mihinkään ylimääräiseen eikä edes kaikkeen välttämättömään (kuten nyt vaikka just hammaslääkäri) ei ole varaa, mutta silti oletetaan että ihminen vaan sätkii oravanpyörässä mukana ja lopulta kuolee saappaat jalassa työmaalle ettei vaan kasvattaisi omalta osaltaan eläkepommia.
Muuten surullista kuinka hyvin suomalaiset on saatu oppimaan se mantra, että parempiin palkkoihin ei vaan ole varaa eikä enää oikeastaan yhtään mihinkään muuhunkaan kaikesta tehostamisesta ja jatkuvasta säästämisestä huolimatta. Mihin ihmeeseen ne kaikki säästetyt rahat oikein on mennyt?!
Mutta nuo työt on usein sellaisia mistä aloitetaan. Niistä pääsee eteen päin ja kivempiin hommiin kokemuksen kautta. Mutta se että jos ei koskaan aloita, niin tuo porras on aina edessä. Harva pystyy hyppäämään sen yli suoraan kivoihin töihin. Näin työelämä toimii.
No otetaan nyt esimerkkinä matalapalkka hommasta kokin homma miten siinä kehityt ja siirryt kivempiin hommiin mesuksi pääset jos oot pätevä ja se on kaikkea muuta kuin helppoa kiva homma se on jos on jokin poikkeama aivoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.
Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.
Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.
enemmän rahaa=enemmän tavaroita
Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )
Nimenomaan ne elämän pienet perusasiat tekevät onnellisuuden ei se ylimääräinen höttö millä ihmiset täyttävät pahaa oloaan. : )
Elintaso on todellisuudessa turvallisuudentunnetta. Tuntuu että elämä on vähän enemmän hallinnassa kun ei elä ihan kädestä suuhun.
Ihminen tulee toimeen aika pienellä, periaatteessa ruoka ja lämpö riittää, tietenkin jos haalii kaikkea omaisuutta ja tavaraa ja ei pärjää esimerkiksi ilman akkukäyttöistä ruohotrimmeriä niin se on jokaisen oma valinta. : )
Niin, kyllä varmasti. Miksi me siis kustannetaan vapaamatkustajille esimerkiksi jokaiselle oma vuokra-asunto? Lämpöä ja suojaa saisi jossain hallirakennuksessakin.
Mitä saat tuosta jankutuksestasi? Hyvän mielen?
Hieman laajemmin ajatellen ihminen voi hyvinkin tehdä osa-aikatyötä, pätkätöitä, kyvykkäimmät ansaita vaikka loppuelämän rahat muutamassa vuodessa. Jotkut myös voittavat tai perivät rahaa. Ei ole mikään pakko joko raataa 50 vuotta tai vaihtoehtoisesti olla koko elämä työttömänä. Osittainen omavaraisuus yhdistettynä keikkaduuneihin voisi olla juuri sitä, mikä saisi elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.
Kuvitellaan että onnellisuuden voi ostaa hankkimalla mahdollisimman paljon rahaa ja omaisuutta.