Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Hauska lukea miten tuilla elävät ihmiset täällä ihmettelevät itse rahansa tienaavien "oravanpyörässä" juoksemista. Pian hekin ymmärtävät miksi kannattaisi käydä töissä kun oikeistohallitus aloittaa säästökuurin. Kohta täällä palstalla samat ihmiset itkevät kun rahat ei riitä mihinkään ja elämä on niin kurjaa. 

Ei tuollainen ole ainakaan omissa tavoitteissa. Mitä varakkaampi henkilö kyseessä, sitä vähemmän työlle annetaan aikaa, on mahdollisuus leppoistaa. Tätä totuutta ei haluta suorittavalle väenosalle mainostaa. Järjetöntähän tuo todella on.

Kysyn vaan kirjoitti:

Kyllähän Ap tuossa asiaakin puhui. Mutta ihmettelen vaan, mistä se toimeentulo syrjäytyneille ja työtä vieroksuville? Niitten oravanpyöräläisten selkänahasta se revitään! Eikö ole moraalisesti väärin katsella aamulla verhon raosta, kun toiset lähtevät duuniin?

Siinä on toinen puoli totta mitä kirjoitat. Mielestäni vaan eivät kaikki jotka elävät syrjäytyneesti ole ollenkaan työttömiä vaan käyvät töissä. Tunnen sellaisia, viihtyvät yksin, menevät yksin teatteriin, ravintolaan - matkustavat yksin mutta heillä on hyvä ammatti muutamalla jopa akateemisia tutkintoja. Vai tarkoititko jotain peräkammarin poikaa?

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea miten tuilla elävät ihmiset täällä ihmettelevät itse rahansa tienaavien "oravanpyörässä" juoksemista. Pian hekin ymmärtävät miksi kannattaisi käydä töissä kun oikeistohallitus aloittaa säästökuurin. Kohta täällä palstalla samat ihmiset itkevät kun rahat ei riitä mihinkään ja elämä on niin kurjaa. 

Ei se pelkkä työssäkäynti oravanpyörää tee. Vaan työssäkäynti yhdessä perheen, harrastusten ja aikataulujen ja suorittamisen kanssa. Oravanpyörä on sellainen itse luotu kiireinen härdelli, jossa ei ole pysähdytty miettimään, onko tää kaikki pakollista/tarpeellista/kannattavaa ja voisiko ehkä joitain asioita tehdä toisin ja vähentää jotain jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse tein tuota oravanpyörää yli kymmenen vuotta ja jatkuvasti oli kiire, viikonloppuja ja kesälomaa odotti ja työpäivät meni hitaasti ja odotti kotiinpääsyä, sunnuntaisin aina alkoi ottamaan päähän kun taas työviikko alkaa. Nyt olen ollut vuosia työtön eikä ole pienintäkään kiinnostusta palata työelämään, elämä on paljon parempaa työttömänä vaikka rahaa ei juuri ole ylimääräistä. Mitä minä sillä rahalla teen vaikka olisin töissä? En saa edes pankista lainaa omakotitaloon vaikka olisin töissä.

Ainoa motivaatio käydä töissä on siis asuntolaina ok-taloon? 

Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.

Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.

Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.

enemmän rahaa=enemmän tavaroita

Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla. 

Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse. 

Ei se ole outoa. Se on ihan relevantti asia. Miksi länsimaisella henkilöllä on oikeus vetää lonkkaa toisten kustannuksella ja kuvitella olevansa joku hieno filosofi? Miksi meillä on yhtään enempää velvollisuutta elättää vapaamatkustajia kuin minkään muidenkaan maiden ihmisillä.

Ymmärrän sosiaalituet pakon edessä, mutta ei ne voi olla mikään oma valinta ja elämäntapa. Meidän järjestelmää ei ole rakennettu kestämään sellaista. Vapaamatkustajat vie resursseja niiltä henkilöiltä joita meidän oikeasti kuuluisi auttaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän omilta vanhuksilta, joita meillä ei ole vara enää kunniallisesti hoitaa. Sen sijaan me annamme rahaa ihmisille, joita ei vain huvita tehdä töitä. Järjestelmä ei kestä tuota loputtomiin.

Joissakin maissa on yhtä paljon munkkeja kuin Suomessa työttömiä.

Olen sairaanhoitajana sairaalassa, sinäkin syrjäytynyt leppoista elämää viettävä ihminen tarvitset minua tai kolleegojani vielä joku päivä. Tarvitset myös jollain tapaa kaupanalan työntekijöitä, kiinteistöhuoltoa, ihmisiä jotka ovat joko vuokranneet sinulle asunnon (kaupunki) tai isännöitsijä toimiston väkeä. Sähköyhtiölläsi on oltava työntekijöitä.

Kaikki eivät voi syrjäytyä. Me, jotka siinä oravanpyörässä kuljemme mahdollistamme sinun syrjäytymisen. Saat yhteiskunnan tukia.

Palkkani on sen verran vaatimaton, että teen täyttä työaikaa. Sen 8 tuntia/ 5 päivänä viikossa. Jos vertaan tätä siihen mitä ihmiset tekevät maailmalla, tilanteeni on suorastaan ruhtinaallinen.

Minä entisenä lastensuojeluasiakkaana haluan tarjota omalle lapselleni mahdollisimman normaalin ja hyvän elämän. En nyt mihinkään luksukseen tähtää, mutta haluan että lapsella on koti, ei joudu näkemään nälkää, on varaa harrastaa ja toteuttaa itseään. En koe normaalia arkea töineen, ruokien laittoineen, Prisma-reissuineen päivineen raskaana vaan turvallisena. Arjessa on turvaa ja vakautta. Ja kun talous on edes kohtuullisessa tasapainossa, ei elämää kuormita jatkuva pelko ja epävarmuus siitä mitä voi mennä pieleen. Toki en tee unelmatyötäno vaan käyn töissä koska on taloudellisesti pakko. Silti elämässäni on nyt paljon enemmän mitä siinä on koskaan aikaisemmin ollut. Siinä on turvaa, rakkautta, perhe. Minulle nämä ovat isoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta syrjäytynyt on aina köyhä. Köyhät asuvat sellaisissa asunnoissa, joihin on varaa. Ajavat autoa vain jos on rahaa, syvät sitä mihin on rahaa. Yksityisyyttä, vapautta ja harrastusten tuomaa mielihyvää varten tarvitsee olla rahaa.

Taidat olla hyvin nuori ehdottomasta kommentistasi päätellen. Minä olen syrjäytynyt, eli yhteiskunnasta syrjässä oleva. En ole köyhä ja asun omistamassani talossa, joka vastaa omaa käsitystäni unelmien talosta. Minulla on vapautta, yksityisyyttä sekä mieluisat harrastukset. Niin ja autolla pääsen sinne minne haluan sinä hetkenä, kuin haluan.

Vierailija kirjoitti:

Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.

Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee keskiluokkaista unelmaa.

Ihmiset eivät elä hetkessä vaan se unelma elämä on aina jossakin kaukana tulevaisuudessa. Aivan kuin voisi päättää milloin on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole lapsia siunaantunut, mutta sen verran kuitenkin sanon: tuohan on sitä elämää. Elämää on tietysti näin ilman lapsiakin, mutta en silti vaihtaisi enää mistään hinnasta elämääni sellaiseen, että olisin ihan syrjäytynyt ja mitään erityistä ei tapahtuisi päivisin. Mitä tekisin? Pelaisin ja makaisin vaan päivästä toiseen?

Tämä kaikki siis entisen syrjäytyneen "kynästä". Pelasin päivästä toiseen, unirytmi oli sekaisin ja muutenkin koko elämä oli nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan täysin merkityksetöntä. En siis opiskellut tai käynyt töissä tuolloin vaan olin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Elämä kuitenkin voi muuttua. Nyt kun opiskelen uutta ammattia, teen osa-aikatöitä ja olen parisuhteessa, mun elämä on oikeasti paljon rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Elämä on täynnä valintoja.

Ei oravanpyörän vastakohta ole sekaisin oleva unirytmi ja pelaaminen :-D Syrjäytynyt voi olla niin monella eri tavalla. Ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti jotenkin rappiolla.

Hienoa että elämäsi on nyt parempaa!

Syrjäytyneenä ei vain ole rahaa tehdä monia asioita, harrastaa, matkustaa jne.

Kyllä minäkin haluaisin olla taloudellisesti riippumaton, jolloin ei tarvitsisi tehdä töitä rahan takia vaan voisi matkustaa ja toteuttaa itseään. Työttömänä syrjäytyneenä se ei vain onnistu. Ensin pitää tehdä töitä ja sijoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on se hyvä puoli, että voi vaan jäädä kotiin ja miettiä järjestelmän älyttömyyttä. Jos ap asuisi jossain kehitysmaassa, hän eläisi almuilla ja asuisi kadulla. 

Outoa, että aina pitää tuoda tuo kehitysmaa-mantra useisiin keskusteluihin mukaan. Ap sattuu asumaan Suomessa ja tästä on tässä ketjussa kyse. 

Ei se ole outoa. Se on ihan relevantti asia. Miksi länsimaisella henkilöllä on oikeus vetää lonkkaa toisten kustannuksella ja kuvitella olevansa joku hieno filosofi? Miksi meillä on yhtään enempää velvollisuutta elättää vapaamatkustajia kuin minkään muidenkaan maiden ihmisillä.

Ymmärrän sosiaalituet pakon edessä, mutta ei ne voi olla mikään oma valinta ja elämäntapa. Meidän järjestelmää ei ole rakennettu kestämään sellaista. Vapaamatkustajat vie resursseja niiltä henkilöiltä joita meidän oikeasti kuuluisi auttaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meidän omilta vanhuksilta, joita meillä ei ole vara enää kunniallisesti hoitaa. Sen sijaan me annamme rahaa ihmisille, joita ei vain huvita tehdä töitä. Järjestelmä ei kestä tuota loputtomiin.

Joissakin maissa on yhtä paljon munkkeja kuin Suomessa työttömiä.

Eiköhän ne munkit asu jossain yhteismajoituksessa ja saavat ihmisiltä almuina ruokaa. Tuskin niillä ihan samat kustannukset on yhteiskunnalle kuin suomalaisella elämäntapatyöttömällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.

Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee keskiluokkaista unelmaa.

Olen ollut aina ryhdistäytynyt mutta jotain keskiluokan unelmaa en ole ikinä tavoitellut. Asun kylläkin velattomassa ok-talossa jonka olen itselleni hankkinut. Neljä vuosikymmentä on työuraa takana, ei sekään mikään oravanpyörä ollut vaikka töitä tehtiin paljon. Edelleen eläkkeellä hommaan ja puuhaan ihan koko päivän ulkona ja sisällä sekä työpajassani. Ystäviä on muutamia ja kivoja naapureita. Suorittamisen painetta ei ole elämääni ilmaantunut. 

Niin eli olet toteuttanut sen keskiluokan unelman. Omakotitalo ja talous kunnossa ja aikaa eläkkeellä puuhasteluun. Tuo se juuri on. Saa sitä sanoa joksikin muuksikin jos tykkää.

Joo, mutta ostin ok-talon itselleni syntymäpäivälahjaksi kun täytin 65 vuotta. Ulkomailta. Sitten remppautin sitä koska yli sata vuotta vanha talo. Ei ole tullut mieleen, että tuo olisi se keskiluokan unelma. 

Lukija190 kirjoitti:

Olen sairaanhoitajana sairaalassa, sinäkin syrjäytynyt leppoista elämää viettävä ihminen tarvitset minua tai kolleegojani vielä joku päivä. Tarvitset myös jollain tapaa kaupanalan työntekijöitä, kiinteistöhuoltoa, ihmisiä jotka ovat joko vuokranneet sinulle asunnon (kaupunki) tai isännöitsijä toimiston väkeä. Sähköyhtiölläsi on oltava työntekijöitä.

Kaikki eivät voi syrjäytyä. Me, jotka siinä oravanpyörässä kuljemme mahdollistamme sinun syrjäytymisen. Saat yhteiskunnan tukia.

Palkkani on sen verran vaatimaton, että teen täyttä työaikaa. Sen 8 tuntia/ 5 päivänä viikossa. Jos vertaan tätä siihen mitä ihmiset tekevät maailmalla, tilanteeni on suorastaan ruhtinaallinen.

Tulisiko arjen sankaria sääliä vai nostaa kenties ylemmäksi. Kirjoituksesi oli sen verran sekava, ettei siitä selkoa saanut. Älä avaa sitä enempää, tässä oli ihan riittävästi.

Sehän voisi kyllä olla sopiva ratkaisu, että jos haluaa elää yhteiskunnan piikkiin jotain filosoohvin elämää, niin voitaisiin majoittaa nämä mietiskelijät ja luonnon tarkkailijat joihinkin luostarityyppisiin yhteisasuntoihin. Ihmiset voisi sitten tukea näitä asumuksia sen mukaan miten kenestäkin tuntuu että tällaista kannattaa tukea. Muuten heille voitaisiin maksaa joku yhteisruokailu ja rakennuksen ylläpito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan elämänsä toki viettää myös työttömänä vuokraluukussaan ja seurailla yksinäisenä muiden elämää.

Tahi sitten ryhdistäytyy ja tavoittelee keskiluokkaista unelmaa.

Olen ollut aina ryhdistäytynyt mutta jotain keskiluokan unelmaa en ole ikinä tavoitellut. Asun kylläkin velattomassa ok-talossa jonka olen itselleni hankkinut. Neljä vuosikymmentä on työuraa takana, ei sekään mikään oravanpyörä ollut vaikka töitä tehtiin paljon. Edelleen eläkkeellä hommaan ja puuhaan ihan koko päivän ulkona ja sisällä sekä työpajassani. Ystäviä on muutamia ja kivoja naapureita. Suorittamisen painetta ei ole elämääni ilmaantunut. 

Niin eli olet toteuttanut sen keskiluokan unelman. Omakotitalo ja talous kunnossa ja aikaa eläkkeellä puuhasteluun. Tuo se juuri on. Saa sitä sanoa joksikin muuksikin jos tykkää.

Joo, mutta ostin ok-talon itselleni syntymäpäivälahjaksi kun täytin 65 vuotta. Ulkomailta. Sitten remppautin sitä koska yli sata vuotta vanha talo. Ei ole tullut mieleen, että tuo olisi se keskiluokan unelma. 

No se se on. Varsinkin tuo että talo on ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.

Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.

Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.

enemmän rahaa=enemmän tavaroita

Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )

Nimenomaan ne elämän pienet perusasiat tekevät onnellisuuden ei se ylimääräinen höttö millä ihmiset täyttävät pahaa oloaan. : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa kehitysmaissa ihmiset ovat onnellisempia kuin ns teollisuusmaissa niinkaun kuin "paremmasta" ei ole tietoa ja alkuperäisasukkaat saastuttivat myös huomattavasti vähemmän.

Huomaan että tässä ketjussa väittely kulminoituu elintasoon ja sen pystyssä pitämiseen ja parantamiseen, elintaso oravanpyörä ei vaan tuo sitä onnellisuutta yhtään enempää se on harhaluulo ja valhe minkä perässä ihmiset juoksee kieli vyön alla.

Jonkun perässä täällä juostaan ja loppujenlopuksi mitään ei jää kun täältä lähdetään.

enemmän rahaa=enemmän tavaroita

Kuuluis filosofi sanoi jo aikoinaan että elämäntarkoitus on elää mahdollisimman onnellinen elämä. : )

Nimenomaan ne elämän pienet perusasiat tekevät onnellisuuden ei se ylimääräinen höttö millä ihmiset täyttävät pahaa oloaan. : )

Elintaso on todellisuudessa turvallisuudentunnetta. Tuntuu että elämä on vähän enemmän hallinnassa kun ei elä ihan kädestä suuhun.

Tämä asia tulee ratkeamaan itsestään tekoälyn kehittymisen myötä. Tulevaisuuden yhteiskunnassa robotit hoitavat niin suuren osan töistä, että työtä ei kerta kaikkiaan riitä kaikille eikä ihminen enää koe mielekkääksi tehdä työtä työn vuoksi. Tulevaisuutta on myös perustulo eli kansalaispalkka, joka maksetaan kaikille työstä riippumatta. Näin päästään pois oravanpyörästä, työkkäri- ja tukiviidakosta, ja ihmiset voivat keskittyä enemmän merkitykselliseksi kokemiinsa asioihin.