Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu
22.05.2023 |
Kaverin piti pitää synttörijuhlat nyt viikonloppuna ja käski mun merkata se kalenteriin jo kauan sitten. No torstaina sitten kaveri ilmoittikin että ai niin en mä jaksa pitää mitään juhlia. En ehtinyt sitten järjestää mitään muutakaan kun mieskin oli omissa menoistaan joten istuin yksin harmissaan kotona.
Sain just tietää, että kaveri oli ollut sittenkin juhlimassa synttäreitään jossain baarissa isolla porukalla.
Enhän mä voi kunnioittaa itseäni enää jos jatkan kaverisuhdetta tällaisen jälkeen?
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Se oli varmaan vain joku baari-ilta. Ei kannata ottaa kaikkea niin raskaasti. Katso tilannetta vähän aikaa, tuollasta joskus sattuu. Et kai sentään ole ihan mustasukkainen muista kavereista.
Kunnon kaasuvalotukset sulta sieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.
Puhelu kaverille Joo tota halusin vaan varmistaa että ymmärsinkö nyt oikein, että tässä on käynyt näin että lemppasit mut ja pidit sitten juhlat vähän parempien kavereiden kanssa? Voiko tässä olla joku väärinymmärrys? Tässä kypsästi haluaisin antaa sinulle nyt mahdollisuuden selittää jotain koska en voi lopettaa kaveruuttamme omin ehdoin.
:Dd Ja sitten kaveri vastaa että joo näin pääsi käymään.
Ja sä vasta sitten saat luvan kävellä ulos suhteesta.
:Dd kypsää niin perkeleen kypsää
Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.
Arvokkuuden rippeet?
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.
No mitäpä luulet mistä on kyse? Sua ei haluttu juhliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä itse juhlat äläkä kutsu sitä kaveria.
Kiltti mies kirjoitti:
Pidä itse juhlat äläkä kutsu sitä kaveria.
Tulen tekemään näin koko loppuelämäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaisille tule edes mieleen että joku on nähnyt vaivaa järkätäkseen päivän vapaaksi juhlan suhteen. Siinä sitä sitten ollaan. Mutta hyvä puoli on se, että nyt tiedät millainen hän pohjimmiltaan on.
Niinhän sitä oppii. Ei tarvitse tehdä montaa kertaa samaa virhettä. Ap
Oliko tosiaan ensimmäinen kerta tämän "ystävän" kohdalla? No, ainakin viimeinen.
Tiedätkö sinä, että hän itse ne juhlat järjesti eikä ollut jonkun muun yllyttämänä mukana?
Sillähän asia selviää ,kun kerrot hänelle tuntevasi nyt itsesi huijatuksi. Siinä kuulet, miten hän itse selittää asiaa vai selittääkö mitenkään. Onpa hänellä sitten tilaisuus sanoa aivan suoraan, että ei sittenkään halunnut mukaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
Sitkeä jankuttaja. Huomasin sut jo monta tuntia sitten. Etkö ole tyytyväinen ennen kuin Ap sanoo tekevänsä kuten haluat?
Omituista sakkia. Joskus on tyylikkäämpää pitää pää pystyssä ja lähteä.
Aivan kaikkea ei tarvi jauhaa puhki eikä piiskata kuollutta hevosta liimaksi. Kyllä se kaveri soittaa jos on asiaa. Hän tietää varmasti mitä on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.
Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?
Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap
Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.
Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap
Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan.
No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap
Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.
En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap
Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?
Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.
Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap
Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.
Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.
Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.
Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap
Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.
On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.
On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.
Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.
No me teemme eri tavalla. Mielipiteesi tästä äärimmäisen rajallisesta siivusta jonka olet saanut täältä lukea, on tullut puettua sanoiksi okein perusteellisesti. Asia varmaan on tullut nyt riittävän selväksi sinunkin mielestäsi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollaisille tule edes mieleen että joku on nähnyt vaivaa järkätäkseen päivän vapaaksi juhlan suhteen. Siinä sitä sitten ollaan. Mutta hyvä puoli on se, että nyt tiedät millainen hän pohjimmiltaan on.
Niinhän sitä oppii. Ei tarvitse tehdä montaa kertaa samaa virhettä. Ap
Oliko tosiaan ensimmäinen kerta tämän "ystävän" kohdalla? No, ainakin viimeinen.
Tällä kaliiberilla kyllä. Tosin sopii loogiseksi jatkumoksi kaikkeen mitä hän on aiemmin tehnyt, kuten jättänyt ulkopuolelle ja eristänyt.
Itse olen myös kokenut tuota samaa. Oltiin mielestäni kyllä ihan hyviä kavereita, kelpasin kaasoksi jne. Tai myöhemmin ajatellen, olin se "luottohenkilö" tai hyödyllinen idiootti, joka riensi apuun tai kuunteli murheet. Setvi hääpäivän minuuttiaikataulun vaatimuksineen tunnollisesti. Itsellä meni maku, kun ehdotin jotain yhteistä tekemistä. Valehteli ettei lähde mihinkään ja myöhemmin somesta näin "missä parhaassa seurassa oltiin milloin missäkin". Ja tosiaan hän ei nähnyt toiminnassaan mitään vikaa. Päätin etten enää yritä. Ja vielä pitkienkin aikojen päästä on tullut viestiä, olisi kiva nähdä. Vastaan jotain peruskohteliasta, enkä tee asian eteen mitään. Nykyään somesta näkee näitä "parhaassa seurassa" postauksia edelleen, kaveriporukka vain jostain syystä vaihtuu usein.
Jätät kaverisuhteen, koska et saanut kutsua synttäreille. Olet lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sun kaveri, etsi parempaa seuraa.
Ehdottomasti. On tässä ollut muutenkin vähän sellaista, että kaverilla on sellaista kilpailuhenkisyyttä mua kohtaan. Jos vaikka kerron että en ole ehtinyt pitää kotia siistinä, niin päivän aiheeksi nousee se miten ihanan siistiä heillä on. Sellaista lapsellista. Olemme 30+ Ap
On kavereita ..... ja Kavereita. Tuskin menetät paljonkaan jos annat tuon kaverin jäädä elämästäsi.
Mulla oli kaveri joka teki noita juttuja. .. valehteli ja kieroili, ja mm. polttarinsa järjesti vain "parhaiden" kavereidensa kanssa vaikka alkuun pyysi minua mukaan mutta sitten valehteli ettei järjestäkään jne . Oltiin nuoria enkä osannut vetää kunnolla rajaa. Tuntui että minuun oltiin yhteydessä vain kun joku tarve, esim sydänsuruja ja tarvitsi kuuntelijaa tai kun oli yksinäinen niin seuraa jne. Kunnes tapasin mieheni, hänen kanssaan silmäni aukenivat. Ei mennyt kauaa kun tämä "ystävä" hakeutui ennennäkemättömän innostuneesti seuraani ja yritti kovin että viettäisimme yhdessä aikaa pariskuntina jne. Mieheni tajusin heti pointin. Kiinnostus heräsi yhtäkkiä taas koska miehelläni kuuluisa suku jolla arvovaltaa.... (tuolloin vielä poikaystänäni). Onneksi mieheni osasi vetää niitä rajoja ja kieltäydymme kohteliaasti tapaamisista ja illanvietoista. Jälkeen päin saanut kuulla miten haukkunut meitä monille.
Se siitä kaveruudesta. Ei olla oltu enää missään tekemisissä. Eikä ole ikävä.
Sanottu että ihan synttäreistä kyse.