Olette te vanhanaikaisia tuon lesken suruajan kanssa

Ja kun se ei muutenkaan kuulu ulkopuolisille tippaakaan, ketä se leski tapailee ja milloin.

Miksi kaikki normaalijärkinen ja muita ihmisiä kunnioittava on nykyään aina "vanhanaikaista"?

Miten niin? Ei mua kiinnosta random lesket, en ole itse leski enkä edes tunne yhtään leskeä.

Ootko ap siis saanu rukkaset leskeltä

Mitä fittua taas, ap.

Samaa ihmettelen. Varsinkin jos puoliso on kuollut pitkäaikaiseen sairauteen, niin siihen tulevaa kuolemaan ja menetykseen on voinut valmistautua jo ehkä vuosienkin ajan. Sureminen alkaa usein siitä hetkestä, kun saa tietää rakkaansa sairauden olevan parantumaton, ja suru saattaa helpottaa hyvinkin pian kuoleman jälkeen.

Elämässä saa mennä eteenpäin, ihan sillä tahdilla kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Suruaika kestää sen minkä kestää ja itsehän sureva parhaiten tietää, milloin jaksaa lakata suremasta. Ei kuulu muille.

Ap tais nyt erehtyä

Jos löytää uuden onnen niin hieno juttu. Kukaan ei takasin tule rajan, elämä jatkuu.

Tietysti lapsille pitää antaa aikaa tottua uuteen aikaan, ei heti yhteen muuttaa.

Voisi kuvitella, että leski olisisurun murtama ja ei hakisilaastarisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Jos löytää uuden onnen niin hieno juttu. Kukaan ei takasin tule rajan, elämä jatkuu.

Tietysti lapsille pitää antaa aikaa tottua uuteen aikaan, ei heti yhteen muuttaa.

Joopa joo, hienoa, että uusionni löytyy ennen kuin vanha kylmenee.

Teillä kahdella ensimmäisellä ei ole rakas kuollut. Surulla on aikansa ja suremattomat asiat jäävät hiertämään. Suru ilmestyy ennalta arvaamatta pitkin elämää, mikäli sille ei ole antanut tarpeeksi aikaa tai on haudannut sen.

Ap voisi lopettaa väsyneen provoamisen ja mennä vaikka luontoon kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Teillä kahdella ensimmäisellä ei ole rakas kuollut. Surulla on aikansa ja suremattomat asiat jäävät hiertämään. Suru ilmestyy ennalta arvaamatta pitkin elämää, mikäli sille ei ole antanut tarpeeksi aikaa tai on haudannut sen.

Mulla nimenomaan kuoli mies ja sain paljon kritiikkiä kun en pitänyt suruaikaa.Ap

Vierailija kirjoitti:

Teillä kahdella ensimmäisellä ei ole rakas kuollut. Surulla on aikansa ja suremattomat asiat jäävät hiertämään. Suru ilmestyy ennalta arvaamatta pitkin elämää, mikäli sille ei ole antanut tarpeeksi aikaa tai on haudannut sen.

Surullista on osa elämää. Ei sille voi koskaan antaa niin paljoa aikaa että voisi sanoa ettei se tule jossain vaiheessa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Varsinkin jos puoliso on kuollut pitkäaikaiseen sairauteen, niin siihen tulevaa kuolemaan ja menetykseen on voinut valmistautua jo ehkä vuosienkin ajan. Sureminen alkaa usein siitä hetkestä, kun saa tietää rakkaansa sairauden olevan parantumaton, ja suru saattaa helpottaa hyvinkin pian kuoleman jälkeen.

Elämässä saa mennä eteenpäin, ihan sillä tahdilla kuin itsestä hyvältä tuntuu.

No tässä aloituksessa vissiin viitataan siihen ketjuun, missä leski oli tuonut lapsille uuden äitipuolen kotiin neljä kuukautta lasten äidin kuoleman jälkeen.Tuollaisessa tapauksessa on kyse vähän muustakin kuin siitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu.

Tottahan toki elämä on lyhyt ja jokainen saa ajatella itseään ja silleen, mutta kyllä minulle tulee ihan lapsettomasta leskestäkin mieleen, että mahtoikohan rakkautta oikein ollakaan, jos viikkoja puolison kuoltua on jo uusi tosirakkaus kierroksessa.

Siis kun ottaa senkin huomioon, että pahin suru kestää yleensä puolisen vuotta.

Kannattaa muistaa sekin, että aina suhde ei välttämättä ole ollut onnellinen ennen kumppanin sairastumista ja kuolemaa. Itse seurustelen lesken kanssa, joka oli eroamassa kumppanistaan mutta jäivätkin yhteen, kun tämä sairastui.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Varsinkin jos puoliso on kuollut pitkäaikaiseen sairauteen, niin siihen tulevaa kuolemaan ja menetykseen on voinut valmistautua jo ehkä vuosienkin ajan. Sureminen alkaa usein siitä hetkestä, kun saa tietää rakkaansa sairauden olevan parantumaton, ja suru saattaa helpottaa hyvinkin pian kuoleman jälkeen.

Elämässä saa mennä eteenpäin, ihan sillä tahdilla kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Ja lapsista viis, eikö niin?

Montako leski-aiheista ketjua meinaat vielä aloittaa tänään? Ihan mielenterveyteen liittyvästä lääketieteellisestä mielenkiinnosta kyselen.

Sekin unohdetaan, että pari voi olla jo eron partaalla kun toinen kuolee.

Oikeastaan "vanhaan aikaan" oli ihan tavallista, että leski otti tosi nopeasti uuden puolison. Nainen, koska tarvitsi "elättäjää" ja mies taas, koska tarvitsi lapselle ja kodille hoitajan.