Perintökorut eivät kelpaa nuorille, vaan korut menevät kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sen ymmärtää nykypäivänä kun eläminen on kallista. Kyllä silloin turvautuu vaikka korujen myyntiin jotta saa murua rinnan alle tiukan paikan tullen. Miksi monet hankkii materiaan niin vahvat tunnesiteet? Eikö riitä että ne rakkaat ihmiset ja muistot heistä ovat sydämessä? Miksi täytyy palvoa jotain kultaketjuja tmv?

hyvin todettu

Rihkama on tietenkin ongelma ja kullalla on vain romuarvo. Mulla on neljä yli 1ct timanttia, kaksi yli 1.5ct hyvillä sertifikaateilla. Näillä on aina arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Rihkama on tietenkin ongelma ja kullalla on vain romuarvo. Mulla on neljä yli 1ct timanttia, kaksi yli 1.5ct hyvillä sertifikaateilla. Näillä on aina arvoa.

Kulta on myös vaihdon väline. Joskus markan arvokin oli sidottu kultakantaan. Asiantuntijat ovat laskeneet, että kilolla puhdasta kultaa selviäisi hyvävaraisena, mikäli euron ja muun omaisuuden arvo romahtaisi nollaan. Kullalla voisi silloin ostaa vaikkapa niitä perunoita tai katon päänsä päälle.

Jos joku haluaa antaa teille kultakorujaan, niin se on sama kuin joku antaisi teille riihikuivaa rahaa. Kulta on helppo muuttaa rahaksi, mutta noille kiertäville kullan ostajille sitä ei kannata viedä, sillä ne maksavat aivan liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

En tajunnut, miksi leskirouvan piti itse myydä korunsa ja surra sitä, etteivät perilliset käytä niitä. Kai se on perillisten tehtävä muuttaa korut rahaksi eikä perinnönjättäjän.

Nyt pystyy itse nauttimaan jotain kivaa rahoillaan. Ei kelvannut perillisille koruna, niin ei sitten rahanakaan saa.

Mulla on äitini koruja ja osan olen jo antanut tyttärelleni, joka ei varmasti ikinä niitä myy. Rakasti suuresti äitiäni. 

Poikani sai kellon ja sormuksia isältäni ja käyttää niitä. Tykkää kaikesta vanhasta. 

Osa nuorisoakin arvostaa perhettään ja sukuaan. Juuret voi olla tärkeitä. Näin meidän perheessä. Korut on muisto ja niitä käyttäessä mulla tulee aina äiti mieleen. En mä niitä ikinä myisi. 

Paitsi siinä kohtaa kun kellään ei ole edes niitä perunoita myytävänä, eikä mitään muutakaan ruokaa, tuskin kukaan vaihtaa kultaa ruokaan.  Ei kultaa eikä timantteja voi syödä. Tulevaisuudessa eniten vaihtoarvoa tulee olemaan ruoalla ja puhtaalla vedellä. Kannattaisi opetella viljelemään, kasvattamaan vihanneksia , metsästämään ja kalastamaan.

No kannattaa selvittää ensin onko niillä jotain antiikkiarvoa? 

kelpaavat ne korut mitkä voi heti laittaa myyntiin tai panttilainaamolle...

Vierailija kirjoitti:

Paitsi siinä kohtaa kun kellään ei ole edes niitä perunoita myytävänä, eikä mitään muutakaan ruokaa, tuskin kukaan vaihtaa kultaa ruokaan.  Ei kultaa eikä timantteja voi syödä. Tulevaisuudessa eniten vaihtoarvoa tulee olemaan ruoalla ja puhtaalla vedellä. Kannattaisi opetella viljelemään, kasvattamaan vihanneksia , metsästämään ja kalastamaan.

No, jos tuollainen  tilanne tulee niin sitten ollaan kyllä jo ihan trilleriasetelmissa. Eli joku tulee ja vie ruokasi, eipä auta omat varastot. 

Upp

Olen antanut korut lapsille. Sanoin, että myykööt tai tehkööt mitä lystää. Outoa, ettei jälkikasvu ota koruja vastaan. Eihän ne edes vie tilaa. Ja kullan voi muuttaa rahaksi.

Vierailija kirjoitti:

No kannattaa selvittää ensin onko niillä jotain antiikkiarvoa? 

70-luvun koruilla harvoin on. Ne on niitä paksuja oksetuksia.

Todella vanhoista koruista teetätimme tyttärellemme uusiokoruja.

Ap yleistää yhden tapauksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Rihkama on tietenkin ongelma ja kullalla on vain romuarvo. Mulla on neljä yli 1ct timanttia, kaksi yli 1.5ct hyvillä sertifikaateilla. Näillä on aina arvoa.

Niinkö? Missä saat ne myytyä hyvään hintaan?

Timanteissa tietääkseni on kultaa vahvemmin juurikin markkinoiden puuttuminen.

Minulla on 4 kultasormusta, aion itse ne myydä kun tulee tilanne että tarvin rahaa nopeasti. 2 poikaa jotka eivät kuitenkaan pitäisi sormuksia eivätkä ole heidän kokoakaan ja jäisivät johonkin laatikon pohjalle unohduksiin. Äskettäin perikuntamme myi tätin 3 sormusta , saimme 300e joilla saamme maksetuksi tätin asunnon  1kk vastikkeen , asunto on myynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todellakin huvittavaa. Oikeasti arvokkaat kultakorut annetaan pois puoli-ilmaiseksi ja tilalle ostetaan jotain tekotimanteilla koristeltuja rihkamapaskoja xD

Sama ilmiö näkyy myös huonekalupuolella: täyspuiset rokokoot annetaan pois roskalavaryhmässä ja tilalle tuodaan pahvi-Ikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta mutta aikoinaan äitini osti  minkkiturkin ja vielä kauan puhui miten minä saan sen perinnöksi kun hän kuolee. Joskus vuosia sitten lopulta sanoi ettei arvaa enää itsekään sitä pitää missään ja tietää etten koskaan tule käyttämään. Sama on kyllä korujenkin kanssa ainakin tällä hetkellä. En kuitenkaan lähtisi missään tapauksessa niitä myymään kun äidistä aika jättää. Voihan mieleni muuttua korujen suhteen että haluankin käyttää ja ovat joka tapauksessa äitini korut. Sen minkkiturkin osalta en tiedä mitä teen. 

No jos äitisi päätyy hoivakotiin, ei huolta. Minäkin odottelin minkkiturkkia ja kun sen aika tuli, hoivakodin kaapissa oli vain uudehko toppatakki jäljellä. Olivat jossain vaiheessa siivonneet kaappeja ja poistaneet hankalat vaatteet, kun eihän sitä turkkia voinut pestäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheen sivusta mutta aikoinaan äitini osti  minkkiturkin ja vielä kauan puhui miten minä saan sen perinnöksi kun hän kuolee. Joskus vuosia sitten lopulta sanoi ettei arvaa enää itsekään sitä pitää missään ja tietää etten koskaan tule käyttämään. Sama on kyllä korujenkin kanssa ainakin tällä hetkellä. En kuitenkaan lähtisi missään tapauksessa niitä myymään kun äidistä aika jättää. Voihan mieleni muuttua korujen suhteen että haluankin käyttää ja ovat joka tapauksessa äitini korut. Sen minkkiturkin osalta en tiedä mitä teen. 

No jos äitisi päätyy hoivakotiin, ei huolta. Minäkin odottelin minkkiturkkia ja kun sen aika tuli, hoivakodin kaapissa oli vain uudehko toppatakki jäljellä. Olivat jossain vaiheessa siivonneet kaappeja ja poistaneet hankalat vaatteet, kun eihän sitä turkkia voinut pestäkään. 

Palvelukotiin ei kannata arvotavaraa viedä,  kaverin äidin kultasormus katosi melko pian sinne menonsa jälkeen. Vaatteet vaihtuu pesula reissuilla kun ei ole nimetty. Toinen kaveri näki äitinsä hameen toisella mummolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todellakin huvittavaa. Oikeasti arvokkaat kultakorut annetaan pois puoli-ilmaiseksi ja tilalle ostetaan jotain tekotimanteilla koristeltuja rihkamapaskoja xD

Sama ilmiö näkyy myös huonekalupuolella: täyspuiset rokokoot annetaan pois roskalavaryhmässä ja tilalle tuodaan pahvi-Ikeaa.

Joo, kyllä ne rokokoot mahtu papan neliöasuntoon kun asui yksin ja tilaa oli. Laitapa sellaisia pikkukaksioon niin muuta ei sitte mahdukaan. Ei äitikään niitä halunnut isältään tukkimaan tiloja. Kuinkas se nyt niin meni että 40- luvulla syntynyt ei ymmärtänyt arvostaa ilman mitään ikeaakaan. Aivan turhaa arvostella kenenkään mieltymyksiä eikä sukupolvilla ole velvollisuutta kantaa edeltäjiensä omaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin 80-luvulla paljon pronssisia Kalevalakoruja, kun ne olivat hetkellisesti muotia.

Nyt niitä voi pitää ehkä jossain keskiaikaismarkkinoilla, jos haluaa laittaa aikakauteen sopivat tamineet, mutta ei ne muuten kelpaa kenellekään, enkä edes yritä tyrkyttää kenellekään.

Voi, mulle kelpaa. Mä voin käyttää kummallisia koruja tavallisestikin ja omistan paljon KK:n vanhoja koruja. Nimenomaan ne historialliset mallit kiinnostaa, ei hengettömät nykymallit.