Perintökorut eivät kelpaa nuorille, vaan korut menevät kierrätykseen.
Miksi ihmiset haluavat luopua arvokkaista kultaesineistään?
- Suuret ikäluokat kuolevat ja heitä perivä nuorempi ikäluokka ei arvosta näyttäviä kultakoruja. Heillä ei ole niihin myöskään tunnesidettä, joten niistä on helppo luopua, Siira sanoo.
Hän kertoo iäkkäästä leskirouvasta, joka kävi hiljattain myymässä kultaa.
- Hän kertoi, ettei ainoalle tyttärelle kelvannut kuin yksi kapea kultainen kaulanauha. Kultaesineistä saatu suuri määrä seteleitä laskettiin huolella, ja ne suljettiin kirjekuoreen, Timo Siira kertoo.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6a477828-3916-4cbb-9294-04f55d7f8925
Kommentit (127)
En pidä koruista. En ole koskaan käyttänyt koruja. Jos lapsena pakotettiin pitämään jotain korua, se sitten ennen pitkää löytyi jostain pöydän kulmalta tai taskun pohjalta.
Ei kukaan voi määrätä aikuisen tavaroista. Kellään ei ole velvollisuutta asua museossa.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Myös itsellä kultaa aika lailla mutta ei kelpaa sukulaisille. Vaikea luopua mutta mikä on vaihtoehto?
Kierrätykseen vaan, niistä saa nyt hyvät rahat.
Miksi pitäisi säilyttää korua, jota ei tule käyttämään, vain koska se on joskus kuulunut Nyyrikki-tädin serkulle?
Miksi pitäisi hillota jotain tavaraa josta ei välitä? Siksi että se on joskus ollut jollekin toiselle tärkeä? Korutkin voivat jäädä tyyliltään vanhanaikaiseksi, parempi panna sitten kiertoon jos niillä ei itselle tunnearvoa ole.
En käytä koruja. Miksen saisi niitä muuttaa rahaksi?
No onhan ne monet perintökorut oikeasti aika rumia
Vierailija kirjoitti:
En käytä koruja. Miksen saisi niitä muuttaa rahaksi?
Tietenkin saat. Tämä aloitus onkin niille boomereille jotka ajattelevat jättää koruja lahjaksi lapsilleen. Lapset eivät niitä halua, joten myy ne ja käytä rahat itse.
Eipä niillä ole tunnearvoa muille kuin käyttäjälle itselleen. Seuraava sukupolvi on jo unohtanut mistä koru on lähtöisin.
Kylillä ei muutenkaan uskalla mitään käätyjä pitää kun ne saatetaan repiä kaulasta irti.
Oma iäkäs äitini ei ymmärrä, kun en halua käyttää hänen kultaisia kaulakorujaan. En juurikaan käytä koruja. Ja jos jotain käytän, se on hopeaa tai valkokultaa. Siitä kusenvärisestä kullasta en ole koskaan tykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Eipä niillä ole tunnearvoa muille kuin käyttäjälle itselleen. Seuraava sukupolvi on jo unohtanut mistä koru on lähtöisin.
Kylillä ei muutenkaan uskalla mitään käätyjä pitää kun ne saatetaan repiä kaulasta irti.
Missä kumman slummissa tai ghetossa sinä asut?
Mulla on kokemusta hieman samankaltaisesta tilanteesta. Eli erään yksineläneen tädin sukulaistytöt eivät halunneet hänen korujaan "riesakseen". Niinpä hän antoi ne mulle, koska rakastan vanhoja antiikkikoruja. Hassuinta tässä kaikessa oli se, että niiden joukossa oli miltei 10000 euron arvoinen tsaarinaikainen koru:)
Käytän mieluummin hopeaa kuin kultaa. Se on arvokkaampi metalli.
Tuttu on ollut töissä tuollaisessa firmassa. Koruista saa rahaa painon mukaan, mutta ne voidaan myydä eteenpäin huomattavasti kalliimmalla. Tavallaan korun myyjä siinä häviää, kun perintökorun todellinen arvo ei ole vain kullan hinta.
Mulle kyllä kelpaisi, mutta olen niin köyhästä suvusta, ettei mitään kultakoruja ole luvassa.
Epävakaina aikoina on hyvä olla kultaa jemmassa.
Itse ainakin arvostan suvulta tulleita koruja. No, olenkin koruhullu, olen tehnyt itsekin koruja.
Voi tuossakin artikkelissa oli parikin kivaa korua kun vähän kuvista tihrusti. Minulle kyllä kelpaisi. Sääli jos kauniit korut sulatettiin.
Terv. 30v nainen
Vierailija kirjoitti:
Käytän mieluummin hopeaa kuin kultaa. Se on arvokkaampi metalli.
Eikös hopea ole enemmän sinne roskametallin suuntaan?
Näin on. Myös itsellä kultaa aika lailla mutta ei kelpaa sukulaisille. Vaikea luopua mutta mikä on vaihtoehto?