Perintökorut eivät kelpaa nuorille, vaan korut menevät kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta hieman samankaltaisesta tilanteesta. Eli erään yksineläneen tädin sukulaistytöt eivät halunneet hänen korujaan "riesakseen". Niinpä hän antoi ne mulle, koska rakastan vanhoja antiikkikoruja. Hassuinta tässä kaikessa oli se, että niiden joukossa oli miltei 10000 euron arvoinen tsaarinaikainen koru:)

Noissa kalliissa koruissa on se ongelma, että niitä ei uskalla käyttää, jos ne vaikka häviää eikä niitä näköjään voi myydä, kun ne on perintökalleuksia. Miten niiden säilytys, jossain kaapissa syvälle haudattuna? Eipä niistä paljon iloa ole, enemmän huolt.

Omista kulta- tai hopeakoruista voi teettää uusia koruja ainakin pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Omista kulta- tai hopeakoruista voi teettää uusia koruja ainakin pk-seudulla.

Tai vaikka pienen kultaharkon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niillä ole tunnearvoa muille kuin käyttäjälle itselleen. Seuraava sukupolvi on jo unohtanut mistä koru on lähtöisin.

Kylillä ei muutenkaan uskalla mitään käätyjä pitää kun ne saatetaan repiä kaulasta irti.

Missä kumman slummissa tai ghetossa sinä asut?

Tampereella

Korut kannattaa ommella korsetteihin, joita kaikilla meillä tietenkin on. 

Helppo ottaa mukaan, kun täysin satunnainen itänaapuri hyökkää Nato-maahan Mainila-tyyliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta hieman samankaltaisesta tilanteesta. Eli erään yksineläneen tädin sukulaistytöt eivät halunneet hänen korujaan "riesakseen". Niinpä hän antoi ne mulle, koska rakastan vanhoja antiikkikoruja. Hassuinta tässä kaikessa oli se, että niiden joukossa oli miltei 10000 euron arvoinen tsaarinaikainen koru:)

Noissa kalliissa koruissa on se ongelma, että niitä ei uskalla käyttää, jos ne vaikka häviää eikä niitä näköjään voi myydä, kun ne on perintökalleuksia. Miten niiden säilytys, jossain kaapissa syvälle haudattuna? Eipä niistä paljon iloa ole, enemmän huolt.

Näköjään olen sitten poikkeus, koska tuo kyseinen koru on mulle suuri ilon aihe kauneutensa ja alkuperänsä takia. Olen myös käyttänyt sitä usein kuten muitakin häneltä saamiaan koruja:)

Tämä on todellakin huvittavaa. Oikeasti arvokkaat kultakorut annetaan pois puoli-ilmaiseksi ja tilalle ostetaan jotain tekotimanteilla koristeltuja rihkamapaskoja xD

Sain kuolleelta tädiltä koruja perinnöksi, arvo yli 20000e.

Hienoja ne tietenkin ovat ja arvostan lahjaa. On kuitenkin hieman ongelmia niiden käytössä. Kaikki sormukset ovat liian suuria, meinaavat tippua sormista. Puolet koruista on keltakultaa ja kaikki itse hankimani korut ovat valkokultaa. Suurin ongelma on kuitenkin ettei korujen käytölle löydy hyvää aikaa ja paikkaa. En lähde lähikauppaan timattikaulanauha kaulassa enkä hoida kotiaskareita rubiini cocktail-sormus sormessa. Muutamiin juhliin olen mennyt koru päällä mutta muuten ne lähinnä vain lämmittävät mieltä kun kerran puolessa vuodessa puen niitä ylle ja keikaroin peilin edessä.

Juuri käytiin viikonloppuna tyttären kanssa läpi korujani. Etteivät heitä menemään arvokkaita, vaan myyvät sitten vaikka romukultana, jos on rahasta pulaa ( on noissa pari pikkutimanttiakin). Kultakorut on helppo viedä mukanaan paikasta toiseen. Lisäksi tyttö muisti kaivaa esiin mummultaan saamansa kaulakäädyn, käskin tarkistaa, onko siinä leimoja. 14 karaatin kultaa, ei siis mitään huippulaatua, mutta moninkertainen ketju=painava, eli ei ihan tyhjää kuitenkaan.

Tavallaan turhia koruja on Kalevalakorun pronssiset korut, niitä ei oikein tule käytettyä itsekään, peritty miehen isoäidiltä. Sieltä oli arvokkaampaa perintöä kirjat.

Itse ostin 80-luvulla paljon pronssisia Kalevalakoruja, kun ne olivat hetkellisesti muotia.

Nyt niitä voi pitää ehkä jossain keskiaikaismarkkinoilla, jos haluaa laittaa aikakauteen sopivat tamineet, mutta ei ne muuten kelpaa kenellekään, enkä edes yritä tyrkyttää kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Sain kuolleelta tädiltä koruja perinnöksi, arvo yli 20000e.

Hienoja ne tietenkin ovat ja arvostan lahjaa. On kuitenkin hieman ongelmia niiden käytössä. Kaikki sormukset ovat liian suuria, meinaavat tippua sormista. Puolet koruista on keltakultaa ja kaikki itse hankimani korut ovat valkokultaa. Suurin ongelma on kuitenkin ettei korujen käytölle löydy hyvää aikaa ja paikkaa. En lähde lähikauppaan timattikaulanauha kaulassa enkä hoida kotiaskareita rubiini cocktail-sormus sormessa. Muutamiin juhliin olen mennyt koru päällä mutta muuten ne lähinnä vain lämmittävät mieltä kun kerran puolessa vuodessa puen niitä ylle ja keikaroin peilin edessä.

Sormukset voi pienentää omaan kokoon, ellet tiedä.

Tyhmät/tyylittömät nuoret. Eihän monilla oikeastikaan ole mitään tyylitajua tai on sellainen totaalisen neutraali basic-tyyli, joten en sen puoleen ihmettele etteivät perintökorut kelpaa, kun eivät ne sovi käyttäjän asuihin ollenkaan. 

Osakkeet tuottaa kultaa paremmin

Vierailija kirjoitti:

Juuri käytiin viikonloppuna tyttären kanssa läpi korujani. Etteivät heitä menemään arvokkaita, vaan myyvät sitten vaikka romukultana, jos on rahasta pulaa ( on noissa pari pikkutimanttiakin). Kultakorut on helppo viedä mukanaan paikasta toiseen. Lisäksi tyttö muisti kaivaa esiin mummultaan saamansa kaulakäädyn, käskin tarkistaa, onko siinä leimoja. 14 karaatin kultaa, ei siis mitään huippulaatua, mutta moninkertainen ketju=painava, eli ei ihan tyhjää kuitenkaan.

Tavallaan turhia koruja on Kalevalakorun pronssiset korut, niitä ei oikein tule käytettyä itsekään, peritty miehen isoäidiltä. Sieltä oli arvokkaampaa perintöä kirjat.

Itselläni on myös Kalevala koruja, aikoinaan sukulaisilta lahjaksi saatuja. Mihinkähän ne voisi myydä, tietääkö kukaan? Kirppis tietysti yksi vaihtoehto, mutta en usko, että ainakaan täällä kovin menis kaupaksi.

Kultakorujen sijaan olisi mummuvainaan pitänyt sijoittaa sijoituskultaharkkoihin, sitten olisi kelvannut perillisille.

Korut ovat kyllä sijoituksena maksimaalisen huono kaikin puolin. Ostaessa korun hinta ja myydessä pelkän raaka-aineen. Timantit sitten vieläkin huonompi kun ei niille pikkukikkareille ole oikein edes markkinoita.

Eikö ne mene edes tampoonin narukoruiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain kuolleelta tädiltä koruja perinnöksi, arvo yli 20000e.

Hienoja ne tietenkin ovat ja arvostan lahjaa. On kuitenkin hieman ongelmia niiden käytössä. Kaikki sormukset ovat liian suuria, meinaavat tippua sormista. Puolet koruista on keltakultaa ja kaikki itse hankimani korut ovat valkokultaa. Suurin ongelma on kuitenkin ettei korujen käytölle löydy hyvää aikaa ja paikkaa. En lähde lähikauppaan timattikaulanauha kaulassa enkä hoida kotiaskareita rubiini cocktail-sormus sormessa. Muutamiin juhliin olen mennyt koru päällä mutta muuten ne lähinnä vain lämmittävät mieltä kun kerran puolessa vuodessa puen niitä ylle ja keikaroin peilin edessä.

Sormukset voi pienentää omaan kokoon, ellet tiedä.

Koruliikkeessä sanoivat että pystyvät pienentämään n. puoli numeroa. Sen jäljeen muoto ei ole enää pyöreä. Omani ovat pari numeroa liian suuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri käytiin viikonloppuna tyttären kanssa läpi korujani. Etteivät heitä menemään arvokkaita, vaan myyvät sitten vaikka romukultana, jos on rahasta pulaa ( on noissa pari pikkutimanttiakin). Kultakorut on helppo viedä mukanaan paikasta toiseen. Lisäksi tyttö muisti kaivaa esiin mummultaan saamansa kaulakäädyn, käskin tarkistaa, onko siinä leimoja. 14 karaatin kultaa, ei siis mitään huippulaatua, mutta moninkertainen ketju=painava, eli ei ihan tyhjää kuitenkaan.

Tavallaan turhia koruja on Kalevalakorun pronssiset korut, niitä ei oikein tule käytettyä itsekään, peritty miehen isoäidiltä. Sieltä oli arvokkaampaa perintöä kirjat.

Itselläni on myös Kalevala koruja, aikoinaan sukulaisilta lahjaksi saatuja. Mihinkähän ne voisi myydä, tietääkö kukaan? Kirppis tietysti yksi vaihtoehto, mutta en usko, että ainakaan täällä kovin menis kaupaksi.

Eikö esim. Facessa ole Kalevalaan erikoistuneita myyntiryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Käytän mieluummin hopeaa kuin kultaa. Se on arvokkaampi metalli.

Oletko aivan varma, että et nyt sekoittanut keskenään hopeaa ja valkokultaa? Hopea on kultaan verrattuna arvotonta ja valkokulta ei ole oma itsenäinen alkuaine vaan metalliseos kuten ruusukultakin. Syy sille miksi valkokultaa myydään kalliimmalla on se, että seoksessa saattaa olla platinaa joka itsessään on vielä arvokkaampaa kuin kulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta hieman samankaltaisesta tilanteesta. Eli erään yksineläneen tädin sukulaistytöt eivät halunneet hänen korujaan "riesakseen". Niinpä hän antoi ne mulle, koska rakastan vanhoja antiikkikoruja. Hassuinta tässä kaikessa oli se, että niiden joukossa oli miltei 10000 euron arvoinen tsaarinaikainen koru:)

Noissa kalliissa koruissa on se ongelma, että niitä ei uskalla käyttää, jos ne vaikka häviää eikä niitä näköjään voi myydä, kun ne on perintökalleuksia. Miten niiden säilytys, jossain kaapissa syvälle haudattuna? Eipä niistä paljon iloa ole, enemmän huolt.

Niimpä, mistään ei haluta kantaa vastuuta. Suomalaisista on tullut kuin aikuisia lapsia. Ei haluta kasva aikuisuuteen johon kuuluu lukuisat vastuut ja huolet.