Lue keskustelun säännöt.
HS: Peruskoulu on kriisissä
21.05.2023 |
2000-luvun alussa Suomessa juhlittiin vielä kestomenestystä kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa, joka mittaa 15-vuotiaiden osaamista. Sen jälkeen tapahtui jotain.
Oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti. Yhä useamman nelosluokkalaisen lukutaito on heikko. Koululaisten tuen tarve on kasvanut, koulut eriytyvät. Opettajat uupuvat ja harkitsevat alan vaihtoa.
Huoli peruskoulusta nousi puheenaiheeksi eduskuntavaaleissa. Puolueet vaativat, että peruskoulu on pelastettava.
Mutta kouluarjen varsinaisten asiantuntijoiden ääni on kuulunut heikosti.
Opettajat kokevat, että heidät on työnnetty syrjään sekä koulukeskustelusta että koulua koskevista uudistuksista - joita on muuten riittänyt viime vuosina.
Kommentit (536)
Orpon hallitus aikoo leikata koulutuksesta, hoitajamitoituksesta, asumistuista. Vaikuttaa suoraan oppimistuloksiin. Seuraavat 4 vuotta kylmää kyytiä. Maailman onnellisin maa, my ass.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulussa ei vaadita mitään. Mitään ei voida kieltää tai velvoittaa tekemään. Täysin suoriutumiskyvyttömätkin pääsevät aina luokalta ja ongelmat vain kumuloituvat vuosien mittaan.
Esimerkiksi lukutaito ja nimenomaan luetun ymmärtäminen ovat aivan keskeisiä työvälineitä kaikkeen oppimiseen koko kouluajan. Jos niitä ei hallitse riittävällä tasolla, niin metsään mennään ja pahasti.
Lukutaidoton ja ymmärtämätön ei opi mitään ja häneltä menee kaikki oppi ohi kovaa ja korkealta.
äärin, kyllä nykykoulussa vaaditaan, mutta kun ne opettajat jyrätään sanomalla, ettei ketään saa jättää luokalle.. Vaaditaan kyllä. Mutta minkäs opettajana teet, kun sinä olet jättämässä luokalle, kun ei riittävää taitoa ole, mutta oppilas siirretään seuraavan palaverin yhteydessä vsop:hen, jotteijää luokalle.
Oppilas oppii ainakin sen, että läpi pääsee aina.
Taitaa armas kotimaamme kulkea Usa: n jalanjäljissä; opettajiksi pääsevät kaikki, jotka eivät muualle kelpaa.
Luokkakoosta: meillä oli ylä-asteella 32 oppilaan luokka. Osa opetuksesta oli puolelle porukalle,mm. matematiikka ja fysiikka, mutta esimerkiksi äidinkieli ja historia koko köörille.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa armas kotimaamme kulkea Usa: n jalanjäljissä; opettajiksi pääsevät kaikki, jotka eivät muualle kelpaa.
Tosiasiassa opettajista on ylitarjontaa poikkeuksena erityisopettajat. Opettajien työpaikkojen määrä tulee entisestään vähenemään, kun kouluikäiset ikäluokat kutistuvat rajusti lähivuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa armas kotimaamme kulkea Usa: n jalanjäljissä; opettajiksi pääsevät kaikki, jotka eivät muualle kelpaa.
Syy ei todellakaan ole opettajissa vaan koko koulujärjestelmässä, joka on pahasti vinksallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustiedeguru Kirsti Lonka, olisiko aika astua esiin ja myöntää virheet, joilla pilasitte peruskoulun lopullisesti?
Olet aika suuressa vastuussa näistä mahtavista uudistuksista.https://yle.fi/a/3-10256158?utm_source=social-media-share&utm_medium=so…
Tässä Lonka on sitä mieltä, että ei puhelimet mitään mihinkään ole syynä.
Lonka itse luennoi aikoinaan erkkapedan luennoilla sitä, että hän katkaisee olikohan klo 20 netin kotonaan omilta lapsiltaan, eikä heillä ole asiaa nettiin enää iltaisin. Ehkä hän myös viittaa tähän nukkumisongelmista puhuttaessa.
Se, että Lonka puhuu tuossa artikkelissa, ettei keski-ikäiset opettajat ymmärrä sitä, että lapsi etsii netistä tietoa, on täysin väärä. Kun me teemme oppitunnilla tiedonhaullista tehtävää, puolella pyörii heti tiktokit Lonka voisi vierailla ihan tavallisessa yläkoulussa vaikka sijaisena pitämässä pari viikkoa tunteja kertomatta, että havannoi nuorten tekemistä.
Putoa, että viitsii edes ottaa kantaa siihen, ettei opettajat tietäisi, mitä kännyköillä tapahtuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa armas kotimaamme kulkea Usa: n jalanjäljissä; opettajiksi pääsevät kaikki, jotka eivät muualle kelpaa.
Tosiasiassa opettajista on ylitarjontaa poikkeuksena erityisopettajat. Opettajien työpaikkojen määrä tulee entisestään vähenemään, kun kouluikäiset ikäluokat kutistuvat rajusti lähivuosina.
Ei todellakaan ole. Vain joissakin aineissa kuten uskonto, historia, ruotsi On ylitarjontaa. Luokanopettajana saat aina pääkaupunkiseudulla töitä ja pätevänä matikan opettajana et tule jäämään työttömäksi jatkossa koskaan..
Oppimistulokset heikkenevät, keskittymiskyky rapautuu ja mielenterveysongelmat varjostavat koululaisten arkea. Samalla opettajien työpäivät täyttyvät paperitöistä ja loputtomista Wilma-viesteistä. Peruskoulu on kriisissä, mutta mitä tilanteelle pitäisi tehdä? 92 opettajaa eri puolilta Suomea kertoo.
Jaakko Lyytinen HS, teksti
Kimmo Taskinen HS, kuvitus
Onko peruskoulu rikki?
Siltä se kuulostaa. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylpeydenaiheesta on tullut synkkien uutisten aihe.
2000-luvun alussa Suomessa juhlittiin vielä kestomenestystä kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa, joka mittaa 15-vuotiaiden osaamista.
Sen jälkeen tapahtui jotain.
Oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti. Yhä useamman nelosluokkalaisen lukutaito on heikko. Koululaisten tuen tarve on kasvanut, koulut eriytyvät. Opettajat uupuvat ja harkitsevat alan vaihtoa.
Huoli peruskoulusta nousi puheenaiheeksi eduskuntavaaleissa. Puolueet vaativat, että peruskoulu on pelastettava.
Mutta mistä peruskoulun ongelmat johtuvat ja miten ne korjataan?
Koulukeskustelussa äänessä ovat enimmäkseen poliitikot, tutkijat ja somekommentaattorit. Moni kuvittelee olevansa jonkin sortin kokemusasiantuntija: Kun minä kävin koulua, oli vielä kunnollista.
Mutta kouluarjen varsinaisten asiantuntijoiden ääni on kuulunut heikosti.
Opettajat kokevat, että heidät on työnnetty syrjään sekä koulukeskustelusta että koulua koskevista uudistuksista – joita on muuten riittänyt viime vuosina.
Mitä opettajat ajattelevat inkluusiosta? Entä koulushoppailusta? S2-opetuksesta? Älylaitteiden käytöstä?
Ja ennen kaikkea: miksi suomalaisten lasten oppimistulokset ovat heikentyneet niin nopeasti?
Nyt opettajat saavat äänen.
HS lähetti peruskoulua koskevan kyselyn lähes sadalle opettajalle ja koulun ammattilaiselle. Halusimme tietää, mikä peruskoulussa mahdollisesti on opettajien mielestä rikki ja miten ongelmat pitäisi korjata.
HS:n ”koulukomitean” 92 ammattilaista ovat kotoisin kaikista manner-Suomen maakunnista. Mukana on kaikenikäisiä luokanopettajia, aineenopettajia, erityisopettajia ja rehtoreita.
Jos Suomi muodostaisi yhden koulupiirin, tässä olisi sen peruskoulun opettajanhuone.
Useimmat koulukomiteaan kutsutut opettajat puhuvat tässä artikkelissa omalla nimellään, mutta osa halusi kommentoida nimettömästi. Se johtuu aiheiden arkaluontoisuudesta tai kotipaikkakunnan pienuudesta.
Opettajien vastauksissa toistuvat samat havainnot ja huolet riippumatta asuinkunnasta. Koulun arjessa näkyvät ilmiöt ovat yllättävän yhdenmukaisia Sodankylässä ja Helsingissä, Vaasassa ja Kajaanissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajien vastauksista avautuu näköala 2020-luvun Suomeen. Koulu on kuin koelaboratorio, jossa yhteiskunnan ilmiöt ja heikot signaalit näkyvät ensimmäiseksi.
Koulukomitean vastausten perusteella hyvinvointiyhteiskunta on hapertumassa monesta kohtaa.
Mutta peruskoulu on myös korjattavissa. Koulukomitea esittää useita ratkaisuehdotuksia ja toiveita hallitusneuvottelijoille sekä tulevalle opetusministerille.
KÄNNYKÄT TUHOAVAT LASTEN KESKITTYMISKYVYN
Koulu todella on kriisissä.
Näin voi päätellä koulukomitean vastauksista. Yli 90 prosenttia koulukyselyn vastaajista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.
Yksi suurimmista huolenaiheista liittyy oppimistuloksiin.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi tammikuussa laajan raportin, jossa käsiteltiin myös perusopetusta ja oppimistuloksia.
Raportin havainnot ovat hätkähdyttäviä: kansainvälisessä vertailussa suomalaisten lasten ja nuorten oppimistulokset ovat pudonneet poikkeuksellisen nopeasti.
Mistä lasku johtuu? Muutamat havainnot toistuvat opettajien vastauksissa:
Perustaidot ovat yhä useammalta hukassa. Se vaikeuttaa oppimista.
Opetusryhmät ovat liian isoja.
On yhä enemmän oppilaita, jotka eivät kestä tavallista kouluarkea.
Ja älylaitteet. Neljä viidestä koulukomitealaisesta on sitä mieltä, että älylaitteiden aiheuttamat ongelmat heikentävät osaltaan oppimistuloksia.
Peruskoulua käy nyt sukupolvi, joka on kasvanut kännykkä kädessä.
”Nuorten keskittymiskyky on heikentynyt, pitkäjännitteisyyttä ei ole ja opiskeluun suhtaudutaan välinpitämättömästi”, sanoo Janne Kankainen, joka opettaa historiaa, yhteiskuntaoppia ja liikuntaa Sotkamossa. Kankaisen mielestä yläkouluihin pitäisi lanseerata Lasten oikeuksien viikkoa vastaavasti "Nuorten velvollisuuksien viikko", sillä yleinen välinpitämättömyys koulua ja oppimista kohtaan on kasvanut vuosikymmenen kuluessa.
”Opettajilla ei ole mitään keinoa kilpailla somen kanssa, jos kännykät ovat näppien ulottuvissa”, sanoo keskisuomalainen aineenopettaja Sanra Teno. Hänen mielestään opettajilla pitäisi olla oikeus kerätä kännykät pois oppitunnin alussa. "Eivät ne pysy poissa kädestä muuten. Yläkouluikäinen ei osaa säädellä omaa älylaitteen käyttöään. Monissa kouluissa oppilailla on digioppimiseen jo omat laitteet. Henkilökohtaista kännykkää ei tarvita mihinkään oppitunnin aikana", Teno sanoo.
Helsinkiläisen matematiikan opettajan Timo Salmisen mukaan älylaitteilla on selvästi suurin vaikutus oppimistuloksiin. "Niiden käyttö heikentää keskittymiskykyä ja vie järjettömästi aikaa muutenkin”, Salminen sanoo.
Salmisen mielestä koulutuksen järjestäjät voisivat kieltää oppilaiden omien älylaitteiden käytön oppitunneilla.
Tätäkin asiaa on varmaan taas vaihteeksi tutkittu täysin olemattomat määrät ja nyt taas sitten spekuloidaan ja huidellaan käsiä ilmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös jyväskyläläinen luokanopettaja Anna Pitkänen toivoo, että peruskouluissa kännyköiden käytön voisi kieltää oppitunneilla.
”Tuntuu, että oppilaiden kiinnostus koulunkäyntiä ja esimerkiksi lukemista kohtaan on laskenut. Älylaitteet, pelit ja Tiktok vievät leijonanosan hyvin monen alakoululaisenkin vapaa-ajasta, ja selailua haluttaisiin jatkaa myös oppitunneilla”, Pitkänen sanoo.
Kotkalainen luokanopettaja Timo Markkanen on työskennellyt koulussa yli kolmekymmentä vuotta. Markkasen mielestä älylaitteet, kuten tietokoneet ja tabletit, ovat opiskelussa perusteltuja ja jopa välttämättömiä. Mutta puhelimet pitäisi voida kerätä pois koko koulupäivän ajaksi.
”Niitä käytetään lähinnä viihdetarkoituksiin. Oppilaat käyvät niin kierroksilla peleistä ja someviestittelystä, että opiskelu ja keskittyminen kärsii selvästi”, Markkanen sanoo.
Hän on huolissaan siitä, että pelaaminen on heikentänyt koululaisten opiskelumoraalia.
”Oppilaat ovat tottuneet välittömään palkitsemiseen muun muassa tietokonepelien kautta. Opiskelu vaatii pitkäjänteistä vaivannäköä ja palkinnot tulevat hitaammin. Tämä turhauttaa monia, eikä riittävää puristusta ja itsekuria tahdo löytyä”, Markkanen sanoo.
Laitekysymys ei tietenkään ole yksiselitteinen. Useimmissa kouluissa älylaitteita käytetään paljon myös opetuksessa. Joissain peruskouluissa oppilaat saavat kannettavat tietokoneet käyttöönsä. Yhä suurempi osa opetusmateriaaleista on digitaalisia.
Näin opettajat sanovat älylaitteiden käytöstä opetuksessa:
Ongelma ei olekaan itse laitteissa, opettajat sanovat. Ongelma on siinä, miten pahasti oppilaat ovat koukussa kännyköihinsä ja miten suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan erilaiset sovellukset ja pelit rohmaisevat.
Miten keskittymiskykyä ja älylaiteongelmaa pitäisi ratkoa?
Osa opettajista kannattaa ”kännykkäparkkia”, jossa koululaiset antaisivat puhelimensa koulupäivän ajaksi säilöön.
Monet puhuvat vastatoimista, kuten lukemisen korostamisesta.
Opettajat ovat hyvin huolissaan lukutaidon heikkenemisestä. Lukeminen on tärkein perustaito, joka on hapertumassa juuri keskittymiskyvyn ohentuessa.
Lukutaidon heikkenemisestä seuraa myös ajattelu- ja vuorovaikutustaitojen heikentyminen, kuten yksi vastaaja toteaa.
”Koulussa pitää lukea enemmän ja lukemisen pitää olla pakollista”, helsinkiläinen erityisopettaja Sami Luoto sanoo.
Luodolla on mielessään ratkaisuehdotus:
”Keskittyminen voisi olla uusi oppiaine. Keskittymään oppii harjoittelemalla keskittymistä.”
RIMA ON LIIAN ALHAALLA
Oppimistulosten heikkeneminen johtuu myös siitä, että peruskoulussa rima on laskettu liian alas, sanovat monet koulukomitean opettajat.
”Päättöarvioinnin kriteereistä näkee, että peruskoulun pääsee vaikka kantamalla läpi”, sanoo vihtiläinen luokanopettaja Ida Välimaa.
Välimaan mielestä taustalla on mittavampi asennemuutos suhteessa oppimiseen. Oppilaat pelkäävät työn tekemistä ja opettajat arastelevat työn teettämistä.
”Lapsen edun ehdoton valvominen on yksi perusopetuksen kirkkaimmista tehtävistä. Etu ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ruokimme koko ajan kaikkien välitöntä ja jatkuvaa hyvää mieltä. Hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii työskentelyä, ponnistelua ja toisinaan epämiellyttävienkin asioiden kohtaamista”, Välimaa sanoo.
Kodin ja koulun pitäisi yhdessä tehdä kaikkensa lapsen eduksi. Vanhemmat toivovat periaatteessa, että ongelmiin puututaan. Mutta kun kohteena onkin oma lapsi, puuttuminen johtaa konfliktiin.
”Itse ajattelen koulua pienoisyhteiskuntana. Jos koulun järjestyssääntöihin ja käytäntöihin ei haluta tai kyetä sitoutumaan, on ennuste melko huono”, Välimaa sanoo.
Keskisuomalaisen aineenopettajan mielestä vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään.
”Opetus ei oikein kohtaa ketään, sillä joudutaan usein menemään heikompien ehdolla. Tekemättömyys tarttuu, ja hyvätkään eivät oikein ole enää hyviä, koska panostaa ei tarvitse”, aineenopettaja sanoo.
Paula Lehtinen opettaa matematiikkaa ja fysiikkaa vantaalaisessa yläkoulussa. Lehtisen mielestä ”työmoraali, pitkäjänteinen työskentely ja perinteinen suomalainen sisu” loistavat poissaolollaan useimmissa ryhmissä.
”Tämä johtunee osittain asennemuutoksesta, osin aivokemiasta. Oppilaat ovat tottuneet nopeisiin dopamiinipurkauksiin esimerkiksi älylaitteiden lisääntyneen käytön myötä”, Lehtinen toteaa.
Kalajoella yläkoulun aineenopettajana työskentelevä Hanna Siltakoski sanoo, että oppilaiden asenne opiskelua kohtaan on heikentynyt. Koululaisilta pitäisi voida vaatia enemmän.
”Vallalla on kulttuuri, jossa ajatellaan, että helposti ilman ponnisteluja ja aktiivista työskentelyä pitäisi tulla tuloksia tai saavutuksia”, Siltakoski sanoo.
Turkulaisen luokanopettajan Sameli Valkaman mielestä kyse on laajemmasta ilmiöstä. Ponnistelu ja tavoitteellisuus ovat kokeneet inflaation yhteiskunnallisesti. ”Viihde ajaa ohi”, Valkama sanoo.
Koulukomitean vastauksissa toistuu sama ajatus: peruskoulussa pitäisi palata perusasioiden pariin. On opeteltava lukemaan ja laskemaan ennen kuin aletaan kokeilla jotain uutta, kuten ilmiöpohjaisuutta.
Vantaalaisen alakoulun rehtori Anne Dernjatin sanoo, että kaikki nykyiset oppiaineet eivät ole tarpeellisia alakoulussa.
”Perusasioiden opiskeluun pitäisi olla tarpeeksi aikaa, erityisesti suomen kielen ja matematiikan”, Dernjatin sanoo.
Dernjatin sanoo toisaalta vierastavansa nostalgista koulukäsitystä, jossa ajatellaan, että ”ennen kaikki oli paremmin”.
”Halutaanko oikeasti elää sellaisessa maailmassa, jossa haikaillaan entisaikaan? Vai pitäisikö nähdä, mitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa? Koulun pitää vastata maailman tarpeisiin.”
Myös historiaa ja yhteiskuntaoppia Kanta-Hämeessä opettava Sinimaarit Pusa sanoo, että peruskoulun päähaaste koskee perustaitoja:
”Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perustat pitää saada kuntoon. Kaikki uusi rakentuu jo opitun varaan. Jos halutaan, että oppilaat oppivat lukemaan, hankitaan kirjoja ja luetaan. Digivälineet ovat täysin toissijaisia hankintoja, jos perusasiat ovat hakusessa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaasalainen alakoulun rehtori Anne Kärki sanoo, että ongelmat johtuvat opetussuunnitelmasta, joka ihannoi vääriä asioita:
”Avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa. Perustekemisellä kasvatetaan oppilaan pitkäjänteisyyttä”, Kärki sanoo.
Hänen mielestään vanhempien uusavuttomuus ja perheiden pirstoutuneisuus sekä sosiaalinen media vaikuttavat lapsiin.
”Heillä on aivan liikaa ärsykkeitä elämässä. Koululla olisi mahdollisuus olla ärsykevapaa vyöhyke.”
VANHEMMUUS ON HUKASSA
Niin, perhe ja vanhemmat. Mikä on kotien vastuu ongelmista, jotka näkyvät koulussa?
Aihe on räjähdysherkkä. Monet opettajat sanovat, että vanhempien vastuu on tabu, jonka esille nostaminen aiheuttaa yhteenottoja kodin ja koulun välillä.
Koulukomitean vastausten perusteella monelta huoltajalta on vanhemmuus hukassa, ja se näkyy koulussa.
Opettajat eivät kaipaa vastakkainasettelua, vaan yhteistyötä ja selkeää työnjakoa kotien kanssa.
”Koulun arvostus on vähentynyt. Monet vanhemmat näkevät koulun säilytyspaikkana, johon voidaan kohdistaa mitä uskomattomimpia vaatimuksia, vaikka ne eivät liittyisi koulun toimintaan”, sanoo tuusulalainen erityisopettaja Katja Mäkinen.
Mäkisen mukaan koulussa näkyy se, että monet vanhemmat eivät rajoita lasten ja nuorten älylaitteiden käyttöä vapaa-ajalla. ”Kouluun tulee oppilaita, jotka eivät ole nukkuneet, syöminen on unohtunut tai korvautunut herkuilla ja joilla on fyysisiä vieroitusoireita älylaitteista. Oppiminen on mahdotonta, jos keho ja aivot eivät saa unta sekä ravintoa ja ulkoilua oikeassa määrin.”
Neljä viidestä vastaajasta on sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on osaltaan heikentänyt oppimistuloksia.
Salolainen luokanopettaja Timo Ahonen näkee oppimistulosten laskun taustalla laajemman kulttuurinmuutoksen.
”Koulu koetaan yhä enemmän palvelulaitoksena, jonne voi ulkoistaa vanhemmuuden ikävät ja raskaat asiat”, Ahonen sanoo.
Vastuun vierittäminen koululle ei koske Timo Ahosen mielestä vain vanhempia, vaan laajemmin koko yhteiskuntaa: ”Koko perusopetuksen tehtävä on hämärtynyt päättäjien silmissä.”
Hyvinkääläinen luokanopettaja Riikka Toivo sanoo, että kotien kasvatusvastuuta sysätään kouluille: ”Koulusta on tullut kasvatuslaitos. Koulu ei ole enää paikka, jossa opiskellaan ja opitaan asioita.”
Riikka Toivon mukaan koululle on vähitellen annettu yhä enemmän lisätehtäviä, kuten lasten liikuttaminen, tunnetaitojen ja käytöstapojen opettaminen. Mutta samaan aikaan odotetaan, että opettajat huolehtisivat entiseen malliin perusasioista eli opettaisivat lapset lukemaan ja laskemaan – ja tekisivät sen ”mielellään ilmiöpohjaisesti” eli uusia menetelmiä samalla soveltaen.
Ironisen kommentin pointti on selvä: yhtälö on mahdoton.
”Opettamiseen jäävä aika vähenee jatkuvasti. Opettajalla tulisi olla aikaa tehdä opetustyönsä kunnolla ja aikaa olla läsnä luokassa oppilaiden kanssa”, Toivo sanoo.
Sodankyläläinen alakoulun rehtori Ari Arvola sanoo, että osalla oppilaista ja huoltajista on ”hyvin negatiivinen asenne opiskeluun ja kouluun”.
”Osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita”, Arvola sanoo.
Arvolan mielestä asennemuutos vaatisi julkista keskustelua ja ongelmien nostamista reippaasti esille, vaikka siitä nouseekin meteli.
Alakoulun rehtorina Raahessa työskentelevä Olli Kaisto sanoo, että huoltajien asenne koulua kohtaan on muuttunut.
”Huoltajat eivät salli koulun tuottaa lapsilleen pettymyksiä. Koulu edustaa yhteiskuntaa ja auktoriteettia. Tietynlaiset huoltajat ovat sysänneet kasvatusvastuun koululle. Kurinpitoon pitää saada lisää työkaluja. Jos vanhemmatkin ovat eri puolella aitaa koulun kanssa, on koulu aika voimaton”, Kaisto sanoo.
Vantaalla opettavan Paula Lehtisen mukaan osa perheistä suhtautuu kouluun kuluttajamaisesti.
”Koulu nähdään useammin palvelun tarjoajana, jolloin perhe ja oppilas kokee olevansa asiakasasemassa”, Lehtinen sanoo.
Samanlainen näkemys toistuu vastauksissa. Huoltajat tehtailevat valituksia rehtorille, jos oma lapsi ei saa riittävän hyviä arvosanoja – sen sijaan, että lasta patistettaisiin opiskelemaan enemmän.
Turkulainen luokanopettaja Sameli Valkama sanoo, että kodit vaativat koululta ja opettajilta paljon. Wilma ja monet yhteydenpitokanavat, kuten viestisovellukset, houkuttelevat puuttumaan koulun toimintaan.
”Kotien vastuusta ollaan julkisesti hiljaa”, Valkama sanoo.
Nyt vanhemmat saattavat haluta vaihtaa liian vaativana pidetyn opettajan sijasta toisen opettajan erityisopetukseen, sanoo yksi opettaja.
Kouluissa näkyy kasvatuksen minäkeskeisyys, sanoo pohjalainen luokanopettaja:
”Oppilaiden sopeutuminen koulumaailmaan ja ryhmiin sekä muiden huomioon ottaminen on vaikeaa. Sääntöjen noudattaminen on joillekin lapsille tosi haasteellista.”
Lasten ja myös heidän vanhempiensa lisääntynyt oireilu näkyy koulun arjessa kaikkialla Suomessa. Koronapandemia ja etäkoulujaksot pahensivat tilannetta.
Opettajat ymmärtävät vanhempien paineita ja mutkikkaita haasteita.
”Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin ja tavallinen vanhemmuus puuttuu osalta, ei tietenkään kaikilta”, sanoo tamperelainen erityisluokanopettaja Ninni Salo-Talonen.
”Samaan aikaan niin sanotuissa vakaissa perheissä tiedostetaan ja tuetaan lapsia entistä paremmin ja viedään heitä harrastuksiin”, Salo-Talonen sanoo.
Polarisaation voimistuminen eli ääripäiden korostuminen näkyy monissa vastauksissa. Ääripäät ovat yliedustettuina entisen ”ihan hyvin pärjäävän harmaan massan” sijaan.
Kuten Ninni Salo-Talonen sanoo: ”Tämä ei näy ainoastaan liikuntatuntien kärki- ja häntäpään välimatkan kasvuna vaan muissakin taidoissa.”
”Ehkä tietynlainen näköalattomuuden tunne vaivaa jo yhä useampaa vanhempaakin pätkätöiden yleistymisen ja työmarkkinoiden epävarmuuden myötä?” Salo-Talonen pohtii.
Vaativien tapausten kanssa työskentelevä helsinkiläinen erityisopettaja sanoo, että kodit ovat jakautuneet entistä jyrkemmin kahtia. Osa vanhemmista on kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä, osa taas ei. Se voi johtua vanhempien voimavaroista. Joissain kodeissa ei enää nähdä koulun ja oppimisen merkitystä lapsen tulevaisuudelle.
Kodin asenne siirtyy lapsiin.
”Osa ei jaksa, osaa ei huvita, osa ei näe opiskelua tärkeänä”, erityisopettaja sanoo. Hänen mukaansa kouluissa on yhä enemmän lapsia, jotka eivät yksinkertaisesti kykene opiskelemaan.
Kyse on myös koulujen eriytymisestä. Kansainvälisissä vertailuissa Suomen kouluja pidetään edelleen tasalaatuisina, mutta eriytyminen näkyy kuntien välillä ja kaupunkien sisällä.
”Koulutusleikkausten jäljiltä suomalaiset oppilaat ovat keskenään hyvin epätasa-arvoisessa asemassa”, sanoo turkulainen kieltenopettaja Terhi Ylirisku.
”Joissakin kunnissa esimerkiksi oppimateriaalit, kuten työkirjat ovat itsestäänselvyys. Toisissa opettajat joutuvat kynsin hampain taistelemaan niistä ja pitämään puolustuspuheita sille, että oppilaan ja opettajan on saatava kunnon työvälineet oppimisen takaamiseksi”, Ylirisku sanoo.
Kaupunkien sisällä huolestuttaa ”koulushoppailu”. Osa vanhemmista pyrkii esimerkiksi painotetun opetuksen kuten musiikkiluokkien avulla välttämään huonomaineiseksi koettua lähikoulua.
Koulukomiteasta lähes 60 prosenttia on täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että koulujen eriytyminen on Suomessa jo todellinen ongelma, johon pitäisi puuttua. Koulujen eriytyminen liittyy asuinalueiden eriytymiseen. Ongelmat ja tuen tarpeet kasautuvat joissain kaupungeissa samoihin kouluihin.
Ongelmaa pitäisi ratkoa kohdennetulla tasa-arvorahalla, sanoo Jyväskylässä luokanopettajana työskentelevä Anna Pitkänen. Tasa-arvoraha tarkoittaa sitä, että ne koulut saavat enemmän rahoitusta, joissa lisärahan tarve on suurempi.
TUEN TARVE ON KASVANUT RÄJÄHDYSMÄISESTI
Kymmenissä koulukomitean vastauksissa toistuu sama huolenaihe. Lapset tarvitsevat yhä enemmän tukea.
”Tuen tarve on kasvanut räjähdysmäisesti. Jos siihen ei kyetä vastaamaan, oppilaiden pahoinvointi heijastuu koko peruskouluun”, sanoo kokkolalainen erityisopettaja Anne Lund.
Lundin mukaan oppilaat ratkaisevat liian usein tilanteen sillä, että eivät tule enää kouluun.
”Tarvitaan ihmisiä lasten ja nuorten lähelle. Opettajia, ohjaajia, nuorisotyöntekijöitä.”
Henkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat lisääntyneet. Ne vievät perustan oppimiselta, sanoo kajaanilainen luokanopettaja Teija Jääskeläinen.
”Kun oppilailla todetaan esimerkiksi mielenterveyden ongelmia, avun saaminen kestää todella pitkään. Terveydenhuollon, lastensuojelun ja muiden palvelujen tulisi olla saatavilla heti, kun ongelmia ilmenee”, Jääskeläinen sanoo.
Yli kaksikymmentä vuotta koulussa työskennellyt länsisuomalainen aineenopettaja sanoo, että osa oppilaista ei tarvitse tukea vain oppimiseen, vaan yleensä elämään.
”Osalla ei ole mitään rajoja kotona. Monilla on mielenterveysongelmia. Osa huoltajista antaa lasten jäädä helposti kotiin ja poissaoloista tulee tapa, joka heikentää selvästi oppimista”, aineenopettaja sanoo.
Oppilaiden tuen tarve liittyy usein perhetilanteeseen, käyttäytymiseen tai mielenterveyteen.
Kouluissa on nykyään käytössä kolme erilaista oppimisen ja koulunkäynnin tuen tasoa: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki.
Yleinen tuki tarkoittaa esimerkiksi tukiopetusta. Opetushallituksen ohjeistuksen mukaan yleistä tukea pitäisi antaa oppilaalle heti tuen tarpeen ilmetessä, eikä tuen aloittaminen edellytä erityisiä tutkimuksia tai päätöksiä.
Tehostettu tuki on astetta järeämpää ja yksilöllisempää.
Kaikkein järein eli erityinen tuki muodostuu erityisopetuksesta ja muusta oppilaan tarvitsemasta moniammatillisesta tuesta. Erityinen tuki perustuu pedagogiseen selvitykseen.
Lähes neljäsosa peruskoulun oppilaista saa nykyään joko tehostettua tai erityistä tukea.
Opettajien kommentit kolmiportaisesta tuesta ovat tyrmääviä. Liian monessa kunnassa ja koulussa tukeen oikeutetut oppilaat jäävät ilman tukea.
Puutetta on niin rahasta kuin pätevistä erityisluokanopettajista, laaja-alaisista erityisopettajista tai koulunkäynninohjaajista.
Kolmiportainen tuki on lisännyt merkittävästi byrokratiaa mutta tuonut liian vähän apua.
Raumalainen luokanopettaja Mariel Eerola-Leino kuvaa tilannetta: Opettaja, oppilas ja huoltaja pitävät useita palavereita yhdessä laaja-alaisen erityisopettajan tai erityisluokanopettajan kanssa. Laaditaan muistioita ja tehdään kirjauksia. Listataan oppilaan vahvuuksia ja mietitään, miten parhaiten pystyttäisiin tukemaan oppimista.
Lopputulos:todetaan tuen tarve, mutta tukea ei olekaan saatavilla.
Keski-Suomessa yläkoulun aineenopettajana työskentelevä Sanra Teno sanoo näin: ”Kolmiportaisen tuen tullessa sanottiin, että tuki seuraa luokkiin, mutta näin ei todellisuudessa ole käynyt. Monenlaisten oppimisvaikeuksien kanssa painiskelevat oppilaat tulevat muun ryhmän mukana luokkaan ilman mitään tukea.”
Julkisuudessa tuen tarve on noussut esille inkluusiota koskevassa keskustelussa.
Inkluusio tarkoittaa sitä, että tukea tarvitsevat oppilaat opiskelevat mahdollisuuksien mukaan tavallisissa luokissa – ja saavat tarvitsemansa tuen.
Inkluusio-termin käyttöön liittyy myös väärinkäsityksiä. Inkluusio ei tarkoita esimerkiksi sitä, että kouluissa olisi kokonaan lakkautettu erityisluokkia.
Inkluusion ajatus on kaunis, mutta se ei toimi eikä toteudu, sanovat monet koulukyselyn vastaajat. Kunnat käyttävät nyt inkluusiota säästökeinona.
”Inkluusion myötä tuen tarve on lisääntynyt, mutta tuen määrä ei. Se on pikemminkin vähentynyt”, sanoo helsinkiläinen luokanopettaja Virpi Simpura.
Simpuran mukaan liian suuret luokkakoot, puutteet tuen saamisessa ja opettajille langenneet lisätyöt vievät aikaa varsinaiselta perustyöltä ja oppilaiden aidolta kohtaamiselta.
Turkulainen luokanopettaja Petra Örn sanoo, että inkluusio toimii, kunhan resurssit ovat kunnossa ja oppilaiden tuen tarve liittyy esimerkiksi oppimisvaikeuksiin tai lieviin keskittymisvaikeuksiin.
”Mutta kun kyseessä on huonovointinen tai oireileva, paljon tukea tarvitseva tai jopa väkivaltainen oppilas, ei kukaan hyödy inkluusiosta. Ei oireileva oppilas, eivät luokkatoverit, eivät opettajat tai koulun henkilökunta”, Örn sanoo.
Turhautuminen resurssipulaan näkyy kyselyssä. Kaksi kolmesta sanoo, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi ensisijaisesti opettaa erityisluokissa.
https://yle.fi/a/3-10256158?utm_source=social-media-share&utm_medium=so…
Tässä Lonka on sitä mieltä, että ei puhelimet mitään mihinkään ole syynä.