Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Peruskoulu on kriisissä
21.05.2023 |
2000-luvun alussa Suomessa juhlittiin vielä kestomenestystä kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa, joka mittaa 15-vuotiaiden osaamista. Sen jälkeen tapahtui jotain.
Oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti. Yhä useamman nelosluokkalaisen lukutaito on heikko. Koululaisten tuen tarve on kasvanut, koulut eriytyvät. Opettajat uupuvat ja harkitsevat alan vaihtoa.
Huoli peruskoulusta nousi puheenaiheeksi eduskuntavaaleissa. Puolueet vaativat, että peruskoulu on pelastettava.
Mutta kouluarjen varsinaisten asiantuntijoiden ääni on kuulunut heikosti.
Opettajat kokevat, että heidät on työnnetty syrjään sekä koulukeskustelusta että koulua koskevista uudistuksista - joita on muuten riittänyt viime vuosina.
Kommentit (536)
”Täytyy olla riittävästi erityisopettajia, resurssiopettajia, ohjaajia, psykologeja ja kuraattoreita suhteessa tuettavien oppilaiden määrään. Tällä ajattelulla ehdittäisiin antamaan myös ennalta ehkäisevää tukea ja oppimisen haasteet voisivat jopa pienentyä”, Kärki sanoo.
Ennaltaehkäisyä painottaa myös helsinkiläinen erityisopettaja Tiina Kaasinen.
”Erityisopettajana kohtaan liian usein oppilastapauksia, joissa haasteet ovat edenneet liian pitkälle ilman, että niihin olisi yritetty puuttua”, Kaasinen sanoo.
Kaasisen mielestä ongelmat ovat syvällä koulun toimintakulttuurissa ja rakenteissa. Ne eivät vastaa nykyajan haasteisiin.
”Koulujen toimintakulttuurit rakentuvat niin sanotun normimassan mukaan ja toiminta suunnitellaan heidän tarpeidensa varaan. Muut, kuten erityisoppilaat, mietitään erillisenä joukkona toimintaa suunniteltaessa, jolloin siitä tulee päälleliimattua eikä aidosti osa toimivaa arkea”, Kaasinen sanoo.
Varkautelainen luokanopettaja Jaana Kallio korostaa ajoituksen merkitystä. Tukea pitää saada, kun sitä tarvitaan. Kallion mukaan monet kunnat ovat käyttäneet ”inkluusiotohinaa” säästämiseen ja erityisryhmien purkamiseen.
”Osa oppilaista selviytyy selkeästi paremmin, kun heillä on pieni ryhmä, jossa saa työskennellä. Inkluusio on kannatettava asia. Tuskin kukaan opettaja on sitä vastaan, mutta resurssit täytyy olla kunnossa”, Kallio sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
UUDISTUSTEN TEHTAILIJOILLA ON VÄÄRISTYNYT IHMISKUVA
Tulevassa hallitusohjelmassa saattaa olla myös peruskoulua koskevia uudistuksia.
Niitä on riittänyt viime vuosina. Edellisen hallituksen mittavin uudistus oli oppivelvollisuuden laajentaminen 18:aan vuoteen.
”Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole ollut riittävä toimenpide koulupudokkuuden tai syrjäytymisen ehkäisyyn. Tukea tarvitaan ehdottomasti varhaiseen vaiheeseen!” sanoo alakoulun rehtorina Siilinjärvellä työskentelevä Tanja Hintikka.
Hintikan mukaan kunnat ovat nyt hyvinvointialueuudistuksen myötä pahoissa talousvaikeuksissa, joten valtion pitäisi huomioida koulujen tarpeet kuntien rahoituksessa.
”Joillakin paikkakunnilla koulut saavat sponsorirahoitusta, mutta minun mielestäni tämä ei ole oikea tapa ratkaista resurssipulmia”, Hintikka sanoo.
Vihtiläinen luokanopettaja Ida Välimaa on samaa mieltä.
”Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole syrjäytymisen ehkäisemistä. Se on korjaamista. Ehkäiseminen tapahtuu varhain, jo neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksen alkuluokilla. Panostusta sinne pitää lisätä”, Välimaa sanoo.
Uudistuksia on nähty runsaasti myös peruskoulussa.
Osa koulukomitean vastaajista sanoo, että uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva.
Pohjois-Pohjanmaalla erityisopettajana työskentelevä Katri Kanniainen-Risto sanoo, että valtakunnallista opetussuunnitelmaa määrittävät ”utopistiset ideaalit itseohjautuvasta multitalentista”.
”Tästä oppimiskäsityksestä on johdettu muun muassa se, ettei oppimateriaalia, kuten oppikirjoja, tarvita lainkaan. Samoin se, että koulut voidaan rakentaa avohalleiksi”, Kanniainen-Risto sanoo.
Koulukyselyn perusteella useimmat opettajat vieroksuvat niin sanottuja avoimia oppimisympäristöjä. Erityisesti uusia peruskoulurakennuksia on viime vuosina suunniteltu niin, että perinteisten luokkien sijasta opetusta annettaisiin entistä enemmän avoimissa ja muunneltavissa tiloissa.
Lähes 90 prosenttia vastaajista tyrmää avoimet oppimisympäristöt.
Aineenopettaja ja Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Timo Saavalainen sanoo, että opetushallinto on eriytynyt liiaksi koulujen arjesta.
”Kouluille tuodaan väkisin uusia toimintamalleja ilman, että niitä olisi pilotoitu etukäteen, eikä uudistusten vaikutuksia arvioida juurikaan. Opettajien mielipiteitä ei arvosteta, jos ne eivät tue hallinnon omaa käsitystä”, Saavalainen sanoo.
Toinen viime vuosina puhuttanut uudistus on koskenut ilmiöpohjaista oppimista. Ilmiöpohjaisuudella tarkoitetaan sitä, että maailman ilmiöihin perehdytään oppiainerajoista välittämättä. Ilmiöpohjaisesti kouluissa on käsitelty esimerkiksi ilmastonmuutosta. Tai vaikka vettä.
Ilmiöpohjaisuus jakaa opettajien mielipiteet.
Monet uudistukset ovat tuottaneet lisää hallinnollista työtä. Monet opettajat kokevat, että koululle on annettu koko ajan lisää tehtäviä, mutta entisiä ei ole otettu pois. Opettajan ajasta yhä enemmän kuluu esimerkiksi erilaisten verkkokaavakkeiden täyttämiseen. Opettajia työllistävät pedagogiset asiakirjat, wilmat, prosessikaaviot ja arviointikriteerit, joista on tehty hyvin mittavia ja mutkikkaita.
Helsinkiläinen erityisopettaja Sami Luoto kuvaa tilannetta ”kafkalaiseksi virkamieskoneistoksi” ja ”digitaaliseksi kuonaksi”.
”Työtä on valtavasti enemmän, koska uusia työtehtäviä on suollettu opetusviraston ja hallinnon taholta astronomisia määriä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaikki tämä on pois lasten arjesta. Kun rehtori tai opettaja katsoo ruutua, hän ei katso lasta silmiin”, Luoto sanoo.
Helsinkiläinen aineenopettaja Juho Vehviläinen vaatii työrauhaa kouluihin:
”Koulu pitää säilyttää paikkana, jonka ensisijainen tarkoitus on oppia tietoja ja taitoja. Oppitunneista yhä suurempi osa menee kaikkeen muuhun kuin oppiaineiden opettamiseen. Tämän on loputtava.”
VIESTI TULEVALLE OPETUSMINISTERILLE: TERVETULOA KOULUUN!
Annetaan koulukomitean lopuksi kertoa omat toiveensa tulevalle opetusministerille.
Ne ovat yksinkertaisia:
Tule tutustumaan koulun arkeen! Kuuntele opettajia! Resurssit vihdoin kuntoon!
”Me emme tarvitse uusia hankkeita, vaan työrauhaa ja kunnioitusta, sekä tarpeeksi resursseja, tarpeeksi opettajia! Me emme tarvitse selityksiä, vaan aitoja tekoja”, sanoo turkulainen luokanopettaja Petra Örn.
Sana ”työrauha” toistuu koulukomitean toiveissa. Opettajat toivovat ennen kaikkea vaikutusvaltaa omaan työhönsä.
Kuormittavat lisähankkeet pois ja paukut perusasioihin. Hankehumppa pois. Ei uudistuksia uudistuksien vuoksi, opettajat vaativat.
”Opettajat ovat intohimoisia työnsä suhteen ja haluavat tehdä kaikkensa oppilaiden eteen. Tämä ajaa opettajia loppuun”, sanoo tuusulalainen erityisopettaja Katja Mäkinen.
”Hankkeet ja lippu-lappu-lomakkeet täytetään omalla ajalla, kun ei työpäivän aikana ehditä. Ja kello neljän jälkeen alkaa vanhemmilta Wilma-ralli”, Mäkinen sanoo.
Kasvatuskeskustelut ja erilaiset lapsi lupaa sopimukset pois peruskouluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Digi- ja älylaitteet pois kouluopetuksesta.
Kynä, vihko, ja viivotin oppitunnit takaisin.
Ajassa loikka kaksikymmentä vuotta taaksepäin ja homma taas toimii . Vanhaan hyvään voisi palata . Oikeat kirjat , lähikoulut , liikuntaa riittävästi , ei energiajuomia koululaisille , riittävä kuri sekä tarkkailuluokat . Lisäksi vieraskielisille suomenkielen alkeita ja opetusta ja sitten vasta pääsisi ensimmäiselle luokalle kun alkaa sujumaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokalle jättämistä ja koulusta erottamista tulisi helpottaa.
Siinäpä koko juttu. Koska se poistunee pian, referointi: haastateltu 92 opettajaa eri puolilta Suomea. Kännykät tuhoavat lasten keskittymiskyvyn, ja ne pitäisi saada tunneilta pois. Kiinnostus koulunkäyntiin ja lukemiseen on laskenut.
Peruskoulun rima on laskettu liian alas, sen pääsee läpi vaikkei olisi edellytyksiä. Tuloksia pitäisi tulla ilman työskentelyä. Perusasioihin pitää palata, pitää osata lukea ja laskea ennen kuin kokeillaan esim.ilmiöoppimista. Uusi rakentuu jo opitun varaan. Lapsilla on liikaa ärsykkeitä.
Vanhemmuus on hukassa. Koulu nähdään säilytyspaikkana, johon kohdistetaan vaatimuksia. Ja toisaalta kasvatuslaitoksena, johon ulkoistetaan vanhemmuuden vaikeat asiat.
Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Koulun resursseissa on paljon vaihtelua kuntien välillä. Koulujen eriytyminen on jo todellinen ongelma. Valmistava S2-opetus pitäisi olla ainakin kaksivuotista ja siihen on lisättävä resursseja. Tuen tarve yleensäkin on suurta ja vaatii nopaa puuttumista. Tämä ei nyt toteudu. Inkluusioon ei anneta varoja, sitä käytetään säästökeinona. Ammattilaisia esim. psykologeja tarvitaan lisää.
Uudistuksia kouluihin on tehty liikaa ja uudistusten teettäjillä on vääristynyt ihmiskuva, jossa uskotaan oppilaiden olevan itseohjautuvia multitalentteja. Avoimet oppimisympäristöt tyrmätään. Hallinnollisia tehtäviä ja hankehumppaa on liikaa. Niiden sijasta tarvitaan työrauhaa ja opettajien osaamisen kunnioitusta. Tuleva opetusministeri toivotetaan tervetulleeksi kouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain kannattaa ehkä muuttaa ja pian! Luonnontieteiden opettajia ei kohta enää ole https://yle.fi/a/3-12231533
Ja Suomen vienti nojaa teknologiaan ja luonnontieteisiin. Kun sama loppuu, on edessä vain kurjuus
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä koko juttu. Koska se poistunee pian, referointi: haastateltu 92 opettajaa eri puolilta Suomea. Kännykät tuhoavat lasten keskittymiskyvyn, ja ne pitäisi saada tunneilta pois. Kiinnostus koulunkäyntiin ja lukemiseen on laskenut.
Peruskoulun rima on laskettu liian alas, sen pääsee läpi vaikkei olisi edellytyksiä. Tuloksia pitäisi tulla ilman työskentelyä. Perusasioihin pitää palata, pitää osata lukea ja laskea ennen kuin kokeillaan esim.ilmiöoppimista. Uusi rakentuu jo opitun varaan. Lapsilla on liikaa ärsykkeitä.
Vanhemmuus on hukassa. Koulu nähdään säilytyspaikkana, johon kohdistetaan vaatimuksia. Ja toisaalta kasvatuslaitoksena, johon ulkoistetaan vanhemmuuden vaikeat asiat.
Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Koulun resursseissa on paljon vaihtelua kuntien välillä. Koulujen eriytyminen on jo todellinen ongelma. Valmistava S2-opetus pitäisi olla ainakin kaksivuotista ja siihen on lisättävä resursseja. Tuen tarve yleensäkin on suurta ja vaatii nopaa puuttumista. Tämä ei nyt toteudu. Inkluusioon ei anneta varoja, sitä käytetään säästökeinona. Ammattilaisia esim. psykologeja tarvitaan lisää.
Uudistuksia kouluihin on tehty liikaa ja uudistusten teettäjillä on vääristynyt ihmiskuva, jossa uskotaan oppilaiden olevan itseohjautuvia multitalentteja. Avoimet oppimisympäristöt tyrmätään. Hallinnollisia tehtäviä ja hankehumppaa on liikaa. Niiden sijasta tarvitaan työrauhaa ja opettajien osaamisen kunnioitusta. Tuleva opetusministeri toivotetaan tervetulleeksi kouluihin.
Tästä puuttuu yksi asia. Wilma sysää vastuuta vanhemmille, eikä kasvata lapsien vastuuntuntoa. Ennen ne luistimet jne. piti muistaa itse ottaa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen 10 vuoden sisältö tiivistettynä.
Luokkakoot yläkouluissa kasvanut 20-22 oppilaan ryhmistä 26-30 oppilaaseen. Samaan aikaan tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrä on kasvanut. Erityistuen oppilaat ovat integroituneina yleisopetuksen luokkaan. 27 oppilaan luokassa voi olla muutama eryityisentuen oppilasta oppimisvaikeuksineen, tehostetun tuen oppilaita kourallinen, pari kielipuolta, muutama s2, joku yksilöllistetty ja muutama täysin keskittymiskyvytön häirikkö.
Siinä missä eritysluokalla on max 10 oppilasta ja opettaja sekä avustaja, yleisopetuksessa aineenopettaja saa pärjätä tällaisen lauman kanssa yksin. Ja kun aineenopettajalla on päivän aikana tällaisia ryhmiä muutama, opettaa aineenopettaja käytännössä päivänaikana pari erkkaluokkaa ja luokallisen muita tuen tarpeessa olevia. Kuinkahan pitkään kukaan kuvittelee, että aineenopettajat jaksavat työssänsä? Siihen 150-250 oppilaaseen mahtuu nimittäin aika monta tuen tarvitsijaa ja aineenopettajan pitäisi huomioida heidät yksilöinä ja opettaa siinä samalla muut yleisopetuksen oppilaat. Ei ole tule onnistumaan. Jokainen joka väittää näin, voi mennä kokeilemaan yläkouluun aineenopettajan töitä.
Liian suurella prosentilla oppilaista todetaan matematiikan oppimisvaikeus jo alakoulussa, ysiluokkalaiset laskevat vielä sormista 2x3=7 eiku 6. Edes kertotauluja ei enää viitsitä alakoulun aikana opiskella ulkoa, joten oppiminen tyssää yläkoulussa siihen, kun oletusarvoista on, että yläkoulun matematiikan sisältöjen ymmärtämisessä opetuksen aikana, on kyettävä seuraamaan opetusta. Mitä tulisi vieraan kielen opiskelusta, jos sanoja ei viitsi opiskella. Sama se on matematiikassakin.
Lukemista ei harrasteta. Useampi valitsee lukukirjakseen kirjan, joka löytyy leffana. Kirjoittaa kirja-analyysin leffapohjalta, jolloin äidinkielenopettaja huomaa, ettei kirjaa olla avattukaan. Asiat jätetään viime hetkeen ja tuskaillaan, kun kirja-analyysi pitäisi olla perjantaina valmis, muttei kirjaa olla aloitettu vielä edes lukemaan, vaikka sitä on työstetty kerta viikkoon oppitunneillakin kahden kuukauden ajan.
Keskittymiskyky ja kyky tehdä jotain yhtä asiaa on romahtanut ihan täysin. Dokumenttia katsottaessa viiden minuutin jälkeen puolella on jo kännykät kädessä tai alettu suttailemaan kynällä paperille, keskustelee kaverin kanssa tai tuijotetaan tyhjyyteen. Kaikki asiat pitäisi tapahtua 2minuutin syklein ja välissä joku sirkuspelle vetää shown.
Luokalle ei käytännössä enää jätetä, joten oppilas siirretään vsop-opetukseen. Oppilas joka ei ole saanut suoritettua vuoden aikana mitään, voi käytännössä jatkaa seuraavalle luokalle. No, missähän välissä se vsop-oppilas opetetaan kun siellä luokassa on se 25 muuta, jolle pitäisi opettaa ko. vuosiluokan sisältö ja yhdelle edellisvuoden? Kuka sen opettaa? Opettaja ei pysty oikein jakautumaan kahdeksikaan ja opettaa samaan kahta eri sisältöä. Puhumattakaan, kun siellä luokassa on vielä se yksilöllistettykin, jolle pitäisi opettaa omaa sisältöä.
Tuhoon tuomittuja ideoita tuotu koulumaailmaan viimeisen 10 vuoden aikana niin rutkasti, että tässä on tulos. Voi lintsata vaikka koko vuoden suorittamatta mitään opintoja, huhti-toukokuussa tehdään parin sivun paketti ruotsista, jotta saa vitosen tai jatketaan vain seuraavalle luokalle, kun oppilaan oikea paikka on erityisluokka yhden ikuisen silmien alla koko ajan eikä joka tunti vaihtuevien aineenopettajien vastuulla.
Integraatioihmiskokeet ovat heitteille jättämistä. Seuraava ongelma on jo oven takana: missä opettajia työhön? Kato jo matemaattisten aineiden osalta alkanut. https://yle.fi/a/3-12231533 Jyväskylän yliopistossa laaditun tuoreen raportin mukaan matemaattisten aineiden opettajiksi valmistuneiden määrä on laskenut liki 40 prosenttia Suomen yliopistoissa 2010-luvulla
Pari kommenttia edellä olevaan lainaukseen.
1970-luvulla luokissa saattoi olla 30 oppilasta, enemmänkin. Silti me opimme! 4. luokan jälkeen oli jakoa kahteen, eli "etevimmät" siirtyivät pääsykokeilla valittuina keskikouluun ja toisen jatkoivat kansalaiskoulussa. Keskikoululaisia jätettiin surutta luokalle, jos todistukseen tuli 3 nelosta tai ei saanut ehtoja suoritetuksi. Kansa- ja kansalaiskoulussa ilmeisesti vähemmän, sillä heikoimmat siirrettiin apukouluun. Nyt tämä koko lössi on samassa luokassa.
Ei silloin oltu koulunkäynninohjaajista, resurssiopettajista ja muista apuhenkilöistä kuultukaan. Kieltämättä eräitten sijaisten tunneilla oli villiä menoa.
Kertotaulun ulkoa opettelemista ei enää nykyään tarvita, kun kaiken voi laskea laskimella. Tämä oli vanhemman mielipide, kun minä vanhanaikaisena opettajana sitä vaadin. Nyt on sitten samassa luokassa oppilaita, jotka osaavat 8:n kertotaulun, vaikka sitä ei ole vielä opetettu ja niitä, jotka eivät selviä 10:n ylittävistä yhteenlaskuista. Jälkimmäiselle ei ollut edes tukiopetusta.
Integraatiossa jätetään heitteille ihan kaikki. Osa oppii itsekseen tai vanhempien avustuksella, mutta moni ei pysty opiskelemaan kykyjensä mukaan.
Kertotaulujen ulkoaoppimisesta on ollut ihan tutkijankin mielipide Hesarissa, ettei kertotauluja tarvita. En kyllä ymmärrä logiikkaa, koska miten oppilas voi seurata opetusta, joka perustuu aiihen, että oppilas ymmärtää seuraavan laskuvaiheen tulevan jako- ja kertolakuista. Esimerkiksi matikan keskeinen sisältö, yhtälö. Kun ratkistaan yhtälöä, ratkisu etenee systemaattisesti Otetaan esimerkki:
2x-3=11
2x=14 | :2
x=7Jos ei ymmärrä logiikka tässä ja saati vielä kertolaskuja, tuo viimeinen vaihe näyttää lentävän tuohon jostain. Miten oppilas pystyy seuraamaan opetusta, jos hän ei kykene prosessoimaan kuultua opetuksen aikana, vaan pitäisi kaivaa laskin esille?
Tähän tultu. Koulua johtaa yhden jos toisen mielipiteet jo siitä, että kaunokirjoitus kuopattiin. Nyt seitsemäsluokkalisten monien poikien käsiala on sellaista, etteivät he edes itse kykene kertomaan kysyttäessä, mitä heidän vihkossaan lukee.
Vastaavasti kaikkien omat kokemukset siitä, miten silloin kun minä olin koulussa, niin silloinkin kaikki oppi ja osa ei millään, mutta valitettavasti kun puhutaan nykyäön nykykoulusta. Silloin joskus oli apukoulut, esyille ja emuille omat luokkansa sekä tarkkikset, ja jos oppilas ei oppinut ruotsia, se oppi sen lopulta vitosen tasolla, kun nykyään siell yleisopetuksessa on oppilaita, jotka ei opi mitään oppiainetta ilman valtavaa tukea. Koulumaailma on täysin toinen.
Tuossa sinun yhtälöesimerkissäsi ei tarvita kertotaulua asian ymmärtämiseksi. Olet kirjoittanut välivaiheeksi (14:2) ja seuraavalla rivillä näkyy tuon laskutoimituksen tulos, 7. Laskutoimituksissa voi hyvinkin roikottaa monimutkaisia kerto- ja jakolaskuja, niitä ei ole pakko laskea auki seuraavalle riville. Ja kun ne vihdoin lasketaan niin siitä kyllä näkee mistä merkinnästä lopputulos on tullut.
Yhtälön ratkaisussa saattaa olla muutenkin sellainen laskutoimitus joka ei kuulu mihinkään kertotauluun, silti sen ratkaisun voi ymmärtää. Esim (126152615 / 5614256) voi esiintyä yhtälön ratkaisussa, eikä se ole mikään ongelma.
Minulla oli lukiossa pitkä matikka ja olen tehnyt DI-matikat, eli en vastusta matikkaa millään tavoilla sinänsä.
Koulun henkilökunta ja vanhemmat osallistuu lapsen kasvatustyöhön, ei yhteisesti vaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Digi- ja älylaitteet pois kouluopetuksesta.
Kynä, vihko, ja viivotin oppitunnit takaisin.
Ei digi ole se ongelma nykykoulussa. Kyllä opettajat osaavat käyttää digiä järkevästi. Syy on aivan muualla. Lue hs:n artikkeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko S2-oppilailla mitään tekemistä asian kanssa?
ei juurikaan. Ihan kotoisten oppilaiden osaaminen on heikentynyt paljon.
Jep. Älyvapaa digiloikka on tuhonnut ihan kotim. pellavapäidenkin luku-, kirjoitus- ja keskittymistaidot aika totaalisesti.
Eikä yksin digimuoto, vaan se sisältö. Pikaista, vähintään yli puolet kevyttä ja arkista viihdyttävää, pelkkää ajankulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeisen 10 vuoden sisältö tiivistettynä.
Luokkakoot yläkouluissa kasvanut 20-22 oppilaan ryhmistä 26-30 oppilaaseen. Samaan aikaan tuen tarpeessa olevien oppilaiden määrä on kasvanut. Erityistuen oppilaat ovat integroituneina yleisopetuksen luokkaan. 27 oppilaan luokassa voi olla muutama eryityisentuen oppilasta oppimisvaikeuksineen, tehostetun tuen oppilaita kourallinen, pari kielipuolta, muutama s2, joku yksilöllistetty ja muutama täysin keskittymiskyvytön häirikkö.
Siinä missä eritysluokalla on max 10 oppilasta ja opettaja sekä avustaja, yleisopetuksessa aineenopettaja saa pärjätä tällaisen lauman kanssa yksin. Ja kun aineenopettajalla on päivän aikana tällaisia ryhmiä muutama, opettaa aineenopettaja käytännössä päivänaikana pari erkkaluokkaa ja luokallisen muita tuen tarpeessa olevia. Kuinkahan pitkään kukaan kuvittelee, että aineenopettajat jaksavat työssänsä? Siihen 150-250 oppilaaseen mahtuu nimittäin aika monta tuen tarvitsijaa ja aineenopettajan pitäisi huomioida heidät yksilöinä ja opettaa siinä samalla muut yleisopetuksen oppilaat. Ei ole tule onnistumaan. Jokainen joka väittää näin, voi mennä kokeilemaan yläkouluun aineenopettajan töitä.
Liian suurella prosentilla oppilaista todetaan matematiikan oppimisvaikeus jo alakoulussa, ysiluokkalaiset laskevat vielä sormista 2x3=7 eiku 6. Edes kertotauluja ei enää viitsitä alakoulun aikana opiskella ulkoa, joten oppiminen tyssää yläkoulussa siihen, kun oletusarvoista on, että yläkoulun matematiikan sisältöjen ymmärtämisessä opetuksen aikana, on kyettävä seuraamaan opetusta. Mitä tulisi vieraan kielen opiskelusta, jos sanoja ei viitsi opiskella. Sama se on matematiikassakin.
Lukemista ei harrasteta. Useampi valitsee lukukirjakseen kirjan, joka löytyy leffana. Kirjoittaa kirja-analyysin leffapohjalta, jolloin äidinkielenopettaja huomaa, ettei kirjaa olla avattukaan. Asiat jätetään viime hetkeen ja tuskaillaan, kun kirja-analyysi pitäisi olla perjantaina valmis, muttei kirjaa olla aloitettu vielä edes lukemaan, vaikka sitä on työstetty kerta viikkoon oppitunneillakin kahden kuukauden ajan.
Keskittymiskyky ja kyky tehdä jotain yhtä asiaa on romahtanut ihan täysin. Dokumenttia katsottaessa viiden minuutin jälkeen puolella on jo kännykät kädessä tai alettu suttailemaan kynällä paperille, keskustelee kaverin kanssa tai tuijotetaan tyhjyyteen. Kaikki asiat pitäisi tapahtua 2minuutin syklein ja välissä joku sirkuspelle vetää shown.
Luokalle ei käytännössä enää jätetä, joten oppilas siirretään vsop-opetukseen. Oppilas joka ei ole saanut suoritettua vuoden aikana mitään, voi käytännössä jatkaa seuraavalle luokalle. No, missähän välissä se vsop-oppilas opetetaan kun siellä luokassa on se 25 muuta, jolle pitäisi opettaa ko. vuosiluokan sisältö ja yhdelle edellisvuoden? Kuka sen opettaa? Opettaja ei pysty oikein jakautumaan kahdeksikaan ja opettaa samaan kahta eri sisältöä. Puhumattakaan, kun siellä luokassa on vielä se yksilöllistettykin, jolle pitäisi opettaa omaa sisältöä.
Tuhoon tuomittuja ideoita tuotu koulumaailmaan viimeisen 10 vuoden aikana niin rutkasti, että tässä on tulos. Voi lintsata vaikka koko vuoden suorittamatta mitään opintoja, huhti-toukokuussa tehdään parin sivun paketti ruotsista, jotta saa vitosen tai jatketaan vain seuraavalle luokalle, kun oppilaan oikea paikka on erityisluokka yhden ikuisen silmien alla koko ajan eikä joka tunti vaihtuevien aineenopettajien vastuulla.
Integraatioihmiskokeet ovat heitteille jättämistä. Seuraava ongelma on jo oven takana: missä opettajia työhön? Kato jo matemaattisten aineiden osalta alkanut. https://yle.fi/a/3-12231533 Jyväskylän yliopistossa laaditun tuoreen raportin mukaan matemaattisten aineiden opettajiksi valmistuneiden määrä on laskenut liki 40 prosenttia Suomen yliopistoissa 2010-luvulla
Pari kommenttia edellä olevaan lainaukseen.
1970-luvulla luokissa saattoi olla 30 oppilasta, enemmänkin. Silti me opimme! 4. luokan jälkeen oli jakoa kahteen, eli "etevimmät" siirtyivät pääsykokeilla valittuina keskikouluun ja toisen jatkoivat kansalaiskoulussa. Keskikoululaisia jätettiin surutta luokalle, jos todistukseen tuli 3 nelosta tai ei saanut ehtoja suoritetuksi. Kansa- ja kansalaiskoulussa ilmeisesti vähemmän, sillä heikoimmat siirrettiin apukouluun. Nyt tämä koko lössi on samassa luokassa.
Ei silloin oltu koulunkäynninohjaajista, resurssiopettajista ja muista apuhenkilöistä kuultukaan. Kieltämättä eräitten sijaisten tunneilla oli villiä menoa.
Kertotaulun ulkoa opettelemista ei enää nykyään tarvita, kun kaiken voi laskea laskimella. Tämä oli vanhemman mielipide, kun minä vanhanaikaisena opettajana sitä vaadin. Nyt on sitten samassa luokassa oppilaita, jotka osaavat 8:n kertotaulun, vaikka sitä ei ole vielä opetettu ja niitä, jotka eivät selviä 10:n ylittävistä yhteenlaskuista. Jälkimmäiselle ei ollut edes tukiopetusta.
Integraatiossa jätetään heitteille ihan kaikki. Osa oppii itsekseen tai vanhempien avustuksella, mutta moni ei pysty opiskelemaan kykyjensä mukaan.
Kertotaulujen ulkoaoppimisesta on ollut ihan tutkijankin mielipide Hesarissa, ettei kertotauluja tarvita. En kyllä ymmärrä logiikkaa, koska miten oppilas voi seurata opetusta, joka perustuu aiihen, että oppilas ymmärtää seuraavan laskuvaiheen tulevan jako- ja kertolakuista. Esimerkiksi matikan keskeinen sisältö, yhtälö. Kun ratkistaan yhtälöä, ratkisu etenee systemaattisesti Otetaan esimerkki:
2x-3=11
2x=14 | :2
x=7Jos ei ymmärrä logiikka tässä ja saati vielä kertolaskuja, tuo viimeinen vaihe näyttää lentävän tuohon jostain. Miten oppilas pystyy seuraamaan opetusta, jos hän ei kykene prosessoimaan kuultua opetuksen aikana, vaan pitäisi kaivaa laskin esille?
Tähän tultu. Koulua johtaa yhden jos toisen mielipiteet jo siitä, että kaunokirjoitus kuopattiin. Nyt seitsemäsluokkalisten monien poikien käsiala on sellaista, etteivät he edes itse kykene kertomaan kysyttäessä, mitä heidän vihkossaan lukee.
Vastaavasti kaikkien omat kokemukset siitä, miten silloin kun minä olin koulussa, niin silloinkin kaikki oppi ja osa ei millään, mutta valitettavasti kun puhutaan nykyäön nykykoulusta. Silloin joskus oli apukoulut, esyille ja emuille omat luokkansa sekä tarkkikset, ja jos oppilas ei oppinut ruotsia, se oppi sen lopulta vitosen tasolla, kun nykyään siell yleisopetuksessa on oppilaita, jotka ei opi mitään oppiainetta ilman valtavaa tukea. Koulumaailma on täysin toinen.
Tuossa sinun yhtälöesimerkissäsi ei tarvita kertotaulua asian ymmärtämiseksi. Olet kirjoittanut välivaiheeksi (14:2) ja seuraavalla rivillä näkyy tuon laskutoimituksen tulos, 7. Laskutoimituksissa voi hyvinkin roikottaa monimutkaisia kerto- ja jakolaskuja, niitä ei ole pakko laskea auki seuraavalle riville. Ja kun ne vihdoin lasketaan niin siitä kyllä näkee mistä merkinnästä lopputulos on tullut.
Yhtälön ratkaisussa saattaa olla muutenkin sellainen laskutoimitus joka ei kuulu mihinkään kertotauluun, silti sen ratkaisun voi ymmärtää. Esim (126152615 / 5614256) voi esiintyä yhtälön ratkaisussa, eikä se ole mikään ongelma.
Minulla oli lukiossa pitkä matikka ja olen tehnyt DI-matikat, eli en vastusta matikkaa millään tavoilla sinänsä.
Väärin. Kun oppilas ei osaa perus 10 kertolaskuja, ei hän myöskään ymmärrä opettajan puheesta, mitätapahtuu ja pysty seuraamaan opetusta. Tällaiset peruslaskutaidot kuten 14 jakaminen 2 on 7, pitäisi tulla selkäytimestä, jotta opetusta pystyy seuraamaan.
Valitettava tosi asia on, että moni yläkoululainen ei ymmärrä yhtälönratkosuista mitään, koska heidän ajatus katkeaa mm. tuohon jako-/kertolaskuun. Kysyvät opetuksen jälkeen mistä tämä tuli?. Tähän tarvitaan perusteita ja asioita, joiden oletetaan olevn ihan itsestäänselvyys.
Luvu,lla jonka sinä annat esimerkissäsi, ei ole mitään tekemistä peruslaskutaitojen kanssa. Lisäksi oletat oman koulutuksesi ja osaamisesi kautta, että yläkoululainen, joka töemää ensi kertaa tällaiseen ongelmaa, pystyisi prosessoiman sitä ilman apukeinoja.
T. matikan ope
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 31 lapsen luokka, jonka sisällä on valehtelematta yksi erityisluokka. Näin kärjisteysti, 10 erityistä ja 20 suht tavallista. Ennen tässä olisi ollut yksi erillinen erityisluokka, jossa on opettaja ja avustaja. Ja sitten lisäksi 20 oppilaan luokka melko tavallisin tarpeineen. Nyt olen siis vain minä. Yksin tekemässä työtä, jonka joskus teki kolme ihmistä. Ja teen huonommin kuin ne kolme teki, sehän nyt on selvää. Halpaa ja ovelaa. Jotain resurssiahan tässä on, mutta ei se riitä mihinkään.
Sama. Opetan yleisopetuksessa isoa erityisluokkaa.
Puolueiden puheenjohtajat, jotka Petteri Orpon johdolla yrittävät muodostaa hallitusta, ovat kaikki peruskoulunsa käyneitä. Pitääkö siitä olla huolissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 31 lapsen luokka, jonka sisällä on valehtelematta yksi erityisluokka. Näin kärjisteysti, 10 erityistä ja 20 suht tavallista. Ennen tässä olisi ollut yksi erillinen erityisluokka, jossa on opettaja ja avustaja. Ja sitten lisäksi 20 oppilaan luokka melko tavallisin tarpeineen. Nyt olen siis vain minä. Yksin tekemässä työtä, jonka joskus teki kolme ihmistä. Ja teen huonommin kuin ne kolme teki, sehän nyt on selvää. Halpaa ja ovelaa. Jotain resurssiahan tässä on, mutta ei se riitä mihinkään.
Sama. Opetan yleisopetuksessa isoa erityisluokkaa.
Aineenopettajana opetan muutamaa erityisluokkaa, jonne integroitu yleisopetuksen oppilaita loput 15-20.
Alue: Aihe vapaa
Siilinjärvellä laaja-alaisena erityisopettajana työskentelevä Saara Lehtola kannattaa inkluusiota, kunhan resursseja on tarpeeksi. Nykytilanteessa keskittymiskyvyn tai tarkkaavaisuuden häiriöt kuitenkin työllistävät opettajia eri tavalla kuin perinteisemmät oppimisvaikeudet.
Oppilaiden haasteet ovat yhä mutkikkaampia. Siksi opettajien vastauksissa toivotaan kouluihin opettajien rinnalle lisää myös muita ammattilaisia: terveydenhoitajia, koulupsykologeja, kuraattoreita, yhteisöpedagogeja ja sosiaalityöntekijöitä. Tai kouluvalmentajia. Se on uudehko ammattinimike, jonka tehtävänä on auttaa niitä oppilaita, joilla on vaikeuksia suoriutua koulun arjessa.
Mitä asialle pitäisi sitten tehdä?
Anne Kärki työskentelee alakoulun rehtorina Vaasassa. Kärjen mukaan esimerkiksi erityisen tuen lapset voivat olla lähtökohtaisesti yleisopetuksessa.
”Mutta mikäli oppilas ei edisty tuesta huolimatta, tulisi olla olemassa ketterä järjestelmä siirtää oppilas pienempään ryhmään. Oppilas ei voi odottaa pienryhmäpaikkaa vuositolkulla. Siinä se elämä sitten menee ohi”, Kärki sanoo.
Kyse on resursseista, rahasta.