Lue keskustelun säännöt.
Mitä käytännössä tapahtuu iäkkäälle ihmiselle, jos kukaan läheinen ei auta?
19.05.2023 |
Eli jos iäkkään, huonokuntoisen, ehkä vähän dementoituneenkin, mutta kotona vielä pärjänneen ihmisen asiat alkaa mennä solmuun ja kunto huonontua. Hänen ainoa lapsi asuu kaukana eikä viileiden välien vuoksi ole osallistunut vanhempansa elämään aikoihin eikä aio osallistua. Muita lähiomaisia ei ole.
Mitä käytännössä tapahtuu kun hän ei enää pärjää kotona? Hommaako kunta vanhainkotipaikan? Kuka hoitaa muuton? Mitä tapahtuu omistusasunnolle? Entä siellä oleville tavaroille? Kuka kaiken tuon päättää ja hoitaa, kun henkilö itse ei joko kykene tai on sen verran vanha että asiasta ei vain tule mitään.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taustoittaa sen verran, että olen se kaukana asuva ainoa lapsi. Vanhemman pitkään kestäneen törkeän käytöksen ja alkoholismin vuoksi jouduin laittamaan häneen välit poikki. Mietin tässä vain, että yritetäänkö minua saada hoitamaan noita asioita ja entä jos en vain pysty.
Arvasinkin heti aloituksesta, että pienikin perintöhän se kiinnostaa. Ajatella, jos vanhus myykin sen asunnon ja käyttää rahan omaan hoitoonsa. Virkaholhooja ainakin ehdottaa asunnon myymistä.
Perintöä tämä kolho tytär vaan jallittaa. Kuvottava nainen. Olisi ollut aikaa lähentyä isäänsä ja haudata katkeruus. Isä on voinut kasvaa ja muuttua hyvinkin inhimilliseksi vuosien mittaan. Mutta armoa ei anneta!
Vaan näyttää olevan valitettavan yleinen tämä suuntaus ainakin tällä palstalla, että vanhoista vanhemmista pitää päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla. Niin paljon osattiin antaa hyviä neuvoja.
Kerrankin minä myötähäpeän!Nämä perinnön kärkkymisestä ilkeilevät tyypit kuulostavat tulevaisuuden yksinäisiltä vanhuksilta joita ei kukaan käy katsomassa.
Aivan. Se taitaa olla yksi ihmislaji, joka koko ajan kuvittelee muiden hautovan ilkeyksiä, kun tosiasiassa niin tekee hän itse.
Niin tai hän voi olla henkilö joka on nähnyt ihan liikaa läheisten laiminlyömiä vanhuksia ja sitten kuunnellut niitten omaisten uskomattomia selvityksiä heidän traumoistaan. Paraneeko trauma kuitenkaan
niin että työntää päänsä pussiin? Eikö se pitäisi selvittää silloin kun siihen on vielä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinua voi kukaan pakottaa asioita hoitamaan.
Nämä hankalat tyypit varmaan mielellään hoidattavat kaikki asiansa omaisilla, riitelevät ja rassaavat, ja testamenttaavat sitten omaisuutensa sille jollekin harvinaiselle taholle, jonka kanssa eivät ole onnistuneet riitelemään :D Se on juuri täsmälleen se kuvio, minkä voi odottaa tapahtuvan, kun puhutaan näistä ihmisistä, jotka näkevät muut "kärkkyvän perintöä".
On kummallista, että sukulaiset joskus kuvittelevat, että sukulaisten on kestettävä minkälaista kohtelua tahansa. He uskovat, että suhdetta ei katkaista ja hämmästys on suurta, kun sitten niin käykin ja tulee se kuuluisa viimeinen pisara, josta ei ole paluuta.
Ketään ei pidä auttaa sen vuoksi, että saisi siitä etua tai että se olisi velvollisuus, vaan siksi, että haluaa auttaa. Kyllä hyvinvointiyhteiskunta vielä sen verran toimii, että edunvalvonta määrätään niille, jotka eivät enää asioitaan pysty hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taustoittaa sen verran, että olen se kaukana asuva ainoa lapsi. Vanhemman pitkään kestäneen törkeän käytöksen ja alkoholismin vuoksi jouduin laittamaan häneen välit poikki. Mietin tässä vain, että yritetäänkö minua saada hoitamaan noita asioita ja entä jos en vain pysty.
Arvasinkin heti aloituksesta, että pienikin perintöhän se kiinnostaa. Ajatella, jos vanhus myykin sen asunnon ja käyttää rahan omaan hoitoonsa. Virkaholhooja ainakin ehdottaa asunnon myymistä.
Perintöä tämä kolho tytär vaan jallittaa. Kuvottava nainen. Olisi ollut aikaa lähentyä isäänsä ja haudata katkeruus. Isä on voinut kasvaa ja muuttua hyvinkin inhimilliseksi vuosien mittaan. Mutta armoa ei anneta!
Vaan näyttää olevan valitettavan yleinen tämä suuntaus ainakin tällä palstalla, että vanhoista vanhemmista pitää päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla. Niin paljon osattiin antaa hyviä neuvoja.
Kerrankin minä myötähäpeän!Nämä perinnön kärkkymisestä ilkeilevät tyypit kuulostavat tulevaisuuden yksinäisiltä vanhuksilta joita ei kukaan käy katsomassa.
Aivan. Se taitaa olla yksi ihmislaji, joka koko ajan kuvittelee muiden hautovan ilkeyksiä, kun tosiasiassa niin tekee hän itse.
Niin tai hän voi olla henkilö joka on nähnyt ihan liikaa läheisten laiminlyömiä vanhuksia ja sitten kuunnellut niitten omaisten uskomattomia selvityksiä heidän traumoistaan. Paraneeko trauma kuitenkaan
niin että työntää päänsä pussiin? Eikö se pitäisi selvittää silloin kun siihen on vielä aikaa.
Jos välit ovat poikki, niin asioita ei varmaan enää haluta selvittää. Sitähän välien katkaiseminen tarkoittaa.
Suhdetta omaan äitiin, isään ja sisaruksiin ei katkaista pienten syiden vuoksi, vaan taustalla voi olla ihan muuta kuin se säälittävän, yksinäisen vanhuksen kertomus. Väkivaltaa, hyväksikäyttöä, alkoholismia, ihan mitä hyvänsä. Tietysti myös lapsi voi olla se hyväksikäyttäjä, mutta silloinhan hän ei olisi suhdetta katkaissutkaan, vaan pörräilisi siinä ympärillä koko ajan vaatimassa rahaa tms.
En ole vielä sellaiseen törmännyt, että heppoisin perustein hylättäisiin oma vanhempi tai sisarus. Ennemmin niin päin, että yhteyttä pidetään, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Ehkäpä, jos omat lähisuhteet ovat toimivia, on tuollaista vaikea ymmärtää. Mutta vähänkin elämää enemmän nähneet ymmärtävät kyllä, etteivät kaikki vanhukset ole herttaisia uhreja.
Hyvä kuitenkin, että hoitohenkilökunta ottaa heidät kuten kenet tahansa, apua tarvitsevina vanhuksina. Nämä vaikeat asiathan menevät sukupolvelta sukupolvelle eli se ilkeä vanhus on itsekin aikoinaan joutunut huonon kohtelun uhriksi tai muuten traumatisoitunut ja jatkanut samaa mallia lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä onnella joku tekee huoli-ilmoituksen.
Kerran osui Töölössä kauppajonossa edelle ihan tavallinen siististi pukeutunut iäkäs mutta toimintakykyisen näköinen pariskunta. Paitsi että heidän ympärillään leijaili kamala vanhan virtsan ummehtunut haju. Joko vaatteet olivat virtsassa ja pesemättömät kuukausien ajalta tai aikuisvaipat vaihtamatta ehkä viikon ajalta. Se oli aika järkyttävää. En tietenkään ryhtynyt selvittämään heidän henkilöllisyyttään ja tekemään ilmoitusta sosiaaliviranomaisille mutta jonkun olisi se pitänyt tehdä. Minä ainoastaan osuin samaan kauppaan.
Saattoivat olla jotain mielenterveys/päihdepalvelun asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä onnella joku tekee huoli-ilmoituksen.
Kerran osui Töölössä kauppajonossa edelle ihan tavallinen siististi pukeutunut iäkäs mutta toimintakykyisen näköinen pariskunta. Paitsi että heidän ympärillään leijaili kamala vanhan virtsan ummehtunut haju. Joko vaatteet olivat virtsassa ja pesemättömät kuukausien ajalta tai aikuisvaipat vaihtamatta ehkä viikon ajalta. Se oli aika järkyttävää. En tietenkään ryhtynyt selvittämään heidän henkilöllisyyttään ja tekemään ilmoitusta sosiaaliviranomaisille mutta jonkun olisi se pitänyt tehdä. Minä ainoastaan osuin samaan kauppaan.
Kirjoitin tuonne aiemmin, että tein huoli-ilmoituksen naapurista, joka ei johtanut mihinkään, vaikka elämänhallinta oli aivan nollassa. Jos vanhus itse sanoo, että kaikki on hyvin, asiat on hoidettu (vaikka muut olisivat hoitaneet ne hänen puolestaan), niin ilmeisesti muuta eivät voi viranomaisetkaan tehdä. Esimerkiksi haju, pesemättömyys ja roinainen koti eivät ole kriteerejä millekään toimille, koska ne voidaan laskea omiksi valinnoiksi.
Jos tilanteen annetaan kriisiytyä siten, että laskut ovat maksamatta, niin ehkä joku sitten tekee jotain? Paitsi että avulias naapuri on avustanut laittamaan juoksevat maksut maksupalveluun, jolloin niistäkään ei tule harmia ja tämä naapuri sitten löytyy kotoaan kuolleena pitkän ajan kuluttua?
Yksilön itsemääräysoikeus menee todella pitkälle yksilön oman edun edelle. Jos se hamstrauskämppä ei ole kerrostalo, vaan oma ok-talo haja-asutusalueella, ei sitäkään kautta tule viranomaisten taholta väliintuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä onnella joku tekee huoli-ilmoituksen.
Kerran osui Töölössä kauppajonossa edelle ihan tavallinen siististi pukeutunut iäkäs mutta toimintakykyisen näköinen pariskunta. Paitsi että heidän ympärillään leijaili kamala vanhan virtsan ummehtunut haju. Joko vaatteet olivat virtsassa ja pesemättömät kuukausien ajalta tai aikuisvaipat vaihtamatta ehkä viikon ajalta. Se oli aika järkyttävää. En tietenkään ryhtynyt selvittämään heidän henkilöllisyyttään ja tekemään ilmoitusta sosiaaliviranomaisille mutta jonkun olisi se pitänyt tehdä. Minä ainoastaan osuin samaan kauppaan.
Kirjoitin tuonne aiemmin, että tein huoli-ilmoituksen naapurista, joka ei johtanut mihinkään, vaikka elämänhallinta oli aivan nollassa. Jos vanhus itse sanoo, että kaikki on hyvin, asiat on hoidettu (vaikka muut olisivat hoitaneet ne hänen puolestaan), niin ilmeisesti muuta eivät voi viranomaisetkaan tehdä. Esimerkiksi haju, pesemättömyys ja roinainen koti eivät ole kriteerejä millekään toimille, koska ne voidaan laskea omiksi valinnoiksi.
Jos tilanteen annetaan kriisiytyä siten, että laskut ovat maksamatta, niin ehkä joku sitten tekee jotain? Paitsi että avulias naapuri on avustanut laittamaan juoksevat maksut maksupalveluun, jolloin niistäkään ei tule harmia ja tämä naapuri sitten löytyy kotoaan kuolleena pitkän ajan kuluttua?
Yksilön itsemääräysoikeus menee todella pitkälle yksilön oman edun edelle. Jos se hamstrauskämppä ei ole kerrostalo, vaan oma ok-talo haja-asutusalueella, ei sitäkään kautta tule viranomaisten taholta väliintuloa.
Ps. siis tarkoitan, että olin tuo avulias naapuri itse ja tein ehkä karhunpalveluksen hoitamalla asioita ja auttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taustoittaa sen verran, että olen se kaukana asuva ainoa lapsi. Vanhemman pitkään kestäneen törkeän käytöksen ja alkoholismin vuoksi jouduin laittamaan häneen välit poikki. Mietin tässä vain, että yritetäänkö minua saada hoitamaan noita asioita ja entä jos en vain pysty.
Arvasinkin heti aloituksesta, että pienikin perintöhän se kiinnostaa. Ajatella, jos vanhus myykin sen asunnon ja käyttää rahan omaan hoitoonsa. Virkaholhooja ainakin ehdottaa asunnon myymistä.
Perintöä tämä kolho tytär vaan jallittaa. Kuvottava nainen. Olisi ollut aikaa lähentyä isäänsä ja haudata katkeruus. Isä on voinut kasvaa ja muuttua hyvinkin inhimilliseksi vuosien mittaan. Mutta armoa ei anneta!
Vaan näyttää olevan valitettavan yleinen tämä suuntaus ainakin tällä palstalla, että vanhoista vanhemmista pitää päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla. Niin paljon osattiin antaa hyviä neuvoja.
Kerrankin minä myötähäpeän!Nämä perinnön kärkkymisestä ilkeilevät tyypit kuulostavat tulevaisuuden yksinäisiltä vanhuksilta joita ei kukaan käy katsomassa.
Aivan. Se taitaa olla yksi ihmislaji, joka koko ajan kuvittelee muiden hautovan ilkeyksiä, kun tosiasiassa niin tekee hän itse.
Niin tai hän voi olla henkilö joka on nähnyt ihan liikaa läheisten laiminlyömiä vanhuksia ja sitten kuunnellut niitten omaisten uskomattomia selvityksiä heidän traumoistaan. Paraneeko trauma kuitenkaan
niin että työntää päänsä pussiin? Eikö se pitäisi selvittää silloin kun siihen on vielä aikaa.Jos välit ovat poikki, niin asioita ei varmaan enää haluta selvittää. Sitähän välien katkaiseminen tarkoittaa.
Suhdetta omaan äitiin, isään ja sisaruksiin ei katkaista pienten syiden vuoksi, vaan taustalla voi olla ihan muuta kuin se säälittävän, yksinäisen vanhuksen kertomus. Väkivaltaa, hyväksikäyttöä, alkoholismia, ihan mitä hyvänsä. Tietysti myös lapsi voi olla se hyväksikäyttäjä, mutta silloinhan hän ei olisi suhdetta katkaissutkaan, vaan pörräilisi siinä ympärillä koko ajan vaatimassa rahaa tms.
En ole vielä sellaiseen törmännyt, että heppoisin perustein hylättäisiin oma vanhempi tai sisarus. Ennemmin niin päin, että yhteyttä pidetään, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Ehkäpä, jos omat lähisuhteet ovat toimivia, on tuollaista vaikea ymmärtää. Mutta vähänkin elämää enemmän nähneet ymmärtävät kyllä, etteivät kaikki vanhukset ole herttaisia uhreja.
Hyvä kuitenkin, että hoitohenkilökunta ottaa heidät kuten kenet tahansa, apua tarvitsevina vanhuksina. Nämä vaikeat asiathan menevät sukupolvelta sukupolvelle eli se ilkeä vanhus on itsekin aikoinaan joutunut huonon kohtelun uhriksi tai muuten traumatisoitunut ja jatkanut samaa mallia lapsilleen.
Tämä olisi mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Totuus on jossain tuossa välissä. On väärinymmärrystä, sukupolvien välistä kinaa, kaltoinkohtelua yms. Joskus lapset eivät ymmärrä sitäkään että sitten kun se vanhempi on kokonaan pois, silloin ei todellakaan ole enää mitään mahdollisuutta selvittää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taustoittaa sen verran, että olen se kaukana asuva ainoa lapsi. Vanhemman pitkään kestäneen törkeän käytöksen ja alkoholismin vuoksi jouduin laittamaan häneen välit poikki. Mietin tässä vain, että yritetäänkö minua saada hoitamaan noita asioita ja entä jos en vain pysty.
Arvasinkin heti aloituksesta, että pienikin perintöhän se kiinnostaa. Ajatella, jos vanhus myykin sen asunnon ja käyttää rahan omaan hoitoonsa. Virkaholhooja ainakin ehdottaa asunnon myymistä.
Perintöä tämä kolho tytär vaan jallittaa. Kuvottava nainen. Olisi ollut aikaa lähentyä isäänsä ja haudata katkeruus. Isä on voinut kasvaa ja muuttua hyvinkin inhimilliseksi vuosien mittaan. Mutta armoa ei anneta!
Vaan näyttää olevan valitettavan yleinen tämä suuntaus ainakin tällä palstalla, että vanhoista vanhemmista pitää päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla. Niin paljon osattiin antaa hyviä neuvoja.
Kerrankin minä myötähäpeän!Nämä perinnön kärkkymisestä ilkeilevät tyypit kuulostavat tulevaisuuden yksinäisiltä vanhuksilta joita ei kukaan käy katsomassa.
Aivan. Se taitaa olla yksi ihmislaji, joka koko ajan kuvittelee muiden hautovan ilkeyksiä, kun tosiasiassa niin tekee hän itse.
Niin tai hän voi olla henkilö joka on nähnyt ihan liikaa läheisten laiminlyömiä vanhuksia ja sitten kuunnellut niitten omaisten uskomattomia selvityksiä heidän traumoistaan. Paraneeko trauma kuitenkaan
niin että työntää päänsä pussiin? Eikö se pitäisi selvittää silloin kun siihen on vielä aikaa.Jos välit ovat poikki, niin asioita ei varmaan enää haluta selvittää. Sitähän välien katkaiseminen tarkoittaa.
Suhdetta omaan äitiin, isään ja sisaruksiin ei katkaista pienten syiden vuoksi, vaan taustalla voi olla ihan muuta kuin se säälittävän, yksinäisen vanhuksen kertomus. Väkivaltaa, hyväksikäyttöä, alkoholismia, ihan mitä hyvänsä. Tietysti myös lapsi voi olla se hyväksikäyttäjä, mutta silloinhan hän ei olisi suhdetta katkaissutkaan, vaan pörräilisi siinä ympärillä koko ajan vaatimassa rahaa tms.
En ole vielä sellaiseen törmännyt, että heppoisin perustein hylättäisiin oma vanhempi tai sisarus. Ennemmin niin päin, että yhteyttä pidetään, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Ehkäpä, jos omat lähisuhteet ovat toimivia, on tuollaista vaikea ymmärtää. Mutta vähänkin elämää enemmän nähneet ymmärtävät kyllä, etteivät kaikki vanhukset ole herttaisia uhreja.
Hyvä kuitenkin, että hoitohenkilökunta ottaa heidät kuten kenet tahansa, apua tarvitsevina vanhuksina. Nämä vaikeat asiathan menevät sukupolvelta sukupolvelle eli se ilkeä vanhus on itsekin aikoinaan joutunut huonon kohtelun uhriksi tai muuten traumatisoitunut ja jatkanut samaa mallia lapsilleen.
Tämä olisi mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Totuus on jossain tuossa välissä. On väärinymmärrystä, sukupolvien välistä kinaa, kaltoinkohtelua yms. Joskus lapset eivät ymmärrä sitäkään että sitten kun se vanhempi on kokonaan pois, silloin ei todellakaan ole enää mitään mahdollisuutta selvittää mitään.
En tiedä onko sellaista totuutta olemassa, joka olisi aivan absoluuttinen, paitsi niissä tapauksissa, kun on kyse persoonallisuushäiriöisistä. He eivät muutu eivätkä kehity, vaan esittävät aina itsensä viattomina uhreina, vaikka olisi mustaa valkoisella tapahtumista. Sellaiseenkin olen törmännyt (ei oma sukulainen) eli valehteli sumeilematta, kai itsekin tarinoihinsa uskoen.
Muissa tapauksissa on voi olla niin, että molemmilla on oma näkemyksensä asioista, joka myös muuttuu ajan mittaan. On mahdollista ymmärtää se, että se läheinen, joka on itseä kohtaan toiminut väärin, voi jollekin muulle olla toiminut hyvänä ystävänä tai olla aiemmassa tai myöhemmässä elämässään muuttua eli me kaikkihan olemme tuossa mielessä monikasvoisia. Kaverit voivat arvostaa sitä kuppilan pertsaa ja pitää reiluna kaverina, vaikka hän olisi ollut lapsilleen vain epäluotettava isä jne.
Itse olen katkaissut suhteen hankalaan ihmiseen, jonka kanssa oli pitkään ongelmia (ei vanhempi) ja kanssakäyminen hankalaa mm. päihdeongelman takia. En missään tapauksessa halua olla hänen kanssaan tekemisissä enää koskaan, enkä taatusti tule sitä katumaan, että asiat menivät niin kuin menivät. Olen käsitellyt asiat mielessäni ja muistan hänestä pääasiassa hyviä asioita, mutta myös sen, miksi en halua enää tekemisissä olla. Se suhde on loppuunkäsitelty eikä sen käsittelemiseen tarvita sitä toista ihmistä, vaan omaa sisäistä prosessia. Joitakin ihmisiä on helpompi ymmärtää silloin, kun ei tarvitse olla tekemissä tai kun he ovat jo edesmenneitä, jolloin heidän käytöksestään ei enää voi koitua mitään harmeja.
Nykyään kaikki pidetään kotona mahdollisimman pitkään eli pitää olla tosi huonokuntoinen, että mihinkään pääsee. Siellä sitten käy kotihoito ja siivous tilataan ja maksetaan vanhuksen omista varoista. Kun kodista luovutaan, sen hoitaa siivousfirma, joko vanhus itse tai edunvalvoja päättää asunnon ja irtaimiston kohtalosta. Mutta voihan se vanhus kuolla yllättäen, jos ei hoidata vaivojaan, jolloin kotihoitoa ei edes ehditä aloittaa. Miehethän kuolevat useimmiten naisia aikaisemmin. Jos elintavat ovat huonot, niin sydän voi pettää nuoremmallakin ilman että sairastaa juurikaan ennen sitä.
Ei kannata etukäteen murehtia asioita. Se on hukkaan heitettyä aikaa. Ratkaiset sitten tilanteen, jos se eteen tulee. Ei välttämättä edes tule, isäsi voi vaikka sanoa, ettei sinulle saa soittaa tai kuolee yllättävästi ja nopeasti. Voit itse kuolla ennen häntä vaikka auto-onnettomuudessa. Sellaista elämä on, yllättävää. Meistä jokainen voi kuolla vaikka huomenna, joten eletään tätä päivää eikä eilistä tai huomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä onnella joku tekee huoli-ilmoituksen.
Kerran osui Töölössä kauppajonossa edelle ihan tavallinen siististi pukeutunut iäkäs mutta toimintakykyisen näköinen pariskunta. Paitsi että heidän ympärillään leijaili kamala vanhan virtsan ummehtunut haju. Joko vaatteet olivat virtsassa ja pesemättömät kuukausien ajalta tai aikuisvaipat vaihtamatta ehkä viikon ajalta. Se oli aika järkyttävää. En tietenkään ryhtynyt selvittämään heidän henkilöllisyyttään ja tekemään ilmoitusta sosiaaliviranomaisille mutta jonkun olisi se pitänyt tehdä. Minä ainoastaan osuin samaan kauppaan.
Kirjoitin tuonne aiemmin, että tein huoli-ilmoituksen naapurista, joka ei johtanut mihinkään, vaikka elämänhallinta oli aivan nollassa. Jos vanhus itse sanoo, että kaikki on hyvin, asiat on hoidettu (vaikka muut olisivat hoitaneet ne hänen puolestaan), niin ilmeisesti muuta eivät voi viranomaisetkaan tehdä. Esimerkiksi haju, pesemättömyys ja roinainen koti eivät ole kriteerejä millekään toimille, koska ne voidaan laskea omiksi valinnoiksi.
Jos tilanteen annetaan kriisiytyä siten, että laskut ovat maksamatta, niin ehkä joku sitten tekee jotain? Paitsi että avulias naapuri on avustanut laittamaan juoksevat maksut maksupalveluun, jolloin niistäkään ei tule harmia ja tämä naapuri sitten löytyy kotoaan kuolleena pitkän ajan kuluttua?
Yksilön itsemääräysoikeus menee todella pitkälle yksilön oman edun edelle. Jos se hamstrauskämppä ei ole kerrostalo, vaan oma ok-talo haja-asutusalueella, ei sitäkään kautta tule viranomaisten taholta väliintuloa.
Ps. siis tarkoitan, että olin tuo avulias naapuri itse ja tein ehkä karhunpalveluksen hoitamalla asioita ja auttamalla.
Ihan kauniisti teit, kun autoit häntä. Sen lisäksi voi tehdä sen täälläkin jo esiin tuodun huoli-ilmoituksen, niin tilanne on sotepuolella tiedossa.
Ja tuohon mainintaasi vanhuksen roinaa täynnä olevaan asuntoon: jos sitä on aivan hurjasti, niin siinä voi tulla taas viranomaistoiminta mukaan kuvioon eli paloviranomaiset voivat asettaa asunnon paloturvallisuuslain perusteella käyttökieltoon, jos sen palokuorma ylittää sallitut rajat (en tiedä rajoja sen tarkemmin).
Paloviranomaiset antavat tietyn aikarajan, johon mennessä asunnon pitää olla ok tuon palokuorman suhteen. Mutta tätäkin puolta sote-ammattilaiset selvittävät eli tilaavat siivouksen, joko vanhuksen omalla kustannuksella tai sosiaaliviranomaisten kautta, jos vanhuksella ei ole varoja. Tämä tietysti vanhuksen mielipidettä kunnioittaen mutta laki on laki, kyse on sekä hänen itsensä että naapureiden turvallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäälle hankitaan usein edunvalvoja, joka haitanee taloudelliset asiat. Kotihoito voi käydä jopa 4 kertaa päivässä, tuoda ruuan ja lääkkeet ym. Kyllä kotihoito tarkkailee tilannetta ja jos kunto huononee niin, että ei enää kotona pärjää, pääsee palveluasumiseen. Jos sukulaisia ei ole, jotka hoitaisivat vanhuksen kamat pois, tilataan siivousfirma, joka sen hoitaa. T. Iäkkäiden sossu
Kotihoidolla maksimikäynnit kuusi krt/ vrk. jos näiden turvin ei enää pärjää, asetetaan hoivapaikkajonoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä onnella joku tekee huoli-ilmoituksen.
Kerran osui Töölössä kauppajonossa edelle ihan tavallinen siististi pukeutunut iäkäs mutta toimintakykyisen näköinen pariskunta. Paitsi että heidän ympärillään leijaili kamala vanhan virtsan ummehtunut haju. Joko vaatteet olivat virtsassa ja pesemättömät kuukausien ajalta tai aikuisvaipat vaihtamatta ehkä viikon ajalta. Se oli aika järkyttävää. En tietenkään ryhtynyt selvittämään heidän henkilöllisyyttään ja tekemään ilmoitusta sosiaaliviranomaisille mutta jonkun olisi se pitänyt tehdä. Minä ainoastaan osuin samaan kauppaan.
Kirjoitin tuonne aiemmin, että tein huoli-ilmoituksen naapurista, joka ei johtanut mihinkään, vaikka elämänhallinta oli aivan nollassa. Jos vanhus itse sanoo, että kaikki on hyvin, asiat on hoidettu (vaikka muut olisivat hoitaneet ne hänen puolestaan), niin ilmeisesti muuta eivät voi viranomaisetkaan tehdä. Esimerkiksi haju, pesemättömyys ja roinainen koti eivät ole kriteerejä millekään toimille, koska ne voidaan laskea omiksi valinnoiksi.
Jos tilanteen annetaan kriisiytyä siten, että laskut ovat maksamatta, niin ehkä joku sitten tekee jotain? Paitsi että avulias naapuri on avustanut laittamaan juoksevat maksut maksupalveluun, jolloin niistäkään ei tule harmia ja tämä naapuri sitten löytyy kotoaan kuolleena pitkän ajan kuluttua?
Yksilön itsemääräysoikeus menee todella pitkälle yksilön oman edun edelle. Jos se hamstrauskämppä ei ole kerrostalo, vaan oma ok-talo haja-asutusalueella, ei sitäkään kautta tule viranomaisten taholta väliintuloa.
Ps. siis tarkoitan, että olin tuo avulias naapuri itse ja tein ehkä karhunpalveluksen hoitamalla asioita ja auttamalla.
Ihan kauniisti teit, kun autoit häntä. Sen lisäksi voi tehdä sen täälläkin jo esiin tuodun huoli-ilmoituksen, niin tilanne on sotepuolella tiedossa.
Ja tuohon mainintaasi vanhuksen roinaa täynnä olevaan asuntoon: jos sitä on aivan hurjasti, niin siinä voi tulla taas viranomaistoiminta mukaan kuvioon eli paloviranomaiset voivat asettaa asunnon paloturvallisuuslain perusteella käyttökieltoon, jos sen palokuorma ylittää sallitut rajat (en tiedä rajoja sen tarkemmin).
Paloviranomaiset antavat tietyn aikarajan, johon mennessä asunnon pitää olla ok tuon palokuorman suhteen. Mutta tätäkin puolta sote-ammattilaiset selvittävät eli tilaavat siivouksen, joko vanhuksen omalla kustannuksella tai sosiaaliviranomaisten kautta, jos vanhuksella ei ole varoja. Tämä tietysti vanhuksen mielipidettä kunnioittaen mutta laki on laki, kyse on sekä hänen itsensä että naapureiden turvallisuudesta.
Minä siis tein huoli-ilmoituksen, joka ei johtanut yhtään mihinkään. Haja-asutusalueella oleva oma ok-talo ei myöskään tuonut paloviranomaisia paikalle katsomaan tilannetta, kun naapureita ei metsikön keskellä oleva talo häiritse. Ilmeisesti puhelimella oli vain soitettu ja todettu, että vanhus itse sanoo, että kaikki on ok.
Mutta kannattaa se huoli-ilmoitus silti tehdä ja se on jopa jokaisen lähimmäisen velvollisuus. Olen ajatellut, että jos tämä vanhus sitten löytyy menehtyneenä, niin viranomaisten toimet tutkitaan. Itse en voi enempää tehdä enkä edes asu enää naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tai miten se huomataan että hän ei pärjää enää kotona?
Sellaista viranomaista ei ole joka kävisi vanhojen ihmisten luona selvittämässä pärjääkö vai ei. Jonkun tahon on tehtävä se ilmoitus et tämä vanhus ei mahdollisesti enää pärjää.Mun mielestä tietyn iän ylittäneille tehdäänihan vakiona palvelutarpeen arviointi, jossa selvitetään, tarviiko jotain apuja.
Ei todellakaaan tehdä ainakaan meidän kaupungissa.
Täytin 75 joku vuosi sitten. Odotin yhteydenottoa tuota kartoitusta varten. Ei oo kuulunut.
Nyt on kunto mennyt alaspäin liikuntakyvyn heikennyttyä. Miettinyt teenkö huoli-ilmoituksen itsestäni vaiko yritän soittaa jonnekin vanhuspalvelupuolelle ja kysyä mahdollisuuksiani saada ees siivousta ilman alv. Muuta apua en vielä tarvitse. 78.
Kuntakohtaisia eroja voi olla, eli saattaa olla kuntia, jossa käyntejä tarjotaan automaattisesti. Mutta 75 vuotta täyttäneillä on lakisääteinen oikeus saada palvelutarpeen arviointikäynti, kun sellaista pyydetään. Yhteydenoton hyvinvointialueelta pitäisi tulla 7 arkipvän sisällä pyynnöstä, itse käynti voi mennä myöhemmäksi. Käynnillä palvelutarpeesi kartoitetaan. Eli voit soittaa itse hyvinvointialueelle ja pyytää em. käyntiä. Myös joku läheisesi tai muu taho voi sitä pyytää. On ihan hyvä, että tilanteesi on kartoitettu, jos joskus myöhemmin tulee tilanne, jossa saatat tarvita enemmän apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai suomalaiset välittää vanhasta naapuristaan? Sallikaa mun nauraa.
Naapurit tuskin tulisivat edes katsomaan,jos vanha sattuisi makaamaan henkihieverissä pihallaan. Varsinkin,jos ovat vain pilkanneet tätä jo ennestään.Vahingoniloisia vain.
Niinpä. Jos lapsillakin on lupa olla välittämättä niin mitä se sekoileva vanhus naapureille kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää, vaikka ukko olisi jo lipittänyt itsensä Alkon tuotteiden avulla toiseen hiippakuntaan?
Jos viranomais-edunvalvoja määrättäisiin ja hän myisi asunnon, eikö se olisi tyttärelle ihan hyvä ratkaisu eikä hän joutuisi tekemään mitään? Siivota ja tyhjentään kämppä pitäisi, mutta edunvalvoja teettäisi senkin.
Se huoli-ilmoitus voisi olla paikallaan.
Tarkoitin, että edunvalvoja siivouttaa ja myy asunnon, kun ukko vielä elää ja joutuu/pääsee palvelutaloon tai osastolle. Myyntihinnalla maksetaan jotain kuluja, mahd. apteekkilaskuja tai ruokalaskuja yms. Ja tarvii se ukko vaatteitakin.
Ketjussa joku väittää, ettei vanhus saisi avustajaa kaupungilta. Pelkän iän perusteella ei saakaan, mutta jos diaknoosilista pitenee, voi saada ainakin täällä. Olen avustanut 3 iäkästä rouvaa 77-83v ja heillä kullakin oli Parkinsonin lisäksi reumaa yms. Tai yhdellä ei ollut Parkinson, mutta oli lähes sokea diabeteksen vuoksi ja muutakin terveysongelmaa löytyi. Yöpartio kävi jollakin myös. Asunto oli kullakin tasainen, raputon ja hyvässä kunnossa.
Tää ketju oli tosi järkyttävää luettavaa.
On olemassa kulttuureita, joissa vanhuksia kohdellaan kunnioittavasti. Se on ykkössääntö. Itseasiassa pieni joukko tällaisen kulttuurin kansalaisia on muuttanut Suomeen. He hämmästelevät tätä meikäläisten vanhusten hylkimistä.
Ei tällaista kuulkaa ole edes Ruotsissa!
Ei voi paeta trauman taakse ja sanoa että trauma siirtyy sukupolvelta toiselle. Niin siirtyy jos kukaan ei halua lähteä mukavuusalueeltaan ja katkaista sen kulkua.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju oli tosi järkyttävää luettavaa.
On olemassa kulttuureita, joissa vanhuksia kohdellaan kunnioittavasti. Se on ykkössääntö. Itseasiassa pieni joukko tällaisen kulttuurin kansalaisia on muuttanut Suomeen. He hämmästelevät tätä meikäläisten vanhusten hylkimistä.
Ei tällaista kuulkaa ole edes Ruotsissa!
Ei voi paeta trauman taakse ja sanoa että trauma siirtyy sukupolvelta toiselle. Niin siirtyy jos kukaan ei halua lähteä mukavuusalueeltaan ja katkaista sen kulkua.
Kirjoitin tuonne aiemmin isästäni joka katkaisi välimme n 15 vuotta sitten, koska ei hyväksy elämänvalintojani. Ja on ylenkatsonut niitä kertoja kun olen tarjonnut hänelle apuani.
Hyväksyn sen asian ja ajattelen niin, että pitämällä aitoa ja lämmintä yhteyttä omaan jälkikasvuuni katkaisen sen trauman, enkä siirrä sitä eteenpäin.
Jos oma suhteesi iäkkäisiin vanhempiisi on kunnossa, olen iloinen puolestasi. Mutta ethän arvostele meitä muita jotka olemme jääneet sitä vaille ja yritämme siitä huolimatta pärjätä elämässä.
Tähän ongelmaa varmaan jatkossa kehitetään joku systeemi. Hankaluus on siinä että ihmistä on vaikea todistaa kyvyttömäksi huolehtimaan asioistaan, onhan se hankalaa läheisillekin vaikka he näkisivät tilanteen.
Joku apukeino pitää keksiä, yksinäisten vanhojen ihmisten määrä lisääntyy hurjaa vauhtia tulevaisuudessa. Ehkä sellainen kotirobotti, joka hälyttää? Japanissa on jo sellaisia.
Hyvällä onnella joku tekee huoli-ilmoituksen.
Kerran osui Töölössä kauppajonossa edelle ihan tavallinen siististi pukeutunut iäkäs mutta toimintakykyisen näköinen pariskunta. Paitsi että heidän ympärillään leijaili kamala vanhan virtsan ummehtunut haju. Joko vaatteet olivat virtsassa ja pesemättömät kuukausien ajalta tai aikuisvaipat vaihtamatta ehkä viikon ajalta. Se oli aika järkyttävää. En tietenkään ryhtynyt selvittämään heidän henkilöllisyyttään ja tekemään ilmoitusta sosiaaliviranomaisille mutta jonkun olisi se pitänyt tehdä. Minä ainoastaan osuin samaan kauppaan.