Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit asemassani? En ole nähnyt lastani 17 vuoteen.
19.05.2023 |
Ex jätti minut aika pian lapsemme syntymän jälkeen. Hän muutti pian tämän jälkeen ulkomaille ja silloin en pystynyt taloudellisten seikkojen vuoksi enää lastani tapaamaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ko maassa ja menin allekirjoittamaan paperit, että exän uudesta miehestä tuli lapseni huoltaja ja minut vapautettiin elatusmaksuista. Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan. Tuskin tämä paperi Suomessa lainvoimainen olisi, mutta olen sitä silti noudattanut.
Tiedän lapseni menoista ainoastaan exäni facebookin kautta, ja lisäksi soittelemme pari kertaa vuodessa. Pidän häntä edelleen hyvänä tyyppinä ja ei mitään kaunoja tai muuta. Nyt kumminkin esikoiseni olisi piakkoin täyttämässä 18 vuotta ja olen alkanut ehdottelemaan exälleni, että haluaisin tavata hänet.
No nyt sitten alkaa paska osua tuulettimeen. Eivät ole kertoneet minusta ja haluaisivat, että en tee edelleenkään mitään kontakti yritystä. Ymmärtävät toki etteivät voi sitä estää ja vetoavat siihen etten ole lapsen eteen muuta tehnyt kuin siemensyöksyn... Ymmärrän kyllä tuonkin, että saattaa olla kova paikka kertoa tälläisiä totuuksia.
Kumminkin luulisin, että tyttö muutenkin haistaa jo paskan kun itse sinisilmäinen blondi ja pikkusisarukset huomattavasti tummempipiirteisiä. Pitäisikö minun vastoin äidin tahtoa ottaa yhteyttä vai antaa vaan olla. Toisaalta olen miettinyt paljon mikä motiivi mulla olisi tähän yhteyden ottoon. Ja varmaan päällimmäinen on mielenkiinto ja sellainen kummallinen kaipuu/katumus yhdistelmä. Haluaisin ihan hirveästi vain halata ja jutella, että millainen ihminen hänestä on tullut.
Empä tiedä, no aikaa on...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.Tietenkin, mutta äitihän on noista väleistä ollut vastuussa. Miksi on pimittänyt näinkin tärkeää tietoa?
Ei nyt ihan täysin ole äidin vastuulla tämä. Isä on antanut tilanteen olla ja mm. allekirjoittanut sopimuksen jolla on luopunut isyyden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Äidin vastuulla on salailu ja lapselle valehtelu. Ap on biologinen isä ja lapsella on oikeus tietoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota, että lapsi on täysi-ikäinen, ja ota sitten yhteyttä suoraan. Ja varaudu siihen, että lapsi ei ehkä heti halua olla yhteydessä, mutta kerro että odotat kun hän on valmis. Ehdota, että voit tulla tapaamaan häntä asuinmaahansa jos hän haluaa tavata, tai voit kustantaa hänet Suomeen jos hän haluaa tavata sukua.
Toisin sanoen, lapsen ehdoilla. Hänelle tilanne on varmasti vaikea, ja voi hyvin olla että äiti siellä jo kylvää myrkkyä jos tietää että aiot olla yhteydessä.
Joku tarinasetä/täti taas kirjoittelee?
Oletetaan että sepustus on totta: Iha ite menit allekirjoittamaan ne paperit, olit siis tyhmä.
Muksu kaivaa kyllä tietosi esiin jos haluaa sut tavata.
Et voi muuta kuin odottaa.
Kiitos aloituksesta ap. Itselläni on vähän samankaltainen tilanne ja näiden asioiden pohdiskeluun on kulunut paljon aikaa. Ikuista pohdintaa siitä mitä jos teen näin ja mitä jos sitten tapahtuukin näin ja onko minulla voimia ja halua kestää mahdollista syyttelyä minusta riippumattomista tapahtumista. Aika näyttää mitä tapahtuu jos mitään. Voimia sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.
Äitihän se lapsen kanssa karkasi ulkomaille h*oraamaan. Hänen, jos kenen, olisi pitänyt ajatella tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monimutkainen juttu ja tietysti tässä tiedetään vain se toinen puoli. Pidän lähtökohtaisesti epäuskottavana että kertaakaan vuosien aikana ei ole ollut rahaa käydä tapaamassa ja että jos sinulla on kaikki asiat muuten OK, mikset ole viranomaisten kautta yrittänyt hoitaa tapaamisoikeutta ja miksi allekirjoitit mainitsemasi paperin?
Itse en esimerkiksi edes haluaisi tietää aikuisena että biologinen isäni olisikin joku vankilassa istunut rapajuoppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan riitelylinjalle kannata lähteä.
Et voi tietää, mitä lapsi tietää. Voihan hän vaikka tietääkin, että hänen isänsä ei ole biologinen isä. Ja tämä voi olla lapselle ihan ok.
On lapsen ihan oma asia, haluaako tietää biologisesta isästä mitään. Kaikki ei halua, ja se vaan pitää hyväksyä.
Voi ehkä tuntua houkuttelevalta ajatukselta ottaa yhteyttä ja kertoa totuus. Mutta mietipä sitä, että samalla todennäköisesti joudut kertomaan myös sen, miksi halusit luopua isyydestä.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, voit tietysti yrittää lähestyä suoraan.
Mutta mieti hetki mitä se lapselle tarkoittaa.
Täysin puskista tulee vieras ihminen, joka sanoo olevansa isä ja haluaa halata. Ei ole tunnesidettä, ei mitään. Pakka menee sekaisin, kun tietää tulleensa hylätyksi ja vanhemmat eivät ole kertoneet totuutta.
Voi myös olla, että lapsi on aavistellut jotain. Osannut laskea yhteen vuosilukuja. Tai ihmettelee miten täysin erilainen ja käsittämätön persoona hän on verrattuna "vanhempiinsa".
Lopputulosta on vaikeaa ennustaa. Silti olen sitä mieltä että lapsi ansaitsee tietää totuuden. Sinun tarpeesi ovat aika toissijaiset. Joten mitä ikinä teetkin, tee se lapsen ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänelle vieras ihminen.
Hän ei välttämättä halua tutustua sinuun; jos haluaa; anna hänen tehdä (tutustumis)aloite.
Ehkä hän on kiinnostunut biologisesta vanhemmastaan/ taustastaan; ehkä ei.
Vanhemmuuteen/ tunteisiin tms ei kannata vedota; niihin et saa ymmärrettävästi vastakaikua.Näin juuri. Olen itse avioton lapsi ja äitini kertoi minulle kahdeksanvuotiaana, kuka isäni on. Isäni ei yrittänyt ottaa minuun yhteyttä enkä minulle koskaan ole tullut tunnetta, että haluaisin ottaa yhteyttä häneen. Elämäni oli onnellista äitini kanssa, opiskelin ja minulla on hyvä työpaikka. Minulla ei ollut tunnetta, että elämästäni puuttuisi jotain, kun en tunne isääni. En ottanut yhteyttä isääni. Minulle ilmoitettiin, kun hän oli kuollut ja oli perunkirjoituksen aika. En siis saanut tietoa hautajaisista enkä olisi mennyt niihin, jos olisin saanut tiedon. Menin perunkirjoitukseen ja tapasin siellä pari sisarpuoltani ja isäni lesken. Tavattiin toisen kerran, kun perintö lopullisesti jaettiin. He eivät ilmaisseet haluansa tavata minua jatkossa eikä minulla ollut mitään halua tavata heitä enää koskaan. En myöskään kysynyt heiltä mitään isästäni. Veri ei ole minulle vettä sakeampaa. Isäni ei merkinnyt minulle mitään.
Sinä koit asian tuolla tavalla. Joku toinen kokee eri lailla. Me ollaan kaikki yksilöitä. Ei ole yhtä tapaa ihmissuhteissa joka sopisi kaikille.
Helppohan se on nyt lapsen ollessa lähes aikuinen ratsastaa paikalle valkealla ratsulla kertomaan "totuuksia" lapsen biologisesta alkuperästä.
Kävikö mielessä, mitä se lapsi on siitä mieltä?
Entä kävikö mielessä, millaiseen tilanteeseen se lapsen äiti on silloin aikoinaan joutunut, kun olet itse vaan kivasti jättänyt isyyden?
Miten helppoa luulet olevan selittää lapselle, että sun biologinen isi ei halunnutkaan olla isi?
Sehän on vain oikein, että se biologinen isä saa ihan itse selittää tämän asian lapselle, mikäli lapsi joskus asiaa kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.Tietenkin, mutta äitihän on noista väleistä ollut vastuussa. Miksi on pimittänyt näinkin tärkeää tietoa?
Ei nyt ihan täysin ole äidin vastuulla tämä. Isä on antanut tilanteen olla ja mm. allekirjoittanut sopimuksen jolla on luopunut isyyden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Äidin vastuulla on salailu ja lapselle valehtelu. Ap on biologinen isä ja lapsella on oikeus tietoon.
Niin, mutta lapsi ei välttämättä halua tietää. Itsekästä ap:lta mennä sekoittamaan lapsen elämä, ellei tämä sitä halua.
Lapsi ei siis tiedä, että sinä olet hänen isänsä? Ja exä haluaa jatkaa tätä valehtelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänelle vieras ihminen.
Hän ei välttämättä halua tutustua sinuun; jos haluaa; anna hänen tehdä (tutustumis)aloite.
Ehkä hän on kiinnostunut biologisesta vanhemmastaan/ taustastaan; ehkä ei.
Vanhemmuuteen/ tunteisiin tms ei kannata vedota; niihin et saa ymmärrettävästi vastakaikua.Näin juuri. Olen itse avioton lapsi ja äitini kertoi minulle kahdeksanvuotiaana, kuka isäni on. Isäni ei yrittänyt ottaa minuun yhteyttä enkä minulle koskaan ole tullut tunnetta, että haluaisin ottaa yhteyttä häneen. Elämäni oli onnellista äitini kanssa, opiskelin ja minulla on hyvä työpaikka. Minulla ei ollut tunnetta, että elämästäni puuttuisi jotain, kun en tunne isääni. En ottanut yhteyttä isääni. Minulle ilmoitettiin, kun hän oli kuollut ja oli perunkirjoituksen aika. En siis saanut tietoa hautajaisista enkä olisi mennyt niihin, jos olisin saanut tiedon. Menin perunkirjoitukseen ja tapasin siellä pari sisarpuoltani ja isäni lesken. Tavattiin toisen kerran, kun perintö lopullisesti jaettiin. He eivät ilmaisseet haluansa tavata minua jatkossa eikä minulla ollut mitään halua tavata heitä enää koskaan. En myöskään kysynyt heiltä mitään isästäni. Veri ei ole minulle vettä sakeampaa. Isäni ei merkinnyt minulle mitään.
Sinä koit asian tuolla tavalla. Joku toinen kokee eri lailla. Me ollaan kaikki yksilöitä. Ei ole yhtä tapaa ihmissuhteissa joka sopisi kaikille.
Ei niin. Mutta toisin kuin "Kadonneen jäljillä" -ohjelmassa, kaikki lapset eivät tunne olevansa jotenkin vajanaisia, jos eivät ole tavanneet toista vanhempaansa. Joten kun täällä monet vaahtoavat, että on lapsen oikeus saada tietää ja tavata vanhempansa, pitää ottaa myös huomioon, että se lapsi ei välttämättä halua tavata biologista vanhempaansa.
Exä tässä on tehnyt väärin, jos on lapselle valehdellut kuka hänen isänsä on. Exän vastuulla on kertoa lapselle totuus.
Aika turha syyttä tilanteesta lapsen äitiä kun se olet sinä joka et halunnut olla isä.
Ystäväni mies luopui lapsestaan. Ex vaimo sai hyvän työn ulkomailta ja mies Suomessa ei voinut ottaa yh.n uraa.
Meni n 15 v ja äiti ja lapsi tulivat vastaan torilla.
Lapsi oli halunnut vuosia tulla Suomeen ja tapasivat lapsen isän sukulaisia.
Lapsi ja isä tapasivat, koska isälle soitettiin ja lähti heti lapsen luo.
Tästä on aikaa n 10 v ja lapsi muutti Suomeen täysikäisenä. Kävi armeijan ja isä järkkäsi pojalle työpaikan.
Poika on nyt n 25 v, meni jokin aika sitten naimisiin, odottavat esikoista. Äiti maailmalla puhui koko ajan lapselle suomea ja heillä oli mm Suomesta au paireja. Siksi onnistui
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.Tietenkin, mutta äitihän on noista väleistä ollut vastuussa. Miksi on pimittänyt näinkin tärkeää tietoa?
Ei nyt ihan täysin ole äidin vastuulla tämä. Isä on antanut tilanteen olla ja mm. allekirjoittanut sopimuksen jolla on luopunut isyyden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Äidin vastuulla on salailu ja lapselle valehtelu. Ap on biologinen isä ja lapsella on oikeus tietoon.
Mistä tiedetään, onko äiti valehdellut? Ehkä on kertonut, että biologinen isäsi ei ole aktiivisesti wlämässämme, tyttöhän ilmeisesti sinisilmäinen vaalea kun sisarukset tummia. Eli äiti on voinut olla vaikka rehellisrn vähäsanainen, maininnut tosiasiat. Isä tässä on luopunut isydestään. .
Sinuna jatkaisin keskusteluja exän kanssa. Itse olen sitä mieltä, että meillä jokaisella on oikeus tietää ketkä meidän biologisia vanhempia on. Jo esimerkiksi suvussa olevien perinnöllisten sairauksien vuoksi.
Ei nyt ihan täysin ole äidin vastuulla tämä. Isä on antanut tilanteen olla ja mm. allekirjoittanut sopimuksen jolla on luopunut isyyden oikeuksista ja velvollisuuksista.