Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit asemassani? En ole nähnyt lastani 17 vuoteen.
19.05.2023 |
Ex jätti minut aika pian lapsemme syntymän jälkeen. Hän muutti pian tämän jälkeen ulkomaille ja silloin en pystynyt taloudellisten seikkojen vuoksi enää lastani tapaamaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ko maassa ja menin allekirjoittamaan paperit, että exän uudesta miehestä tuli lapseni huoltaja ja minut vapautettiin elatusmaksuista. Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan. Tuskin tämä paperi Suomessa lainvoimainen olisi, mutta olen sitä silti noudattanut.
Tiedän lapseni menoista ainoastaan exäni facebookin kautta, ja lisäksi soittelemme pari kertaa vuodessa. Pidän häntä edelleen hyvänä tyyppinä ja ei mitään kaunoja tai muuta. Nyt kumminkin esikoiseni olisi piakkoin täyttämässä 18 vuotta ja olen alkanut ehdottelemaan exälleni, että haluaisin tavata hänet.
No nyt sitten alkaa paska osua tuulettimeen. Eivät ole kertoneet minusta ja haluaisivat, että en tee edelleenkään mitään kontakti yritystä. Ymmärtävät toki etteivät voi sitä estää ja vetoavat siihen etten ole lapsen eteen muuta tehnyt kuin siemensyöksyn... Ymmärrän kyllä tuonkin, että saattaa olla kova paikka kertoa tälläisiä totuuksia.
Kumminkin luulisin, että tyttö muutenkin haistaa jo paskan kun itse sinisilmäinen blondi ja pikkusisarukset huomattavasti tummempipiirteisiä. Pitäisikö minun vastoin äidin tahtoa ottaa yhteyttä vai antaa vaan olla. Toisaalta olen miettinyt paljon mikä motiivi mulla olisi tähän yhteyden ottoon. Ja varmaan päällimmäinen on mielenkiinto ja sellainen kummallinen kaipuu/katumus yhdistelmä. Haluaisin ihan hirveästi vain halata ja jutella, että millainen ihminen hänestä on tullut.
Empä tiedä, no aikaa on...
Kommentit (184)
Sinä olit se joka luopui vanhemmuudesta.
Ei vanhemmuus ole sitä että voi ilmestyä lapsen elämän sitten kun itseä sattuu huvittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko sen kertominen lapselle lapsen elämän sekoittamista vai onko se perusoikeus. Kyse on siis vain kertomisesta ei mistään elämään tunkeutumisesta. Tietenkin se on lapsen asia haluaako hän ottaa yhteyttä kadonneeseen vanhempaansa, joku ottaa ja toinen ei, mutta ei se mitään kiusantekoa ole jos hänelle kerrotaan kukan hänen isänsä on. Itse en ole ollut yhteydessä lapseeni 29 vuoteen eikä se ollut minun valintani mutta hänellä on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys. Omaisuuteni hän tulee perimään joka tapauksessa oli hänen päätöksensä mikä tahansa joten tuskin siitä mitään haittaakaan hänelle on. Itse olen oppinut elämään ilman tätä suhdetta ja pystyn elämään loppuelämäni. Mutta en kieltäisi häntä ottamaan yhteyttä jos hän niin haluaa.
Kyllä siitä perinnöstäkin voi kieltäytyä.
Ethän sinä tiedä mitä tyttö jo tietää.
Ihan hyvin tytölle on voitu kertoa, että isä ei ole biologinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko sen kertominen lapselle lapsen elämän sekoittamista vai onko se perusoikeus. Kyse on siis vain kertomisesta ei mistään elämään tunkeutumisesta. Tietenkin se on lapsen asia haluaako hän ottaa yhteyttä kadonneeseen vanhempaansa, joku ottaa ja toinen ei, mutta ei se mitään kiusantekoa ole jos hänelle kerrotaan kukan hänen isänsä on. Itse en ole ollut yhteydessä lapseeni 29 vuoteen eikä se ollut minun valintani mutta hänellä on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys. Omaisuuteni hän tulee perimään joka tapauksessa oli hänen päätöksensä mikä tahansa joten tuskin siitä mitään haittaakaan hänelle on. Itse olen oppinut elämään ilman tätä suhdetta ja pystyn elämään loppuelämäni. Mutta en kieltäisi häntä ottamaan yhteyttä jos hän niin haluaa.
Kyllä siitä perinnöstäkin voi kieltäytyä.
Tottakai voi. Tässä tapauksessa luulen kuitenkin että ahneus voittaa eikä se minua haittaa koska en ole asiaan vaikuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olit se joka luopui vanhemmuudesta.
Ei vanhemmuus ole sitä että voi ilmestyä lapsen elämän sitten kun itseä sattuu huvittamaan.
Vanhemmuus ei myöskään ole sitä että vieraannutetaan lapsi toisesta vanhemmasta. Nämä ovat aika yksinkertaisia asioita mutta monesti vanhemmat eivät ajattele tekojensa seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olit se joka luopui vanhemmuudesta.
Ei vanhemmuus ole sitä että voi ilmestyä lapsen elämän sitten kun itseä sattuu huvittamaan.
Sinäkö et ole koskaan tehnyt yhtään virhettä, etkä muuttanut mieltäsi?
Tässä on kyse lapsen oikeuksista enemmän kuin isän. Lapsi tarvitsee vanhempiaan vielä pitkälle aikuisuuteen. Ja lapsella voi olla halu tietää juuristaan.
Sen takia ap:n pitäisi tarjota lapselle mahdollisuutta tutustua. Mehän emme tiedä, jos lapsi luulee tällä hetkellä että isää ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tällaisen sitkeän, pitkäkestooisen ja tuhoisankin laittoman vieraannuttamisen takana ovat sosiaalityöntekijät - ja maailman onnellisin Suomi katsoo vierestä eikä vieläkään ole tekemässä vieraannuttamisesta viranomaisen tekemänä laitonta toisen vanhemman tekemänä kait jotain lakijuttua on / oli ainakin vireillä.
Vierailija kirjoitti:
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Miten pitäisi toimia ns. "aisankannattajana" tapauksessa, jossa vaimo uskottomuudellaan avioliitossa vehtaa muiden kanssa ja avioliittoon syntynyt lapsi tulee täysi-ikäiseksi eikä jo eronneen pariskunnan äiti suin surminkaan halua, että lapsi saa tietää, ettei isä ehkä olekaan biologinen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä ole mitään tai ketään vieraannutettu, vaan isä on ihan itse ja omasta vapaasta tahdostaan luopunut isyydestä.
Isyydestä luopuminen voi toki myöhemmin harmittaa, mutta se on voivoi. Ei adoptioon annettua lastakaan voi 15-20 vuoden jälkeen alkaa anella takaisin.
Aptä alkoi kiinnostaa kun ei tarvi enää elatusta maksaa? Ai kun se lapsi onkin nyt niin ihana ja rakas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän karisee äidin madonnakehä lapselta kertaheitolla, jota petollinen äiti tietenkään halua tosiasioilla romuttaa.
Ei, mutta oikea tieto kuuluu lapselle viimeistään aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.Tietenkin, mutta äitihän on noista väleistä ollut vastuussa. Miksi on pimittänyt näinkin tärkeää tietoa?
Ei nyt ihan täysin ole äidin vastuulla tämä. Isä on antanut tilanteen olla ja mm. allekirjoittanut sopimuksen jolla on luopunut isyyden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Äidin vastuulla on salailu ja lapselle valehtelu. Ap on biologinen isä ja lapsella on oikeus tietoon.
Mistä tiedetään, onko äiti valehdellut? Ehkä on kertonut, että biologinen isäsi ei ole aktiivisesti wlämässämme, tyttöhän ilmeisesti sinisilmäinen vaalea kun sisarukset tummia. Eli äiti on voinut olla vaikka rehellisrn vähäsanainen, maininnut tosiasiat. Isä tässä on luopunut isydestään. .
Sehän selvinnee - ainakin lapselle - jos ap siis saa yhteyden biologiseen lapseensa. Jos äiti on puhunut totta, on tilanne helpompi. Toisaalta lapsi sitten päättää, haluaako vastata biologiselle isälleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko sen kertominen lapselle lapsen elämän sekoittamista vai onko se perusoikeus. Kyse on siis vain kertomisesta ei mistään elämään tunkeutumisesta. Tietenkin se on lapsen asia haluaako hän ottaa yhteyttä kadonneeseen vanhempaansa, joku ottaa ja toinen ei, mutta ei se mitään kiusantekoa ole jos hänelle kerrotaan kukan hänen isänsä on. Itse en ole ollut yhteydessä lapseeni 29 vuoteen eikä se ollut minun valintani mutta hänellä on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys. Omaisuuteni hän tulee perimään joka tapauksessa oli hänen päätöksensä mikä tahansa joten tuskin siitä mitään haittaakaan hänelle on. Itse olen oppinut elämään ilman tätä suhdetta ja pystyn elämään loppuelämäni. Mutta en kieltäisi häntä ottamaan yhteyttä jos hän niin haluaa.
Kyllä siitä perinnöstäkin voi kieltäytyä.
Tottakai voi. Tässä tapauksessa luulen kuitenkin että ahneus voittaa eikä se minua haittaa koska en ole asiaan vaikuttamassa.
Ahneus? Eiköhän ole aivan normaalia ottaa mielellään vastaan varallisuutta, johon on oikeutettu?
Vierailija kirjoitti:
Aptä alkoi kiinnostaa kun ei tarvi enää elatusta maksaa? Ai kun se lapsi onkin nyt niin ihana ja rakas!
Hyvä pointti... Luopumalla isyydestä pääsi kaikesta vastuusta ja yli 17v:hen ei taloudellista velvoitetta voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko sen kertominen lapselle lapsen elämän sekoittamista vai onko se perusoikeus. Kyse on siis vain kertomisesta ei mistään elämään tunkeutumisesta. Tietenkin se on lapsen asia haluaako hän ottaa yhteyttä kadonneeseen vanhempaansa, joku ottaa ja toinen ei, mutta ei se mitään kiusantekoa ole jos hänelle kerrotaan kukan hänen isänsä on. Itse en ole ollut yhteydessä lapseeni 29 vuoteen eikä se ollut minun valintani mutta hänellä on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys. Omaisuuteni hän tulee perimään joka tapauksessa oli hänen päätöksensä mikä tahansa joten tuskin siitä mitään haittaakaan hänelle on. Itse olen oppinut elämään ilman tätä suhdetta ja pystyn elämään loppuelämäni. Mutta en kieltäisi häntä ottamaan yhteyttä jos hän niin haluaa.
Kyllä siitä perinnöstäkin voi kieltäytyä.
Tottakai voi. Tässä tapauksessa luulen kuitenkin että ahneus voittaa eikä se minua haittaa koska en ole asiaan vaikuttamassa.
Ahneus? Eiköhän ole aivan normaalia ottaa mielellään vastaan varallisuutta, johon on oikeutettu?
Tietenkin on. Enhän minä sitä asiaa kieltänyt vaan kommentoin perinnöstä kieltäytymistä.
"Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan."
Ex-vaimosi on tehnyt rikoksen lasta ja sinua kohtaan tällaisella pykälällä ulkomaille karatessaan.
Miksi IHMEESSÄ sinun pitäisi kunnioittaa tällästa karanneen ex-vaimon *askapykälää??????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aptä alkoi kiinnostaa kun ei tarvi enää elatusta maksaa? Ai kun se lapsi onkin nyt niin ihana ja rakas!
Hyvä pointti... Luopumalla isyydestä pääsi kaikesta vastuusta ja yli 17v:hen ei taloudellista velvoitetta voi tulla.
Isyydestähän ei voi luopua joten aika turha kommentti. Elatusmaksut maksaa jokainen sovinnolla tai ulosoton kautta joten niitäkään ei voi välttää.
En tiedä onko sen kertominen lapselle lapsen elämän sekoittamista vai onko se perusoikeus. Kyse on siis vain kertomisesta ei mistään elämään tunkeutumisesta. Tietenkin se on lapsen asia haluaako hän ottaa yhteyttä kadonneeseen vanhempaansa, joku ottaa ja toinen ei, mutta ei se mitään kiusantekoa ole jos hänelle kerrotaan kukan hänen isänsä on. Itse en ole ollut yhteydessä lapseeni 29 vuoteen eikä se ollut minun valintani mutta hänellä on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys. Omaisuuteni hän tulee perimään joka tapauksessa oli hänen päätöksensä mikä tahansa joten tuskin siitä mitään haittaakaan hänelle on. Itse olen oppinut elämään ilman tätä suhdetta ja pystyn elämään loppuelämäni. Mutta en kieltäisi häntä ottamaan yhteyttä jos hän niin haluaa.