Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit asemassani? En ole nähnyt lastani 17 vuoteen.
19.05.2023 |
Ex jätti minut aika pian lapsemme syntymän jälkeen. Hän muutti pian tämän jälkeen ulkomaille ja silloin en pystynyt taloudellisten seikkojen vuoksi enää lastani tapaamaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ko maassa ja menin allekirjoittamaan paperit, että exän uudesta miehestä tuli lapseni huoltaja ja minut vapautettiin elatusmaksuista. Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan. Tuskin tämä paperi Suomessa lainvoimainen olisi, mutta olen sitä silti noudattanut.
Tiedän lapseni menoista ainoastaan exäni facebookin kautta, ja lisäksi soittelemme pari kertaa vuodessa. Pidän häntä edelleen hyvänä tyyppinä ja ei mitään kaunoja tai muuta. Nyt kumminkin esikoiseni olisi piakkoin täyttämässä 18 vuotta ja olen alkanut ehdottelemaan exälleni, että haluaisin tavata hänet.
No nyt sitten alkaa paska osua tuulettimeen. Eivät ole kertoneet minusta ja haluaisivat, että en tee edelleenkään mitään kontakti yritystä. Ymmärtävät toki etteivät voi sitä estää ja vetoavat siihen etten ole lapsen eteen muuta tehnyt kuin siemensyöksyn... Ymmärrän kyllä tuonkin, että saattaa olla kova paikka kertoa tälläisiä totuuksia.
Kumminkin luulisin, että tyttö muutenkin haistaa jo paskan kun itse sinisilmäinen blondi ja pikkusisarukset huomattavasti tummempipiirteisiä. Pitäisikö minun vastoin äidin tahtoa ottaa yhteyttä vai antaa vaan olla. Toisaalta olen miettinyt paljon mikä motiivi mulla olisi tähän yhteyden ottoon. Ja varmaan päällimmäinen on mielenkiinto ja sellainen kummallinen kaipuu/katumus yhdistelmä. Haluaisin ihan hirveästi vain halata ja jutella, että millainen ihminen hänestä on tullut.
Empä tiedä, no aikaa on...
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että näin monen mielestä on hyväksyttävää vieraannuttaa lapsi toisesta vanhemmasta. Hyväksyisittekö saman, jos vieraannuttaja olisikin isä? Olisitteko sitä mieltä, että kun äiti on kerran luopunut lapsestaan, hän on ollut pelkkä kohtu, eikä lapselle tarvitse antaa edes mahdollisuutta olla tekemisissä?
Henk. koht. kokemusten perusteella kuvatunlainen vieroittaminen on lastenvalvojien mukaan täysin sallittua, tai ainakaan ensimmäistäkään moitteen sanaa ei sitä vastaan lausuttu. Eli vastauksena kysymykseen: on hyväksyttävää ja kaikin puolin OK siis - ainakin niin kauan kuin vieraannuttaja on äiti.
En ole lastani nähnyt vuosikymmeneen, näin se menee Suomessa. Kannattaa ottaa huomioon maan käytännöt ennen lastentekoa.
Omassa tapauksessani ei mistään vieraannuttamisesta ole kyse vaan ihan olen itse tähän suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on tulossa täysi-ikäiseksi, voi olla että hän silloin itse etsii sinut ja ottaa sinuun yhteyttä. Lapsethan eivät ole tyhmiä ja ehkä hän on itsekseen pohtinut asioita pitkäänkin. Et kerro mihin kulttuuriin hänet on kasvatettu, mutta ainakaan länsimaissa yleensä vanhempien käskyt ja kiellot eivät niin vakavaa vaikutusta luo, etteikö hän saisi sinua etsittyä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia kovasti kommenteista, onneksi jäi sivu selaimeen auki kun perjantaina niitä ei juuri tullut. Tämähän on ihan käypä tapa saada ajatustenvaihtoa asiasta. Tästä kun ei tuttavapiirissä vaimoani ja äitiäni, joiden kannat ovat jyrkät ja vastakkaiset monikaan tiedä. Eli heidän kanssaan en juurikaan asiasta halua keskustella ja kaveripiirissäkään en välttämättä.
Miksi luovuin isyydestä?
Olin tuolloin todella nuori, exäni jonkin verran vanhempi. Lapsi ei ollut suunniteltu ja kun ex vielä lähti muille maille ja löysi uuden miehen. Sitten kun ex tälläistä sopimusta tarjosi niin se tuntui ratkaisevan monta ongelmaa. Muksu saa huoltajan, minulta säästyy vähiä rahoja, vastuu muksusta "katoaa"...
Se tuntui silloin todella hyvältä ratkaisulta, sekä lapsen, että itseni kannalta. Tuo sopimuksen yhteydenpitokielto (joka ei Suomessa välttämättä ole lainvoimainen on sitä kyllä ko maassa) juontunee siitä, että exäni uusi on halunnut kasvattaa ja muille esittää lapsen omanaan.
Lyhyesti luovuin isyydestä, koska lapsi ei kuulunut suunnitelmiin ja tarjottiin helppo ratkaisu.
Miksi nyt alkoi kiinnostaa?
Sitä kun tulee vanhemmaksi ajattelu muuttuu ja eri asiat tulevat tärkeiksi. Ihminen muuttuu 17v on melko pitkä aika. Tuolloin olin poikanen, jolla koulut kesken ja aivan muut asiat kuin lapset mielessä. Nykyisin tylsä keskiluokkainen perheenisä.
Ja on se kiinnostanut jo jonkin aikaa, nyt olen vaan tuonut sen julki exän suuntaan. Olen jo aikaisemminkin puhunut asiasta, mutta koska tiedän heidän kantansa niin en ole viitsinyt painostaa. Tiedän nimen ja osoitteen, voisin soittaa tai lähettää sähköpostia tunnin sisään, mutten aio niin tehdä ainakaan vielä puoleen vuoteen, koska olen asiasta sanani antanut.
Kaduttaako?
Kyllä ja ei. Tytöllä on ainakin sen mukaan mtä itse tiedän niin ollut hyvä lapsuus josta ei ole mitään puuttunut - tuskin olisin paremmaksi sitä pystynyt muuttamaan. Siinä mielessä ei kaduta. Sitten taas en ole ollut siinä ensimmäisen puolen vuoden jälkeen mukana. Se kyllä kaduttaa.
No en tosiaan tiedä mitä tehdä, mutta kun on tässä nyt on 17v mennyt niin kai tässä voi vielä vuoden tai pari miettiä. Ex tai ukkonsa tuskin mieltään muuttavat, niin pitäisi sitten vastoin heidän tahtoaan toimia. Tai ehkäpä kun asiaa pidän tässä pöydällä ja viestin, että näin saattaa tapahtua niin kertovat itse välttääkseen suurempia vahinkoja...
Kiitos kaikille
AP
Kannustan kyllä ottamaan yhteyttä suoraan lapseen, jos sinulla kerran yhteystiedot on. Kannattaa odottaa siihen täysi-ikäistymiseen asti, ja laittaa sitten viestiä. Jos kerrot suunnilleen saman kuin yllä, henkilökohtaisemmin tietysti, niin en usko että lapsi pysyvästi suuttuu, vaikka saattaakin loukkaantua aluksi. Pimennossa pitäminen on loukkaavaa, ja siinä äiti ja isäpuoli ovat vähintään yhtä syyllisiä kuin sinä. Kerro, että olet valmiina sitten jos/kun lapsi haluaa. Tsemppiä. Ja vaikket koskaan enää tapaisikaan lastasi, olet ainakin yrittänyt.
Kiitoksia kovasti kommenteista, onneksi jäi sivu selaimeen auki kun perjantaina niitä ei juuri tullut. Tämähän on ihan käypä tapa saada ajatustenvaihtoa asiasta. Tästä kun ei tuttavapiirissä vaimoani ja äitiäni, joiden kannat ovat jyrkät ja vastakkaiset monikaan tiedä. Eli heidän kanssaan en juurikaan asiasta halua keskustella ja kaveripiirissäkään en välttämättä.
Miksi luovuin isyydestä?
Olin tuolloin todella nuori, exäni jonkin verran vanhempi. Lapsi ei ollut suunniteltu ja kun ex vielä lähti muille maille ja löysi uuden miehen. Sitten kun ex tälläistä sopimusta tarjosi niin se tuntui ratkaisevan monta ongelmaa. Muksu saa huoltajan, minulta säästyy vähiä rahoja, vastuu muksusta "katoaa"...
Se tuntui silloin todella hyvältä ratkaisulta, sekä lapsen, että itseni kannalta. Tuo sopimuksen yhteydenpitokielto (joka ei Suomessa välttämättä ole lainvoimainen on sitä kyllä ko maassa) juontunee siitä, että exäni uusi on halunnut kasvattaa ja muille esittää lapsen omanaan.
Lyhyesti luovuin isyydestä, koska lapsi ei kuulunut suunnitelmiin ja tarjottiin helppo ratkaisu.
Miksi nyt alkoi kiinnostaa?
Sitä kun tulee vanhemmaksi ajattelu muuttuu ja eri asiat tulevat tärkeiksi. Ihminen muuttuu 17v on melko pitkä aika. Tuolloin olin poikanen, jolla koulut kesken ja aivan muut asiat kuin lapset mielessä. Nykyisin tylsä keskiluokkainen perheenisä.
Ja on se kiinnostanut jo jonkin aikaa, nyt olen vaan tuonut sen julki exän suuntaan. Olen jo aikaisemminkin puhunut asiasta, mutta koska tiedän heidän kantansa niin en ole viitsinyt painostaa. Tiedän nimen ja osoitteen, voisin soittaa tai lähettää sähköpostia tunnin sisään, mutten aio niin tehdä ainakaan vielä puoleen vuoteen, koska olen asiasta sanani antanut.
Kaduttaako?
Kyllä ja ei. Tytöllä on ainakin sen mukaan mtä itse tiedän niin ollut hyvä lapsuus josta ei ole mitään puuttunut - tuskin olisin paremmaksi sitä pystynyt muuttamaan. Siinä mielessä ei kaduta. Sitten taas en ole ollut siinä ensimmäisen puolen vuoden jälkeen mukana. Se kyllä kaduttaa.
No en tosiaan tiedä mitä tehdä, mutta kun on tässä nyt on 17v mennyt niin kai tässä voi vielä vuoden tai pari miettiä. Ex tai ukkonsa tuskin mieltään muuttavat, niin pitäisi sitten vastoin heidän tahtoaan toimia. Tai ehkäpä kun asiaa pidän tässä pöydällä ja viestin, että näin saattaa tapahtua niin kertovat itse välttääkseen suurempia vahinkoja...
Kiitos kaikille
AP