Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit asemassani? En ole nähnyt lastani 17 vuoteen.
19.05.2023 |
Ex jätti minut aika pian lapsemme syntymän jälkeen. Hän muutti pian tämän jälkeen ulkomaille ja silloin en pystynyt taloudellisten seikkojen vuoksi enää lastani tapaamaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ko maassa ja menin allekirjoittamaan paperit, että exän uudesta miehestä tuli lapseni huoltaja ja minut vapautettiin elatusmaksuista. Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan. Tuskin tämä paperi Suomessa lainvoimainen olisi, mutta olen sitä silti noudattanut.
Tiedän lapseni menoista ainoastaan exäni facebookin kautta, ja lisäksi soittelemme pari kertaa vuodessa. Pidän häntä edelleen hyvänä tyyppinä ja ei mitään kaunoja tai muuta. Nyt kumminkin esikoiseni olisi piakkoin täyttämässä 18 vuotta ja olen alkanut ehdottelemaan exälleni, että haluaisin tavata hänet.
No nyt sitten alkaa paska osua tuulettimeen. Eivät ole kertoneet minusta ja haluaisivat, että en tee edelleenkään mitään kontakti yritystä. Ymmärtävät toki etteivät voi sitä estää ja vetoavat siihen etten ole lapsen eteen muuta tehnyt kuin siemensyöksyn... Ymmärrän kyllä tuonkin, että saattaa olla kova paikka kertoa tälläisiä totuuksia.
Kumminkin luulisin, että tyttö muutenkin haistaa jo paskan kun itse sinisilmäinen blondi ja pikkusisarukset huomattavasti tummempipiirteisiä. Pitäisikö minun vastoin äidin tahtoa ottaa yhteyttä vai antaa vaan olla. Toisaalta olen miettinyt paljon mikä motiivi mulla olisi tähän yhteyden ottoon. Ja varmaan päällimmäinen on mielenkiinto ja sellainen kummallinen kaipuu/katumus yhdistelmä. Haluaisin ihan hirveästi vain halata ja jutella, että millainen ihminen hänestä on tullut.
Empä tiedä, no aikaa on...
Kommentit (184)
Luulen ettei lapsi ole kiinnostunut ap:sta. Miksi olisi? AP on vältellyt vastuutaan ja ollut poissa silloin kun lapsi häntä olisi tarvinnut. Ei aikuinen ihminen tarvitse hylkääjäänsä enää aikuisena. Taidat AP olla melkoisen itsekäs noin elämässä muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ystäväni teki aikoinaan isättömän lapsen. Ei kertonut lapsesta isälle eikä isästä lapselle. Kysyin miten hän aikoo toimia, jos ja kun lapsi alkaa vaatimaan tietoa siitä kuka hänen isänsä on?
Ystäväni vastasi, että hän ottaa itse ensin yhteyttä isään ja ottaa isältä vastaan kaikki mitä sieltä tulee ( haukkumiset, syyttelyt ym.). Ystäväni sanoi, että hän itse on tilanteen aiheuttanut ja hän vastaa myös seurauksista. Ottamalla ensin itse yhteyttä isään, hän suojelee lasta, ettei lapsen tarvitse ottaa isälle shokin aiheuttavaa reaktiota vastaan jne.
Lopuksi sanon, että itse en olisi jättänyt isälle ja lapselle kertomatta, vaikka ymmärränkin syyt miksi ystäväni toimi niin kuin toimi.
Lapsen kannalta olisi parempi jos se tieto tulisi äidiltä ja adoptioisältä, niin ettei välit heihin menisi huonommaksi valheen paljastuessa muuta kautta. Siksi painostaisin heitä kertomaan, mutta jos eivät kertoisi niin sitten kertoisin itse. Tuo tulee selville jossain vaiheessa ja mitä myöhemmin, sitä suurempi kriisi se on lapsellesi.
Näkisin tämän niin, että lapsella on oikeus tietää ketkä hänen vanhempansa ovat. Ihan tosi typerää äidiltä, ettei ole kertonut asiasta.
Minusta sinun pitäisi ilmoittaa äidille, että aiot ottaa lapseen yhteyttä kun tämä täyttää 18 toimittaaksesi omat yhteystietosi suoraan lapselle siltä varalta että lapsi haluaa joskus jutella jostain tai kaipaa apua. Että mitään velvoitetta tavata ei ole mutta haluat hänen tietävän, että voi aina olla yhteydessä jos siltä tuntuu. Ja että olisi hyvä jos äiti kertoisi lapselle että hänellä on myös biologinen isä olemassa, koska se olisi varmasti helpompi kuulla äidiltä.
Älä suostu siihen että äiti "toimittaa" yhteystiedot lapselle, ei varmasti mene perille asti.
Jos tapaat lapsen joskus niin älä vain oleta että hän haluaa halata vierasta miestä heti kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettei lapsi ole kiinnostunut ap:sta. Miksi olisi? AP on vältellyt vastuutaan ja ollut poissa silloin kun lapsi häntä olisi tarvinnut. Ei aikuinen ihminen tarvitse hylkääjäänsä enää aikuisena. Taidat AP olla melkoisen itsekäs noin elämässä muutenkin?
Lapsella on silti oikeus isäänsä, vaikka äiti on parhaansa mukaan vieraannuttanut lapsen isästä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit isyydestä?
Niin. Tämähän se ydinkysymys on.
Tunnut kovasti olevan sitä mieltä, että koko tilanne on lapsen äidin syytä. Minusta aika outo syytös, kun se on kuitenkin ollut juuri se lapsen äiti, joka on ollut lapselle vanhempana ja huolehtinut tästä koko ajan.
Ei vanhemmuus ole sitä, että ollaan lapsen elämässä vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit isyydestä?
Niin. Tämähän se ydinkysymys on.
Tunnut kovasti olevan sitä mieltä, että koko tilanne on lapsen äidin syytä. Minusta aika outo syytös, kun se on kuitenkin ollut juuri se lapsen äiti, joka on ollut lapselle vanhempana ja huolehtinut tästä koko ajan.
Ei vanhemmuus ole sitä, että ollaan lapsen elämässä vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Sen paperin perusteella syytä on äidissäkin, ja aika paljon vieläpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen ettei lapsi ole kiinnostunut ap:sta. Miksi olisi? AP on vältellyt vastuutaan ja ollut poissa silloin kun lapsi häntä olisi tarvinnut. Ei aikuinen ihminen tarvitse hylkääjäänsä enää aikuisena. Taidat AP olla melkoisen itsekäs noin elämässä muutenkin?
Lapsella on silti oikeus isäänsä, vaikka äiti on parhaansa mukaan vieraannuttanut lapsen isästä.
Ei ole tarvinut mitään vieraannuttamista kun ap on itse lähtenyt pois lapsen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Elämisen perusturvan voi antaa vieras aikuinen, biologiaa ei ja juurikin murrosiässä ja silloin jos itse tulee vanhemmaksi näitä asioita pohditaan syvällisesti.
Mielestäni lapsella tulee AINA olla oikeus tietää biologiset vanhemmat.Oikeus mutta ei velvollisuus.
Biologia ei ole mikään automaattinen tarve lapselle tai nuorelle. Ei edes aikuiselle. Jotkut voi haluta tietää biologista taustaansa, mutta osa ei halua.
Esimerkiksi minulle biologinen "vanhempi" ei ole koskaan merkinnyt yhtikäs mitään. Minulla merkitsee vain oikeat sukulaiseni. Siihen porukkaan ei se biologinen "vanhempi" kuulu.
Varmasti samat sanat toisin päin. Et sinäkään kuulu "biologisen" isäsi joukkoon. Sinä et myöskään ole mitään hänelle etkä tule koskaan olemaankaan. Jatka vain valitsemallasi tiellä koska niin "biologinen" isäsikin tekee. Et sinä ole hänelle yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit isyydestä?
Niin. Tämähän se ydinkysymys on.
Tunnut kovasti olevan sitä mieltä, että koko tilanne on lapsen äidin syytä. Minusta aika outo syytös, kun se on kuitenkin ollut juuri se lapsen äiti, joka on ollut lapselle vanhempana ja huolehtinut tästä koko ajan.
Ei vanhemmuus ole sitä, että ollaan lapsen elämässä vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Puolustan nyt kyllä ap:ta sen verran, että tämä asia ei liity mitenkään koko asiaan. Jokaisella on oikeus tietää biologiset vanhempansa. Tämä oikeus taataan myös niille jotka saavat alkunsa sukusolujen luovutuksessa. Tässä on kyse tuon lapsen oikeudesta, ei ap:n ja tämä oikeus on määritelty jo Suomen laissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit isyydestä?
Niin. Tämähän se ydinkysymys on.
Tunnut kovasti olevan sitä mieltä, että koko tilanne on lapsen äidin syytä. Minusta aika outo syytös, kun se on kuitenkin ollut juuri se lapsen äiti, joka on ollut lapselle vanhempana ja huolehtinut tästä koko ajan.
Ei vanhemmuus ole sitä, että ollaan lapsen elämässä vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Sen paperin perusteella syytä on äidissäkin, ja aika paljon vieläpä.
Äiti ja lapsen isä on pitäneet huolta lapsesta toimiessaan vanhempina lapselle.
Mitä ap on tehnyt?
Siis muuta kuin luopunut isyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit isyydestä?
Niin. Tämähän se ydinkysymys on.
Tunnut kovasti olevan sitä mieltä, että koko tilanne on lapsen äidin syytä. Minusta aika outo syytös, kun se on kuitenkin ollut juuri se lapsen äiti, joka on ollut lapselle vanhempana ja huolehtinut tästä koko ajan.
Ei vanhemmuus ole sitä, että ollaan lapsen elämässä vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Sen paperin perusteella syytä on äidissäkin, ja aika paljon vieläpä.
Äiti ja lapsen isä on pitäneet huolta lapsesta toimiessaan vanhempina lapselle.
Mitä ap on tehnyt?
Siis muuta kuin luopunut isyydestä.
Ei liity asiaan mitenkään. Lapsella on oikeus tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Elämisen perusturvan voi antaa vieras aikuinen, biologiaa ei ja juurikin murrosiässä ja silloin jos itse tulee vanhemmaksi näitä asioita pohditaan syvällisesti.
Mielestäni lapsella tulee AINA olla oikeus tietää biologiset vanhemmat.Oikeus mutta ei velvollisuus.
Biologia ei ole mikään automaattinen tarve lapselle tai nuorelle. Ei edes aikuiselle. Jotkut voi haluta tietää biologista taustaansa, mutta osa ei halua.
Esimerkiksi minulle biologinen "vanhempi" ei ole koskaan merkinnyt yhtikäs mitään. Minulla merkitsee vain oikeat sukulaiseni. Siihen porukkaan ei se biologinen "vanhempi" kuulu.
Varmasti samat sanat toisin päin. Et sinäkään kuulu "biologisen" isäsi joukkoon. Sinä et myöskään ole mitään hänelle etkä tule koskaan olemaankaan. Jatka vain valitsemallasi tiellä koska niin "biologinen" isäsikin tekee. Et sinä ole hänelle yhtään mitään.
Niin?
Mikä oli pointtisi?
Ei kukaan haluaisikaan olla sille yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tulee olemaan järkytys tytölle. Vaikuttaa paljon tytön ja äidin tuleviin väleihin.
Mieti tarkkaan. Tyttö nyt onnellinen ja tieto satuttaa myös häntä paljon.Tietenkin, mutta äitihän on noista väleistä ollut vastuussa. Miksi on pimittänyt näinkin tärkeää tietoa?
Ei nyt ihan täysin ole äidin vastuulla tämä. Isä on antanut tilanteen olla ja mm. allekirjoittanut sopimuksen jolla on luopunut isyyden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Äidin vastuulla on salailu ja lapselle valehtelu. Ap on biologinen isä ja lapsella on oikeus tietoon.
Mistä tiedetään, onko äiti valehdellut? Ehkä on kertonut, että biologinen isäsi ei ole aktiivisesti wlämässämme, tyttöhän ilmeisesti sinisilmäinen vaalea kun sisarukset tummia. Eli äiti on voinut olla vaikka rehellisrn vähäsanainen, maininnut tosiasiat. Isä tässä on luopunut isydestään. .
On kyllä hyvä ymmärtää sekin, ettei silmien väri välttämättä kerro mitään "totuutta" yhdenkään ihmisen alkuperästä.
Ala-asteella minulla oli ystävä, jolla oli kaksosveli ja samassa perheessä oli muutaman vuoden nuoremmat kaksostytöt. Heillä oli 6-henkinen ydinperhe, jossa isä ja äiti olivat molempien kaksosten biologiset vanhemmat. He ovat täysin suomalaisia, mutta suomalaisiksi poikkeuksellisen tummia (tummat hiukset ja lämpimänruskeat silmät). Tummat piirteet, hiukset ja ruskeat silmät olivat periytyneet kaksosveljelle ja nuoremmille tytöille, mutta tämä ystäväni oli perheen ainoa vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen.
Toinen esimerkki: oma puolisoni on oman perheensä ainoa ruskeasilmäinen. Hänen vanhemmillaan ja sisaruksillaan on siniset tai ruskeat silmät ja he kaikki ovat vaaleita. Myös puolisoni hiukset ovat aivan vaaleat, mutta silmät ruskeat. Ja voi sitä iloa, joka tuttavapiirissä kuulemma oli, kun perheen esikoispojalla olikin ruskeat silmät. Kyllä siinä isää kiusattiin. Hän heilautti kättään ja sanoi, että kyllä hän sen omanaan pitää, kunhan on kunnollinen. (Ja on muuten maailman ihanin poika heille ja aviomies minulle. <3) Silti minulla ei useistakaan syistä ole mitään syytä epäillä, ettei mieheni isä olisi hänen biologinen isänsä. Mieheni on myös huomattavan yhdennäköinen isänsä äidin kanssa, erityisesti kasvoista ja silmistä. Isä ja veli taas muistuttavat isän isää, jonka olen tosin nähnyt vain valokuvissa.
Siten ei ole ihan varmaa, että kukaan lapsi osaisi pelkän ulkomuotonsa perusteella epäillä omaa alkuperäänsä, jos siihen ei ole muita varsinaisia aiheita. Itse ehkä miettisin, eikö lapselle ole kerrottu mitään raskausajasta, hänen syntymästään ja näytetty valokuvia raskaus- ja vauva-ajalta. Eikö tätä kautta tulisi selväksi, että en ole syntynyt maassa, jossa olen kasvanut, ja isä, jonka tunnen, ei ole biologinen isäni.
Lapsen oikeuksien sopimus:
Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen. Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän kanssaan mikäli mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luovuit isyydestä?
Niin. Tämähän se ydinkysymys on.
Tunnut kovasti olevan sitä mieltä, että koko tilanne on lapsen äidin syytä. Minusta aika outo syytös, kun se on kuitenkin ollut juuri se lapsen äiti, joka on ollut lapselle vanhempana ja huolehtinut tästä koko ajan.
Ei vanhemmuus ole sitä, että ollaan lapsen elämässä vain silloin kun itseä sattuu huvittamaan.
Sen paperin perusteella syytä on äidissäkin, ja aika paljon vieläpä.
Äiti ja lapsen isä on pitäneet huolta lapsesta toimiessaan vanhempina lapselle.
Mitä ap on tehnyt?
Siis muuta kuin luopunut isyydestä.Ei liity asiaan mitenkään. Lapsella on oikeus tietää.
Voihan se lapsi tietääkin.
Ap ei voi tietää, mitä se lapsi tietää. Lapselle on ihan yhtä hyvin voitu kertoa, että isä einole biologinen isä ja että biologinen isä on jossain muualla. Sitten lapsi ei ehkä ole halunnut tietääkään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Elämisen perusturvan voi antaa vieras aikuinen, biologiaa ei ja juurikin murrosiässä ja silloin jos itse tulee vanhemmaksi näitä asioita pohditaan syvällisesti.
Mielestäni lapsella tulee AINA olla oikeus tietää biologiset vanhemmat.Oikeus mutta ei velvollisuus.
Biologia ei ole mikään automaattinen tarve lapselle tai nuorelle. Ei edes aikuiselle. Jotkut voi haluta tietää biologista taustaansa, mutta osa ei halua.
Esimerkiksi minulle biologinen "vanhempi" ei ole koskaan merkinnyt yhtikäs mitään. Minulla merkitsee vain oikeat sukulaiseni. Siihen porukkaan ei se biologinen "vanhempi" kuulu.
Varmasti samat sanat toisin päin. Et sinäkään kuulu "biologisen" isäsi joukkoon. Sinä et myöskään ole mitään hänelle etkä tule koskaan olemaankaan. Jatka vain valitsemallasi tiellä koska niin "biologinen" isäsikin tekee. Et sinä ole hänelle yhtään mitään.
Niin?
Mikä oli pointtisi?Ei kukaan haluaisikaan olla sille yhtään mitään.
Aivan eli kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Ei siis ole olemassa enää mitään "pointteja". Kumpikin osapuoli saavat jatkaa omaa elämäänsä joten kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olet itse aikoinaan ollut tietoinen tilanteesta ja aikalailla luopunut isyydestäsi. Ei lapsen elämään voi takaisin ilmestyä siksi että nyt itseä sattuukin huvittamaan.
Niin varsinkin kun sattuukin huvittamaan silloin, kun lapsi on täysikäinen, eikä voi vaatia elatusmaksuja. Tyhminkin lapsi ymmärtää kyllä ajankohdan sopivuuden. Kehu vielä, kuinka itse luovuit hänestä.
Nimenomaan tämä. Siksi lapseen yhteys niin, että tämän ei ole pakko vastata heti, vaan voi tavata isän ja tämän sukua sitten kun haluaa ja on siihen valmis. Tärkeintä on, että se väylä on olemassa ja lapsi tietää, että voi milloin tahansa ottaa yhteyttä.