Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit asemassani? En ole nähnyt lastani 17 vuoteen.
19.05.2023 |
Ex jätti minut aika pian lapsemme syntymän jälkeen. Hän muutti pian tämän jälkeen ulkomaille ja silloin en pystynyt taloudellisten seikkojen vuoksi enää lastani tapaamaan. Myöhemmin hän meni naimisiin ko maassa ja menin allekirjoittamaan paperit, että exän uudesta miehestä tuli lapseni huoltaja ja minut vapautettiin elatusmaksuista. Sopimuksessa myös pykälä, etten saa yrittää ottaa lapseen yhteyttä ilman heidän suostumustaan. Tuskin tämä paperi Suomessa lainvoimainen olisi, mutta olen sitä silti noudattanut.
Tiedän lapseni menoista ainoastaan exäni facebookin kautta, ja lisäksi soittelemme pari kertaa vuodessa. Pidän häntä edelleen hyvänä tyyppinä ja ei mitään kaunoja tai muuta. Nyt kumminkin esikoiseni olisi piakkoin täyttämässä 18 vuotta ja olen alkanut ehdottelemaan exälleni, että haluaisin tavata hänet.
No nyt sitten alkaa paska osua tuulettimeen. Eivät ole kertoneet minusta ja haluaisivat, että en tee edelleenkään mitään kontakti yritystä. Ymmärtävät toki etteivät voi sitä estää ja vetoavat siihen etten ole lapsen eteen muuta tehnyt kuin siemensyöksyn... Ymmärrän kyllä tuonkin, että saattaa olla kova paikka kertoa tälläisiä totuuksia.
Kumminkin luulisin, että tyttö muutenkin haistaa jo paskan kun itse sinisilmäinen blondi ja pikkusisarukset huomattavasti tummempipiirteisiä. Pitäisikö minun vastoin äidin tahtoa ottaa yhteyttä vai antaa vaan olla. Toisaalta olen miettinyt paljon mikä motiivi mulla olisi tähän yhteyden ottoon. Ja varmaan päällimmäinen on mielenkiinto ja sellainen kummallinen kaipuu/katumus yhdistelmä. Haluaisin ihan hirveästi vain halata ja jutella, että millainen ihminen hänestä on tullut.
Empä tiedä, no aikaa on...
Kommentit (184)
Itse ap luopui isyydestä. Turha siitä on muita syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se isyys alkoi nyt kiinnostaa, kun lapsi on aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Olet itse aikoinaan ollut tietoinen tilanteesta ja aikalailla luopunut isyydestäsi. Ei lapsen elämään voi takaisin ilmestyä siksi että nyt itseä sattuukin huvittamaan.
Näimpä. Kyllä varmasti kaduttaa ettei ollut lapsen elämässä mukana ja menetettyä aikaa ei saa takaisin. Ei lapsi ole ollut mitenkään tärkeä kun on pystynyt isyydestä luopumaan ettei tarvitse maksaa elatusmaksuja.
Tässä nyt kaikkien asoita suhmuroineiden jo kuoltua yritän selvitellä yhden kadonneen sisaruksen kohtaloa.
Itse olen aina tiennyt, kuka oli isäni ja kuka äitini, mutten antanut anteeksi kummallekaan siinä murrosiän myrskyissä.
Aikuisena ymmärsin ja annoin teoriassa anteeksi molemmille, jopa onnittelin itseäni siitä, etten kummankaan kasvatettavaksi päätynyt (isäni oli jossain määrin elämässäni, muttei huoltajana). Anteeksi antamisesta huolimatta en halunnut enää tavata enkä itse ottaa yhteyttä, vaikka mietin sitä äitini suhteen erikseen jokaisen lapseni syntyessä.
Syitä, miksi en ottanut yhteyttä oli monia - keskeisimpiä se, etten halunnut sekoittaa hänen elämäänsä, enkä halunnut kokea mahdollista torjumista.
Vierailija kirjoitti:
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Elämisen perusturvan voi antaa vieras aikuinen, biologiaa ei ja juurikin murrosiässä ja silloin jos itse tulee vanhemmaksi näitä asioita pohditaan syvällisesti.
Mielestäni lapsella tulee AINA olla oikeus tietää biologiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isyytesi tulee lapsesi tietoisuuteen kun heität veivisi. Yksi laillinen pesänjaka lisää. Jos sinulla on uusi perhe ja lapsia, niin kannattaisi ainakin heille kertoa asiasta totuudenmukaisesti ettei tule yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itse aikoinaan ollut tietoinen tilanteesta ja aikalailla luopunut isyydestäsi. Ei lapsen elämään voi takaisin ilmestyä siksi että nyt itseä sattuukin huvittamaan.
Näimpä. Kyllä varmasti kaduttaa ettei ollut lapsen elämässä mukana ja menetettyä aikaa ei saa takaisin. Ei lapsi ole ollut mitenkään tärkeä kun on pystynyt isyydestä luopumaan ettei tarvitse maksaa elatusmaksuja.
Ymmärrän kyllä ap:n tilannetta.
Nuorena voi olla epätoivoinen ap:n tilanteessa, emmekä tiedä, mihin "Intiaan" asti lapsi on muuttanut ja kuinka mahdollista mitään tapaamisia olisi ollut järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tosiaan sitä omaa motiivia miettiä ja sitäkin, mikä mahtaa olla se lapsen reaktio sinuun. Onko sinun tuntemisesi hyväksi hänelle.
Ehkä kannattaa tyytyä kirjeen, kortin tai tekstarin lähettämiseen jonkun juhlan tai pyhän yhteydessä. ja katsoa, mitä tapahtuu.
Olette soitelleet exäsi kanssa parikin kertaa vuodessa, mutta et ole puhunut lapsesi kanssa?
Erittäin outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isyytesi tulee lapsesi tietoisuuteen kun heität veivisi. Yksi laillinen pesänjaka lisää. Jos sinulla on uusi perhe ja lapsia, niin kannattaisi ainakin heille kertoa asiasta totuudenmukaisesti ettei tule yllätyksiä.
Ei välttämättä.
Lapsen isähän voi myös adoptoida lapsen. Adoptio mitätöi aikaisemman juridisen vanhemmuuden.
Tämä olikin hyvä keskustelu. Eli tästä oppia saaneena siirrän omaisuuteni hyvissä ajoin pois nimistäni siten ettei biologinen vieraannutettu lapseni saa senttiäkään. Se on sillä ratkaistu. Toki teen selväksi hänelle sen että hän on lapseni ja rekisteröin varmuuden vuoksi dna:n sukututkimuksen nimissä niin että jos hän tai hänen perillisensä joskus joutuvat tekemisiin asian kanssa heille selviää että olin rikas ja he edelleen köyhiä. Syytä asiaan voivat etsiä äitinsä kautta mutta minä elin hyvän ja täydellisen elämän ja omaisuuteni siirtyi muille eli sellaisille ihmisille jotka oikeasti sen ansaitsevat. Alapeukkuja voitte laittaa niin paljon kuin jaksatte mutta sillä ei ole vaikutusta mihinkään. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. Odotuksesi näyttävät olevan jo lähdössä niin korkealla että luvassa on liki 100% varmasti pettymys. Olet ollut erossa ja hyväksy se ja keskity tulevaisuuteen äläkä menneisyyteen. Jos lapsi itse haluaa ottaa yhteyttä myöhemmin niin on paremmat edellytykset tapaamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma työkokemus oireilevien nuorten kanssa on, että syystä tai toisesta poissa ollut biologinen vanhempi nousee tärkeäksi asiaksi siinä vaiheessa, kun murrosiässä rakennetaan omaa minäkuvaa. Monella on ollut loistava puolivanhempi elämässä ja nuorella läheinen suhde häneen, mutta kaipuu nähdä biologinen vanhempi edes kerran on monelle todella kova.
Kuka minä olen, mistä minä tulen, mitä olen saanut biologiselta äidiltä ja äidin suvulta, mitä minä olen saanut biologiselta isältä ja isän suvulta jne. Näitä nämä nuoret pohtivat paljon ja tämä pohtiminen vie voimavaroja myös paljon muusta nuoren elämästä. Aikuisten tehtävä on ratkaista miten tällainen tilanne hoidetaan nuoren kannalta parhaiten.
Elämisen perusturvan voi antaa vieras aikuinen, biologiaa ei ja juurikin murrosiässä ja silloin jos itse tulee vanhemmaksi näitä asioita pohditaan syvällisesti.
Mielestäni lapsella tulee AINA olla oikeus tietää biologiset vanhemmat.
Oikeus mutta ei velvollisuus.
Biologia ei ole mikään automaattinen tarve lapselle tai nuorelle. Ei edes aikuiselle. Jotkut voi haluta tietää biologista taustaansa, mutta osa ei halua.
Esimerkiksi minulle biologinen "vanhempi" ei ole koskaan merkinnyt yhtikäs mitään. Minulla merkitsee vain oikeat sukulaiseni. Siihen porukkaan ei se biologinen "vanhempi" kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyytesi tulee lapsesi tietoisuuteen kun heität veivisi. Yksi laillinen pesänjaka lisää. Jos sinulla on uusi perhe ja lapsia, niin kannattaisi ainakin heille kertoa asiasta totuudenmukaisesti ettei tule yllätyksiä.
Ei välttämättä.
Lapsen isähän voi myös adoptoida lapsen. Adoptio mitätöi aikaisemman juridisen vanhemmuuden.
Adoptioon vaaditaan biologisen vanhemman suostumus joten ei onnistu ihan vain kevyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyytesi tulee lapsesi tietoisuuteen kun heität veivisi. Yksi laillinen pesänjaka lisää. Jos sinulla on uusi perhe ja lapsia, niin kannattaisi ainakin heille kertoa asiasta totuudenmukaisesti ettei tule yllätyksiä.
Ei välttämättä.
Lapsen isähän voi myös adoptoida lapsen. Adoptio mitätöi aikaisemman juridisen vanhemmuuden.
Adoptioon vaaditaan biologisen vanhemman suostumus joten ei onnistu ihan vain kevyesti.
Ei vaadita kun lapsi on täysikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyytesi tulee lapsesi tietoisuuteen kun heität veivisi. Yksi laillinen pesänjaka lisää. Jos sinulla on uusi perhe ja lapsia, niin kannattaisi ainakin heille kertoa asiasta totuudenmukaisesti ettei tule yllätyksiä.
Ei välttämättä.
Lapsen isähän voi myös adoptoida lapsen. Adoptio mitätöi aikaisemman juridisen vanhemmuuden.
Adoptioon vaaditaan biologisen vanhemman suostumus joten ei onnistu ihan vain kevyesti.
Kun kyseessä on täysikäistyvä lapsi, niin adoptioon riittää ihan vaan sen lapsen oma suostumus. Ei siinä biologiselta isältä mitään lupaa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hänelle vieras ihminen.
Hän ei välttämättä halua tutustua sinuun; jos haluaa; anna hänen tehdä (tutustumis)aloite.
Ehkä hän on kiinnostunut biologisesta vanhemmastaan/ taustastaan; ehkä ei.
Vanhemmuuteen/ tunteisiin tms ei kannata vedota; niihin et saa ymmärrettävästi vastakaikua.Näin juuri. Olen itse avioton lapsi ja äitini kertoi minulle kahdeksanvuotiaana, kuka isäni on. Isäni ei yrittänyt ottaa minuun yhteyttä enkä minulle koskaan ole tullut tunnetta, että haluaisin ottaa yhteyttä häneen. Elämäni oli onnellista äitini kanssa, opiskelin ja minulla on hyvä työpaikka. Minulla ei ollut tunnetta, että elämästäni puuttuisi jotain, kun en tunne isääni. En ottanut yhteyttä isääni. Minulle ilmoitettiin, kun hän oli kuollut ja oli perunkirjoituksen aika. En siis saanut tietoa hautajaisista enkä olisi mennyt niihin, jos olisin saanut tiedon. Menin perunkirjoitukseen ja tapasin siellä pari sisarpuoltani ja isäni lesken. Tavattiin toisen kerran, kun perintö lopullisesti jaettiin. He eivät ilmaisseet haluansa tavata minua jatkossa eikä minulla ollut mitään halua tavata heitä enää koskaan. En myöskään kysynyt heiltä mitään isästäni. Veri ei ole minulle vettä sakeampaa. Isäni ei merkinnyt minulle mitään.
Miksi oikeastaan halusit kertoa, että sisarpuolesi eivät halunneet tavata sinua? Mitä ihmeen väliä sillä on, kun itse olet tehnyt erittäin selväksi, ettei edes oma isäsi sinua kiinnostanut. Ihan kuin yrittäisit esittää, että sisarpuolesi kohtelivat sinua huonosti, koska eivät halunneet pitää yhteyttä, vaikket itsekään halunnut ja olit sen jo päättänyt ennakkoon. Toivoit ilmeisesti salaa, että he olisivat kerjänneet suosiotasi, jotta olisit päässyt näpäyttämään ja nostamaan nokkaasi. Sori, mutta ei sinussakaan ole mitään niin hienoa tai ihanaa, että kenenkään kannattaisi kaveerata kanssasi.
Kuulostat katkeralta, vaikka yrität peittää sen "minuahan ei kiinnosta yhtään"-asenteeseen.
Todennäköisesti ap se lapsi saa sen joskus selville ja en tiedä näyttääkö se vielä huonommalle jos et ole kertonut hänelle. Ehkä tekisin niin että ilmoittaisin exälle että heillä on kuukausi aikaa kertoa parhaaksi katsomallaan tavalla, sen jälkeen sinä otat yhteyttä ja kerrot, koska et halua olla mukana valehtelemassa.
Ensiksi puhuisin exälle. Jos se ei auta niin sitten lakimiehen kautta. Kyse on kuitenkin lapsen oikeudesta vanhempiin etkä sinä tai exäsi voi luopua lapsen oikeudesta allekirjotitamalla sopimusta.
HUONO pointti - eikös se ollut tämän ulkomaille lapsen kaapanneen / karanneen ÄIDIN EHDOTUS tämä ns. laiton sopimus?
Lukutaitoiset lukekaa AP:n teksti ennen kommentointia.