Kaksi psykoosia kokenut Noora Saarinen joutui työkyvyttömyyseläkkeelle 36-vuotiaana. Tällä hetkellä hän voisi tehdä vähän töitä jos työntek...

Ihanaa, kuinka av:n "asiantuntijat" täällä aukovat päätään tietämättä mistään mitään ja uskovat iltaroskalehden propagana-artikkelin olevan totuus ilman mitään taka-ajatuksia.

Itse sairastan samaa ja välillä työkunto on täydellinen ja seuraavana päivänä ei onnistu edes sängystä nousu saati mikään muukaan.

Jos sinulla ei ole kokemusta aiheesta, niin pidä pääsi kiinni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin henkilön hyvinvointia parantaisi se, että tekisi joitakin tunteja viikossa töitä. Tuntisi itsensä hyödylliseksi ja saisi onnistumisen kokemuksia. On mennyttä aikaa ajatella, että mt-potilaita auttaa parhaiten lääkkeet ja kotona oleilu. Mutta kun ollaan kiinnostuneita lähinnä siitä, ettei menetä yhteiskunnan maksamia etuisuuksia, niin ei tulevaisuus kovin hyvältä näytä.

Olen itse psyk. avohoidossa ja käyn kokoaikaisesti töissä. Hoitotahon suhtautuminen on ollut hyvin holhoavaa, olen mm. saanut kuulla että tehostettu avohoito tai osa-aikainen työ sopisi minulle paremmin.

Kun minulta kysyttiin aionko jatkaa opintojani ja kerroin hakevani amk:iin, sain kuulla että ammattikoulu olisi parempi vaihtoehto minulle.

Inhottaa että psykiatrisia potilaita kannustetaan elämään sossutuilla ja opiskelemaan korkeintaan amiksessa, kun niin monella rahkeet riittäisivät paljon enempäänkin.

Sinnikkyys, ahkeruus ja työn arvostaminen ovat sellaisia asioita jotka auttaisivat mt-potilaita valtavasti, mutta eivät ammattilaiset niihin kannusta. Päinvastoin.

Mulle taas on sanottu, että korkeintaan AMK tasoiset koulutukset hyväksytään ammatilliseksi kuntoutukseksi. Eli vaikka äly riittäis ja sisään pääsis, niin ei voi opiskella lääkäriksi, sosiaalityöntekijäksi tai vaikka psykologiksi, vaikka kaikista noistakin on pulaa. En tietenkään jaksaisi 100% työpanosta, mutta jos esim 40% pystyisi tekemään valmistuttua niin luulisi olevan parempi kuin että ei tee mitään? Turha sitten itkeä ettei nuoret kuntoudu jos väkisin työnnetään alalle jolle ei kiinnostusta ja sivuutetaan potentiaali ja omat kiinnostuksen kohteet: viedään valinnanvapaus oman ammatin suhteen!

Naurettavaa ja niin tyypillistä vastuunpakoilua. Vai viedään valinnanvapaus ammatin suhteen? Olet todella sekaisin.

Vastuunpakoilua? Haluaisin opiskella ammattiin joka minua kiinnostaa ja jossa on työvoimapula, jotta voisin sitten toimia siinä ammatissa osa-aikaisesti sen verran mitä terveys sallii, ja olla hyödyksi yhteiskunnalle sen sijaan että istuisin vain kotona. Mikä tässä on vastuunpakoilua?

Kritisoin tekstissäni sitä, että vakuutusyhtiö määrittää puolestani, mikä koulutus on mahdollista ja mikä ei. Kyse ei kuulemma ole edes opintojen kestosta, vaan jossain on vain päätetty, että AMK tasoinen opiskelu käy, yliopistotasoinen ei. Syytä en tiedä. 

Vai eikö mielestäsi vajaakuntoisilla ole oikeutta tavoitella unelma-ammattiaan? Onko ne tarkoitettu vain 100% terveille? Mitä vajaakuntoisten sopii tehdä? Siivota?

Olen laitoshuoltaja ja sain eläkkeen sormia napsauttamalla. Näköjään siivoaminenkin on minulle liikaa. Haluaisin päästä takaisin siivoamaan osa-aikaisesti koska meitä kummajaisia on mitkä oikeasti tykkää siitä. Mutta jotenkin on olo, että ne ottaa mieluummin siivoamaan ammattitaidottoman maisterin kuin ihmisen jolla on siihen koulutus ja vankka osaaminen, sekä tottumus asiakaspalveluammatissa toimimiseen tällä tasolla, koska näin nämä asiat Suomessa hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuntoutustuella mt syistä, ollut jo vuosikymmenen. Minulla on vain minimieläke, eli n. 900€ juuri nyt. Saan tienata sen saman 900€ eläkkeen rinnalle. Työkykyni vaihtelee 0-40% välillä, eli minulla on täysi invaliditeetti.

Olen kuitenkin koittanut parempina aikoina tehdä töitä. Se on taloudellisesti aina kannattanut, VAIKKA sekä asumistuki on poistunut ja lisäksi on veroprosentti noussut myös eläkkeeseen.

Täysipäiväisen työskentelyn aikana kuntoutustuki laitettiin lepäämään, eli en saanut sitä. Onnistuin neuvottelemaan itselleni osa-aikaisen 40,% työn, josta palkka noin 800€/kk. Käytännössä siitä tuli plussaa noin 500€, mikä on tosi iso raha.

Työllistyisin helposti, jos olisin työkykyinen. Tulorajat eivät ole mikään este. Olisin tosi motivoitunut ja halukas tekemään töitä. Se on ollut haaveena koko aikuisuuden. Mutta terveys on romahtanut näiden järkkäilemieni työpätkien jälkeen pahasti. Terveyteni on se, mikä rajoittaa, ei tukijärjestelmä.

Nyt on pinnalla ollut paljon mt-kuntoutujien maalaamista. Lisäksi kuntoutustuelle muutamaksikin kk jäävät ilmoitetaan lehdissä "näin moni jää joka kuukausi eläkkeelle". Voisitteko samaan hengenvetoon kertoa, kuinka moni palaa kuntoutustuelta töihin ja opintoihin joka kuukausi? Nimittäin suurin osa.

Tämä nainen lisäsi ennakkoluuloja. Ehkä häntä ei se pari sataa motivoi, monia muita kylläkin. Sen lisäksi, ettei joudu kykkimään kotona, vaan pääsee osaksi ihmisten kanssa tekemistä.

Jatkan vielä. Miksi aina nostetaan esiin joku tyytymätön valittaja? Tälläkin naisella on asiat hiton hyvin. Miksi pitää valittaa raha-asioista, jos pärjää kohtuullisesti? Yhteiskunta on tehnyt paljon hänen tukemisekseen. Lähtien osasto-hoidosta, joka on kallista, ja tottakai ollut tarpeen.

Minua välillä on harmittanut tulorajat sun muut, mutta se on pientä sen kiitollisuuden rinnalla, mitä koen erityisesti saamastani hoidosta ja koulutuksesta. Plus siitä, että vaikka tulot on hiton pienet, pärjään niillä. Ja voin niitä myös lisätä, jos pystyn.

Menee hermot tähän mustamaalaamiseen, jossa nostetaan esiin joku hyvä-osainen valittaja. Moni nuorena sairastunut ei ole saanut työeläkettä juurikaan kerrytettyä, minimillä mennään mahdollisesti koko loppuelämä. Ärsyttää.

Naisesta tulee mieleen VANHUS

Olen itse kaunis ja hoikka yli 50 vuotias.

eikö voi laihduttaa?

Mikä sen estää..meneekö psykoosiin?

Itseasiassa jotkut psykoosilääkkeet nostavat ruokahalua ylimaailmallisesti. Kokeilin kerran pari kk, nousi 10 kg paino. Ei vaan pystynyt hillitsemään syömistä, vaikka ilman lääkettä en ole ruoan orja ja voin paastota ilman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin henkilön hyvinvointia parantaisi se, että tekisi joitakin tunteja viikossa töitä. Tuntisi itsensä hyödylliseksi ja saisi onnistumisen kokemuksia. On mennyttä aikaa ajatella, että mt-potilaita auttaa parhaiten lääkkeet ja kotona oleilu. Mutta kun ollaan kiinnostuneita lähinnä siitä, ettei menetä yhteiskunnan maksamia etuisuuksia, niin ei tulevaisuus kovin hyvältä näytä.

Olen itse psyk. avohoidossa ja käyn kokoaikaisesti töissä. Hoitotahon suhtautuminen on ollut hyvin holhoavaa, olen mm. saanut kuulla että tehostettu avohoito tai osa-aikainen työ sopisi minulle paremmin.

Kun minulta kysyttiin aionko jatkaa opintojani ja kerroin hakevani amk:iin, sain kuulla että ammattikoulu olisi parempi vaihtoehto minulle.

Inhottaa että psykiatrisia potilaita kannustetaan elämään sossutuilla ja opiskelemaan korkeintaan amiksessa, kun niin monella rahkeet riittäisivät paljon enempäänkin.

Sinnikkyys, ahkeruus ja työn arvostaminen ovat sellaisia asioita jotka auttaisivat mt-potilaita valtavasti, mutta eivät ammattilaiset niihin kannusta. Päinvastoin.

Mulle taas on sanottu, että korkeintaan AMK tasoiset koulutukset hyväksytään ammatilliseksi kuntoutukseksi. Eli vaikka äly riittäis ja sisään pääsis, niin ei voi opiskella lääkäriksi, sosiaalityöntekijäksi tai vaikka psykologiksi, vaikka kaikista noistakin on pulaa. En tietenkään jaksaisi 100% työpanosta, mutta jos esim 40% pystyisi tekemään valmistuttua niin luulisi olevan parempi kuin että ei tee mitään? Turha sitten itkeä ettei nuoret kuntoudu jos väkisin työnnetään alalle jolle ei kiinnostusta ja sivuutetaan potentiaali ja omat kiinnostuksen kohteet: viedään valinnanvapaus oman ammatin suhteen!

Naurettavaa ja niin tyypillistä vastuunpakoilua. Vai viedään valinnanvapaus ammatin suhteen? Olet todella sekaisin.

Vastuunpakoilua? Haluaisin opiskella ammattiin joka minua kiinnostaa ja jossa on työvoimapula, jotta voisin sitten toimia siinä ammatissa osa-aikaisesti sen verran mitä terveys sallii, ja olla hyödyksi yhteiskunnalle sen sijaan että istuisin vain kotona. Mikä tässä on vastuunpakoilua?

Kritisoin tekstissäni sitä, että vakuutusyhtiö määrittää puolestani, mikä koulutus on mahdollista ja mikä ei. Kyse ei kuulemma ole edes opintojen kestosta, vaan jossain on vain päätetty, että AMK tasoinen opiskelu käy, yliopistotasoinen ei. Syytä en tiedä. 

Vai eikö mielestäsi vajaakuntoisilla ole oikeutta tavoitella unelma-ammattiaan? Onko ne tarkoitettu vain 100% terveille? Mitä vajaakuntoisten sopii tehdä? Siivota?

Olen laitoshuoltaja ja sain eläkkeen sormia napsauttamalla. Näköjään siivoaminenkin on minulle liikaa. Haluaisin päästä takaisin siivoamaan osa-aikaisesti koska meitä kummajaisia on mitkä oikeasti tykkää siitä. Mutta jotenkin on olo, että ne ottaa mieluummin siivoamaan ammattitaidottoman maisterin kuin ihmisen jolla on siihen koulutus ja vankka osaaminen, sekä tottumus asiakaspalveluammatissa toimimiseen tällä tasolla, koska näin nämä asiat Suomessa hoidetaan.

Eläke ei ole, niinkuin kaikki yleensä luulevat lopullinen päätös, vaan sen ohessa voi tehdä oman tulorajansa mukaan töitä ilman että se vaikuttaa eläkkeen määrään tai eläkkeen voi jättää lepäämään ma 2 vuodeksi jos työkunto sallii tai katkaista kokonaan, ei kyse ole mistään lopullisesta ja kiikkustuolissa istumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää nyt urpot päänne kiinni toisten painoista, kun ette asioista riittävästi tiedä. Tuotte esiin vain oman kurjan luonteenne ja puutteelliset tiedot.

YLÖS ULOS JA LENKILLE MARSIPAANIPOSSU!!

Niin se vaan sinäkin täällä palstalla aamuasi vietät. Availet lauantaipulloa ja kaadat sihisevää juomaa suuhusi. Siitä se lauantai lähteepi käyntiin! Alepakin on jo auki, saat sieltä lisää punaisia tölkkejä. Kotimatkalla pizzerian kautta.

No ihan kiva että saa tienata sen 900 euroa kuussa työkyvyttyömyyseläkkeellä kuten itse olen. Mutta kun en PYSTY. Siksi olen kirjaimellisesti työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kaikista rankinta työkyvyttömyydessä on yksinäisyys. Kun voimia ei ole, ei pääse osalliseksi. Ja ei, tähän ei auta mitkään helkutin päiväkerhotoiminnat tai vertaistukiryhmät.

Ongelma ei ole se, ettei halua, vaan ettei pysty. Uskon, että traumoista huolimatta asiat olisi menneet kohdallani toisin, jos olisin syntynyt erilaiseen työilmapiiriin. Aikuistuin 2008 lamaan, työmahdollisuuksia oli vain ripottain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin henkilön hyvinvointia parantaisi se, että tekisi joitakin tunteja viikossa töitä. Tuntisi itsensä hyödylliseksi ja saisi onnistumisen kokemuksia. On mennyttä aikaa ajatella, että mt-potilaita auttaa parhaiten lääkkeet ja kotona oleilu. Mutta kun ollaan kiinnostuneita lähinnä siitä, ettei menetä yhteiskunnan maksamia etuisuuksia, niin ei tulevaisuus kovin hyvältä näytä.

Olen itse psyk. avohoidossa ja käyn kokoaikaisesti töissä. Hoitotahon suhtautuminen on ollut hyvin holhoavaa, olen mm. saanut kuulla että tehostettu avohoito tai osa-aikainen työ sopisi minulle paremmin.

Kun minulta kysyttiin aionko jatkaa opintojani ja kerroin hakevani amk:iin, sain kuulla että ammattikoulu olisi parempi vaihtoehto minulle.

Inhottaa että psykiatrisia potilaita kannustetaan elämään sossutuilla ja opiskelemaan korkeintaan amiksessa, kun niin monella rahkeet riittäisivät paljon enempäänkin.

Sinnikkyys, ahkeruus ja työn arvostaminen ovat sellaisia asioita jotka auttaisivat mt-potilaita valtavasti, mutta eivät ammattilaiset niihin kannusta. Päinvastoin.

Mulle taas on sanottu, että korkeintaan AMK tasoiset koulutukset hyväksytään ammatilliseksi kuntoutukseksi. Eli vaikka äly riittäis ja sisään pääsis, niin ei voi opiskella lääkäriksi, sosiaalityöntekijäksi tai vaikka psykologiksi, vaikka kaikista noistakin on pulaa. En tietenkään jaksaisi 100% työpanosta, mutta jos esim 40% pystyisi tekemään valmistuttua niin luulisi olevan parempi kuin että ei tee mitään? Turha sitten itkeä ettei nuoret kuntoudu jos väkisin työnnetään alalle jolle ei kiinnostusta ja sivuutetaan potentiaali ja omat kiinnostuksen kohteet: viedään valinnanvapaus oman ammatin suhteen!

Naurettavaa ja niin tyypillistä vastuunpakoilua. Vai viedään valinnanvapaus ammatin suhteen? Olet todella sekaisin.

Vastuunpakoilua? Haluaisin opiskella ammattiin joka minua kiinnostaa ja jossa on työvoimapula, jotta voisin sitten toimia siinä ammatissa osa-aikaisesti sen verran mitä terveys sallii, ja olla hyödyksi yhteiskunnalle sen sijaan että istuisin vain kotona. Mikä tässä on vastuunpakoilua?

Kritisoin tekstissäni sitä, että vakuutusyhtiö määrittää puolestani, mikä koulutus on mahdollista ja mikä ei. Kyse ei kuulemma ole edes opintojen kestosta, vaan jossain on vain päätetty, että AMK tasoinen opiskelu käy, yliopistotasoinen ei. Syytä en tiedä. 

Vai eikö mielestäsi vajaakuntoisilla ole oikeutta tavoitella unelma-ammattiaan? Onko ne tarkoitettu vain 100% terveille? Mitä vajaakuntoisten sopii tehdä? Siivota?

Olen laitoshuoltaja ja sain eläkkeen sormia napsauttamalla. Näköjään siivoaminenkin on minulle liikaa. Haluaisin päästä takaisin siivoamaan osa-aikaisesti koska meitä kummajaisia on mitkä oikeasti tykkää siitä. Mutta jotenkin on olo, että ne ottaa mieluummin siivoamaan ammattitaidottoman maisterin kuin ihmisen jolla on siihen koulutus ja vankka osaaminen, sekä tottumus asiakaspalveluammatissa toimimiseen tällä tasolla, koska näin nämä asiat Suomessa hoidetaan.

Eläke ei ole, niinkuin kaikki yleensä luulevat lopullinen päätös, vaan sen ohessa voi tehdä oman tulorajansa mukaan töitä ilman että se vaikuttaa eläkkeen määrään tai eläkkeen voi jättää lepäämään ma 2 vuodeksi jos työkunto sallii tai katkaista kokonaan, ei kyse ole mistään lopullisesta ja kiikkustuolissa istumisesta.

 Olen viimeksi tehnyt kuntoutustuella töitä ja silloin oli eläke hetken aikaa lepäämässä, mutta nyt on oltu 10 vuotta pois työelämästä ja sinne ei ihan vain enää mennäkään. En ainakaan usko niin. Aion tietysti yrittää. Koko aikaista en kykene tekemään, mutta osa-aikaista kylläkin ja niitä hommia on vaikeampi löytää.

Vierailija kirjoitti:

"Työkyvyttömyyseläkeläinen saa tienata yli 900 euroa kuukaudessa menettämättä lainkaan eläketuloaan. Työntekoa eläkkeellä voi kuitenkin haitata se, että yhteiskunnan muut tuet luovat kannustinloukkuja. Näin on myös Nooran elämässä.

Osa-aikatyötä tekemällä hän ei menettäisi helposti eläkettä – mutta tyttären kanssa kaksin asuvana asumistuen kylläkin.

– Jos tekisin viikossa vaikka 15 tuntia töitä, minulle jäisi käteen pari–kolmesataa enemmän kuin asumistuesta. Tällainen systeemi ei motivoi tekemään yhtään mitään, Noora kertoo."

ei mittään

ei perustetta työkyvyttömyyseläkkeelle enää ole

200-300 eur enemmän 15 tunnista on jo kannattava ainakin mun mittapuulla, riippuu mihin vertaa. Nykyisen työni tuntipalkka jää just tohon väliin ilman mitään kannustinloukkuja. Joskus talous on siitä ekstra 200:sta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ette taida olla ihan perillä siitä mitä tämä nainen sairastaa? :D

Ei kukaan palkkaa psykoosisairasta, jonka vointi voi vaihtua joskus hyvinkin pienestä määrästä stressiä. Mistäkö tiedän? No siitä kun itselläni on skitsofrenia. Ei meitä kukaan halua työpaikalleen. Saati sitten naapuriksi.

Joo, ei haluta töihin, ei naapuriksi, eikä välttämättä kaveriksikaan. Minut on enimmäkseen hylätty kaverien puolesta ja en oikeestaan ihmettele. Psykoosissa epäilin kaikkia, syytin vakoilijoiksi, lähetin facebookissa kuvia ulosteistani, lainasin rahaa ja lensin ulkomaille, josta tulin lepositeissä takaisin. Eikä ole nyt rahaa maksaa velkoja takaisin. Hävettää ja harmittaa, mutta mitäpä sille enää voi. Lääkkeet pitää kuosissa, mutta nekään ei auta jos kuormitus käy ylivoimaiseksi. Niin uskoisin taas käyvän jos menisin töihin.

Haluaako siis joku minut palkata? Olen räjähdysaltis ja arvaamaton tikittävä pommi suorastaan. Eihän haittaa jos yhtäkkiä aiheutan töissä täystuhon? Tänään voin hyvin, huomisesta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työkyvyttömyyseläkeläinen saa tienata yli 900 euroa kuukaudessa menettämättä lainkaan eläketuloaan. Työntekoa eläkkeellä voi kuitenkin haitata se, että yhteiskunnan muut tuet luovat kannustinloukkuja. Näin on myös Nooran elämässä.

Osa-aikatyötä tekemällä hän ei menettäisi helposti eläkettä – mutta tyttären kanssa kaksin asuvana asumistuen kylläkin.

– Jos tekisin viikossa vaikka 15 tuntia töitä, minulle jäisi käteen pari–kolmesataa enemmän kuin asumistuesta. Tällainen systeemi ei motivoi tekemään yhtään mitään, Noora kertoo."

ei mittään

ei perustetta työkyvyttömyyseläkkeelle enää ole

200-300 eur enemmän 15 tunnista on jo kannattava ainakin mun mittapuulla, riippuu mihin vertaa. Nykyisen työni tuntipalkka jää just tohon väliin ilman mitään kannustinloukkuja. Joskus talous on siitä ekstra 200:sta kiinni.

Vuositasolla tuo olisi 3000 euroa, mikä sitten onkin jo ihan merkittävä summa.

Vierailija kirjoitti:

Kultaisella 70-luvulla nää olisi olleet mielisairaalan avo-osastolla, tehneet kaikenlaista pientä puuhastelua kasvihuoneilla ja hyötypuutarhassa, korjanneet koneita ja hoitaneet eläimiä. Käyttörahaa muutama satanen kuukaudessa, täysi ylöspito ja oma petipaikka 6 hengen huoneessa. Jos kykeni tekemään täyden työpäivän laitoksen ulkopuolella, pääsi muuttamaan pois. Muuten kotikunnalle oli halvempaa maksaa laitospaikasta kuin nykymuotoisina tukina.

Luin just kirjaa Jäljet kehossa, missä todetaan, että psykooseihin on onnistuttu kehittämään toimivat lääkkeet. Siis sillä tasolla toimivat, että näiden ihmisten ei tarvitse olla laitoksissa sekoileva lauma vaan pystyvät parempaan elämään.

Sen sijaan masennuslääkkeiden suhteen kirjoittaja oli pessimistisempi. Jos masennuslääkkeet toimisivat toivotusti, masennus ei olisi epidempia.

Varmaan jos olisi jonkin muun sairauden takia työkyvyttömyyseläkkeellä, ei kannattaisi netissä julistaa, että pystyisi tekemään töitä. Psykoosia sairastanut näin voi sanoa, koska heitä pidetään parantumattomina, vaikka faktat sanoisivat mitä. Psykoosin sairastanut kun kertoo olevansa työkykyinen, häntä pidetään vain sairaudentunnottomana.

Katoin kuvaa ja IHAN TYYPILLINEN PSYKOOTTINEN SUOMINAINEN😆

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä erikoista, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi tienata 900 e/kk ilman että se vaikuttaa mihinkään. Työtön taas saa tienata työttömyyskorvauksen päälle vain alle 300 e/kk. Eläke kuitenkin voi olla paljon enemmän kuuaudessa työhistorian takia ja sitten siihen päälle saat vielä tienata melkein tonnin, niin melko epätasa-arvoistava systeemi. Sitten vielä päälle se byrokratia, Kelan selvitysten odottelu ja maksupäivän siirtyminen, niin ei ihme ettei työttömän kannata mitään osa-aikasopimuksia tehdä.

 

Työkyvyttömyyseläke on vakuutuksista kiinni. Ja ei se kova palkka nosta työkyvyttömyyseläkettä juuri mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Katoin kuvaa ja IHAN TYYPILLINEN PSYKOOTTINEN SUOMINAINEN😆

Lääkitykset lihottaa ja katseesta tulee tuijottava. 

Joten korjaus: IHAN TYYPILLINEN PSYKOOSILÄÄKITTY SUOMINAINEN