Vitosen oppilaasta oikeustieteelliseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman epäselväksi jäi, miksi Sade sai niin huonoja numeroita. Toivottavasti kukaan koululainen ei saa päähänsä, että kun kerran Sadekin pääsi yliopistoon panematta yläasteella tikkua ristiin, ei muidenkaan tarvitse. Hänellä nimittäin on ollut tuuria monella tavalla.

Sade on ensimmäisen vuosikurssin loppupäässä. Tehtäköön uusi lehtijuttu, kun perusopinnot on suoritettu ja varsinainen opiskelu alkaa.

Onpa muuten aika ikävän sävyinen kirjoitus: sairaanhoitajan yms. ammatteja katsellaan nenänvartta pitkin ja yhteiskuntaluokastakin vähän kehaistaan.

Minusta vaikuttaa siltä, että sai niitä koska ei yksinkertaisesti ole kovin fiksu. Opiskeluun panostamallakin arvosanat nousivat vain keskinkertaisiksi. Ja nyt pitäisi uskoa että hän selviytyy oikeustieteen opinnot läpi?!

oikeustieteelliseen ei niin vaan mennä, todistuksella ainakin Hkiin muutama laudatur ja exemia. Pääsykokeet ja ei niin helpot. Avoin väylä, en tiedä minkälainen se on. 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella oli jo keskiarvo joku 7,6 yms millä pääsi lukioon Turussa

Hgissä muutama yli 9  ka:n lukio ja alin oliko 7,40.  Espoossa tasaisempaa. 

Sade uskoi itseensä ja vähät välitti mitä muut sanoivat. Hienoa! Mikähän oli syynä ettei peruskoulu sujunut? Ei tullut ilmi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käden leikkasi kirurgi, joka leikkaa paljon huippu-urheilijoita. Hän sanoi, ettei koulu paljoa nuorena kiinnostanut ja kirjoitti "noin C:n paperit". Kiinnostui sitten myöhemmin lääketieteestä ja otti itseään niskasta kiinni. Olisiko tämän lääkärin pitänyt jättää menemättä lääkikseen kun ei ollut 7 ällän ylioppilas? Ap:n ajatuksissa ei ole mitään järkeä.

Kirurgin ammatti on käsityöläisammatti, jossa sorminäppäryys, rohkeus ja voimakin ratkaisee. Ei ole siis perinteinen akateeminen ammatti, kuten vaikka juristi. Onhan ap:n ajatuksissa järkeä. Juristiksi pitää nimenomaan hakeutua ihmiset, joilla on erinomainen kyky lukea suuria määriä. Tämä hyvä lukutaito ja valokuvamuisti ovat geneettisiä ominaisuuksia, joten ne näkyvät jo peruskoulussa.

Valitettavasti lakipykäliä laadittaessa mukana on myös koko joukko hyvän lukutaidon omaavia juristeja. Lopulta saadaan aikaan lakipykälä, joka koostuu 40:stä sanasta mutta on vain yksi virke.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miten lakipykälistä ei saada hyvällä suomen kielellä kirjoitettuna selkokielisiä. Onko aidosti pakko änkeä kaikki maan ja taivaan väliltä siihen yhteen ja samaan virkkeeseen. Ja sitten 5 vuoden päästä tätä virkettä tulkitaan eri oikeusoppineet kukin omalla tavallaan.

Olen päätynyt siihen tulokseen, että hyvän lakimiehen paras ominaisuus on hyvä lukutaito huonosti kirjoitetusta tekstistä. Tämä on myös jossain määrin sisäsiittoista, koska lainsäädäntöprosessi on kansoitettu lakimiehillä. Yksi päämäärä on taata omat työpaikat ja suoltaa tekstiä joka on tarkoituksella vaikeaselkoista.

Asiat voi tehdä yksinkertaisesti ja loogisesti ajattelemalla tai siten kuten lakimies tekisi.

Rakastan näitä tarinoita, joissa ennakkoluulot on kaadettu. Teen parhaillaan väitöskirjaani tekniikan alalta amistaustalla, ei lukio-opintoja ollenkaan taustalla. Amisopinnot olivat myös täysin muulta alalta. Ei ole ollut helpoin tie mutta eniten voimaa olen saanut niistä jotka ovat koittaneet lannistaa/vähätellä/omia menestymisen vain kympin tyttöjen jutuksi. Kaikkea hyvää tulevalle juristille ja muistakaa muutkin mennä unelmianne kohti - missä on tahtoa, siinä on tie.

Loppujen lopuksi meillä kaikilla on todennäköisesti tämä yksi elämä. 

Muiden kuuntelu on hukkaan heitettyä aikaa.

Elleivät he kannusta.

Jos eivät kannusta, on heillä ongelmia oman päänsä kanssa.

Typerä ja katkera ketju. Itsekin sain lukiossa jatkuvasti huonoja arvosanoja kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut käyttää vapaa-aikaa turhalta tuntuviin läksyihin ja pänttäämiseen. Lukulomalla en sitten muuta tehnytkään, kirjoitin LLLLE ja nyt opiskelen oikeustieteellisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoiselle tokan luokan opettaja sanoi, että hän ei osaa matikkaa ja tunki tytön tukiopetukseen vastustuksestamme huolimatta.

Esikoinen kirjoitti pitkästä matikasta ällän vaivatta ja opiskelee nyt matemaattisia aineita yliopistossa.

Ei ne opettajat aina mitään tiedä. Luulen että lapsi vain kyseli opettajalle itselleen liian vaikeita asioita, eikä tämä edes tajunnut, että hän siinä tyhmä oli, eikä lapsi.

Vanhemmat vastustaneet tukiopetusta :D. Antakaa mun kaikki kestää. Kenties tuon tukiopetuksen myötä pärjäsikin myöhemmin. Ei tainnut tulla sellanen mieleen. Tällaista opettajat joutuvat kestämään. Huh,huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käden leikkasi kirurgi, joka leikkaa paljon huippu-urheilijoita. Hän sanoi, ettei koulu paljoa nuorena kiinnostanut ja kirjoitti "noin C:n paperit". Kiinnostui sitten myöhemmin lääketieteestä ja otti itseään niskasta kiinni. Olisiko tämän lääkärin pitänyt jättää menemättä lääkikseen kun ei ollut 7 ällän ylioppilas? Ap:n ajatuksissa ei ole mitään järkeä.

Kirurgin ammatti on käsityöläisammatti, jossa sorminäppäryys, rohkeus ja voimakin ratkaisee. Ei ole siis perinteinen akateeminen ammatti, kuten vaikka juristi. Onhan ap:n ajatuksissa järkeä. Juristiksi pitää nimenomaan hakeutua ihmiset, joilla on erinomainen kyky lukea suuria määriä. Tämä hyvä lukutaito ja valokuvamuisti ovat geneettisiä ominaisuuksia, joten ne näkyvät jo peruskoulussa.

Onhan se kirurgi käynyt 6 vuotta lääkistä ja erikoistumiset päälle eli on opiskellut todella paljon ja pitkään. Pääsykokeistakin on pitänyt selviytyä. Aivan turha vähätellä tätä nuorta oikeustieteen opiskelijaa. Jos on päässyt oikikseen sisään ja selviytynyt ensimmäisen vuoden opinnoista niin on kykenevä selviytymään juristina. Kyllä ihmiset ovat inhottavia. Tämä maailma ei etenisi mihinkään, jos kukaan ei saisi tehdä yhtään mitään kun ei ole ekalta luokalta asti saanut kymppejä kaikessa.

Kävin peruskoulun mukautettuna keskiarvolla 7. Kaikkia aineita ei mukautettu sentään. 

Olen nyt AMK-opintojen loppuvaiheessa ihan hyvällä keskiarvolla ja saanut yliopistojen aineopintokokonaisuukisia läpi nelosen keskiarvolla; mukana on myös vitosen kursseja. 

Olen myös oppinut kommunikoimaan ainakin auttavasti tusinalla kielellä. 

Minua yritettiin parikymppisenä laittaa erityisammattioppilaitokseen ja tehdä minusta suorittavan, fyysisen työn tekijää. Muistan kun olin sellaisessa kokoontumisessa, missä tämän oppilaitoksen edustaja oli paikalla isäni lisäksi. Isäni kertoi kiinnostuksestani eläintieteeseen ynnä muuhun ja tämä oppilaitoksen edustaja katsoi hiljaa tympeä ilme naamalla. 

Olen nyt lähemmäs nelikymppinen ja oman tien löytäminen on ollut pitkän matkan takana ihan lähtien siitä haasteesta, että minun on pitänyt löytää ja jälleenrakentaa itseluottamukseni sen jälkeen, kun kiusaajat, lääkärit, psykologit ja muut murskasivat sen. Oikeustiede olisi sopinut minullekin hyvin, mutta osittain omien kokemusteni takia kliininen työ ja muunlainen ihmissuhdetyö kiinnostaa enemmän ja yritän päästä siinä vielä Suomen kärkikaartiin omilla kriteereilläni. 

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi meillä kaikilla on todennäköisesti tämä yksi elämä. 

Muiden kuuntelu on hukkaan heitettyä aikaa.

Elleivät he kannusta.

Jos eivät kannusta, on heillä ongelmia oman päänsä kanssa.

Amen. Jutun sankarille tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käden leikkasi kirurgi, joka leikkaa paljon huippu-urheilijoita. Hän sanoi, ettei koulu paljoa nuorena kiinnostanut ja kirjoitti "noin C:n paperit". Kiinnostui sitten myöhemmin lääketieteestä ja otti itseään niskasta kiinni. Olisiko tämän lääkärin pitänyt jättää menemättä lääkikseen kun ei ollut 7 ällän ylioppilas? Ap:n ajatuksissa ei ole mitään järkeä.

Kirurgin ammatti on käsityöläisammatti, jossa sorminäppäryys, rohkeus ja voimakin ratkaisee. Ei ole siis perinteinen akateeminen ammatti, kuten vaikka juristi. Onhan ap:n ajatuksissa järkeä. Juristiksi pitää nimenomaan hakeutua ihmiset, joilla on erinomainen kyky lukea suuria määriä. Tämä hyvä lukutaito ja valokuvamuisti ovat geneettisiä ominaisuuksia, joten ne näkyvät jo peruskoulussa.

Jos hyvä lukutaito on geneettinen ominaisuus, niin minkä hiton takia koulusta laitetaan koko ajan viestiä, että lapsien pitäisi lukea mahdollisimman paljon ala-asteikäisinä kartuttaakseen sanavarastoaan ja kehittääkseen luetunymmärtämistä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä tarinat ehkä kannattaa lukea hiukan suodattimen läpi, toki Lapin yliopistoon on hiukan matalampi sisäänpääsyraja oikiksen opintoihin, mutta pääsykoe on silti vitosen oppilaalle oikeasti haastava.

Olen itse 40-vuotias perheenäiti, työskentelen osa-aikaisena lakiasioiden parissa ja peruskoulun päättötodistuksessa keskiarvoni oli 9,3. Lukiosta kirjoitin E:n paperit. Luen parhaillaan oikiksen pääsykokeisiin ja koen tämän todella haastavana. Ei puhettakaan, että ihan vitosen yleistiedolla tai taidoilla näitä aineistoja pystyisi edes sisäistämään.

Jollakin tavalla ymmärrän tällaiset sankaritarinat, mutta onhan tässä vähän epärealistista kerrontaa mukana. Ei todellakaan ole kaikille mahdollista.

Ei olekaan kaikille mahdollista, oikikseen pääsee hakijoista vain harva. Moni niistä ysin tai kympin oppilaistakaan ei pääse.

Mutta jutun nainen on  tähän kyennyt, vaikka lähtökohdat on huonommat kuin monella muulla. Selvästi hän pystyy lukemaan suuria määriä ja ymmärtämään lukemaansa. Jostain syystä potentiaali ei ole vain tullut esiin peruskoulussa ja lukiossa, ehkä ollut motivaation puutetta tai ympäristö joka ei ole kannustanut opiskeluun. 

Oikeustieteellinen on sellainen pänttäysala.

Normaaliälyinen pääsee kyllä sisään, jos vaan jaksaa lukealukealukea. Mahdollista kenelle vaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeustieteellinen on sellainen pänttäysala.

Normaaliälyinen pääsee kyllä sisään, jos vaan jaksaa lukealukealukea. Mahdollista kenelle vaan.

 

Ei pidä paikkaansa, että olisi mahdollista kenelle vain.

Tiedän muutaman, jotka ovat hakeneet oikikseen monia kertoja pääsemättä sisään, vaikka ovatkin yrittäneet kovasti. Ja ovat ihan fiksuja, yksi näistä haki myöhemmin lääkikseen ja pääsi sinne sisälle. Toisaalta kaikki oikisopiskelijat eivät sitten pääsisi lääkikseen millään. Eri aloille vaaditaan erilaista lahjakkuutta.  

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoiselle tokan luokan opettaja sanoi, että hän ei osaa matikkaa ja tunki tytön tukiopetukseen vastustuksestamme huolimatta.

Esikoinen kirjoitti pitkästä matikasta ällän vaivatta ja opiskelee nyt matemaattisia aineita yliopistossa.

Ei ne opettajat aina mitään tiedä. Luulen että lapsi vain kyseli opettajalle itselleen liian vaikeita asioita, eikä tämä edes tajunnut, että hän siinä tyhmä oli, eikä lapsi.

Ei koskaan käynyt mielessä, että sen tukiopetuksen takia lapsesi sai vahvan pohjan matematiikan osaamiselleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Opiskelu sujuu nyt, kun on motivaatiota opiskeltavia asioita kohtaan."

Tavoitteellinen, *älykäs* nuori ymmärtää että koulunkäyntiin pitää panostaa jo peruskoulussa ja lukiossa.

 

Ehkä tämän ihmisen kannattaisi mennä tutkimuksiin, koska tuollainen viittaa add:hen ja ehkä muutakin kirjolaisuutta takana. Ei opi mitään jos ei kiinnosta. Kiinnostuminen taas on tunne mikä ei tule pakottamalla.  Sitten kun kiinnostaa niin oppii aivan helposti.

Vähän vaikea uskoa, ettei noita syitä olisi seulottu jo pois.

Suomen peruskoulu on äärimmäisen helppo älykkäälle lapselle, lapsella ADHD ja keskiarvo 9,5. ADHD testeihin pääsi vasta yksityisellä puolella, kun kouluterveydenhoitaja "tiesi" että ei tuollaisella keskiarvolla voi olla ADHD.