Vitosen oppilaasta oikeustieteelliseen

Jos hän valmistui niin de Factor riittävät kyvyt

Isoin este elämässä on se, että kuuntelee muiden ihmisten typeryyksiä ja lannistavia kommentteja. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin kun kouluun. Sitäpaitsi opon tehtävä on tsempata eteenpäin, ei vähätellä.

Olin priimus yläkoulussa, lukiossa tapahtui jotakin, mikä vaikutti koulumenestykseen. Älli ja osaaminen eivät olleet muuttuneet mihinkään.

Minulle suositeltiin ammattikoulua lukion jälkeen. Eli siis entiselle yli ysin oppilaalle.

Onneksi en kuunnellut. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, juuri mihin halusinkin.

Monesta kouluja huonolla menestyksellä tai vähän mitään kouluja käyneestä tai ihan jotakin muuta alaa opiskelleesta on tullutkin sattumalta, harrastuksen myötä tai kiinostuksen herättyä johonkin todella menestyviä jonkun alan yrittäjiä. Melko tyhjästäkin voi luoda jossain alalla itselleen menestyksellisen uran kunhan vain on tarpeeksi periksi antamaton ja sisukas.

Tutusta tuli amispohjalta DI ja tekniikan tohtori

Vierailija kirjoitti:

Isoin este elämässä on se, että kuuntelee muiden ihmisten typeryyksiä ja lannistavia kommentteja. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin kun kouluun. Sitäpaitsi opon tehtävä on tsempata eteenpäin, ei vähätellä.

Olin priimus yläkoulussa, lukiossa tapahtui jotakin, mikä vaikutti koulumenestykseen. Älli ja osaaminen eivät olleet muuttuneet mihinkään.

Minulle suositeltiin ammattikoulua lukion jälkeen. Eli siis entiselle yli ysin oppilaalle.

Onneksi en kuunnellut. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon, juuri mihin halusinkin.

Noin on. Kun ihmisellä on motivaatio, joka pitää ja lahjakkuutta, jotka ehkä olleet " piilossa" niin voi toteuttaa unelmansa opiskelussa.

Eikä pidä ketään lannistaa, ei vähätellä ettei susta oo jne...

Se mikä kiinnostaa sujuu hyvin ja joka alalla olisi hyvä olla muitakin taustoja kuin ne kympin oppilaat

Lääkikseen pitäisi ottaa enemmän pääsykokeella vanhempaa väkeä jolla on muutakin taustaa kuin kotona asujen lukion käynti

Kannattaa kuunnella Sanna Marinin eilinen puhe netistä. Siinä on kaikki tarvittava tästä aiheesta ja hän itse on elävä esimerkki siitä, mihin kykenee jos ei kuuntele lannistajia. En kannata hänen puoluettaan enkä ole samaa mieltä läheskään kaikesta politiikassa, mutta eilinen puhe kyllä sulatti sydämeni.

Ihmiset, jotka vähättelevät, tai ovat "realistisia" tai puhuvat lannistavasti eivät yritä auttaa sinua. He yrittävät vain ja ainoastaan painaa sinua ja muita ihmisiä alas. Elämä on liian lyhyt, että antaisi lannistajien määritellä oman elämänsä suuntaa.

Kannustamisella ja positiivisella suhtautumisella on aivan uskomattoman yllättävä vaikutus. Peruskouluhan oli entisaikaan pelkkää lyttäämistä, vain lahjakkaita kannustettiin ja kehuttiin.

Sanna Marinin puhe:

Mun käden leikkasi kirurgi, joka leikkaa paljon huippu-urheilijoita. Hän sanoi, ettei koulu paljoa nuorena kiinnostanut ja kirjoitti "noin C:n paperit". Kiinnostui sitten myöhemmin lääketieteestä ja otti itseään niskasta kiinni. Olisiko tämän lääkärin pitänyt jättää menemättä lääkikseen kun ei ollut 7 ällän ylioppilas? Ap:n ajatuksissa ei ole mitään järkeä.

Olin itsekin seiskapuolen oppilas lukiossa. Joo, tiedän, se on eri asia kuin vitosen oppilas yläasteella. Joka tapauksessa seiskapuolen oppilaskin mielletään keskinkertaiseksi, sellaiseksi, joka ei nyt ainakaan minnekään hakupainealalle hae tai pääse. 7,5 ka johtui siitä, että vedin lukion lukematta läpi. Kaikkiin kokeisiin ja ylppäreihin menin kuin soitellen sotaan. Kotona oli erittäin vaikeaa -- ei vain riittänyt keskittymiskyky tai energia opiskeluun. Hoidin sen siis vasemmalla kädellä, niin pienellä panostuksella kuin mahdollista. En oikeastaan edes nähnyt itselläni mitään tulevaisuutta teininä, joten en sen eteen osannut työskennelläkään.

Myöhemmin sitten otin itseäni niskasta kiinni ja pääsin lääkikseen tuosta heikohkosta keskiarvosta huolimatta. Niskasta kiinni ottaminen vaati sen, että pääsin ensin pois kotikaupungistani ja siellä asuvien ihmisten vaikutuspiiristä.

Pääsi Lapin yliopistoon. Jo tämän pitäisi kertoa, että tämä "yliopisto" pitäisi lopettaa liian heikkotasoisena.

En palkkaisi tästä yliopistosta valmistunutta juristia mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Pääsi Lapin yliopistoon. Jo tämän pitäisi kertoa, että tämä "yliopisto" pitäisi lopettaa liian heikkotasoisena.

En palkkaisi tästä yliopistosta valmistunutta juristia mihinkään.

Odotinkin milloin joku tulee sanomaan tämän klassikon ja nostamaan omaa häntäänsä. Tyyppiesimerkki lannistamisesta.

Ensinnäkin iso osa osaamisesta opitaan työelämässä. 

Opinahjojen välillä on tietenkin eroa, mutta silti joku muu kuin sinä on perustanut ko. opinahjon ja tiedekunnan. Joten sinulla ei ole sanavaltaa tähän asiaan. Valmistuttuaan voi kouluttautua pidemmälle _sinun_ hyväksymässäsi opinahjossa sitten. Tai jäädä työelämään lähelle opinahjoaan. Todennäköisesti muutkin siellä työskentelevät ovat valmistuneet ko. koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Opiskelu sujuu nyt, kun on motivaatiota opiskeltavia asioita kohtaan."

Tavoitteellinen, *älykäs* nuori ymmärtää että koulunkäyntiin pitää panostaa jo peruskoulussa ja lukiossa.

Ehkä tämän ihmisen kannattaisi mennä tutkimuksiin, koska tuollainen viittaa add:hen ja ehkä muutakin kirjolaisuutta takana. Ei opi mitään jos ei kiinnosta. Kiinnostuminen taas on tunne mikä ei tule pakottamalla.  Sitten kun kiinnostaa niin oppii aivan helposti.

Kukaan ei opi kovinkaan helposti, jos ei löydy motivaatiota. Ei se motivaatio ole mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan eri ihmiset ovat motivoituneita eri asioista riippuen siitä, mistä tulevat, mitä pitävät tärkeänä ja mihin heitä kannustetaan.  Tämä osaltaan selittää eroja esimerkiksi koulumenestyksessä eri yhteiskuntaluokkien välillä. Pelkästään ajatus siitä, että on huono ja lahjaton asioissa usein heikentää kykyä omaksua asioita, koska silloin vaikeiden asioiden opettelu aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa siitä, että on arvoton ja epäonnistunut, jos joutuu ponnistelemaan. Oikeasti pitäisi ajatella, että ponnistelu on merkki ja edellytys oppimiselle, eikä kerro ihmisen lahjattomuudesta. Lahjakkaimmat ihmiset ovat yleensä niitä, jotka tekevät koko elämänsä töitä oman omaksumiskykynsä ja kapasiteettinsa ylärajoilla ja tämän vuoksi kehittyvät.  

Vierailija kirjoitti:

Mun käden leikkasi kirurgi, joka leikkaa paljon huippu-urheilijoita. Hän sanoi, ettei koulu paljoa nuorena kiinnostanut ja kirjoitti "noin C:n paperit". Kiinnostui sitten myöhemmin lääketieteestä ja otti itseään niskasta kiinni. Olisiko tämän lääkärin pitänyt jättää menemättä lääkikseen kun ei ollut 7 ällän ylioppilas? Ap:n ajatuksissa ei ole mitään järkeä.

Kirurgin ammatti on käsityöläisammatti, jossa sorminäppäryys, rohkeus ja voimakin ratkaisee. Ei ole siis perinteinen akateeminen ammatti, kuten vaikka juristi. Onhan ap:n ajatuksissa järkeä. Juristiksi pitää nimenomaan hakeutua ihmiset, joilla on erinomainen kyky lukea suuria määriä. Tämä hyvä lukutaito ja valokuvamuisti ovat geneettisiä ominaisuuksia, joten ne näkyvät jo peruskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Opiskelu sujuu nyt, kun on motivaatiota opiskeltavia asioita kohtaan."

Tavoitteellinen, *älykäs* nuori ymmärtää että koulunkäyntiin pitää panostaa jo peruskoulussa ja lukiossa.

Ehkä tämän ihmisen kannattaisi mennä tutkimuksiin, koska tuollainen viittaa add:hen ja ehkä muutakin kirjolaisuutta takana. Ei opi mitään jos ei kiinnosta. Kiinnostuminen taas on tunne mikä ei tule pakottamalla.  Sitten kun kiinnostaa niin oppii aivan helposti.

Kukaan ei opi kovinkaan helposti, jos ei löydy motivaatiota. Ei se motivaatio ole mikään sisäsyntyinen ominaisuus, vaan eri ihmiset ovat motivoituneita eri asioista riippuen siitä, mistä tulevat, mitä pitävät tärkeänä ja mihin heitä kannustetaan.  Tämä osaltaan selittää eroja esimerkiksi koulumenestyksessä eri yhteiskuntaluokkien välillä. Pelkästään ajatus siitä, että on huono ja lahjaton asioissa usein heikentää kykyä omaksua asioita, koska silloin vaikeiden asioiden opettelu aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa siitä, että on arvoton ja epäonnistunut, jos joutuu ponnistelemaan. Oikeasti pitäisi ajatella, että ponnistelu on merkki ja edellytys oppimiselle, eikä kerro ihmisen lahjattomuudesta. Lahjakkaimmat ihmiset ovat yleensä niitä, jotka tekevät koko elämänsä töitä oman omaksumiskykynsä ja kapasiteettinsa ylärajoilla ja tämän vuoksi kehittyvät.  

Motivaatio on nimenomaan sisäsyntyinen ominaisuus. Näkyy jo pienellä lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Oikeustiede eroaa muista tieteistä siinä, että tuolla ei tarvitse älyllä edes loistaa. Riittää kun muistaa ihmisten tekemiä pykäliä ja siinäpä se.

Ne pari lakimiestä jotka tunnen ovat jopa yksinkertaisia. Yhteistä heille on myös mukautuminen byrokratian rattaisiin. Toisaalta byrokratia on suoraa seuraamusta huonosta lainsäädännöstä tai sen toteutuksesta joten ei ihme.

Ei pidä yleistää jos tunnet pari yksinkertaisempaa mielestäsi.

Tahto rautainen vie läpi harmaan kallion, lauletaan jossain.

Se on just se motivaatio yhdistettynä sisulla.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pojilla tapahtuu juuri näin. Koko peruskoulun ei tyttöaineet voisi vähemmän kiinnostaa mutta lukion parina viimeisenä vuotena aikuistutaan ja kiritään yliopistoon. Sielläkään ei syrjäydytä vaan hankitaan pahvit ja mennään työelämään jossa myös pärjätään.

Naisilla käy just päinvastoin.

peruskoulussa on matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, historiaa, yhteiskuntaoppia, ai nääkö tyttöaineita, hahhaaa, toki tytöt pärjäävät näissäkin aineissa

Vierailija kirjoitti:

Tutusta tuli amispohjalta DI ja tekniikan tohtori

jostain syystä ei mennyt lukioon, joko aliarvioi itsensä