Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
No en todellakaan osallistu mihinkään typerään väittelyyn. Tämän piti olla vertaistukiketju traumatisoituneille, siksi poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
No en todellakaan osallistu mihinkään typerään väittelyyn. Tämän piti olla vertaistukiketju traumatisoituneille, siksi poikkeus.
Et taida ymmärtää lukemaasi. Jos et itse tuota ketjuun mitään uutta sisältöä, ei sinulla pahemmin ole varaa kritisoida muiden kirjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
No en todellakaan osallistu mihinkään typerään väittelyyn. Tämän piti olla vertaistukiketju traumatisoituneille, siksi poikkeus.
Et taida ymmärtää lukemaasi. Jos et itse tuota ketjuun mitään uutta sisältöä, ei sinulla pahemmin ole varaa kritisoida muiden kirjoituksia.
Oletko sisäistänyt kaltoinkohtelijasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
No en todellakaan osallistu mihinkään typerään väittelyyn. Tämän piti olla vertaistukiketju traumatisoituneille, siksi poikkeus.
Et taida ymmärtää lukemaasi. Jos et itse tuota ketjuun mitään uutta sisältöä, ei sinulla pahemmin ole varaa kritisoida muiden kirjoituksia.
Oletko sisäistänyt kaltoinkohtelijasi?
Keskustelun päättyminen ketjussa tuskin haittaa, jos tuo on parasta mihin pystyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
No en todellakaan osallistu mihinkään typerään väittelyyn. Tämän piti olla vertaistukiketju traumatisoituneille, siksi poikkeus.
Et taida ymmärtää lukemaasi. Jos et itse tuota ketjuun mitään uutta sisältöä, ei sinulla pahemmin ole varaa kritisoida muiden kirjoituksia.
Oletko sisäistänyt kaltoinkohtelijasi?
Keskustelun päättyminen ketjussa tuskin haittaa, jos tuo on parasta mihin pystyt.
Se liittyy nimenomaan traumatisoitumiseen ja mielestäni sinun käytöksesi on sellaista, että heti tulee mieleen, miten traumatisoituneesta tuleekin kaltoinkohtelija juurikin johtuen sisäistämisestä. Luulet varmaan loukkaavasi minua, mutta et onnistu siinä. Kysymys kuuluukin, että mitä sinulle on tehty?
Varmaan satoja samoista traumoista kärsiviä, kerron silti omani vaikka toistaisin edellisiä kirjoituksia.
Ankara, kylmä, etäinen yh äiti -70 -80 luvulla. Mistään ei puhuttu, kasvatettiin kurilla, nuhtelemalla, määräämällä, rankaisemalla jopa fyysisesti. Äidinrakkaudesta ei ollut tietoakaan. Ruokaa, vaatteita ja harrastusjuttuja oli, ei ollut varsinaisesti puutetta. Alkoholi ei ollut koskaan kuvioissa.
Häpesin sitä ettei meillä ollut oikeaa perhetta ja asuttiin kerrostalossa kun suurin osa asu omakotitaloissa tai maalla.
Minua ainakaan ei koskaan kannustettu ja kehuttu, toisaalta ei kyllä vähäteltykään (olen siitä iloinen). Siskoni omi kiltti ja rauhallinen lukutoukka, minä ihan toisesta ääripäästä. Tunsin aina että olin se kakkoslapsi johon äiti myös varmasti purki kiukkuaan joskus jopa aiheetta.
Lähdin heti 17v pois kotoa kun se vaan oli ikimaailmassa mahdollista, se oli parasta aikaa elämässäni. Vapaus! Muistan vieläkin sen valtavan vapauden tunteen kun muutin läheiseen kaupunkiin opiskelemaan.
Myös miesrintamalla oli epäonnea.
Minulla oli yksi ja ainut kenet halusin ja ketä rakadtin. Hän särki pariinkin kertaan sydämeni oikein todella pahasti. Se sattuu vieläkin 25v jälkeen. En uskalla näyttää tunteitani, tai en oikeastaan tunne ketään kohtaan ihastusta kummempaa. Suhteet jäävät pinnallisiksi ja lyhyiksi. Minut on jätetty useammankin kerran. Lapsia en ole koskaan halunnut (ymmärrettävistä syistä). Olen jäänyt yksin traumojani räätälöimään.
Monissa asioissa olen pärjännyt erittäin hyvin, mm työssäni. Ei valittamista siltä osin, eikä joka euroa tarvitse venyttää, mutta arvet sisällä ovat syvät.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että vertaistuellisena alkaneen ketjun aiheeksi vaihtui itsemurhan suunnittelu. Epätoivon hetkistä huolimatta aina on toivoa.
Haluan itsekin ainakin yrittää uskoa tähän. Huomaan silti kuinka alan olla väsynyt kaikkeen. Joku kirjoitti hyvin kuinka ihminen monesti kaipaa muiden hyväksyntää ja hyvää kohtelua. Samalla jokainen tahtoisi tulla kohdelluksi hyvin. Kirjoitan myös liikaakin tänne ja vaikka moni arveli sen olevan traumasta johtuvaa niin enemmänkin kyseessä on myös se, että kaipaisin niin paljon keskustelua aiheesta ja jonkun joku tavallaan jakaisi kokemuksia kanssani. Toisaalta eihän sekään ole oikein jos kuormittaa toista. Olen silti itse ollut vaikeuksissa omillani ja ei ole esim ystäviä. Näin tuo puhumisen ja ajatusten jakamisen tarve on suuri. Silti en oikein edes näe itseäni kertomassa ikäviä juttuja kenellekään. Ovat vaikeita puhua. Luin kirjan nimeltä Mitä on olla tyttö. Melissa Febos kirjoittaja. Paljon juuri sukupuoleen kohdistuvaa kiusaamista, häirintää jopa hyväksikäyttöä. Tuli ajatuksia mieleen. Olen silti välttynyt pahimmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta olisko mitenkään mahdollista olla väittelemättä juuri tässä ketjussa
Miksi tämä ketju olisi poikkeus palstan muista ketjuista? Laita itsesi peliin, jos haluat keskustelun etenevän johonkin tiettyyn suuntaan, älä vain huutele sivusta.
No en todellakaan osallistu mihinkään typerään väittelyyn. Tämän piti olla vertaistukiketju traumatisoituneille, siksi poikkeus.
Et taida ymmärtää lukemaasi. Jos et itse tuota ketjuun mitään uutta sisältöä, ei sinulla pahemmin ole varaa kritisoida muiden kirjoituksia.
Oletko sisäistänyt kaltoinkohtelijasi?
Keskustelun päättyminen ketjussa tuskin haittaa, jos tuo on parasta mihin pystyt.
Se liittyy nimenomaan traumatisoitumiseen ja mielestäni sinun käytöksesi on sellaista, että heti tulee mieleen, miten traumatisoituneesta tuleekin kaltoinkohtelija juurikin johtuen sisäistämisestä. Luulet varmaan loukkaavasi minua, mutta et onnistu siinä. Kysymys kuuluukin, että mitä sinulle on tehty?
Todella värittyneitä tulkintoja.
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
Ei kannata menneisyyden taakkaa kantaa mukanaan ja pilata elämäänsä menneiden tapahtumilla ja niillä ihmisillä, jotka traumaa ovat aiheuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ketju pysyisi vilkkaana. Tykkään lukea muiden viestejä. Itsellä on ollut nyt ihan hyvä päivä. Paljon silti mielialat vaihtelevat. Olen paljon miettinyt sitä, että miten voin enää koskaan tutustua muihin ihmisiin niin etten häpeisi itseäni. Minusta ollaan puhuttu niin hirveästi pahaa. Tämä kaikki yhdistettynä kiusaamiseen on saanut tavallaan minutkin jo kallistumaan siihen etten ole "hyvä" ihminen. Samoin jännitän kaikkea niin paljon. Kannan suurta kuormaa kokoajan. Elämä on näin raskasta. Kenellekään ei voi myöskään puhua.
Etsi taho, jolle voit puhua. Ala rakentaa omaa sisäistä maailmaasi. Kun tiedät itse sisäisesti olevasi hyvä ihminen, ala uskoa siihen, että sinä olet oikeassa ja toisin väittävät väärässä.
Miten voi tietää olevansa hyvä ihminen? Myös kaikenlaisia hirmutekoja tekevät ihmiset onnistuvat perustelemaan toimintansa kuitenkin jotenkin itselleen tai muille.
- Sivusta
Siitä, että tarkastelet omaa sisintäsi ja toimintaasi. Mutä teet toisille? Mitä ajattelet toisista? Itse tiedän faktana, etten harrasta paskatemppuja tai hirmutekoja. Ihanturha minun kuvitella niin tai kenenkään uskotella, että tekisin.
Mutta tekeekö se pelkästään sinusta hyvän, ettet itse koe toimivasi väärin?
En tiedä uskonko henkilökohtaisesti jaotteluun hyvä / huono ihminen. Viime kädessä kaikki on tulkintaa. Hyvä ihminen voidaan pakottaa toimimaan väärin ja pahan ihmisen itsekkyyden seurauksena voi tapahtua jotain hyvääkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata menneisyyden taakkaa kantaa mukanaan ja pilata elämäänsä menneiden tapahtumilla ja niillä ihmisillä, jotka traumaa ovat aiheuttaneet.
Ei varmaan kannatakaan. Mutta miten vapautua menneisyyden taakoista? Miten sinä teet sen? Miten olet päässyt eroon traumatakautumista?
Et ymmärrä mistä minä puhun. Ympäristötuhosta. Siitä miten typerästi ihminen toimii tuhotessaan kaiken.
Sitä paitsi tuo alfauros ja alfanaaras ajattelu on niin vanhentunutta. Tutkijatkaan eivät enää usko susilauman toiminnan perustuvan hierarkiaan vaan lauman jäsenten yhteistyöhön.