Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Ketjun on löytänyt joku mieleltään epäterve sabotoija, joka on kipeästi hoidon tarpeessa mutta ei tietenkään sellaiseen tule hakeutumaan. Kaikkein rikkinäisimpiä ovat he, jotka eivät tunnista omaa rikkinäisyyttään vaan kiusaavat ja häiriköivät toisia samoista asioista kuin mistä kärsivät itse. Sabotoija voisi saada tässä ketjussa paljon tukea ja ymmärrystä, jos lopettaisi alanuolittamisen ja itkunauruhymiöiden postaamisen ja kertoisi sen sijaan ihan reilusti, mikä v***ttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kokoomushallitus laittaa onneksi teidän skitsojen huuhaaterapioille ja muille rahojen jakamisille lopun.

Spämmäätkö ihan ilmaiseksi? En ymmärrä miksi viitsit käyttää aikaasi tällaiseen. Kannattaa hakea apua pahaan oloon.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun on löytänyt joku mieleltään epäterve sabotoija, joka on kipeästi hoidon tarpeessa mutta ei tietenkään sellaiseen tule hakeutumaan. Kaikkein rikkinäisimpiä ovat he, jotka eivät tunnista omaa rikkinäisyyttään vaan kiusaavat ja häiriköivät toisia samoista asioista kuin mistä kärsivät itse. Sabotoija voisi saada tässä ketjussa paljon tukea ja ymmärrystä, jos lopettaisi alanuolittamisen ja itkunauruhymiöiden postaamisen ja kertoisi sen sijaan ihan reilusti, mikä v***ttaa.

Kaverilla on kova hinku pitää ketju esillä, jotta tärkeä aihe saa varmasti huomiota palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun on löytänyt joku mieleltään epäterve sabotoija, joka on kipeästi hoidon tarpeessa mutta ei tietenkään sellaiseen tule hakeutumaan. Kaikkein rikkinäisimpiä ovat he, jotka eivät tunnista omaa rikkinäisyyttään vaan kiusaavat ja häiriköivät toisia samoista asioista kuin mistä kärsivät itse. Sabotoija voisi saada tässä ketjussa paljon tukea ja ymmärrystä, jos lopettaisi alanuolittamisen ja itkunauruhymiöiden postaamisen ja kertoisi sen sijaan ihan reilusti, mikä v***ttaa.

Kaverilla on kova hinku pitää ketju esillä, jotta tärkeä aihe saa varmasti huomiota palstalla.

Totta, tuota näkökulmaa en osannut ajatella. Hän tekee meille palveluksen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tarkennettu. Koen silti, että oli hyvä tietää tuostakin puolesta. Vähän pelästyinkin. Ja mietin kerroinko tänne liikaa itsestäni. Ehkäpä ainakaan en merkitse enää viestejäni ekan viestini numerolla 363:lla, ihan varmuuden vuoksi. Ja, kun eihän muutkaan merkitse. Ehkä se tuo turvaa.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua! Mutta tässä ketjussa on tosiaan se hyvä puoli, että voi pysyä anonyyminä eikä nimimerkkiäkään tarvitse. Moni ei varmaan laita ensimmäisen viestinsä numeroa ihan siksi, ettei enää muista, millä viestinumerolla alun perin kirjoitti. Lisäksi mahdolliset poistetut viestit muuttavat viestijärjestystä ja sitä myöten niiden numerointia. Tässä ketjussa on lisäksi tullut niin paljon tutun kuuloisia ja jopa melkein identtisiä kokemuksia niin en välttämättä ainakaan itse edes erottaisi jostain viestistä, että onko se minun vai jonkun muun kirjottama.

Ei se haittaa, oikeasti. Osasyy on myös tuo joku sabotoija. Enkä tiennyt, että viestien numerot muuttuu, hyvä tietää sekin. :)

Mulla on vähän sellainen vaihe, että yritän olla uusissa tilanteissa enemmän oma itseni, kuka se ikinä onkaan, joten tavallaan nyt harjoittelen näkyväksi tuloa ja välillä menee puihin. Sopivien rajojen etsintää, välillä vahingossa rajattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kokoomushallitus laittaa onneksi teidän skitsojen huuhaaterapioille ja muille rahojen jakamisille lopun.

Joku haluaa nyt selvästi tulla nähdyksi. Kirpaisiko kateus meidän kivasta ketjusta?

Ihmisiä opetetaan nykyään vuosikausia märehtimään ja prosessoimaan traumojansa ja vastoinkäymisiään kaikenmaailman terapioissa. Todellisuudessa erilaisten terapiamuotojen vaikuttavuus traumaperäisten oireiden hoidossa on kyseenalaista ja on ihan loogista olettaa, että kun vuosikausia ajatuksin vahvistat traumoihin liittyviä muistijälkiä aivoissasi, niin niiden merkitys vaan korostuu elämässäsi. Se mitä ihminen ruokkii, niin se yleensä vahvistuu. Traumoista pääsee eroon niin, että löytää korjaavia kokemuksia ja etsii niitä aktiivisesti. Tähän ei aina terapioiden avulla päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumani ovat syntyneet aikuisiällä. Lisäksi sorruin kuuntelemaan ns. henkisiä oppeja, jotka ainoastaan pahensivat tilannetta monellakin tavalla. Se toksisuus ja ihmisen syyllistäminen elämän jumitilanteissa ei tee kenellekään hyvää. Tällä hetkellä moni asia on haasteellinen, mutta tästä selvitään, kun jättää satunnaiset ilkeilykommentit huomioimatta ja pysyy omassa totuudessaan, yrittipä kuka tahansa uskotella tietävänsä ajatusmaailmani ja tunnekokemukseni. Useimmiten ne arvailut ovat menneet täysin pieleen.

Mitä nuo henkiset opit olivat. Vinkki edes?

Kohdallani ei ole niinkään kyse varsinaisesti alkuperäisisät henkisistä opeista vaan tarot tulkitsijoiden ja kanvoijien "välittämistä" viesteistä ja tulkinnoista. Minut on muun muassa yritetty lupaa kysymätä regressoida lapsuuteen ja etsitty sieltä suurta traumaa. Vakuutettu isähaavaa ja siksi yritetty tyrkyttää itseäni huomattavasti iäkkäämpiä miehiä. Vakuutettu, että menneisyydessä on niin suuri hylkäämiskokemus, alkoholismia ja köyhyttä perheessä, että minun on pakko olla vakavasti traumatisoitunut lapsuudesta. Edellä mainituista yksikään ei pidä paikkaansa.

Yritys viedä läpi surprosessista, joka on jo käsitelty ja yritys ohjata paranemaan tiettyyn tahtiin. Ei, ei, ei. Jokainen paranemisprosessi on omanlaisensa ja tahti määräytyy ihmisen itsensä mukaan - ei selvännäkijän tai tarot tulkitsijan sanelemaan tahtiin.

Kaikkein huvittavinta on se, että nyt kun olen aktiivisesti ja kyseenalaistaen kuunnellut näitä neuvojia, on tullut varsin selkeästi esiin, että osa heistä ilmeisesti seuraa hyvin aktiivisesti av-palstaa. Siinä määrin tulkinnat osuvat yksiin täällä käytyjen keskustelujen ja aloitusten kanssa. Siksikin uskottavuus heidän tulkinnoistaan on karissut. Täällä avaudutaan kipeistä aiheista ja keskustelut siirtyvät You Tuben kanavoijien videoille alta aika yksikön. Ei kuulosta vakuuttavalta. Ennemminkin kuulostaa onkimiselta, josko syöttiin tartuttaisiin, kun osuu niin hyvin kohdilleen tämä sanoma.

Tietenkin uskon asiat ovat uskon asioita ja jokainen uskoo niin, kuin uskoo. Kuitenkin, jos henkisyys tuntuu omalta polulta, ennemmin lukee henkistä kirjallisuutta ja luottaa intuitioonsa, hakematta kanavoijan näkemyksiä tai tulkintoja. Etenkin silloin, jos on kyse traumoista ja niihin henkisen selityksen etsimisestä.

Neuroottisuus ja pelot vaivaavat edelleen ja varmaan ikuisesti. Olen löytänyt turvallisen parisuhteen, jossa on helppo kommunikoida ja toimia avoimesti ja siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Psyykettäni olen hoitanut terapialla, elintavoilla ja psykedeeleillä. Olen edelleen masennusherkkä ja vastoinkäymiset lannistavat. Ei auta kuin mennä sillä mitä on annettu ja yrittää ylläpitää mahdollisimman hyviä raameja elämässä. Tsemppiä ap.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä opetetaan nykyään vuosikausia märehtimään ja prosessoimaan traumojansa ja vastoinkäymisiään kaikenmaailman terapioissa. Todellisuudessa erilaisten terapiamuotojen vaikuttavuus traumaperäisten oireiden hoidossa on kyseenalaista ja on ihan loogista olettaa, että kun vuosikausia ajatuksin vahvistat traumoihin liittyviä muistijälkiä aivoissasi, niin niiden merkitys vaan korostuu elämässäsi. Se mitä ihminen ruokkii, niin se yleensä vahvistuu. Traumoista pääsee eroon niin, että löytää korjaavia kokemuksia ja etsii niitä aktiivisesti. Tähän ei aina terapioiden avulla päästä. 

Ei ei, kun naiset haluavat nimenomaan velloa ja ruikuttaa että pääsevät trendikkääseen terapiaan josta voi sitten somettaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä opetetaan nykyään vuosikausia märehtimään ja prosessoimaan traumojansa ja vastoinkäymisiään kaikenmaailman terapioissa. Todellisuudessa erilaisten terapiamuotojen vaikuttavuus traumaperäisten oireiden hoidossa on kyseenalaista ja on ihan loogista olettaa, että kun vuosikausia ajatuksin vahvistat traumoihin liittyviä muistijälkiä aivoissasi, niin niiden merkitys vaan korostuu elämässäsi. Se mitä ihminen ruokkii, niin se yleensä vahvistuu. Traumoista pääsee eroon niin, että löytää korjaavia kokemuksia ja etsii niitä aktiivisesti. Tähän ei aina terapioiden avulla päästä. 

Ei traumaterapiassa vellota menneissä vaan keskitytään siihen miten traumatisoituminen nykyelämää häiritsee. Niitä ongelmia pyritään ratkomaan. Ei ole mitään märehtimistä.

Sille joka sanoi että traumat korjaantuu korjaavia kokemuksia löytämällä niin joo kyllähän ne korjaavat kokemukset olisi kivoja mutta vaikka mitä tekisi niin ei voi pakottaa ketään olemaan itselle turvallinen ja empaattinen ihmissuhde. Kun ne turvalliset ja empaattiset ei halua olla ainakaan minun kanssani enempiä tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumani ovat syntyneet aikuisiällä. Lisäksi sorruin kuuntelemaan ns. henkisiä oppeja, jotka ainoastaan pahensivat tilannetta monellakin tavalla. Se toksisuus ja ihmisen syyllistäminen elämän jumitilanteissa ei tee kenellekään hyvää. Tällä hetkellä moni asia on haasteellinen, mutta tästä selvitään, kun jättää satunnaiset ilkeilykommentit huomioimatta ja pysyy omassa totuudessaan, yrittipä kuka tahansa uskotella tietävänsä ajatusmaailmani ja tunnekokemukseni. Useimmiten ne arvailut ovat menneet täysin pieleen.

Mitä nuo henkiset opit olivat. Vinkki edes?

Kohdallani ei ole niinkään kyse varsinaisesti alkuperäisisät henkisistä opeista vaan tarot tulkitsijoiden ja kanvoijien "välittämistä" viesteistä ja tulkinnoista. Minut on muun muassa yritetty lupaa kysymätä regressoida lapsuuteen ja etsitty sieltä suurta traumaa. Vakuutettu isähaavaa ja siksi yritetty tyrkyttää itseäni huomattavasti iäkkäämpiä miehiä. Vakuutettu, että menneisyydessä on niin suuri hylkäämiskokemus, alkoholismia ja köyhyttä perheessä, että minun on pakko olla vakavasti traumatisoitunut lapsuudesta. Edellä mainituista yksikään ei pidä paikkaansa.

Yritys viedä läpi surprosessista, joka on jo käsitelty ja yritys ohjata paranemaan tiettyyn tahtiin. Ei, ei, ei. Jokainen paranemisprosessi on omanlaisensa ja tahti määräytyy ihmisen itsensä mukaan - ei selvännäkijän tai tarot tulkitsijan sanelemaan tahtiin.

Kaikkein huvittavinta on se, että nyt kun olen aktiivisesti ja kyseenalaistaen kuunnellut näitä neuvojia, on tullut varsin selkeästi esiin, että osa heistä ilmeisesti seuraa hyvin aktiivisesti av-palstaa. Siinä määrin tulkinnat osuvat yksiin täällä käytyjen keskustelujen ja aloitusten kanssa. Siksikin uskottavuus heidän tulkinnoistaan on karissut. Täällä avaudutaan kipeistä aiheista ja keskustelut siirtyvät You Tuben kanavoijien videoille alta aika yksikön. Ei kuulosta vakuuttavalta. Ennemminkin kuulostaa onkimiselta, josko syöttiin tartuttaisiin, kun osuu niin hyvin kohdilleen tämä sanoma.

Tietenkin uskon asiat ovat uskon asioita ja jokainen uskoo niin, kuin uskoo. Kuitenkin, jos henkisyys tuntuu omalta polulta, ennemmin lukee henkistä kirjallisuutta ja luottaa intuitioonsa, hakematta kanavoijan näkemyksiä tai tulkintoja. Etenkin silloin, jos on kyse traumoista ja niihin henkisen selityksen etsimisestä.

Alanuolet puhuvat puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumani ovat syntyneet aikuisiällä. Lisäksi sorruin kuuntelemaan ns. henkisiä oppeja, jotka ainoastaan pahensivat tilannetta monellakin tavalla. Se toksisuus ja ihmisen syyllistäminen elämän jumitilanteissa ei tee kenellekään hyvää. Tällä hetkellä moni asia on haasteellinen, mutta tästä selvitään, kun jättää satunnaiset ilkeilykommentit huomioimatta ja pysyy omassa totuudessaan, yrittipä kuka tahansa uskotella tietävänsä ajatusmaailmani ja tunnekokemukseni. Useimmiten ne arvailut ovat menneet täysin pieleen.

Mitä nuo henkiset opit olivat. Vinkki edes?

Kohdallani ei ole niinkään kyse varsinaisesti alkuperäisisät henkisistä opeista vaan tarot tulkitsijoiden ja kanvoijien "välittämistä" viesteistä ja tulkinnoista. Minut on muun muassa yritetty lupaa kysymätä regressoida lapsuuteen ja etsitty sieltä suurta traumaa. Vakuutettu isähaavaa ja siksi yritetty tyrkyttää itseäni huomattavasti iäkkäämpiä miehiä. Vakuutettu, että menneisyydessä on niin suuri hylkäämiskokemus, alkoholismia ja köyhyttä perheessä, että minun on pakko olla vakavasti traumatisoitunut lapsuudesta. Edellä mainituista yksikään ei pidä paikkaansa.

Yritys viedä läpi surprosessista, joka on jo käsitelty ja yritys ohjata paranemaan tiettyyn tahtiin. Ei, ei, ei. Jokainen paranemisprosessi on omanlaisensa ja tahti määräytyy ihmisen itsensä mukaan - ei selvännäkijän tai tarot tulkitsijan sanelemaan tahtiin.

Kaikkein huvittavinta on se, että nyt kun olen aktiivisesti ja kyseenalaistaen kuunnellut näitä neuvojia, on tullut varsin selkeästi esiin, että osa heistä ilmeisesti seuraa hyvin aktiivisesti av-palstaa. Siinä määrin tulkinnat osuvat yksiin täällä käytyjen keskustelujen ja aloitusten kanssa. Siksikin uskottavuus heidän tulkinnoistaan on karissut. Täällä avaudutaan kipeistä aiheista ja keskustelut siirtyvät You Tuben kanavoijien videoille alta aika yksikön. Ei kuulosta vakuuttavalta. Ennemminkin kuulostaa onkimiselta, josko syöttiin tartuttaisiin, kun osuu niin hyvin kohdilleen tämä sanoma.

Tietenkin uskon asiat ovat uskon asioita ja jokainen uskoo niin, kuin uskoo. Kuitenkin, jos henkisyys tuntuu omalta polulta, ennemmin lukee henkistä kirjallisuutta ja luottaa intuitioonsa, hakematta kanavoijan näkemyksiä tai tulkintoja. Etenkin silloin, jos on kyse traumoista ja niihin henkisen selityksen etsimisestä.

Alanuolet puhuvat puolestaan.

No eivät oikeastaan, kun se on niin selvää että yksi ainoa ihminen niitä takoo apinan raivolla jokaiseen viestiin mitä keskusteluun ilmestyy.

Joku pahoinvoiva, tylsistynyt sadisti on joukossamme. Kertoisitko vaikka mitä sinulle kuuluu?

Mietin oikeasti sitä, että miksi hyvät keskustelut tullaan aina pilaamaan. Mitä iloa joku saa siitä, että sotkee muiden asiallisen kirjoittelun. Toisaalta eihän sen pitäisi olla yllätys. Ikäviä ihmisiä on niin paljon. Toki en tiedä kumpi on säälittävämpää (jos halutaan vertailla) kirjoittaa tähän ketjuun rehellisesti omista ajatuksista vai tulla ilkeilemään. Kyllä tuolla jälkimmäisellä on silti säälittävämpi elämä jos pitää täällä ketjut sotkea ja ikävyyksiä kirjoittaa. Pitää olla tylsä elämä jos saa hupia tuollaisesta. Toivon, ettei tämäkin ketju mene nyt pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Joku pahoinvoiva, tylsistynyt sadisti on joukossamme. Kertoisitko vaikka mitä sinulle kuuluu?

Parempi vaan ilmiantaa viestit. Kyllähän se pahoinvointi paistaa tuosta käytöksestä kirkkaasti läpi, mutta ei kannata lähteä tuohon mukaan.

Suurin osa trollaajista jopa kunnioittanut tätä ketjua, tuo yksi riehuja ei vaan taas mahda itselleen mitään. Mutta yllättävänkin pitkään säilyi ketju asiallisena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pahoinvoiva, tylsistynyt sadisti on joukossamme. Kertoisitko vaikka mitä sinulle kuuluu?

Parempi vaan ilmiantaa viestit. Kyllähän se pahoinvointi paistaa tuosta käytöksestä kirkkaasti läpi, mutta ei kannata lähteä tuohon mukaan.

Niin teinkin ja moni katosi jo. Onneksi täällä voi poistattaa viestit mitkä ikäviä. Todellisessa elämässäkin saisi olla tuollainen poistonappi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no mitä se auttaa kärvistellä ja hautoa asioita.

Ihminen sellainen että turtuu ja tulee lopulta riippuvaiseksi tuskasta.

Ei osaa enää elää oikein. 

Olen sekä C-PTSD että akuutin stressihäiriön sairastanut. Tuosta ensimmäisestä en ole vielä päässyt eroon. Olen aina ollut toksisen positiivinen selviytyjä. Kukaan ei uskoisi, että minulla on vaikeaa, kun olen niin valitamatta ja hienosti selviytynyt kaikista niistä vaikeuksista, joita elämäni varrella on tullut vastaan. En itke itseäni uneen, en koe ahdistusta, hymyilen, nauran, en halua elämääni mitään toksisuutta enkä tuskaa.

Ja kas vaan. Se C-PTSD on vaan ja pysyy, eikä ole lähtenyt. Olen ikään kuin koko ikäni ulkoistanut sen joksikin irralliseksi kivireeksi, jota en halua katsoa ja jonka en halua antaa pilata elämääni. Olen käynyt salilla, että jaksan vetää sitä. Olen hankkinut silmälaput, ettei minun tarvitse katsoa sitä. Olen keskittynyt hyvään ja kivaan ja rakkauteen ja valoon. Ja silti se reki on ja pysyy. Ja nyt en vaan enää jaksa vetää sitä. Tuntuu, ettei mikään doping tuo riittävästi voimaa sen vetämiseen. Haluan siitä eroon. Ihan sama, vaikken aina olisi se hymyilevä ja tasapainoinen söpöläinen, josta kaikki pitävät. Ihan sama. 

Mitä se taakka sitten sulle tekee, kun ei se ahdista, ei itketä jne. ?

Etkö voisi olla tyytyväinen? Kysyn ennakkoluulottomasti.