Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Holo kausitin uhrit eivät todellakaan olleet sen kummallisempia ihmesuoriutujia kuin omassa mielikuvitusmaailmassa voisi kuvitella. Toki osa heistä selvisi, mutta paljon siellä oli myös samantyyppistä sukupolvelta toiselle siirrettävää henkistä oireilua kuten meillä oli sodasta palanneilla miehillä. Se, ettei tunne jonkun asian historiaa, ei vielä tarkoita, etteikö sitä olisi ollut. 

https://www.stipendiblogi.fi/mita-keskitysleirivankien-lapsista-tuli-is…

Oli pakko laittaa tuo pelkkä linkki viestiin, kun lainaus moderoitiin. Tuolta voi lukea, miten "traumattomia" olivatkaan keskitysleiriltä selvinneet ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Holocaustin uhrit sopeutuivat hyvin. Jaksan ihmetellä. Heillä jos jollain on traumatausta :(. Kauheita asioita on tapahtunut.

Nykyisinkin on ihmisiä jotka käsittelevät asiat ja menevät elämässä eteenpäin. Se on osana ihmisen luonnollista selviytymistä. Nykyisin elämä on lisäksi vielä hyvin helpoksi tehty joten ihmettelen suuresti tätä vaikeutta elää. En väheksy pahoja tapahtumia elämässä, olen kokenut itsekin asioita joita muut kauhistelevat mutta tässä minä olen edelleen ja elämäkin jatkuu joten totuudellinen tilanne kokonaisvaltaisesti tulee hyväksyä ja mennä eteenpäin. Kuolema katkaisisi tämän prosessin mutta sellaista ei tässä kohdassa minulle vielä suotu. Tämä on nimeltään elämä maapallolla.

Nämä ovat vähän epämääräisiä määreitä: käsitellä asiat, mennä (elämässä) eteenpäin, selviytyminen, helppo elämä, asioiden hyväksyminen, kokonaisvaltainen hyväksyminen.

Joku voi ajatella käsitelleensä asiat kääntämällä niille selän ja unohtamalla ne tai ei ole ensinkään edes tunnistanut niitä. Joku käsittelee self helpillä, joku terapialla, joku saa korjaavia kokemuksia.

Elämä menee joka tapauksessa eteenpäin, vaikkei itse menisi. Joku voi menestyä, mutta tekee sen traumaoireena eikä siksi, että on parantunut. Joku taas kuvittelee kaiken olevan hyvin, kun ei paremmasta tiedä. Ja joku on aidosti toipunut.

Selviytyminen on monelle todellakin selviytymistä. Elämä ei tunnu kevyeltä tai helpolta vaan se on jatkuvaa selviytymistä. Ja joku taas selviytyi ilman traumoja ja joku selviytyi traumoistaan irti.

Helppo elämä. Kenellään ei taida olla helppo elämä, mutta onko se kaikille jatkuvaa selviytymistaistelua. Traumatisoituneilla on yleensä myös fyysisiä sairauksia tai addiktioja ja lapsuuskodissa traumatusoituneilla täysin vääristynyt käsitys ylipäänsä elämänlaadusta, ei edes osata haaveilla siitä, mikä monelle on peruselämää.

Asioiden hyväksyminen ei vapauta triggeröitymisestä, koska se tulee elimistöstä. Hyväksyttäviä asioita on paljon. Itselle tehdyt asiat, henkilöt, oman elämän kulku, pysyvät vaikutukset. Ja sekin, ettei hyväksy asioita liian nopeasti, koska sekin koteloi trauman sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on aina henkilökohtainen joten se mitä sinun tulee tehdä on täysin riippuvainen sinusta.

 

no mitäs ihmettä sinä tällä sitten viisastelet ja opastat?!?

No mitä helvettiä sinä itket siinä? Ei sinuakaan näköjään voi sitten auttaa, ota johdannaisesi ja kärsi. Ei se nyt minua katsopas sillä tavalla hetkauta. Totuus ei ole viisastelua, ymmärrä jo että vain sinä itse tiedät totuuden itsestäsi ja vain sinä voit auttaa itseäsi eteenpäin.

Mene muualle täältä kiusaamasta ihmisiä. Vai saatko tästä jotakin nautintoa?

Auttaminen ei ole kiusaamista mutta juuri tästä syystä pysyvät koko ikänsä traumatisoituneina uhreina. He eivät pysty kertomaan selv

Siinähän luki aivan selvästi että ei pysty kertomaan selviytymistarinaa jos ei ole selviytynyt. Opetelkaa nyt lukemaan ja lopettakaa tämä näpäyttely omien triggerienne vuoksi. Te jotka olette sitten selviytyneet voisitte niitä apuja tänne antaa. Kun kerran olette niin päteviä niin auttakaa muitakin, kertokaa tarinoitanne ja kirjoittakaa selkeitä apukommentteja muille, siis kun kerran olette niin älykkäitä että pystytte. Muuten on turha kehuskella. Kannattaa myös ottaa huomioon että toisilla on hyvin vakavia oireita tai kokemuskirjoja joten älkää vähätelkö muita. Haukkuminen sekä kaikki syyttäminen on pakko lopettaa ennen kuin kaikilta on mielenkiinto loppu muiden auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Holocaustin uhrit sopeutuivat hyvin. Jaksan ihmetellä. Heillä jos jollain on traumatausta :(. Kauheita asioita on tapahtunut.

Nykyisinkin on ihmisiä jotka käsittelevät asiat ja menevät elämässä eteenpäin. Se on osana ihmisen luonnollista selviytymistä. Nykyisin elämä on lisäksi vielä hyvin helpoksi tehty joten ihmettelen suuresti tätä vaikeutta elää. En väheksy pahoja tapahtumia elämässä, olen kokenut itsekin asioita joita muut kauhistelevat mutta tässä minä olen edelleen ja elämäkin jatkuu joten totuudellinen tilanne kokonaisvaltaisesti tulee hyväksyä ja mennä eteenpäin. Kuolema katkaisisi tämän prosessin mutta sellaista ei tässä kohdassa minulle vielä suotu. Tämä on nimeltään elämä maapallolla.

 

Hieno kirjoitus. Tällaista sanomaa tulisi levittää.

Kiitos. Sitä täällä palstalla on tehtykin ahkerasti. Pumpulissa eläviä tulee herätellä todellisuuteen. Levitä sinäkin sanomaasi ilolla sekä valolla.

Vierailija kirjoitti:

Holo kausitin uhrit eivät todellakaan olleet sen kummallisempia ihmesuoriutujia kuin omassa mielikuvitusmaailmassa voisi kuvitella. Toki osa heistä selvisi, mutta paljon siellä oli myös samantyyppistä sukupolvelta toiselle siirrettävää henkistä oireilua kuten meillä oli sodasta palanneilla miehillä. Se, ettei tunne jonkun asian historiaa, ei vielä tarkoita, etteikö sitä olisi ollut. 

Tämä on totta mutta polveutuminen ei kulje missään geeniperimässä henkilökohtaisella geneettisellä tasolla vaan kertomuksina, opetuksina sun muina omaksuttuina asioina. Kiinnostumme elämästä, historiasta ja kaikenlaisesta sekä luomme senkin avulla totuuttamme elämästä. Kertomalla omia uskomuksia sekä näkökulmia ja totuuksia siirrämme tietoa eteenpäin myös sukupolvelta toiselle. Jokaisen tehtävä on säilyttää kuitenkin järki asioissa ja pohtia mikä on järkevää opettaa eteenpäin ja milläkin tavalla. Historiasta on ammennettu paljon tarinoita, niitä voidaan myös muokata tai niitä voidaan kertoa erilaisin tavoin joten realismi kannattaa säilyttää ja ymmärtää miksi asioita kerrotaan tai miksi niistä puhutaan tietyllä tavalla. Tutkimalla asioita löytää lisää tietoa sekä oppii ymmärtämään laajemmin ja lisää hyvinkin monipuolisesti. Aina on aikakausia jolloin ihmisiä on esimerkiksi kuollut paljon lyhyessäkin ajassa joten kun ymmärtää mitä milloinkin on tapahtunut, ymmärtää ettei kaikkea voi verrata keskenänsä suoranaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Oli pakko laittaa tuo pelkkä linkki viestiin, kun lainaus moderoitiin. Tuolta voi lukea, miten "traumattomia" olivatkaan keskitysleiriltä selvinneet ihmiset. 

Tässä on hyvä perä sillä ihminen kykenee selviytymään kun on pakko. Se elämän aika jolloin elämme on se todellisuus jonka ymmärrämme. Kun elämä on rankkaa, se on totta eikä tietenkään silloin edes tiedä paremmasta. Suhtautuminen elämään on nykyisin hyvin huonoa, kaikki tulisi olla helppoa, vaivatonta, halpaa ja ilmaista eikä mitään haluttaisi tehdä joka ei juuri omia mielenkiinnon kohteita edusta. Se on suuri heikkous tässä nyky-yhteiskunnassa. Olkaa vain rohkeita tutkiessanne asioita monilla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli pakko laittaa tuo pelkkä linkki viestiin, kun lainaus moderoitiin. Tuolta voi lukea, miten "traumattomia" olivatkaan keskitysleiriltä selvinneet ihmiset. 

Tässä on hyvä perä sillä ihminen kykenee selviytymään kun on pakko. Se elämän aika jolloin elämme on se todellisuus jonka ymmärrämme. Kun elämä on rankkaa, se on totta eikä tietenkään silloin edes tiedä paremmasta. Suhtautuminen elämään on nykyisin hyvin huonoa, kaikki tulisi olla helppoa, vaivatonta, halpaa ja ilmaista eikä mitään haluttaisi tehdä joka ei juuri omia mielenkiinnon kohteita edusta. Se on suuri heikkous tässä nyky-yhteiskunnassa. Olkaa vain rohkeita tutkiessanne asioita monilla tavoin.

Sanoo oraakkeli vuorelta?

. Tämä on nimeltään elämä maapallolla.

 

Hieno kirjoitus. Tällaista sanomaa tulisi levittää.

Kiitos. Sitä täällä palstalla on tehtykin ahkerasti. Pumpulissa eläviä tulee herätellä todellisuuteen. Levitä sinäkin sanomaasi ilolla sekä valolla.

=========

Niin. Sitä se elämä tällä pallolla on, että kaikki eivät ole terveitä koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

. Tämä on nimeltään elämä maapallolla.

 

Hieno kirjoitus. Tällaista sanomaa tulisi levittää.

Kiitos. Sitä täällä palstalla on tehtykin ahkerasti. Pumpulissa eläviä tulee herätellä todellisuuteen. Levitä sinäkin sanomaasi ilolla sekä valolla.

=========

Niin. Sitä se elämä tällä pallolla on, että kaikki eivät ole terveitä koko ajan. 

Kyllä, sitäkin. Tätäkin sanomaasi voit levittää eteenpäin sillä kaikki eivät oikein tunnu sitäkään hyväksyvän. Nyt sinulla on taas lisää eväitä elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet eivät toimi ollenkaan, parisuhteessa en kykene edes toimimaan.

Tällöin on hyvä tutkiskella itseä sekä omaa elämää. Toisinaan on hyväksi ollakin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.

Mikä tai missä ovat sinun suurimmat haasteeesi tällä hetkellä? Voit myös pyytää neuvoja joihinkin yksittäisiinkin asioihin. Joskus voimavarat ovat huvenneet ja olo tuntuu surkealta. Mikä on siis tämän hetkinen tilanteesi? Tsemppiä. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty parisuhteeseen. Siksi jäi perhe perustamatta. Jos olette nuoria vielä, hakekaa apua.

Nuorilla on omat haasteensa, kaikki tapahtuu luonnollisesti. Ei kannata myöskään pelotella kaikkia avuntarpeella sillä monet pärjäävät hyvin itsenäisesti. Omat voimavarat tulee ottaa huomioon joten jos olette innokkaita avun tarjoajia muille niin muistakaa itseänne myöskin ja kieltäytykää rohkeasti jos tuntuu ettei jaksakaan auttaa sillä muuten siitäkin koituu helposti lisäongelmia. Epävarmuuksien sekä vainoharhojen hälventämiseksi suosittelen avoimuutta ja rehellisyyttä. Jos apu ei ole pakollinen sillä hetkellä kun ei kykenisi auttamaan niin puhumalla molemmat osapuolet tulevat tyytyväisiksi. Mitä enemmän on apuja jokaisella, sitä enemmän voimavaroja meillä kaikilla on. Jos siis olet itse pärjäävä ihminen etkä ole tarvitseva niin sinullakin on oikeus kieltäytyä auttamasta. Ne jotka suuttuvat siitä ettei kaikki mene heidän mielensä mukaisesti aina, saavat suuttua rauhassa. Kannattaa pohtia keitä elämässänsä pitää jos yhteiselo on hankalaa kaikista yrityksistäsi huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Olin käsitellyt kaikki traumani ja siirtynyt elämässäni eteenpäin.

Miksi jumittaisin menneessä mihin en voi vaikuttaa mitenkään? Vain tulevaisuudella on merkitystä.

Tämä kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sinulla on hyvä tilanne ja jos elämässä koet tulevaisuudessa haasteita niin ainakin seisot tukevammin omilla jaloillasi. Hienoa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet eivät toimi ollenkaan, parisuhteessa en kykene edes toimimaan.

Tällöin on hyvä tutkiskella itseä sekä omaa elämää. Toisinaan on hyväksi ollakin yksin.

Toisinaan. Entäpä koko elämä?

Kiitos. Sitä täällä palstalla on tehtykin ahkerasti. Pumpulissa eläviä tulee herätellä todellisuuteen. Levitä sinäkin sanomaasi ilolla sekä valolla.

Jos traumatisoivissa oloissa eläminen on pumpulissa elämistä niin mikä on sitten määre sille, että elää turvallisissa oloissa?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Traumaperäinen stressihäiriö, dissosiaatiohäiriö, ahdistuneisuushäiriö, masennus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, ovatko ne, jotka täällä kertovat kärsivänsä traumoista, saaneet diagnoosin.

Traumaperäinen stressihäiriö, dissosiaatiohäiriö, ahdistuneisuushäiriö, masennus

Kaikista on mahdollisuus selviytyä. Et tarvitse niitä, nuo kertovat sinun oireistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet eivät toimi ollenkaan, parisuhteessa en kykene edes toimimaan.

Tällöin on hyvä tutkiskella itseä sekä omaa elämää. Toisinaan on hyväksi ollakin yksin.

Toisinaan. Entäpä koko elämä?

 

Ei sinun ole mikään pakko olla yksin koko elämääsi. Toiset sietävät yksinoloa enemmän kuin toiset, persoonallisuuspiirteitä. Huomioi sekin että et jää uhriutumaan etkä itse eristä itseäsi muista koko loppuelämäksesi. Tee asioita joista nautit ja ota kontaktia ihmisiin. Esimerkiksi juuri tälläkin tavalla, ole rohkea. Olen itsekin joutunut kärsimään sekä yksinäisyydestä sisäisesti (kausittaista eikä mukavaa) sekä yksinäisyydestä elämässä. Hauskinta kaikessa on se että olen ulospäinsuuntautunut ja positiivinen suvaitseva ihminen. Harmittaahan se joskus mutta teen paljon asioita yksinkin. Yhdessä saisimme kaikki enemmän aikaan, ei hyljeksitä ketään. Meitä muitakin hyljeksittyjä on kuten kaikki tietävät.